31. elokuuta 2017

Kirjastopenkki.

Kalendis Septembribus

Vuoden alussa pohdittiin sitä mikä olisi oiva nimitys syyskuulle kynsilaukka-asian näkökulmasta. Vaikka silloin puhuttiin kemukuusta. Pitää antaa asian hautua. Jotenkin nyt vain pimenevät illat ja viileä mennyt kesä huolimatta hyvästä sadosta vetävät jotenkin mietteliääksi. Perinteinen ajanlasku puhuu jo syyskuusta, mutta jos nyt pitäytyisi roomalaisessa ajattelussa kuten velvollisuus vaatii niin septembrius tarkoittaa alunperin seitsemättä kuuta. Kama on joka tapauksessa nostettu lukuun ottamatta penkkeihin jätettyjä yksittäisiä kasveja latvakloonien tuottotarkoituksissa. Tietenkin erästä rocambolea on jätetty yhden penkin päähän parikymmentä yksilöä. Ne nostetaan viikon kuluttua täydellisenä kasvina. Latvaklooniryppäät poistetaan ja kasvit kuivataan muutoin sellaisenaan. Tarkoitus olisi että helmikuussa olisi vielä pari kiloa extra-rocambolea.

Ilolla on pitänyt seuraaman sitä että suomalaisessa Facebook-ryhmässä joka oivasti ajaa kynsilaukka-asiaa on nähty massoissa määrin uusia jäseniä. Välillä on pitänyt selvittää tiettyjä termejä uusille ryhmäläisille ja eräs termi on viimeisimpänä herättänyt varmasti ehkä ansaitusti hämmästystä. Jospa lähestymme aluksi asiaa ekskurssin tavoin:

——————————————————————————————————————

Ekskurssi. Kynsilaukan kirjastopenkki.

Teoksessaan "The complete Book of Garlic" Ted Jordan Meredith käyttää käsitettä "garlic library" jolla hän viittaa lajike-kokoelmaan. Siitä on juonnettu sana kirjastopenkki. Kirjastopenkki on varsin oiva ilmaisu sillä kirjasto viittaa myös kirjoon, eli monimuotoisuuteen. Kirjastopenkkiin voidaan koota kaikki eri viljelyssä olevat lajikkeet vaikkapa kasvuryhmittäin järjestettynä alkaen varhaisista kasvuryhmistä päätyen myöhäisiin. Idea on siinä, että näin päästään vertaamaan eri lajikkeita kasvuryhmien sisällä ikään kuin laboratoriossa, ja näin todellakin nähdään kasvin koko kirjo. Kirjastopenkin avulla voidaan myös esitellä kynsilaukan monimuotoisuutta kaikille kiinnostuneille. Kirjastopenkki ja laaja valikoima on aivan ehdoton asia jos kynsilaukasta haluaa jotain oppia. De Re Allii Sativin koeviljelmällä istutettiin syksyllä 2016 viimeisenä penkistö jossa oli isommassa mittakaavsassa viljellyt lajikkeet ja myös ne joista on vähimmillään 1-4 kynttä. Joitain lajikkeita kirjastopenkissä oli tosin jopa 40 kynttä. Yhteensä kirjastopenkissä oli todistettavasti 105 eri lajiketta yhdeksästä kasvuryhmästä. Vain aito kreoli puuttui.


——————————————————————————————————————

Mitäpä muuta kirjastopenkistä sitten voidaan sanoa? Asia on hyvin monisyinen ja sitä on parasta tässä vaiheessa lähestyä roomalaisilla.

I Kynsilaukallakin on oikeus seurustella lajiketovereidensa kanssa parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Pehmeä ja multaisa penkki hyvällä olkikatteella vastaa sitä mitä ihmiselle on elämä Välimeren-tyypin ilmastossa.

II Kasvit kommunikoivat keskenään monella tavalla. Aivan samalla tavalla kuin ihmisten kesken tehdään kulttuurivaihtoa tapahtuu sitä kasvienkin maailmassa. Vaikka aito Kreoli tuskin tuottaa koskaan leveysasteillamme niitä kaikkein suurimpia raapeja, niin sillä on kuitenkin varmasti paljon kerrottavaa kylmiin olosuhteiisiin tottuneillle kovaniskoille.

III Kulttuurivaihdon lisäksi tapahtuu varmasti ilmiasuun vaikuttavaa vaihtoa. Kynsilaukalla on laaja genomi ja vieraiden ja eri tavoin vaikuttavien hormonien saapuminen penkkiin voi ”muunnella” jotain lajiketta jopa dramaattisin seurauksin. Olisiko tässä selitys esimerkiksi sille että joillakin posliini-lajikkeilla on taipumus muuttaa kasvutyyliään rocambolemaiseksi?

IV Ihmisellä on taipumus olla ennakkoluuloinen ja usein hän vastustaa vieraita vaikutteita. Kynsilaukka voi osoittautua konsanaan sosiaalisemmaksi ja suvaitsevaisemmaksi olennoksi kuin ihminen on. Kynsilaukan kirjastopenkki voi parhaimmillaan opettaa meille mitä oikea kansainvälisyys oikein on.

Tähän sopii hyvin Bob Marleyn Redemption song.

12. elokuuta 2017

Muutamia havaintoja ja Turbaanista tourbilloniin.

Idibus Augustis anno MMXVII

Suomen pääkaupungissa Helsingissä on tänään saatu nauttia hellelukemista ja nyt on luvassa valtaisa ukkosmyrsky. Voi olla että se ei tule kuin marginaalisesti De Re Allii Sativin toimituksen seutukunnille eli Vanhan Suomen tietämille. Kansakunta katselee tietenkin Londoniumin suunnalle sillä siellä käydään tänään yleisurheilun maailmanmestaruuskisoissa miesten Pilumin pituusheiton kilpailu. Vanha Mestarimme Tero Pitkämäki ei pystyne vastaamaan Jyhkeiden teutoni-uroiden hirmuiseen haasteeseen. Mutta pystyvätkö Röhler, Vetter ja Hoffman heittämään yli 85 metriä 34-vuotiaana onkin sitten aivan toinen kysymys.

Tänään De Re Allii Sativin koeviljemällä nousi maasta Siperialaisen vuoden 2015 hyvin elinvoimanen ja terve kanta. Maassa ovat vielä raitapurppurat Kolkjan purppura ja Italian Purple, selvästi hitaimmat kovaniskaiset. Siperialainen kasvoi tänä vuonna parhaimmin mitä koskaan ja nyt liikuttiin jo varmasti kasvun ylärajoilla mitä marmoripurppuroihin tulee. Ylimääräinen viikko maassa söi 1-2 wrapperia, mutta grammoissa voitettiin varmasti noin 10 prosenttia painossa per raapi. Mutta jos korjuu-putsauksen jälkeen on vielä jäljellä isoimmissa raapeissa 5-6 wrapperia niin eipä hätiä. Kirjastopenkissä on vielä muutama Siperialaisen kanta, ja lajikkeita löytyy jotka joutuvat vielä perusteelliseen syyniin mitä kasvuryhmän todennukseen tulee. Tämänvuotinen sadonkorjuu on opettanut paljon, ja syksyn mittaan joistain havainnoista voi porista enemmänkin. Tässä nyt kuitenkin joitain huomioita roomalaisilla ja lyhyesti.

I Lasipurppura on aidoista kovaniskoista aikaisin ja Early Purple on ehkä kaikista aikaisin tuleentuja.

II Turbaanit ovat paljastaneet jotain niiden ympärillä piilevistä salaisuuksista. Turbaanin sprouttaukseen liittyy yksi erikoisuus joka on todennettu. Näyttää myös siltä että jotkin artisokkina pidetyt lajikkeet ovatkin turbaaneja. Ne ovat ottaneet muutaman vuoden jälkeen turbaani-moodin. Tällaisia kameleontteja näyttäisivät olevan mm. Casablanca ja Thermidrome.

III Eräs posliini-lajike teki kolme kukkavartta. Ensimmäinen leikattiin heinäkuun alussa. Sitten se kasvatti kaksi valtavan suurta itusilmua tuottaneet ryppään joka pursusi ulos lehtien välistä. Eikä siinä kaikki; kolmaskin kukkavarsi puski esiin olle samanlainen mitä ensimmäinenkin oli. Kyseessä on lajike nimeltää Tallin. Kaksi jättimäistä itusilmua ovat nyt halkaisijaltaan lähes tuuman. Kaiken tämän lisäksi kyseinen Tallinin raapi on halkaisijaltaan "3””3/16” eli 81 milliä.

IV Amerikkalaisten tekemien kokeiden tulokset tulivat jälleen kerran todistettua todeksi mitä tulee lisäysmateriaalin kokoon ja saatavaan lopputulokseen. Esimerkiksi Rocambole Ljubashan ja Marmorpurppura Siperialaisen suhteen tulokset olivat jopa mykistäviä. Itse Virossa valikoidun Ljubashan lisäymateriaalin joukossa ei ollut yhtään yli 65-grammaista raapia. Nyt sadossa oli ensimmäisen arvion mukaan ainakin yli 110-grammaista raapeja 30 prosenttiä lukumäärästä. Alle 65-grammaisia tulee olemaan vain 10 prosenttia kokonaismäärästä. Ljubashan keskipaino liikkunee 90-gramman tietämillä. Tietenkin arvio on silmämääräinen ja lukemat voivat olla suurempiakin. Vuosien mittaan silmä kuitenkin harjaantuu. Siperialaisen suhteen havainnot ovat samansuuntaisia. Eli mikä on johtopäätös? Tietenkin se, että parasta lisäymateriaalia ovat hieman keskikokoa suuremat kaunismuoiset ja samankokoisia kynsiä sisältävät raapit!

V Paras hyötysuhde viherkoneen ja lopputuloksen suhteen on lasipurppuroilla ja tässäkin Early Purple saa laakerit. Early Purplen viherkone on vain kolmasosa Ison Venäläisen massiivisesta kasvista, mutta se tuottaa raapeja jotka ovat noin 75 prosenttia tuon jättikasvuisen Rocambolen raapien keskipainosta.

VI Ns. Trudenin kynsilaukan arvoitus on ratkeamassa, mutta ensi vuosi tuo lisää varmuutta asiaan. Kyseinen lajike muistuttaa paljon Raitapurppura Italian Purplea. Molemmissa on mm. "lötkyä latvassa "joka liittyy sihen että kun kukkavarsi katkaistaan niin lehdet kasvavat täysin muista kasvuryhmistä poikkeavasti. Katkaistu kukkavarren pää jää pituutta kasvavan suppilon sisään. Tämä ei sitten taas päde toiseen suuremmassa määrin kasvatetttuun Raitapurppuraan eli Kolkjan purppuraan

Sitten viimeisen julkaisun on Ranskanmaalta kantautunut uutinen Jeanne Moreaun poismenosta. Hänhän oli uuden aallon ranskalaisen elokuvan suuria tähtiä ja ikimuistettavin hänen tähdittämistää elokuvista on varmasti Jules et Jim. Tuon elokuvan yksi kohokohta on laulu ”Le tourbillon de la vie.”  Tourbillon… Turbaani… No mikä ettei! Moreaun oma tulkinta on on tietenkin ainoa ja oikea mutta katsokaamme tähän lopuksi kun Vanessa Paradis laulaa sitä yhdessä Moreaun kanssa vuonna 1995. Jonain päivänä ranskalaisetkin tietävät Turbaanien perimmäiset salaisuudet, ja tietenkin sen että Thermidrome omaa kaksi luontoa. Mutta asiaan. "Le tourbillon de la vie.”