25. huhtikuuta 2016

Mitä pienistä tulee isona — mietteitä takatalvea odotellessa ja sen jälkeen.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Yrjönpäivän iltana näitä miettiessä MMXVI-vuonna voi näin kysyä koska kaikki lajikkeet ovat kunnolla sproutanneet ja joissakin näkyy jo aikuisen kasvin hahmo.  Takatalvella tässä taroitetaan pian luvattua ja tulevaa muutaman sentin paksuista lumipeitettä. No sellainen pieni takatalvi on vain omiaan karaisemaan kasvustoa. Jotenkin vain Suomen kesän lyhyys tulee mieleen aina uudelleen ja uudelleen. Kynsilaukan viherkone pitäisi saada täyteen komeuteensa useimpien muunnosten suhteen seuraavan 60 päivän aikana jotta raapeja voisi sitten odotella elo-syyskuussa.

Mitä tässä vaiheessa voi sanoa on se, että jotkut ovat todellakin aikaisempia kuin toiset. Pieniä ja niin pikkuvanhan oloisia ovat melkein kaikki toisessa erässä Pyhäinpäivän jälkeen marraskuulla istutetut Artisokka-kasvuryhmän Germidourit. Kaikista hitain sprouttaaja on Silverskin Garcia, mutta sille on varmasti oma selityksensä myöhäisessä korjuu-ajassa. Jos olisi tiennyt miten myöhässä varsinainen talven tulo oli, niin Garciat olisivat menneet maahan vasta joulukuun alussa. Aito raitapurppura, mahdollisesti Ferganski, antoi odottaa itseään mutta nyt se tulee rytinällä, ja ollee sitten juhannuksen jälkeen ensimmäinen joka tekee kukkavarren. Mutta kyllä muutama Germidour-komppanian yksilö on kerrassaan valloittava.

Millaista eleganssia ja muodon kauneutta tuo pieni Germidour-yksilö edustaakaan jonka näemme tuossa ylhäällä! Nuori Germidour antaa viitteitä paljon siitä mitä aikuinen ja korjuuikää lähestyvä Germidour lopulta on. Lehdet nousevat jo nyt ylös kauniisti kaareutuen. Ne ovat paljon vaaleampia kuin täydellisesti kukintovarren tekevät kynsilaukat. Sanotaan asia nyt jotenkin tyhjentävästi: tämä eri tyyppisiin ilmastoihin ja eri leveysasteille  ehkä parhaiten sopeutuva kynsilaukan kasvuryhmään kuuluva muunnos muistuttaa jotain jota voidaan verrata lähinnä vain kiinalaiseen Ming-dynastian aikaiseen maljakkoon.

Lehtiäkin on jo siis viisi kuten kuvasta näkyy, ja mitä nyt tarvitaan on vain aurinkoinen sää ja vettä. Tämän nuoren Germidourin valmis maanpäällinen osa, foto-synteettinen kone tulee käsittämään kahdeksan lehteä. Jos kaikki menee niin kuin pitääkin niin elokuulla on valmiina reilu satagrammainen raapi, jonka parhaat kynnet voivat päästä tulevan vuoden sadon istukkaiksi. Tai sitten sen tarkoitus on jatkaa katoamattoman aineen kierrossa, käydä ihmisen ruuansulatuskanavan lävitse. Kynsilaukan suhteen molemmat ratkaisut ovat oikein hyviä. Mitä enemmän sitä ihminen syö, sitä enemmän sitä myöskin viljellään. Jos kynsilaukalla olisi tietoisuus niin se varmasti ymmärtäisi tämän logiikan. ”Tule syödyksi niin saat elää ikuisesti.” Tai saat elää ainakin niin kauan kuin on ihmisiä. Jos ihminen ei sitä viljele, niin silloin sille koittavat hankalat ajat. Se joutuu silloin sinnittelemään maassa jossa se kilpailee monien muiden vähempiarvoisten ja vähemmän jalojen kasvien kanssa. Älykäs ihminen ymmärtää tosiasiat, ja niin tekee älykäs kasvikin omalla ja meille vielä salatulla tavallaan.

Takatalven tultua nuoret kynsilaukat alut kahden tuuman lumikerroksen saatua maan ovat ylväs näky. Vihreän eri sävyt ja puhdas lumivalkea ovat kerrassaan leikkivä näky. Vielä kiehtovampi näky on jos aurinko sattuu luomaan säteitään lumeen. Lumen valta on äkkiä murrettu ja kasvit ovat saaneet varmasti reilun määrän vettä penkkeihin. Jo viikon päästä kaikki näyttää aivan toiselta. Toukokuun puoleen väliin mennessä pieni Germidourkin on jo kasvattanut kokoaan puolella. Sen maanpäällinen tyvi on puolet paksumpi ja korkeutta on jo nelisenkymmentä senttiä. Toinen tuplaantuminen tapahtuu sitten kesäkuun puoliväliin mennessä.

Mitä muihin kasvuryhmiin ja muunnoksiin tulee niin ensimmäisenä hunajakenno-kuvioon istutetut Rocambolet ovat todella komeaa katseltavaa. Istutusvahvuus oli 188 kynttä joista kaksi oli ns. tuplakynsiä, muun muassa ensimmäisenä maahan laitettu kaikista suurin kynsi. Vahvuudesta puuttuu vain kaksi yksilöä jota voidaan pitää varsin hyvänä tuloksena. Vai mitä pitää sanoa lukemasta 98,93 prosenttia. Viime vuoden syksyllä maahan piti laittaa kaikki mahdollinen oma ja kaukaakin haalittu lisäysmateriaali. Viisaushan olisi siinä, että maahan menevät kynnet valittaisiin tasakokoisista ja kaunismuotoista raapeista. Yksittäisen raapin yksittäinen iso kynsi tuottaa yleensä pienemmän raapin seuraavana vuonna kuin kynnet tasakokoisista ja kaunismuotoisista raapeista. Siis lisäysmateriaalin valinnassa pitää monen viisaan kasvattajan koeteltujen oppien mukaisesti katsoa ensi raapia ja sitten vasta kynsiä. Yksittäisessä raapissa voi olla yksi valtavan iso kynsi ja neljä muuta joiden yhteispaino jaettuna kahdella voi olla nippa nappa sama kuin suurimman kynnen paino.

Ei siis ole kynttä raapiin katsomiminen vaan raapista kynsiä. Tuplakyntisyys ja joskus joka tripla-kyntisyys on ominaista juuri Rocamboleille, ja meilläkin tunnetulle iso venäläiselle eli Alexandralle. Että yhdestä kynnestä tulee kaksi tai jopa kolme raapia selittyy sillä että maahan menevän kynnen sisällä on kaksi tai kolme kasvulehteä. Kaikille osapuolille paras ratkaisu on yksinkertaisesti vain ottaa ja syödä tuollainen iso kynsi. Siitä hyötyy tietysti ensimmäisenä ihminen mutta vielä enemmän siitä hyötyy kynsilaukka itse. Kun maahan pääsee takaisin vain valioyksilöiden kynsiä niin tuloksena on raapeja jotka ovat valioyksilöitä ja vain valioyksilöitä. Tietysti on myös raapeja jotka sisältävät aluksi vain kummallisilta näyttäviä kynsiä koska ne ovat tavallaan kummallisia. Kuten Engeland sanoi klassikossaan ”Growing Great Garlic” niin suurin osa mutaatioista, joita kynsilaukka voi jatkuvasti tuottaa menevät yleensä ihmisen vatsan kautta em. aineen katoamattomuuden kiertoon. Kasvattajan näkökulman pitäisi aina olla tiedostettuna kun olemme tekemisissä kynsilaukan kanssa.

https://www.youtube.com/watch?v=qsdR8eycRys

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

17. huhtikuuta 2016

Kolme kuukautta Ron L. Engelandin seurassa — oikeat kynsilaukkatanssiaiset!

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Ei ole mikään konsti lukea englannin kielellä kirjoitettua kaksisataa-sivuista kirjaa kuudessa tunnissa. Eri asia onkin sitten se, miten paljon tuosta kaikesta muistat vielä puolen vuoden jälkeen. Jos haluaa matkata elämyksen tasolla eikä pidä kiirettä niin antoisampaa on sitten mennä syvälle jonkin kirjan maisemaan. Pian sitten huomaatkin katsovasi vierestä mitä käsissäsi olevassa kuvauksessa oikein tapahtuu. Joka tapauksessa nyt voi todeta sen, että Ron L. Engelandin kynsilaukan kasvattamisen alaan kuuluva klassikko ”Growing Great Garlic” vuodelta 1991 on sitten luettu vuoden 1995 lisäosineen. Missä TJM:n kokonaisvaltainen kynsilaukka-kirja on yleisesistys Allium Sativum-nimisestä kasvista, niin Engelandin kirja on viljelijän opas, tai sanotaanko hienostuneemmin myötätuntoa ja rohkaisua jakava matkaopas.

Vuosi 1991 oli ns. lyhyen vuosisadan viimeinen vuosi. Vuotta 1992 voidaan pitää vuoteen 1492 verrattavana vuonna. 1492 löydettiin Uusi maailma, Amerikka ja vuosi 1992 oli vuosi jolloin tiedon valtatiet avautuivat kaikille, siis Internet alkoi toden teolla yleistyä. Kyseessä on siis suuri ihmiskunnan historian murroskohta. Juuri tähän murroskauteen ajoituu Engelandin kirjan julkaiseminen.

Yhtä miestä ei saisi toki nostaa muiden yläpuolelle, eikä se toki ole tarkoituskaan. Aivan yhtä lailla suuri amerikkalainen kynsilaukka-kirjailija Chester Aaron ansaitsee tulla huomioiduksi. Hän on aivan samalla tavalla kynsilaukka-asian apostoli kuin Engelandkin. Aaron, mies jonka elämään mahtuu todella paljon, on kirjoittanut valtavan määrän tekstiä jota voitaisiin kuvailla ”mytologisemmaksi lähestymistavaksi” kynsilaukkaan. Aaronin ansio on myös valkosipulin gastronomisissa ulottuvuuksissa. Mutta Engelandin ansio on siinä, että hän on antanut inspiraation niin monelle viljelijälle, niin pienelle, keskisuurelle kuin isommallekin.

Vuosi 1991 on varsin kaukainen asia, ja siitä on jo todellakin 25 vuotta aikaa kun Engeland julkaisi kirjan joka tuli muuttamaan koko kynsilaukkaa viljelevän maailman. Pitää vain ihmetellä sitä miksi kyseisen miehen kyseinen kirja ei ole aiemmin rantautunut meille. En väitä, että allekirjoittanut olisi ensimmäinen henkilö joka tämän klassikon Suomessa on lukenut, mutta en tiedä että kukaan olisi aiemmin kirjoittanut siitä edes sitä halaistua sanaa. Kynsilaukka-asia olisi varmasti paljon pitemmällä jos joku olisi tuoreeltaan saanut kirjan käsiinsä vaikkapa jo vuonna 1995 kun supplementti-osa julkaistiin. Ehkä kynsilaukan kasvuryhmistäkin puhuttaisiin täällä asiantuntevaan sävyyn jo laajemmaltikin. Engelandin vertaaminen perinnöllisyystieteen isään Mendeliin voi kuullostaa edelleenkin mahtipontiselta noin yleensä ottae, mutta sitä se ei välttämättä ole kynsilaukan ystäville.

Tässä ei nyt ole tarkoitus laatia mitään lyhennelmää eikä tiivistelmää Engelandin klassikosta. Mihin voi pyrkiä on vaikutelmien kuvaileminen ja tietysti lukemis-kehoitteen antaminen kaikille kynnelle kykeneville ja kielitaitoisille. Hetkinen… Mitähän tuli juuri äsken sanottua? ”Kynnelle kykeneville?” Eipä tuotakaan ole tullut ennen ajateltua. Kynnellehän kykenevät kaikki joilla ei ole ennakkoluuloja. Ron L. Engeland oli erinomaisen hyvin kynnelle kykenevä mies, niin teoriassa kuin käytännössäkin.

”Pelto on paras opettajasi” toteaa Engeland jo aivan teoksensa alussa. Sitä se todellakin on, mutta vielä suurempi ilo on jos voit kulkea pelloilla hyvän opettajan kanssa. Kirjojen lukemisen taito on myös siinä, että pääset sen maailmaan sisältä päin. Vähä vähältä katsot sitä maisemaa jossa kirja elää. Näet kaukaisen maan värisävyt, tunnet eri vuodenaikojen tuoksut; valkoinen paperi ja painomuste alkaa elää. Ja kun nykyajan lukijalla on vielä käytettävissään internet josta pääset katselemaan vaikka Filareen tilaa satelliittikuvasta niin puitteista mikään ei ole kiinni.

Yksi kirjan inspiroivimmista kuvauksista on se kun Engeland kertoo tutkimuksistaan sen parissa milloin ja miten kovavartisesta kynsilaukasta pitää leikata kukintovarsi. Filareella oli viljelty omenia ja muutakin jo ennen Engelandin aikaa. Kynsilaukka kasvoi marginaalista tilan päätuotteeksi kun tultiin 1980-luvun loppuun. Seutukunnalla oli vaikuttanut jo 1970-luvulta lähtien pastori Donaldson, suuri kynsilaukkamies, jolle Engelandikin antaa suuren tunnustuksen. Mutta vielä 1980-luvun puolivälissä kasvi piti itsepintaisesti salaisuutensa. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana ei edistytty asian suhteen juuri millään tavalla. Vierailu salaperäisen kiinalaisen kasvattajan luoksekaan ei tuonut mitään tolkkua asiaan.

Sato korjattiin miten sattui, jotkut leikkasivat kukintovarret pois, jotkut eivät leikanneet. Eräänä syksynä sato alkoi pilaantua kaikilla tiloilla varsin nopeasti, siis Filareessa ja piirikunnassa muutenkin. Kyse oli Rocambole-kasvuryhmään kuuluneesta Spanish Rojasta. Engelankin joutui kompostoimaan valtaisan määrän tuota talvivalkosipulin aateliin kuuluvaa muunnosta. Seuraavana vuonna Filareella tehtiin koe ja sen penkin kasvien raapit joista ei oltu poistettu kukintovartta säilyivät kovina jopa helmikuulle saakka. Raapin koossa tosin hävittiin. Lopulta muutaman vuoden kokeilujen jälkeen löytyi sitten sopiva kompromissi; kun kukintovarsi poistetaan 8-10 päivää ennen sadonkorjuuta saadaan varsin pitkä säilyvyys ja raapin kokokin on varsin hyvä. Pitkällä säilyvyydellä tarkoitetaan tässä joulukuuta ja raapin koolla jotain 80-grammaista. Pitää muistaa että Filaree on aika tavalla etelämpänä kuin eteläisimmätkin osat Suomesta joten satokin valmistuu kolmisen viikkoa aikaisemmin. Heinäkuusta on aikaa jouluun noin viisi kuukautta.

Ilmeisesti ennen tuon yhden vuoden koettelemusta sadon lähes täydellisen tuhoutumisen myötä Filareellakin leikattiin kukintovarret pois miten sattui. Nimittäin Engeland kuvaa seuraavaa vuotta jolloin isolla peltoalalla jossa kasvoi Spanish Rojaa tapahtui jotain järisyttävää. Spanish Roja kuuluu siis Rocamboleihin ja niille on ominaista se että kukintovarsi tekee jopa kolminkertaisen kiehkuran. Siellä Engeland oli yksi pellolla kun kukintovarret lähtivät mykistävään suoristautumis-tanssiinsa. Koko pelto oli elänyt ja miehen selkäpiitä oli tuo näky oli karminut. Yhtäkkiä huomasin seisovani Engelandin kanssa pellolla, ja tunsin kuinka kummalliset väreet kulkivat itsenikin lävitse. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin tuhansien  kasvien ala.

Engelandin kokemus on varmasti kokemisen arvoinen. Täysikuu sattuu suomalaisen Rocambole-viljelyn kannalta otolliseen aikaan vuonna 2018 jos mielii mennä ”oikeisiin kynsilaukka-tanssiaisiin.” Vuonna 2018 heinäkuun täysikuu 27.07. voi olla hyvä aika saada tuo kokemus. Nimittäin lämpimässä ja jo hämäräisessä heinäkuisessa suomalaisessa illassa vaikutelma voi olla paras, ainakin näin on varmasti suomalaisille. Jos on keskivertoa parempi kesä eli toukokuu ja alkukesä ovat olleet varsin lämpimiä, niin tuosta päivästä on kymmenkunta päivää sadonkorjuuseen, ja varret on leikattava heti niiden tanssin jälkeen.

Mutta tanssivatko Rocambolen varret heinäkuun täysikuussa 2018 onkin sitten eri asia. Ihmeellinen näky on ihmeellinen näky ilma täysikuutakin ja varmasti vuoden 2018 tanssi tapahtuu ajanjaksolla 20.07.-04.08.2018 jolloin on vähintään puolikuu koko ajan. Leikattava, niin jos haluaa ne leikata. Vaikutelma on tietenkin parempi mitä suurempi määrä tanssivia Rocambolen varsia on. Tuotantomäärän ollessa suurempi voi tuohon tarkoitukseen varata deka-grossin ja yhden rivin päälle eli 1680 kasvia, ja se on jo varsin suuri ala. Tuohon erikoisuuteen tarvitaan jo aarin kokoinen pläntti. Tuolla aarilla on oloihimme muokatun ”Filaree-standardin” mukaisesti seitsemän 60 sentin levyistä penkkiä ja niiden välissä 50 sentin huoltokäytävät.

Paljon muustakin Engeland kirjoitti, ja jos lähtisi kertomaan niistä vastaavalla tavalla kuin yritin kertoa noista ”oikeista kynsilaukka-tanssiaisista” niin rojektiin pitäisi varata aikaa loppuvuosi ja 40 seuraavaa avausta. Pian huomaisi kirjoittavansa kirjaa kirjasta. Ja se ei taida olla mitenkään järkevä ajatus. Järkevänä ei voida myöskään pitää sitä ajatusta että Engeland käännettäisiin suomen kielelle. Kirjan potentiaalinen lukijakuntakaan ei liiku edes tuhansissa, ja edes tuhannelle lukijalle hanketta ei ole oikein mielekästä toteuttaa. Kirjan lukeminen voi olla monelle suuri ponnistelu, mutta siihen kannattaa uhrata yksi talvikausi. Sitä voi suositella sellaisille joilla on jo viljelijäkokemusta edes pienessä määrin.

Mitäpä vosi vielä sanoa? No sanotaan se, että aikakauden avaava teos ei vähällä vanhene. Edes tulevat 100 vuotta eivät himmennä tämän teoksen oivalluksia ja ennen kaikkea sen koottua viisautta. Sitten voisi vielä toistamalla toistaa yhtä asiaa jota Engelandkin toistaa. Filaree on Filaree, ja se mikä on totta Filareessa ei välttämättä täysin päde muualla. On kokeiltava ja sovellettava. On oltava kärsivällinen ja löydettävä rajat ja mahdollisuudet.

https://www.youtube.com/watch?v=tBBys5TLxCI

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

11. huhtikuuta 2016

Tekniikkaa, ihmisiä, sporreja ja kynsilaukkaa!

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Maailmalla viritellään robotteja ja väitetään että kohta ihmiset voivat välittää viestejä omien aivojen välityksellä. No se näkee joka elää! Joskus kun on vähän raihnainen olo ja tilapäistä kolotusta on vaikka muille jakaa tulee mieleen se kuinka elämää voisi helpottaa. Työn tekemiseltä ei kuitenkaan voi välttyä, mutta jospa olisi älykäs ja työteliäs apulainen joka ei valita eikä vaadi kohtuuttomia korvauksia. Neuvostoliistossakin suunniteltiin vakavasti 1920-luvulla simpanssin ja ihmisen risteyttämistä. Tarkoituksena olisi ollut luoda kuuliainen, väsymätön ja osaava ”työläinen” helpottamaan Neuvostoliiton kansantaloutta ja yleensäkin neukkukansalaisen elämää. Yrityksiäkin ilmeisesti tehtiin...

Tulee mieleen aika pari vuosikymmentä sitten, kesä 1997 jolloin eräs internet-keskustelulista kävi varsin kuumana. Oli menossa ”suuri sporre-keskustelu” suomalaisella URANTIA-kirjan keskustelulistalla. Kaikkea mitä siellä poristiin on mahdotonta toistaa mutta johdantokappaleen ajatuksenjuoksun perusteella sporre ansaitsee tulla jonkinsortin huomion kohteeksi!

——————————————————————————

Ekskurssi: URANTIA-kirja.

URANTIA-kirja on seitsemännen päivän adventismin pohjalta syntynyt yhdysvaltalainen ihmisperäinen yritys selvittää 1930-luvun näkökulmasta kaikki mahdollinen ihmiseen, maailmankaikkeuteen, Jumalaan ja ihmiseen uskonnollisena olentona liittyvä. Kirjan syntyyn liittyy hyvin keskeisesti chigacolaisen lääketieteen tohtorin ja psykiatrin Martin Sadlerin toiminta. Kirja on saanut aikaan maailmanlaajuisen URANTIA-kirjan lukijoiden yhteisön. Kirja on käännetty useille kielille. Tänä päivänä näyttää siltä, että kirjan sanoma ei enää saa juurikaan uusia kannattajia. Kirja on saanut Suomessa paljon lukijoita ja se on Kanadan Quebeckin provinssin ohella alue jossa sillä on eniten vakaumuksellisia seuraajia. Tuhdimman annoksen tietoa kirjasta saa täältä ja jos haluaa perehtyä yhden luvun kriittiseen analyysiin kannattaa pistäytyä tästä linkistä.

—————————————————————————-

Joskus nuorempana olin todellakin mukana Suomen URANTIA-seuran toiminnassa ja päätoimittelin heidän lehteänsä. Homman taustallahan on URANTIA-kirja, jonka opetuksiin silloin vankasti uskoin. Nykyään en asiaa juuri ajattele, mutta olen ollut monesti pettynyt kun teologit eivät ole olleet ko. kirjasta kiinnostuneet, se on näet mainiota hengellistä scifiä. Olin jo jotenkin irroittautumassa liikkeestä kun eräs kirjan sisältämä maininta alkoi pyörimään päässäni. Kirja puhui ns. spornagia-olennoista. Lyhyesti sanoen ne ovat alempien taivasmaailmojen maisema-puutarhureita. Itse URANTIA-kirja puhuu näistä sporreista yllättävän paljon.

“Jerusemin tuhat suorakulmiota ovat päämajaplaneetan alemman syntyperäisen elollisuuden hallussa, ja näiden suorakulmioiden keskellä sijaitsee spornagia-olentojen valtava, ympyrän-muotoinen päämaja. Jerusemissa teitä tulevat hämmästyttämään ihmeteltävien spornagiaolentojen saavutukset maatalouden alalla. Maata viljellään siellä suurelta osin sen takia, että sillä on esteettinen ja koristeellinen vaikutus. Spornagiaolennot ovat päämajamaailmojen maisema-puutarhureita, ja Jerusemin aukeita muokatessaan ne osoittavat sekä omintakeisuutta että taiteellisuutta. Maata viljellessään ne käyttävät hyväksi sekä eläimiä että lukuisia mekaanisia laitteita. Ne ovat älyperäisen asiantuntevia omissa maailmoissaan vaikuttavien voimien sekä niiden niitä itseään alempiin eläinlajeihin kuuluvien vähäisempien veljien hyväksikäytössä, joista monet on asetettu niiden 
 käyttöön näissä erityismaailmoissa. Nykyisin tämä eläinten luokka on etupäässä sellaisten ylösnousemuksellisten keskiväliolentojen ohjauksessa, jotka tulevat evolutionaarisilta sfääreiltä.”

Porukkahan oli aivan sydämistynyt kun aloitin keskustelun sporreista. Sain erään nuoremman kaverin innostumaan asiasta ja hän tekikin varsin nopeasti kotisivut, siis oli vuosi 1997. “Suomen spornitologinen seura y.r.” Ja tuo y.r. tarkoittaa tässä yksinkertaisesti “yrittää rekisteröityä.” Porukka kävi todellakin kuumana kun noin vuoden mittaan kaksi kaveria kävi listalla kovaa keskutelua sporreista. Kaikkiaan porinoita, siis yksittäisiä otsikoita alakes-kusteluineen, oli muistaaksensi lähemmäs 60. Jutuista saisi kaksisataa-sivuisen kirjan. Osa jutuista saattaa olla tallella jossain vanhalla serverillä, mutta kaikki on tallella päässäni. Asiasthan me kyllä puhuimme, ei sen puoleen. Toisaalta ko. keskustelu oli keskusteluryhmä-häiriköintiä, mutta paremmasta päästä sellaista. Ja aina minä ja satunnainen kaverinihan pysyimme asiassa.

Kerran virittelin keskustelua eräästä URANTIA-kirjan väitteestä jonka mukaan nykyinen Johanneksen Ilmestys on vain neljäsosa alkuperäisestä. Tein sitten parikin roolinottoa enkä ollut mitenkään vaatimaton: Apostoli Johannes ja Dante Alighieri!

Virittelin ajatuksenjuoksua ja kysyin: ”Ajatellaanpas jos Johanneksen Ilmestyksestä todella on säilynyt vain neljäsosa kuten väitetään. Varmastikin alkuperäisessä Ilmestyskirjassa oli myös maininta sporreista. Ei ehkä pitkää, mutta kuitenkin. Se voisi mennä vaikka näin.”

“Ja mina näin taivaallisen peltomiehen. Olennon jolla oli kolme kättä. Sen muoto oli osaksi ihmisen, osaksi eläimen. Se oli suunnattoman kaunis ja töitä tehdessään se lauloi ylistysvirsiä suurelle peljättävälle.”

Sitten asiaa saattoi jatkaa näin: ”Jos meillä olisi siis tuo laajempi Ilmestyskirja niin meillä olisi myös Danten Jumalaisessa näytelmässä maininta sporreista. Se voisi olla tällainen:”

Oppaani Vergile mulle virkkoin:

”Katso, näät peltomiehen, 

min muodon säkein verhotuin 

on paljastanut meille
 poika Zebedeun.” 



Perässä Auran itsekulkevaisen yksi,
 
olento kauniskarva, kolmikännyt.

Ja taaempana äesti toinen, 

kolmas kylvi multamaahan muhevaan.


Ja laulu peltomiehen, 
se mielen ylensi 
soi virsi harras:
 

“Me saamme pellot kyntää,
 
karhin äestää ja siementää, 

vaan kasvu yksin
 suuren peljättävän on.



Me siitä suotta on murehella mielin 
kulkea. 
Kas aivan sattumalta 
me tämän 
homman saimme.”


Taas käännyin puoleen oppahani:
“Mi onkaan juoni tuon, 

myös loputtoman 
raadannan?
He miksi iloitsevat puolihullun lailla?

Siis onko täällä täysin toisenlaiset


merkitykset, arvot, faktuumit? 

Ilolla vastaanota 
työsi, uurasta ja raada, 

ja pelkkä sattumus vain 
halpa palkka."

Joopa joo! Tällä iällä ei aina muista mitä kaikkea nuorena tulikaan tehtyä ja horistua. Ja sehän tuo kivoja yllätyksiä jokaiseen uuteen päivään.

Mikä se sporre olikaan?

URANTIA-kirjahan on vain ihmismielen luoma massiivinen pyrkimys selittää todellisuutta, Jumalaa ja maailmankaikkeutta. Se kertoo hyvin yksityiskohtaisesti monen näkökulmasta täysin järjettömistä asioista. Kirja kertoo paljon mm. ns. taivasmaailmoista, jotka ovat arkkitehtonisia sfäärejä eli pallopinta-maailmoja, eivät siis planeettoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Eräässä vaiheessa kirja ryhtyy kertomaan ns. alempien taivasmaailmojen maisemapuutarhureista eli spornagia-olennoista. Monien mielenkiintoisten vaiheiden ja mielleyhtymien ja erään manan majoille menneen miehen osittaisen avustuksen ja vaikutuksen jälkeen ryhdyin todellakin aikoinani nimittämään noita olentoja, joiden olemassaoloon uskoin, yksinkertaisesti sporreiksi.

Sporret ovat älykkäitä, kauniita ja varsin itsenäisesti työskenteleviä olentoja. Heille on ominaista korkea äly ja he osaavat jopa puhua. Heillä on korkeampi älykkyys kuin simpansseilla ja hevosen ja koiran parhaat ominaisuudet. Viljellessään tuota taivaallisista maailmaa he käyttävät hyväkseen useita muita eläimiä (URANTIA-kirjan kuvauksen mukaan alemmissa taivasmaailmoissa on todellakin fyysisiä olentoja.) ja mekaanisia laitteita. Ryhdyin miettimään tuolloin sporren olemusta ja sain siihen apuakin eräältä innokkaalta nuorukaiselta. Kehitimme kolme kriteeriä postuloida sporren ominaisuuksia. Ne olivat:

I Itse U-kirjan kuvaukset
II Maanviljelyn ja puutarhanhoidon asettamat vaatimukset
III Niin sanotut spornahtavat inehmot eli sporremaiset ihmiset. Tähän ryhmään kuuluvat tietyntyyppiset maanviljelijät, puutarhurit sun muut hortonoomit...


Yksi mielenkiintoisimpia johtopäätöksiämme oli se, että sporrella on hyvin todennäköisesti kolme kättä. Kolmas käsi olisi ns. välikäsi ja se auttaisi tavattoman paljon työnteossa. Kukapa tätä kieltäisi meistäkään. Tämä välikäsi olisi lyhyempi kuin kaksi pääkättä, ja sen sijoituspuoli vaihtelisi normaalin jakauman mukaan. Todennäköisesti vasemmanpuoleisia välikäsiä olisi enemmän. Olento olisi meidän mittapuidemme mukaan noin 7 jalkaa (213,36 cm) pitkä ja painaisi noin 130 kiloa. Olisiko sillä karvoitus, tästä emme päässeet aivan yksimielisyyteen.

Mitä hyötyä sporresta sitten olisi?

No sporrestahan olisi paljonkin hyötyä! Se olisi eräänlainen ekologinen maatalousolento. Paljon hyödyllisempi kuin hevonen on koskaan ollut. Se osaisi käyttää mekaanisia maanviljelyvälineitä ilman maanviljelijän ohjausta. Pelkästään mekaanisella lapiolla sporre voisi kääntää ja muokata maata yhden eekkerin eli noin 0, 40 hehtaarin verran neljässä tunnissa. Eivät enää lanautuisi pellot painavien traktoreiden jyrätessä niitä. Ja kaikki tapahtuisi pelkällä lihasvoimalla. Paljon muutakin sporre tekisi. Sporre voisi tehdä tarvittaessa töitä ympäri vuorokauden jopa viimassa ja sateessa. Sporre olisi myös mainio lastenvahti ja takkailtojen sympaatinen seuralainen...

Miten sporre tehdään?

URANTIA-kirjahan on mielikuvitusta ja laajoille massoille vielä tuntematonta hengellistä scifiä. Mutta kaikessa mahdottomuudessaan sporre voi olla tulevaisuutta. Ihminen oppii lopulta hallitsemaan geeniteknologian niin, että hän voi rakentaa aivan uusia olentoja ja eläimiä yksinkertaisesti suunnittelemalla ne, ja rakentamalla nanotekniikan sovellutuksilla toimivan dna-rakenteen. Tarvitaan vain aikaa ja tietyn eettisen vastustuksen murentuminen.

Mitä yhden sporren ylläpito vaatisi?

Se olisi varsin kallista! Tulisi vanha sanan-parsi ”Syö kuin hevonen” uuteen kuosiin ”Syö kuin sporre.” Seuraavassa päivitetty laskelma yhden maailmamme oloissa elävän sporren kuukautisesta ravinnontarpeesta:

90 kg kokojyväkauraa

1 kg c-piimaata 

60 kiloa porkkanaa
2 kiloa kynsilaukkaa 

30 kiloa muita juureksia

300 litraa lähdevettä
10 litraa rypsiöljyä
60 isokokoista kiniini-tablettia
120 multitapsia 

120 maksitupla-suklaapatukkaa tai vastaavaa 

4 koria ykkösolutta tai 60 litraa kotikaljaa

kesäaikaan runsaasti ohvia hyttysiä ja paarmoja karkottamaan.

Kalliiksi tulisi!! Toisaalta voisi sporre kasvattaa huomattavan osan ravinnostaan itse, mutta kyllähän esim. kokojyväkauran kulukki olisi aivan hirmuinen. Ajatelkaappas nyt: 90 kertaa 12 on 1080 kiloa. Yhden sporren vuotuiseen kaura-annokseen tarvittaisiin tommoiset kolmasosa hehtaaria viljelyalaa... Mutta käytetäänhän peltoalaa biodieselinkin tuottamiseen yhä enevämmässä määrin. Sitten noinkin jalolle olennolle tulisi taata lomaa lajinomaisen käyttäytymisen harjoittamisen tarkoituksessa lajitovereiden keskuudessa ne pakolliset 38 päivää vuodessa, ja siihen ei taatustikaan saisi mitään lievennyksiä lääninhallitukselta eikä Brysselistäkään!

Vielä jäisi paljonkin porinoitavaa sporresta, mutta jätettäköön muillekin mahdollisuus miettiä ja kehitellä ajatusta. Itse uskon jonkun vielä jonain päivänä lähtevän kehittelemään ajatusta oikein paremmilla järjenlahjoilla varustautu-neena kuin meikäläinen. Ja jos ollaan rehellisiä, niin tähänkin pätee Saarnaajan sana ”Ei mitään uutta auringon alla.” Luulen jonkun jo kehitelleen näitä hapuilevia ajatuksenkulkuja paljon parempaa teoriaa...  Yhdestä asiasta voi kuitenkin olla varma. Kynsilaukkaa tarvitsee myös sporre.  Ja paljon tarvitseekin. 70 grammaa päivässä! Se on jo varsin ison raapin verran. Mutta nethän tuollainen otus kasvattaa itse omissa omatarve-penkeissään. Todennäköisesti noin jalo otus ymmärtää vain parhaimman päälle ja niinpä Rocambole Punainen Venäläinen on kova sana.

https://www.youtube.com/watch?v=huOtZVPxzT8

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.