28. huhtikuuta 2017

Kylmä, mutta ihana kevät!

ante diem III Kalendas Maias

Aivan aluksi pitää todeta:

”Joku on sanonut, ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Mutta minä sanon teille ettei pidä nielaista ennen kuin jotain on suussa ja hyvin pureskeltu.”

Niin… Ihanteellisissa olosuhteissa edettiin maaliskuun puoliväliin saakka ja kaikki näytti mukamas hyvältä. Aprillipäivänä piti olla monella lajikkeella jo nelituumaiset versot. Sitten kun ollaan lähempänä huhtikuun loppua niin on tullut lunta, räntää ja Jäämeren viimaa. Hyvin on erilainen kevät 2017 kuin siitä edellinen. Viime vuonna huhtikuu oli hyvä kuukausi ja luontoäiti näytti kevät-intoilijoille mahtiaan vain yhden kerran. Tästä avauksesta pääsemme muistelemaan viimäkeväisiä tunnelmia.

Nyt pitäisi siis kaiken olla hyvin. Pohjoisen pallonpuoliskon napaseudun jääpeite on 2 miljoonaa neliökilometriä pienempi kuin vuosien 1981-2010 keskiarvo. Mitä pitäisi oikein ajatella? On kuitenkin syytä palauttaa mieliin muutama asia:

I Jos ajattelemme geologian kannalta planeettamme asiantilaa niin viimeisen puolen miljoonan vuoden ajanjaksoa arviomalla puolueeton ulkopuolinen tarkkailija luonnehtisi tämän planeetan ”jääkausi-planeetaksi.”

II Nykyinen interglasiaali, holoseeni, on kestänyt jo noin 500 vuotta pitempään kuin kolme sitä edeltänyttä interglasiaalia keskimäärin. Interglasiaali on siis jääkausien väliin sijoittuva lämmin ajanjakso. Holoseeni on nyt kestänyt 11560 vuotta.

III Planeettamme on nyt siinä pitkäaikaisen aurinko-suhteisen elliptisen vaihtelun aukossa jolloin pohjoisen pallonpuoliskon jäätiköiden pitäisi lähteä kasvamaan eli meidän pitäisi elää uuden jääkauden koitossa. 40 vuotta sitten ajateltiin että jos ihminen käyttää yltiömääräisesti fossiilisia polttoaineita, eli polttaisi kaiken öljyn, kivihiilen ja metsät siinä sivussa  niin jääkauden tuloa voidaan hidastaa noin 500 vuotta. Noissa laskelmissa ei kuitenkaan otettu huomioon metaanin vapautumista ilmakehään.

IV Nyt kokemamme kylmähkö kevät Vanhassa Suomessa ja Suomessa ylipäänsä ei oikeuta vielä mihinkään johtopäätöksiin puoliin ja toisiin. Kurjempiakin keväitä on toki ollut.

Nyt kun laajemmat asianyhteydet on tiedostettu niin on palattava varsinaiseen asiaan eli kynsilaukka-asiaan. Turbaani Sumsikil toki sprouttasi ensimmäisenä, mutta yöpakkasten kuukausi on osoittanut että sen versot eivät ole kovin kylmänkestäviä; ne ovat siinä suhteessa samaa tasoa kuin Artisokat. Versojen kylmäkestävyyttä arvioidessa Rocambolet ovat näyttäneet kyntensä ja sen mitä niistä lähtee. Paljon mainostettu Posliini Zieminiai teki toki sproutit samoihin aikoihin kuin Sumsikil, mutta ilmiselvästi ne ovat lämpimämmän kevään kasveja. Kasvuryhmätoverit Ornak ja Dukat ovat vasta tekemässä lohikäärmeen hampaita maan pinnalle. Toisaalta tällaisista havainnoista on turha puhua yhden talven jälkeen. Kyseiset Zieminiait ovat kotoisin Pihkova-järveltä 20 kilometriä länteen olevalta farmilta Viron ja Venäjän rajamailta. Ehkä vasta keväällä 2019 niiden sprouttausta voidaan arvioida samoista lähtökohdista kuin Ornakin ja Dukatin.

Otsikkokuvassa on vielä vähän kyöpytetty ja pinnalle jo päässyt turbaanien kasvuryhmään kuuluva ”Rosso di Sulmono.” Eli italialaisperäinen Turbaanien kasvuryhmään kuuluva kynsilaukka. Syksyllä kirjastopenkkiä rakennettaessa se luokiteltiin Turbaaniksi ja nyttemmin on todettava että arvio piti mitä suurimmalla todennäköisyydellä paikkansa. Rosso di Sulmonan maanalinen kasvu ennen varsinaista sprouttausta muistuttaa sitä mitä on sanottava Sumsikilista ja Espanjassa suuressa mittakaavassa viljeltävästä Morado de los Pedronerasta. Ne ovat ainakin kaikki Turbaaneja ja nyttemmin voidaan sanoa että niiden suhteen on löydetty yksi tunniste lisää. Sama ominaisuus voidaan löytää muistakin Turbaaneista. Kyse on ominaisuudesta jota voidaan nimittää vaikkapa ”lehtikoteloksi” tai ”lehtivaipaksi.” Otsikkokuva kertoo mistä on kyse. Turhaanin ensimmäinen maan pinnalle tuleva osa on vaaleanruskea ontto pussi jonka sisällä varsinainen lohikäärmeenkynsi on. Pussi kasvaa maan pinnalle saavuttuan reilun tuuman verran, ja vasta sitten se puhkeaa vapauttaen vihreän lehtiterän. Mistä kaikesta tämä sitten kertoo? Ainakin tämän kasvin suurenmmoiesta geneetisesetä vaihtelusta. Kyöpyttely kannattaa ja sen verran sitä on tullut että että voidaan sanoa että tuo lehtivaippa on Turbaaneille ominainen asia. Paljon muitakin havaintoja kylmän sprouttikuun aikana on tehty, mutta niistä puhumme tulevissa avauksissa. Kuulemisiin ad Kalendis Maiis ja siihenhän ei ole kovin montaa päivää. Loppuun pitäisi löytää jotain keväistä, mutta käykööt tämä muistutuksena siitä millä leveyksillä oikein elelemme. 

15. huhtikuuta 2017

C eli sadas julkaisu. Länsi-Siperialainen on tullut maailmaan.

ante diem XVII Kalendas Maias

Niin on sadannen julkaisun aika. Otsikkokuva kertoo suuren uutisen. Viime kesänä tuotetuista aidoista siemenistä ainakin yksi on itänyt. Tietenkin tuo on pieni asia luomakunnassa, mutta valtava saavutus yhdelle kynsilaukan kasvattajalle. Siis ainakin yksi aito kynsilaukan siemen on itänyt. Äitikasvina Rocambole-kasvuryhmään kuuluva Iso venäläinen ja pölyttäjänä mahdollisesti Marmoripurppura Siperialainen. Jos kaikki menee hyvin niin kesällä 2022 Indyn farmilla kukoistaa 45 metrin Filaree-standardin mukainen penkki jossa on 900 kasvia aitoa suomalaista kynsilaukkaa. Kasvuryhmästä ei tietenkään voi sanoa mitään ennen syksyä 2018, mutta nimen voi toki antaa jo nyt: Länsi-Siperialainen on tullut maailmaan. Niin, tietenkin tämä kaikki vain jos kaikki menee hyvin.

Kynsilaukan siemen itää samalla tavalla kuin tavallisenkin sipulin aito siemen. Kuoren alla oleva alkio rupeaa kasvamaan käyttäen siemen varasto-proteiinit. Se lykkää aluksi maan pinnalle juurensa joka tunkeutuu sitten takaisin multaan jättäen vihreän lenksun keräämään auringosta energiaa. En ole löytänyt internetistä kuvaa jossa näkyisi juuri itäneitä siemenistä tuotettuja kynsilukan versoja. Itse asiassa on mahdollista että jopa 3-4 siementä on itänyt. Tulevat päivät ja viikot kertovat lisää. Kun manipuloin kukintoja elokuussa Rion kisojen ensimmäisen viikon aikana käytin ainakin 10 tuntia noin kahteenkymmeneen kukintoon. Itaraa työtähän se on ja vaatii tarkkuutta. Mutta kun vauhtiin pääsee niin siitäkin voi tulla intohimo. Valmiit siemenet olivat varsin pieniä ja luvalla sanoen olin tavattoman skeptinen.

Tämän julkaisun myötä on myös etsittävä uusia uria ja tehtävä pieni kompomissi. De Re Allii Sativin lukijat tietävän varsin sen että yritän välttää tietyn sanan käyttöä. Siis sen sanan jolla kynsilaukka tunnetaan Suomessa. Älyllisesti itseään ampumatta asiaan on kuitenkin ratkaisu. Tästä blogista voi nimittäin julkaista rinnakkaisversion, käännöksen jossa sana kynsilaukka on korvattu toisella. Samoin blogin nimessä toistuu tuo sana syöttinä pariinkin otteeseen. Samoin on laita julkaisualustan tunnisteissa.

Rinnakkais-blogista on tietenkin linkki aitoon ja alkuperäiseen De Re Allii Sativiin. Identtisiä blogit eivät kuitenkaan ole sillä rinnakkaisblogi on hieman lyhennetty. Tämä kaikki tietysti sen takia että uudet asian harrastajat pääsevät lukemaan tätä alkuperäistä julkaisua. Vähän oli mielessä käyttää rinnakkais-blogin kuvauksessa sanamuotoa ”Keravan murre!” Nyt tuo blogin kuvaus on tässä muodossa:

”Asiaa Allium Sativum-nimisestä kasvista elikkä valkosipulista. Tämä on käännös De Re Allii Sativi-blogista.” Hieman vinoilevaahan olisi tietysti ollut kirjoittaa: ”Asiaa Allium Sativum-nimisestä kasvista elikkä valkosipulista. Tämä on käännös Keravan murteelle De Re Allii Sativi-blogista.” Jokainen voi itse päätellä mikä tuo ”Keravan murre” on ja mistä oikein on kyse. Jotkut järjestävät tanssiaisia ja jotkut katselevat kukkavarsien elokuista suoristumistanssia.

Vaikka ensimmäiset sprouttaukset nähtiin maaliskuun puolivälissä Vanhan Suomen maisemissa niin kuluneet viimeiset 30 päivää ovat olleet varsin koleita. Muutamat lajikkeet ovat tuottaneet jos komeita kasvustoja. Nyt on aika kuitenkin päättää tämä juhlajulkaisu. Rinnakkais-blogi on uusi verkko joka tuo uusia lukijoita hitaasti mutta varmasti. Mitä toivoisi olisi tietenkin se, että mahdollisimman moni rohkenisi osallistumaan yhteiseen hankkeeseen kommentoinnin myötä. Tähän sopii aito suomalainen rock-biisi, ehkä kaikista parhain mitä on tehty.

4. huhtikuuta 2017

Kynsilaukan viisi satoa

Nonis Aprilibus MMXVI

Kynsilaukka ei pelkästään ole kasvuryhmien ja yksittäisesten lajikkeiden puolesta moninaisuudessaan ylivertainen, vaan myös sen suhteen kuinka siitä voidaan saada monta satoa. Eri sadot menevät osittain päällekkäin ja nykyaikainen pakastustekniikka luo vielä aivan uuden ulottuvuuden. Nyt kun sprouttikuun viides päivä on koittanut kynsilaukan syntysijoilla Keski-Aasiassa niin on aika kirjoittaa sille uusi ylistys. Siis nyt puhumme kynsilaukan viidestä sadosta. Tarkastelussamme lähdemme liikkeelle kynsilaukkavuoden mukaan ja sehän alkaa sulamakuusta.

Sulamakuussa eli maaliskuussa voidaan vielä nauttia tuoreista talviversoista joita saa parissa viikossa laittamalla kynsiä multaan. Yhtä aikaa voi ruokapöydässä olla pääsadon kynsilaukkaa, tuoreita sisällä kasvatettuja versoja ja tietenkin skeippejä pakasteesta. Pääsiäisen sattuessa sulamakuun puolelle on tarjolla siis kolmenlaista satoa.

Periaatteessa sprouttikussa on samanlaiset mahdollisuudet, mutta hyvinä vuosina ja hyvissä olosuhteissa saa jo kevätversoja. Muutoin katsellaan lajien sproutti-paraatia ja laitetaan maahan kynsiä kevätkynsilaukan vuoksi josta saadaan sato sitten kynsilaukkavuoden toukokuussa.

Toukokuun puolessa noin 40 päivää maassa olleet ja viritellyt kynnet ovat kasvattaneet hyvinkin 2/3 jalan pituiset versot. Koska on kyse pikakasvatuksesta ja kasvusto saa voimassa pääasiassa kynsistä niin yhden neliömetrin alueelle voi laittaa vieri viereen jopa 200 kynttä tuottamaan kevätversoja. Jolla on omia Silverskinejä tai ylijäämä-artisokkaa on tietysti kadehtittavassa asemassa. Tähän tarkoitukseen käyvät myös kaupasta ostetut espanjalaiset. Kiinalaiset eivät alhaisen sokeripitoisuutensa vuoksi sovi tähän. Niiden kasvu on hitaampaa kuin espanjalaisten.

Varsikuun koittaessa ja viimeistään juhannuksen alla saadaan sitten skeippejä eli tuoreita kynsilaukan kukkavarsia. Jolla on maassa yli tuhannen kynnen kasvusto voi sortua sellaiseenkin ylellisyyteen kuin pelkkien kukintojen syömiseen. Vartta ei toki heitetä pois, mutta kulhollinen nuoria kukintoja vetää vertoja mille tahansa herkulle. Käyttötarkoitukset ovat moninaiset ja maailma on reseptejä täynnä. Varsikuun lopulla saadaan sitten myös kesäkynsilaukkaa ja siihen sopivin kasvuryhmä on tietenkin artisokka. Siis on kyse siitä, että jo hyvänkokoisia raapeja otetaan maasta ja ne syödään tuoreeltaan. Ja jälleen maailma on täynnä reseptejä.

Sitten kääntyykin katse jo sattikuuhun ja silloin ollaan kynsilaukkavuodessa ehkä köyhimmillään. Tai miten sen ottaa. Myöhäisimpään aikaa valmistuvia Silverskinejä voidaan vielä käyttää kesäkynsilaukan tapaan ja tietenkin pakkasesta voidaan ottaa edellisen kuun aika pakastettuja skeippejä.

Kelokuussa eli kuivatuksen aikana ollaan aika pitkälti skeippien varassa ellei sitten syödä puoliraakaa kamaa ja ja tietenkin jo kuivaksi tulleita turbaaneja ja artisokkia. Hyvänä vuonna turbaanit ovat valmista kamaa jo kelokuun puolivälissä.

Pääsato kypsyy tietenkin kamakuussa eli normaalin ajanlaskun mukaisesti syyskuun ensimmäisellä viikolla. Kynsilaukka-vuosi alkaa olla täyttymyksessään ja on juhlien aika. Kuten on tullut jo aiemminkin sanottua niin kamakuu olisi se kaikkein parhain aika viettää oikeita kynsilaukka-festivaaleja. Tietenkin seuraavan kuun alkukin käy asiaan. Vaikka kynsilaukka on tämän planeetan suurenmoisin kasvi, niin kunnon markkinatunelmaan kuuluvat muutkin luonnon antimet jotka on saatu korjattua ihmisten ilmoille ja syötäväksi.

Tämä oli lyhyt kertomus siitä mitä tarkoittaa kynsilaukan viisi satoa.

https://www.youtube.com/watch?v=_AWX9m42Gtc

1. huhtikuuta 2017

Kreikan sininen sprouttasi!

Kalendis Aprilibus MMXVI

Mutta otetaan heti takaisin ja sanotaan myös että Spanish Roja sprouttasi. Otsikkokuva kertoo että kirjastopenkin rivillä 83 on tapahtunut jotain. Tunniste 63 eli Kreikan sininen on sproutannut. Kyse on yhdestä sproutista ja ihmismuistin mukaan suurimmasta sinkusta. Kaksi muuta ovat vielä maan alla joten odotus jatkuu. Ei ole syytä epäillä etteikö tuo jaloista jaloin kukoista kirjastopenkissä kolmen kasvin verran kunhan kevät saa. Luvassa on ehkä 11-12 pientä kynttä ja kolme kukintoa joista saa jopa 40 itusilmua.

Nyt ei oikein tiedä millä nimellä tuota lajiketta oikein kutsuisi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Spanish Roja; Kreikan sininen; Egyptinvalkosipuli ja vuorivalkosipuli. Rakkaalla lapsella saa olla monta nimeä niin pitääkin olla. Tosiasia on kuitnekin se, että mainettaan Spanish Roja ei ole turhaan saanut. Maailmalla vallitsee jotensakin suuri yksimielisyys siitä että Spanish Roja on kaikista hienostunein kynsilaukka mitä ollut on, olla voi, ja mitä on oleva. Mutta se on myös hienohelma eikä se kotiudu kovin helposti minne tahansa. Sillä on sellaista gloriaa jota ajan hammas ei koskaan voi nakertaa niin kauan kuin tällä kiviplaneetalla elämää ylipäänsä on.

Kolmella kasvilla ei vielä vallata Suomenniemen puutarhoja, mutta alku se on siinäkin. Tänä vuonna De Re Allii Sativin toimitus ei Spanish Rojaa / Kreikan sinistä maistele ja syksyllä 2018 tokko vieläkään enemmän kuin parin kynnen verran. Kirjastopenkissä on myös idaholaista alkuperää olevaa Killarney Red-lajiketta jota pidetään Spanish Roja-mukaumana. Siitä riittänee muutama kynsi maistettavaksi. Vahva epäily on myös sen suhteen että kirjastopenkin ns. ”kroatialaisessa kokoelmassa” voi olla ainakin kaksi Spanish Roja-mukaumaa. Tuleva kesä sen sitten näyttää.

Paljon miettii näinä päivinä kynsilaukka-asian nykypäivää ja tulevaisuutta. Tulevaisuus on pienen mittakaavan viljelijöissä eli sellaisissa kasvattajissa jotka voivat laittaa syksyllä maahan 1200-3600 kynttä. Kyse on siis viljelijöistä jotka voivat tuottaa 80-250 kiloa kunnon kamaa. Tuollaisen määrän voi tuottaa yksin varsin pienellä alalla ja tuohon maksimiin eli 3600 kynteen tarvitaan 180 juoksupenkkimetriä minimin ollessa 60 metriä. Lajikkeista riippuen maahan menee noin 20-25 prosenttia sadosta. Viljelijä jolla on kuusi kahdenkymmenen metrin penkkiä voi tuottaa hyvälaatuista kamaa 170 kiloa. Siitä menee lisäykseen noin 40 kiloa. Omaan käyttöön hän varaa 20 kiloa (Sisältää ylläri-raapit ystäville ja sukulaisille) ja senkin jälkeen jää jakeluun noin 100 kiloa joka riittää kahdenkymmen ihmisen tarpeisiin. Sadalla kilolla voi siis ilahduttaa monia ihmisiä ja saada ihan mukavat lisä-ansiot. Vaivaa kaikki tietenkin vaatii. 100 pienen mittakaavan viljelijää voi tuottaa vasta 10000 kiloa kunnon kamaa. Tie on pitkä täyttymykseen. Kunnon kamaa pitäisi saada kuitenkin kaikille…

https://www.youtube.com/watch?v=enIdTGckjKs