9. huhtikuuta 2021

Kynsilaukan DNA ja JOKAMIESEKVENSSOINTI.


Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kynsilaukan DNA ja JOKAMIESEKVENSSOINTI.


ante diem V Idus Apriles MMXXI

De Re Allii Sativi — VII tuotantokausi

Torsten Sandberg


Lyhenne DNA viittaa tietenkin perinnöllisyystieteeseen ja eri elämänmuodon rakennusohjeisiiin. DNA on ollut muotisana sen jälkeen kun ihmisen perimä, 3,1 miljardia emäsparia saatiin selvitettyä. Sen jälkeen ihmiskunta on saanut uusia puheenaiheita, milloin on löydetty geenejä jotka selvittävät minkäkin ihmisen ominaisuuden tai taipumuksen. Halvoista geenitesteistä jotka väittävät kertovansa sinun perimäsi ja alkuperäsi on tullut suorastaan nykyaikaisen astronomian korvike. Ihmiset saavat hupia ja lohtua monista asioista ja tuollaisten testien tuloksissa kerrotaan itsestäänselvyyksiä. Sellaisia itsestäänselvyyksiä jotka jokainen voi saada ilmaiseksi keneltä tahansa vakavasti otettavalta perinnöllisyystieteilijältä. Suhteellisen valistunut ja sivistynyt ihminen tietää ne itsekin. Jos minä, tämän kirjoittaja, sanoisin jollekin ruotsalaiselle perinnöllisyystieteilijälle että olen Kaarle Suuren ja vähintään kolmen Ruotsin kuninkaan jälkeläinen alenevassa polvessa niin en tekisi mitään vaikutusta. Lakoninen vastaus olisi aivan varmasti ”Samma här!” 


Ihmisen genomi on selvitetty ja niin on myös kynsilaukan. Molemmat löytyvät netistä jos osaa ne sieltä vain etsiä joten jätetään turhat hyperlinkit pois. Ihmisen genomi sisältää 3,1 miljardia emäsparia. Sanotaan että lukuja on vaikea hahmottaa ja siinä onkin monen rikkaan ihmisen epäonni. Jossain vaiheessa suhteellisuudentaju häviää tuhoisin seurauksin. Tuo kolmen ja puolen miljardin emäsparin ”ketju” voidaan hahmottaa vaikkapa sellaisen ajatelman keinoin jossa perusyksikkönä on tuhat greippiä sisältävä kuution laatikko. Greipin halkaisija on 10 senttiä. Suuret luvut ja lukusarjat voi helpommin yrittää käsittää geometrisinä alueina. Lähdetään siis siitä  että yksi emäspari vastaa yhtä greippiä. Aari koostuu, kuten tiedämme, sadasta neliömetristä. Tällaiselle alueelle voi muuten istuttaa noin 1200 kynttä kuten valistunut kynsilaukan viljelijä hyvin tietää. Yhden aarin kokoiselle alueella mahtuu sata kuution vetoista laatikkoa eli em. alueelle mahtuisi 10000 greippiä. Laatikon koko olisi tosin tuossa tapauksessa noin 100x100x115 senttiä ja korkeusulottuvuus siis viimeisenä. 0,1 hehtaarin alueelle saataisiin jo miljoona greippiä, hehtaarin alueelle 10 miljoonaa greippiä, 10 hehtaarin alueelle 100 miljoonaa greippiä, 100 hehtaarin alueelle miljardi greippiä ja lopulta 310 hehtaarin alueelle 3,1 miljardia greippiä.


3,1 miljardia greippiä vaatisivat 3,1 miljoonaa edellä mainitun kokoista laatikkoa. Jos ne laitettaisiin peräkkäin syntyisi 3100 kilometriä pitkä jono laatikoita. Linnuntietä varsin suoralla reitillä se on matka Auran pappilasta Kreikan pääkaupunkiin Ateenaan. Ylöspäin katsottaessa päästäisiin varsin korkealle eli 3100 kilometriin . Hubble-teleskooppi keikkuu keskimäärin noin 540 kilometrin korkeudella. 3100 kilometriä on kuusinkertaisesti Hubblen radan keskimääräinen korkeus maan pinnasta katsottuna. Kaksoisplaneettajärjestelmämme toiseen kappaleeseen eli Kuuhun olisi vielä toki matkaa. Edellä kuvattu skaala antaa jonkinlaisen käsityksen ihmisen genomin suuruudesta. Sen kartoittamiseen tarvittiin aikoinaan 3,5 miljardia dollaria ja noin 10 vuotta ja on suurin yksittäinen tieteellinen hanke mihin ihminen on kerrallansa ryhtynyt. Ihmisen genomi on vielä varsin pieni jos sitä verrataan kynsilaukan genomiin johon kuuluu 16,24 miljardia emäsparia ja se sisältää 57 361 proteiineja koodaavaa geeniä. Ihmisen geenien lukumäärästä kiistellään ja nykyään esitetään arvioita jotka liikkuvat skaalassa 22000-50000. Kukaan järkevä tiedemies ei lähde nykyään sanomaan tarkkaa lukua. Miksi viivyimme tässä ehkä jonkun mielestä turhanpäiväisessä lukuviidakossa? No sanotaan sitten vaikka että mikään ei ole turhaa jos se auttaa pysymään nöyränä. Nöyränä on oltava sillä ihmiselle on kaksi asiaa jotka ovat vaikeita ymmärtää. Toinen on iankaikkisuus ja toinen tähtitieteelliset eli tolkuttoman suuret luvut.


Liikutaan siis suurissa lukemissa. Kiinalaisten tutkimuksen tarkoitusperistä ei ole kovin tarkkaa tietoa mutta nyt kynsilaukan geneettinen monimuotoisuus on kyllä paljon paremmin ymmärrettävissä. Ehkä saamme siitä vielä lisää tietoa kun opimme lukemaan jo saatavilla olevaa dataa. DNA ei saa kuitenkaan olla sellainen taikasana joka hämää ja saa meidät unohtamaan kokonaan morfologian eli sen mitä voimme paljaalla silmällä lukea ja havainnoida kasvin ulkonäöstä ja osista. Morfeemi jokin yksittäinen tuntomerkki ja kynsilaukan ohella sellainen voi olla esimerkiksi kuoritun kynnen sisäkaaren yläkärkinotkelma jollainen löytyy vain yhdestä Rocambole-ryhmän lajikkeesta. Yksittäisessä kovavartisessa kynsilaukka-kasvissa on helposti erotettavissa noin 120 morfeemia joiden avulla päästään luokittelemaan eri ”suur-fenotyypit” joista käytetään nimeä kasvuryhmä ja jotka todennäköisesti hyvin varmasti ilmineeraavat sen taustalla meille näkymättömissä olevia geneettisiä suuria hahmoryhmiä joista käytetään nimeä haploryhmä. Pienemmillään fenotyyppiryhmän muodostaa yksi lajike, suurimmillaan siihen voidaan lukea jopa 40 eri yksittäistä lajiketta. Morfologisen analyysin perusteella voidaan tunnistaa suurin osa yksittäisistä lajikkeista ja esimerkiksi ns. Rocambole-ryhmässä esimerkiksi Ison venäläisen ja Punaisen venäläisen toisistaan erottaminen on varsin yksinkertainen toimenpide jos tuntee tarvittavat 5-6 morfeemia.


Kun siis morfologialla on DNA-aikakaudellakin sijaa niin Ron L. Engelandin rakentama järjestelmä tulee edelleenkin olemaan ensiarvoisessa asemassa. Tosin hän teki yhden virheen lukiessaan lasipurppurat läheiseksi suurfenotyypiksi raitapurppuroille ja marmoripurppuroille. Lasipurppurat ovat selkeästi ns. Aasian purppuroista juontuva suurfenotyyppi. Kaiken kaikkiaan yli 5 lajiketta sisältäviä suurfenotyyppejä ollee noin 14-16 ja yhden lajikkeen hapakseja kymmeniä ja niitä syntyy koko ajan lisää. Viitteitä on De Re Allii Sativin koeviljelmällä saaduissa tuloksissa siihen että artisokkien kasvuryhmä tulee jakaa kolmeen eri suurfenotyyppiin ja posliinit kahteen. Työ on kuitenkin aluillaan ja edellä sanottu on vain se mitä tällä hetkellä kokonaisuudesta voidaan ylimalkaisesti sanoa, eli se on tieteellisessä mielessä vain teoria. Einsteinin yleisestäkin suhteellisuusteoriasta käytetään edelleen nimitystä teoria eikä todellakaan puhuta Einsteinin suhteellisuustotuudesta.


Koeviljelmällä kasvaa tällä hetkellä myös ns. Alexandra-kokeen toinen koepenkki ja se onkin suuren huomion kohteena tällä kasvukaudella. Näytteet on kerätty usealta eri kasvattajalta ja alustavan, useimmissa tapauksissa raapin ja kynsien pohjalta tehdyn analyysin pohjalta voidaan sanoa, että lähes kolmenkymmenen näytteen joukossa on ainakin kuutta eri lajiketta kolmesta eri kasvuryhmästä. Hypoteesi jonka esitin jo vuonna 2016 sai alustavan vahvistuksen. Alexandra ei siten olisi mikään yksittäinen lajike ja tuon nimikkeen alla myytäisiin ja levitettäisiin siis lähes mitä tahansa. Niin sanotun alkuperäisen Alexandran määrittäminen on toki mahdollista ja siihen palataan vielä.


Edistystä on tapahtunut paljon siitä kun Engelandin skeema laitettiin tarkastelun alaiseksi vuonna 1995 kun ensimmäiset DNA-analyysit kynsilaukan suhteen tehtiin. Sen jälkeen on syntynyt lukuisia uusia lajikkeita ns. oikeista siemenistä ja lukuisia mutaatioita on myös ilmaantunut. Kiinalaisten tekemä perustutkimus ansaitsee vielä paljon huomiota ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin jo tällä hetkellä DNA:n sekvenssointi on periaatteessa mahdollista kaikille jotka ovat valmiita paneutumaan asiaan. Kovin suurilla kustannuksilla oman pienen laboratorion  perustaminen on todellakin jokamiesoikeus ja netistä voin tilata korttipakan kokoisen sekvenssointilaitteen, jonka voi liittää USB-johdolla tietokoneeseen. Siispä on ilo ottaa käyttöön näin Mikael Agricolan päivänä ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä uudissana JOKAMIESEKVENSSOINTI. Aikaa sekvenssoinnin saloihin perehtyminen vie tuhansia tunteja ennen kuin mitään pienintäkään saa aikaan, mutta mitäpä ei tekisi jos on todella kiinnostunut asiasta. Alexandra-ongelma on mahdollista selvittää puhtaasti morfologisin menetelmin mutta hypoteesi kolmesta eri artisokasta, kahdesta eri posliinista, Sandbergin Messidorin mutaatioista ja monesta muusta mielenkiintoisesta asiasta vaatiikin jo vähän enemmän syyniä. 


Ja mitäpä loppuun? Prinssi Philippin kuolema menee nyt kaiken edelle. Hän oli mies joka ei ainakaan virallisesti syönyt kynsilaukkaa sillä se ei kuulu Englannin hovin keittiön antimiin. Ellei sitten syönyt Ellulta salaa? Sitä emme tiedä. Soitetaanpa jalosukuisen miehen ja entisen Wuff-Wuff-Föffin päällikön kunniaksi tämä laulu. Tietenkin Rule Britannia. Kuunneltuani lukemattoman määrän eri versioita palaan aina tähän kursailemattomaan Lucie Skeapingin ja John Potterin tulkintaan. RULE BRITANNIA.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.



5. huhtikuuta 2021

Kynsilaukkaisia mietteitä jälkipaaston alkaessa vuonna 2021.


 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kynsilaukkaisia mietteitä jälkipaaston alkaessa.

23.12.2021 julkaistun kirjoituksen keväinen päivitys vuonna 2021


Nonis Aprilibus

De Re Allii Sativi — VII tuotantokausi

Torsten Sandberg



Niin, vaikka olemmekin suomalaisia ja virallisuus ja nuivuus ovatkin ilojamme niin rajoja pitää toki rikkoa. Tämä ei välttämättä ole nyt ehkä kaikkien mieleen, mutta kukko ei käskemällä laula ja sillä on oikeus päästää ilmoille aamuherätys vaikka kello 14:00 jos niikseen tulee. Elämäniloa tähän maahan kaivattaisiin. Asiaa voisi tietysti lähestyä seuraavastakin väitesarjasta:


I Suomi on Venäjä ja Venäjä on Suomi.


II Venäjä on Venäjä jossa mikään ei toimi.


III Suomi on Venäjä jossa tähän asti melkein kaikki on toiminut.


IV Valkosipuliasiassa olemme suuressa kiitollisuudenvelassa Äiti-Venäjälle.


V Suomi on suuren Aasian yhden niemimaan osa.


VI Valkosipuli on Aasian lahja maailmalle.


VII Se on suuri aasi joka ei hyväksy kuutta edellistä väitettä.


Tosiasiat on siis tunnustettava kuten Juho Kusti Paasikivikin totesi. Meillä ei ole muuten mitään todisteita tai viitteitä siitä että JKP olsi ollut muuten valkosipulin ystävä kuin vaimonsa myötä:


Niin, Alli  >>  Allium Sativum… Heh-heh...


Talvinen valkosipuilinen keväinen possunpihvi metsästäjänkastikkeella kahdella tai yhdelle näkäiselle avokaado-valkosipuli-crackereilla puikulaperunoiden kera.


12 kappaletta niin isoa kreoli-kasvuryhmän kynttä kun vain löytyy. Jos ei löydy niin mikä muu tahansa kuin kiinalainen käy

2 150 gramman naudan lehtipihvi-aihiota

puoli kourallista kuivattuja herkkutatteja tia männynherkkutatteja

10 keskikoista lapin puikulaa

ruokaöljyä

0,5 dl ruokakermaa

1 ylikypsä avokado

4 voileipäkeksiä tai vastaavaa

oikeaa voita tarpeen mukaan

auringonkukan versoja

pihvimaustetta

gourmet-suolaa, Kalaharin suola käy hyvin tai mikä muu tahansa.



Valmistus:


I Purista kolme kynttä ja anna puristeen tekeytyä pari minuuttia. Sekoita se avokado-massan kanssa. 


II Pistä harjatut puikulat kiehumaan. Suolaa puoli ruokalusikallista. Varaa terävä veitsi kiehumisasteen varmistamiseen.


III Jauha käsissä puoli kourallista hyvälaatuista kuivattua herkkutattia tai männynherkkutattia. Jätä jauhos ei-homogeeniseksi. 3-4 pyöräytystä kämmenpohjissa riittää. Näin saat hienojakoista jauhetta joka sitoo nestettä ja vähän isompia paloja tulevaan kastikkeeseen.


IV Laita rautapannulle ruokalusikalleinen öljyä ja pieni nokare voita. Laita kuumentuneelle pannulle kaksi huoneenlämmössä vähnintään 6 tuntia tekeytynyttä possun lehti-pihviaihiota. Ennen  paistamista ripottele molemmille puolille suolaa. Nuijiminen ei ole välttämätöntä.


V Paista pihvit ja tarkkaile puikuloiden kiehumista. Puikuloiden keittämisessä on hyvänä apuna ohutteräinen veitsi. Kun veitsi uppoaa pukulaan jouhevasti ota kattila liedeltä ja kaada vesi pois. Jätä puikulat tekeytymään kannen alle. Mausta pihvit haluamallasi tavalla, pihvimausteseoksella tai pippurilla. Kun pihvit ovat paistuneet kypsäksi niin laita ne lautaselle ja laita kansi päälle.


V Kaavi rautapannulta kaikki mitä saat siitä irti ja laita töhnä pieneen kasariin. Laita sekaan teelusikallinen voita ja puoli desiä ruokakermaa. Pilko kolme jäljelle jäänyttä kynttä siivuihin. Laita kasari kuumalle levylle puoleksi minuutiksi ja liikuta sitä nopeasti levyllä. Lisää loppuvaiheessa muserretut herkkutattikuivakkeet ja ota kasari levyltä ja laita kastikkeeseen kolmen kynnen pilkokset.


VII Voitele crackerit tai vastaava ohuesti voilla ja laita päälle avokaadon ja kyntisen raakapuristeen seos. Ripottele jokaisen cracker-annoksen päälle hieman gourmet-suolaa. Auringokukan versoja käytä lisukkeena.


VII Tee haluamasi kattaus ja lautas-asetelma.


VII Ja eikun syömään.


Juomasuositus järjestyksessä: Vesi tai mustaherukkamehu sekoitusuhteella 1:5 — Pilsener-tyyppinen olut — Kuiva siideri — Valkoviini, mieluiten Elssasilainen Gewurztraminer — Vähän ryhdikkäämpi Merlot-punaviini.


Huomioita:


Ylikypsä avokado ja tuorepuristettu talvivalkosipuli on vahva taistelupari. Avokadolla on käsittämättömän suuri neutralisoimiskyky. Seos on valkosipulin kanssa ihan fifty-fifty. Hyvä suola kuitenkin vahvistaa valkosipulin makua hieman ja maku on hyvin viettelevä. Jos haluat loihtia seokseen paratiisin maut niin laita sekaan teelusikallinen tuoretta, hyvin pieneksi silputtua varsiselleriä. Avokado ei kuitenkaan neutralisoi tuorepuristeessa olevan allisiinin terveysvaikutuksia.


Kastikkeen ei saa antaa kiehua vaan kovalla lämmöllä kiehahtaa. Kun silputut kynnet lisätään kastikkeeseen niin silloin niiden rakenne säilyy ja niistä vapautuu allisiinia jos ruoka pureskellaan hyvin. Tuore valkosipuli vitalisoi myös herkkutatin maun.


Pilsener-tyyppinen olut on parasta tämän kokonaisuuden kanssa jos vettä tai mustaherukkamehua ei ole saatavilla.


Aterian hinta kahdelle tai yhdelle isoruokaiselle on noin 6 euroa jos tyydytään veteen. Juomat voivat tilapäisesti nostaa kustannuksia välillä 4-20 euroa.


Tässäpä vielä loppulaulu. Kun teksti josta tämä postaus on päivitettu versio julkaistiin oli blogin loppumusikkina jouluinen laulu. Nyt loppulaulu tulee samalta artistilta, naiselta jooka on syntyjään Siperian Krasnojarskista. Helene Fisher on siis Volgan saksalaisia. Ja methän kyllä tiiämmä mistä net siperialaiset tykkäävät. Päästetäänpä Helene irti. Väittää olevansa hengästynyt ja sitä tässä itse kukainenkin välillä on.


Hyvää kevättä, jälkipaastoa ja kiitos!


https://www.youtube.com/watch?v=haECT-SerHk

 

 

 

2. huhtikuuta 2021

Tekniikkaa, ihmisiä, sporreja ja kynsilaukkaa! Päivitys 3.0.


 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

De Re Allii Sativi

Torsten Sandberg

ante diem IV Nonas Apriles


DeReAlliiSativi—Kuudes tuotantokausi


Tekniikkaa, ihmisiä, sporreja ja kynsilaukkaa!   Päivitys 3.0.



Oma ajattelu vanhenee nopeasti jos sitä ei päivitä. Paljon huonommin käy kirjoituksille joita ei viitsi tai mukamas kerkeä päivittää. Tässä blogissa on kirjotuksia jo hyvän matkaa kolmattasataa ja varsin monin kirjoitus ansaitsisi päivityksen. Menen nyt varsinaisen Klondyke-vuoden kirjoituksen joka julkaistiin 11.04.2016. Julkaisun nimi oli Tekniikkaa, ihmisiä, sporreja ja kynsilaukkaa!” Sitä on on todellakin päivitettävä. Viidessä vuodessa tapahtuu paljon ja monia tiedotoja on joutunut todellakaan pävittämään, joskus suorastaan korjaamaan. 


Matkaan siis De Re Allii Sativin Klondyke-vuoteen 2016 jolloin päivänvalon näki 75 krjoitusta. Tuo ilmaisu Klondyke-vuosi juontaa jääkiekkomaailman 23.03.1994 pysäyttäneestä tapahtumasta. Tuona päivänä Wayne Gretzky rikkoi Gordie Howe ennätyksen runkosarjassa tehtyjen maalien määrässä. Maalin numero 802 johdosta The Hockey News julkaisi tietysti erikoisnumeron lukuisine artikkeleineen ja lehden mukana seurasi tietysti tapahtumaa juhlistanut liite. Erään artikkelin otsikossa puhuttiin Gretzkyn Klondyke-vuosista joilla tietysti viitattiin hänen Edmonton-kauteensa jolloin maaleja syntyi hirmuiseen tahtiin. Klondyke kultalöytöineen on edelleenkin tarunhohtoinen paikka Pohjois-Amerikkalaisten historiassa tai suorastaan myyttisessä historiassa.



Pienen johdannon jälkeen käydään nyt päivittämään 11.04.2016 julkaistua kirjoitusta. Eli versio-otsikon mukaisesta kirjoituksesta. 3.0.


Maailmalla viritellään tekoälyä ja väitetään jopa että joskus ihmiset aivot voidaan skannata ja siirtää elämään ikuista elämää muodossa tai toisessa tai paremminkin sanottuna sovellutuksessa tai toisessa. No se näkee joka elää! Onpa joku jopa esittänyt että tulevaisuus olisi uuden kyborgi-ihmisen. Tuo eräs henkilö on Yuval Noah Harari ja em. asiasta hän on puhunut teoksessaan Homo Deus. 


Joskus kun on vähän raihnainen olo ja tilapäistä kolotusta on vaikka muille jakaa tulee mieleen se kuinka elämää voisi helpottaa. Työn tekemiseltä ei kuitenkaan voi välttyä, mutta jospa olisi älykäs ja työteliäs apulainen joka ei valita eikä vaadi kohtuuttomia korvauksia. Neuvostoliistossakin suunniteltiin vakavasti 1920-luvulla simpanssin ja ihmisen risteyttämistä. Tarkoituksena olisi ollut luoda kuuliainen, väsymätön ja osaava ”työläinen” helpottamaan Neuvostoliiton kansantaloutta ja yleensäkin neukkukansalaisen elämää. Yrityksiäkin ilmeisesti tehtiin... 


Tulee mieleen aika pari vuosikymmentä sitten, kesä 1997 jolloin eräs internet-keskustelulista kävi varsin kuumana. Oli menossa ”suuri sporre-keskustelu” suomalaisella URANTIA-kirjan keskustelulistalla. Kaikkea mitä siellä poristiin on mahdotonta toistaa mutta johdantokappaleen ajatuksenjuoksun perusteella sporre ansaitsee tulla jonkinsortin huomion kohteeksi!


——————————————————————————


Ekskurssi: URANTIA-kirja.


URANTIA-kirja on seitsemännen päivän adventismin pohjalta syntynyt yhdysvaltalainen ihmisperäinen yritys selvittää 1930-luvun näkökulmasta kaikki mahdollinen ihmiseen, maailmankaikkeuteen, Jumalaan ja ihmiseen uskonnollisena olentona liittyvä. Kirjan syntyyn liittyy hyvin keskeisesti chigacolaisen lääketieteen tohtorin, psykiatrin ja pastori Martin Sadlerin toimintaan. Kirja on saanut aikaan maailmanlaajuisen URANTIA-kirjan lukijoiden yhteisön. Kirja on käännetty useille kielille. Tänä päivänä näyttää siltä, että kirjan sanoma ei enää saa juurikaan uusia kannattajia. Kirja on saanut Suomessa paljon lukijoita ja se on Kanadan Quebeckin provinssin ohella alue jossa sillä on eniten vakaumuksellisia seuraajia. Tuhdimman annoksen tietoa kirjasta saa täältä ja jos haluaa perehtyä yhden luvun kriittiseen analyysiin kannattaa pistäytyä tässä linkissä.


—————————————————————————-


Joskus nuorempana olin todellakin mukana Suomen URANTIA-seuran toiminnassa ja päätoimittelin heidän lehteänsä. Homman taustallahan on URANTIA-kirja, jonka opetuksiin silloin vankasti uskoin. Nykyään en asiaa juuri ajattele, mutta olen ollut monesti pettynyt kun teologit eivät ole olleet ko. kirjasta kiinnostuneet, se on näet mainiota hengellistä scifiä. Olin jo jotenkin, kiitos rakkaan skeptikko-ystäväni, irroittautumassa liikkeestä kun eräs kirjan sisältämä maininta alkoi pyörimään päässäni. Kirja puhui ns. spornagia-olennoista. Lyhyesti sanoen ne ovat alempien taivasmaailmojen maisema-puutarhureita. Itse URANTIA-kirja puhuu näistä sporreista yllättävän paljon.


“Jerusemin tuhat suorakulmiota ovat päämajaplaneetan alemman syntyperäisen elollisuuden hallussa, ja näiden suorakulmioiden keskellä sijaitsee spornagia-olentojen valtava, ympyrän-muotoinen päämaja. Jerusemissa teitä tulevat hämmästyttämään ihmeteltävien spornagiaolentojen saavutukset maatalouden alalla. Maata viljellään siellä suurelta osin sen takia, että sillä on esteettinen ja koristeellinen vaikutus. Spornagiaolennot ovat päämajamaailmojen maisema-puutarhureita, ja Jerusemin aukeita muokatessaan ne osoittavat sekä omintakeisuutta että taiteellisuutta. Maata viljellessään ne käyttävät hyväksi sekä eläimiä että lukuisia mekaanisia laitteita. Ne ovat älyperäisen asiantuntevia omissa maailmoissaan vaikuttavien voimien sekä niiden niitä itseään alempiin eläinlajeihin kuuluvien vähäisempien veljien hyväksikäytössä, joista monet on asetettu niiden
 käyttöön näissä erityismaailmoissa. Nykyisin tämä eläinten luokka on etupäässä sellaisten ylösnousemuksellisten keskiväliolentojen ohjauksessa, jotka tulevat evolutionaarisilta sfääreiltä.”


Porukkahan oli aivan sydämistynyt kun aloitin keskustelun sporreista. Sain erään nuoremman kaverin innostumaan asiasta ja hän tekikin varsin nopeasti kotisivut ja siitä on jo vasin kauan aikaa, oli vuosi 1997. “Suomen spornitologinen seura y.r.” Ja tuo y.r. tarkoittaa tässä yksinkertaisesti “yrittää rekisteröityä.” Porukka kävi todellakin kuumana kun noin vuoden mittaan kaksi kaveria kävi listalla kovaa keskutelua sporreista. Kaikkiaan avauksia elu sporre-porinoita, siis yksittäisiä otsikoita alakeskusteluineen, oli muistaaksensi lähemmäs 60. Jutuista saisi kaksisataa-sivuisen kirjan. Osa jutuista saattaa olla tallella jossain vanhalla serverillä, mutta kaikki on tallella päässäni. Asiasthan me kyllä puhuimme, ei sen puoleen. Toisaalta ko. keskustelu oli keskusteluryhmä-häiriköintiä, mutta paremmasta päästä sellaista. Ja aina minä ja satunnainen kaverinihan pysyimme asiassa. 


Kerran virittelin keskustelua eräästä URANTIA-kirjan väitteestä jonka mukaan nykyinen Johanneksen Ilmestys on vain neljäsosa alkuperäisestä. Tein sitten parikin roolinottoa enkä ollut mitenkään vaatimaton: Apostoli Johannes: ja Dante Alighieri.


Virittelin ajatuksenjuoksua ja kysyin: ”Ajatellaanpas jos Johanneksen Ilmestyksestä todella on säilynyt vain neljäsosa kuten väitetään. Varmastikin alkuperäisessä Ilmestyskirjassa oli myös maininta sporreista. Ei ehkä pitkää, mutta kuitenkin. Se voisi mennä vaikka näin.”


“Ja mina näin taivaallisen peltomiehen. Olennon jolla oli kolme kättä. Sen muoto oli osaksi ihmisen, osaksi eläimen. Se oli suunnattoman kaunis ja töitä tehdessään se lauloi ylistysvirsiä suurelle peljättävälle.”


Sitten asiaa saattoi jatkaa näin: ”Jos meillä olisi siis tuo laajempi Ilmestyskirja niin meillä olisi myös Danten Jumalaisessa näytelmässä maininta sporreista. Se voisi olla tällainen:”


Oppaani Vergile mulle virkkoin:

”Katso, näät peltomiehen,
min muodon säkein verhotuin
on paljastanut meille
poika Zebedeun.”

Perässä Auran itsekulkevaisen yksi,
 olento kauniskarva, kolmikännyt.
Ja taaempana äesti toinen,
kolmas kylvi multamaahan muhevaan.

Ja laulu peltomiesten, 

se mielen ylensi, soi virsi harras: 


“Me saamme pellot kyntää,
karhin äestää ja siementää,
vaan kasvu yksin suuren peljättävän on.

Me siitä suotta on murehella mielin
kulkea. Kas aivan sattumalta 

me tämän homman saimme.”


Taas käännyin puoleen oppahani: 

“Mi onkaan juoni tuon, 

myös loputtoman raadannan? 

He miksi iloitsevat puolihullun lailla?


Siis onko täällä täysin toisenlaiset

merkitykset, arvot, faktuumit?
Ilolla vastaanota  työsi, uurasta ja raada,
ja pelkkä sattumus vain halpa palkka."


Joopa joo! Tällä iällä ei aina muista mitä kaikkea nuorena tulikaan tehtyä ja horistua. Ja sehän tuo kivoja yllätyksiä jokaiseen uuteen päivään. 


Mikä se sporre olikaan?


URANTIA-kirjahan on vain ihmismielen luoma massiivinen pyrkimys selittää todellisuutta, Jumalaa ja maailmankaikkeutta. Se kertoo hyvin yksityiskohtaisesti monen näkökulmasta täysin järjettömistä asioista. Kirja kertoo paljon mm. ns. taivasmaailmoista, jotka ovat arkkitehtonisia sfäärejä eli pallopinta-maailmoja, eivät siis planeettoja sanan varsinaisessa merkityksessä. Eräässä vaiheessa kirja siis ryhtyy kertomaan ns. alempien taivasmaailmojen maisemapuutarhureista eli spornagia-olennoista. Monien mielenkiintoisten vaiheiden ja mielleyhtymien ja erään manan majoille menneen miehen osittaisen avustuksen ja vaikutuksen jälkeen ryhdyin todellakin aikoinani nimittämään noita olentoja, joiden olemassaoloon uskoin, yksinkertaisesti sporreiksi. 


Sporret ovat älykkäitä, kauniita ja varsin itsenäisesti työskenteleviä olentoja. Heille on ominaista korkea äly ja he osaavat jopa puhua. Heillä on korkeampi älykkyys kuin simpansseilla ja hevosen ja koiran parhaat ominaisuudet. Viljellessään tuota taivaallisista maailmaa he käyttävät hyväkseen useita muita eläimiä (URANTIA-kirjan kuvauksen mukaan alemmissa taivasmaailmoissa on todellakin fyysisiä olentoja.) ja mekaanisia laitteita. Ryhdyin miettimään tuolloin sporren olemusta ja sain siihen apuakin eräältä innokkaalta nuorukaiselta. Kehitimme kolme kriteeriä postuloida sporren ominaisuuksia. Ne olivat:


I Itse U-kirjan kuvaukset

II Maanviljelyn ja puutarhanhoidon asettamat vaatimukset

III Niin sanotut spornahtavat inehmot eli sporremaiset ihmiset. Tähän ryhmään kuuluvat tietyntyyppiset maanviljelijät, puutarhurit sun muut hortonoomit...


Yksi mielenkiintoisimpia johtopäätöksiämme oli se, että sporrella on hyvin todennäköisesti kolme kättä. Kolmas käsi olisi ns. välikäsi ja se auttaisi tavattoman paljon työnteossa. Kukapa tätä kieltäisi meistäkään. Tämä välikäsi olisi lyhyempi kuin kaksi pääkättä, ja sen sijoituspuoli vaihtelisi normaalin jakauman mukaan. Todennäköisesti vasemmanpuoleisia välikäsiä olisi enemmän. Olento olisi meidän mittapuidemme mukaan noin 7 jalkaa (213,36 cm) pitkä ja painaisi 130 kiloa. Olisiko sillä karvoitus, tästä emme päässeet aivan yksimielisyyteen.


Mitä hyötyä sporresta sitten olisi?
 

No sporrestahan olisi paljonkin hyötyä! Se olisi eräänlainen ekologinen maatalousolento. Paljon hyödyllisempi kuin hevonen on koskaan ollut. Se osaisi käyttää mekaanisia maanviljelyvälineitä ilman maanviljelijän ohjausta. Pelkästään mekaanisella lapiolla sporre voisi kääntää ja muokata maata yhden eekkerin eli noin 0,40 hehtaarin verran neljässä tunnissa. Eivät enää lanautuisi pellot painavien traktoreiden jyrätessä niitä. Ja kaikki tapahtuisi pelkällä lihasvoimalla. Paljon muutakin sporre tekisi. Sporre voisi tehdä tarvittaessa töitä ympäri vuorokauden jopa viimassa ja sateessa. Sporre olisi myös mainio lastenvahti ja takkailtojen sympaatinen seuralainen...


Miten sporre tehdään?
 

URANTIA-kirjahan on mielikuvitusta ja laajoille massoille vielä tuntematonta hengellistä scifiä ja varmaan sellaiseklsi jääkin. Mutta kaikessa mahdottomuudessaan sporre voi olla tulevaisuutta. Ihminen oppii lopulta hallitsemaan geeniteknologian niin, että hän voi rakentaa aivan uusia olentoja ja eläimiä yksinkertaisesti suunnittelemalla ne, ja rakentamalla nanotekniikan sovellutuksilla toimivan dna-rakenteen. Tarvitaan vain aikaa ja tietyn eettisen vastustuksen murentuminen. 


Mitä yhden sporren ylläpito vaatisi?

Se olisi varsin kallista! Tulisi vanha sanan-parsi ”Syö kuin hevonen” uuteen kuosiin ”Syö kuin sporre.” Seuraavassa päivitetty laskelma yhden maailmamme oloissa elävän sporren kuukautisesta ravinnontarpeesta:


90 kg kokojyväkauraa

1 kg c-piimaata 

60 kiloa porkkanaa

3 kiloa kynsilaukkaa
30 kiloa muita juureksia

300 litraa lähdevettä

10 litraa rypsiöljyä

60 isokokoista kiniini-tablettia

120 multitapsia

120 maksitupla-suklaapatukkaa tai vastaavaa
4 koria ykkösolutta tai 90 litraa kotikaljaa


(Alkuperäisessä julkaisussa oli maininta ”kesäaikaan runsaasti ohvia hyttysiä ja paarmoja karkottamaan.” Nykytutkimuksen valossa voi sanoa että hyttyskarkoitteita eu tarvita. Geeniteknologian avulla sporreen voidaan istuttaa ominaisuus joka voi tuottaa hyttyset karkottavaa ainetta tarpeen tullen.)


Kalliiksi tulisi!! Toisaalta voisi sporre kasvattaa huomattavan osan ravinnostaan itse, mutta kyllähän esim. kokojyväkauran kulukki olisi aivan hirmuinen. Ajatelkaappas nyt: 90 kertaa 12 on 1080 kiloa. Yhden sporren vuotuiseen kaura-annokseen tarvittaisiin tommoiset kolmasosa hehtaaria viljelyalaa... Mutta käytetäänhän peltoalaa biodieselinkin tuottamiseen yhä enevämmässä määrin. Sitten noinkin jalolle olennolle tulisi taata lomaa lajinomaisen käyttäytymisen harjoittamisen tarkoituksessa lajitovereiden keskuudessa ne pakolliset 38 päivää vuodessa, ja siihen ei taatustikaan saisi mitään lievennyksiä!


Vielä jäisi paljonkin porinoitavaa sporresta, mutta jätettäköön muillekin mahdollisuus miettiä ja kehitellä ajatusta. Itse uskon jonkun vielä jonain päivänä lähtevän kehittelemään ajatusta oikein paremmilla järjenlahjoilla varustautuneena kuin meikäläinen. Ja jos ollaan rehellisiä, niin tähänkin pätee Saarnaajan sana ”Ei mitään uutta auringon alla.” Luulen jonkun jo kehitelleen näitä hapuilevia ajatuksenkulkuja paljon parempaa teoriaa...  Yhdestä asiasta voi kuitenkin olla varma. Kynsilaukkaa tarvitsee myös sporre.  Ja paljon tarvitseekin. 100 grammaa päivässä! Se on jo kahden varsin ison raapin verran. Mutta nehän tuollainen otus kasvattaa itse omissa omatarve-penkeissään. Todennäköisesti noin jalo otus ymmärtää vain parhaimman päälle, ja tulevaisuuden lajike Marino tai Châtaigne du Nord ovat taatustikin sporren makuun sopivia.


Tähän sopii oikein hyvin tämä kappale: https://www.youtube.com/watch?v=HtUH9z_Oey8




Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.