Monen kovan päivän illan kynsilaukka-porina.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Aivan aluksi pitää itsekin katsoa mitä katolla oikein tapahtuu. Vieläkö nousee käyrä ja joko se on jääputkessa? Ja kun asiaa tarkastelee niin käyrä ei ole vieläkään jääputkessa. Karttaa kun katselee niin jokainen voi huomata sen, että Beringin salmesta kun kävelee kohti pohjoisnapaa niin siinä voi kyllä olla sellainen vaara että avantoon tipahtaa jos ei varaansa pidä. Elikkä ei nyt ole talvi mitenkään kylmimmästä päästä. Vanhassa Suomessa penkkien katteen päällä ei ole lunta ja katteen alla routakerroskin on varmasti jo sulanut. Kylmä jaksoa antaa odotella itseään ja varmaa saamme elää tammikuun kymmenennen tietämille ennen kuin sen suhteen mitään tapahtuu.

Muutama päivä on mennyt julkimoimatta sillä joskus elämään sattuu monta kovaa päivää ja kovan päivän iltaa. Työ on ihmiselle siunaus ja suuri siunaus onkin, mutta harrastuksia se monesti rajoittaa. Onneksi elämässä tehdä valintoja ja niitä pitää tehdä päivittäin. Keskiviikkona oli talvipäivän seisaus ja niin oli kova päivä että puolilta päivin unohtui jotain tärkeää elikkä "katse etelään päin!" Onneksi torstai oli aurinkoinen päivä ja kyllähän myötäaurinko on sellainen suure että kyllä sen heti huomaa.

Nämä ovat niitä päiviä jolloin ei näennäisesti tapahdu mitään. Tietysti voisi huomenna jouluaattona vähän poistaa katetta muutamasta penkistä ja katsoa miten kynnet jakselevat. Kuviakin voisi tietysti ottaa sillä asioita on syytä dokumentoida. Luultavasti kaikki kynnet ovat  suotuisan syksyn jälkeen hyvät juuret. Joulukuuta on jäljellä seitsemän päivää ja parhaimmassa tapauksessa sprouttaukseen on aikaa vain 75 päivää. Se siis tarkoittaisi seuraavaa:

    —Leutoa säätä tammikuun kymmenenteen ja hieman lunta.
    —Pakkasjakso helmikuun puoliväliin saakka.
    —Leutoa säätä helmikuun puolesta välistä helmikuun loppuun.
    —Poikkeuksellisen lämmin ilmanala maaliskuun puoliväliin.

Silloin sprouttaus olisi tosiasia maaliskuun puolivälissä ei kaksi viikkoa aiemmin kuin viimä vuonna. Sen jälkeen ei olisi sitten väliä vaikka takatalvi tulisikin sillä kevät on silloin jo niin että päivällä auringon kehrä käy korkeampaan ja korkeampaan. Haaveillahan aina saa, mutta joskus se ihannevuosi vain tulee emmekä sille mitään voi.

Kovan päivän iltana kotiin tultaessa on Siperialaiset maistuneet ja antaneet uutta voimaa väsyneelle. Mitä pitemmälle vuosi on mennyt ja mitä enemmän omaa Siperialaista on näkkärin päällä syönyt on tullut enemmän ja enemmän vakuuttuneeksi siitä, että se on todella aito asia. Rocambole-aika on jo mennyt ohitse ja nyt on Purppura-lajikkeiden ja Posliiinien  aika. Tämä olis istten kahdeskymmenes luukku ja sehän tarkoittaa sitä, että muutama on vielä jäljellä. Ei kaikki todellakaan mene niin kuin suunnitteli. Tämän päivän musiikki-valinta ei välttämäti ole kovin jouluinen, mutta otiskkoon ja mennäpäivien fiilikseen sopiva kuitenkin. Ei Beatlesia sentään. Mutta kovan päivän momentti sentään löytyy kun sanoja oikein kuuntelee.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.