30. marraskuuta 2018

Joulukuun Kalendis — uusi käyttötapa vaan ei uutta auringon alla.

Kalendis Decembribus

Kynsilaukka on monien mahdollisuuksien kasvi ja monipuolinen hyödynnettävä. Monipuolisuutta tuovat itse kasvin monet kasvuryhmät ja niiden myötä avautuva käyttötarkoitus. Moni on varmasti hyödyntänyt kasvin latvaklooneja ravintotarkoituksiin. Nimitys latvaklooni on De Re Allii Sativin toimituksen käyttämä uusi termi siinä missä raapikin. Latvaklooni kuvaa tietyllä tavalla puhtaimmin tämän kasvin osan merkitystä. Siinä on samanlaisena lajikkeen perintötekijät kuin on varsinaisissa kynsissä. Kasvi on niiden kautta kloonannut itseään. Ja kun ajattelemme kynsilaukan alkumuotoa sen ollessa vielä aron kasvi eikä ihminen sitä juuri hyödyntänyt levisi se varmasti juuri näiden latvakloonien myötä. alkuperäisillä kasvualueillaan kynsilaukka on kasvanut tiukan maannoksen loivilla arorinteillä. Kukaan ei ole ollut nostamassa raapeja maasta, kuivattamassa niitä ja istuttamalla uudelleen. Kasvin on täytynyt itse levitä ympäriinsä ja niin se on tehnyt latvakloonien kautta. Mutta ei suinkaan ole sydämetöntä käyttää näistä latvaklooneista myös nimeä latvajyvät, ei varsinkaa  silloin kun puhutaan niiden kulinaristisesta käytöstä.

Latvajyvät ovat täyttä tavaraa. Niissä on aina lajinsa mukaan sama koostumus kuin on kasvin varsinaisessa varastoyksikössäkin eli raapissa ja sen kynsissä. Moni on yhtä aikaa ja toisistaan tietämättään käyttänyt latvajyviä samalla tavalla. Latvajyviä on nimittäin sekoitettu keitetyn riisin sekaan. Suomessa viljellään vielä kovin vähän posliinien kasvuryhmän, raitapurppuroiden ja lasipurppuroiden lajikkeita. Näiden lajikkeiden latvajyvät ovat pienimpiä ja myös ohutkuorisimpia. Ne soveltuvat parhaiden ja monipuolisimmin ravintotarkoituksiin.

Yksi tapa käyttää vaikapa posliinien latvajyviä on sekoittaa ne vasta keitetyn riisin joukoon. Parhaiten ne pääsevät oikeuksiin kun niitä käytetään erikoisriisin kanssa. Kyseeseen tulee täysjyväriisi, punainen riisi ja villiriisi (Intiaaniriisi.  lat. Zizania aquatica. Villiriisillä ei ole mitään tekemistä ”oikean riisin” kanssa. ). Näiden kolmen kasvuryhmän lajikkeiden latvajyviä voi siis käyttää keitetyn riisin kanssa. Mutta ei pelkästään riisin kanssa vaan on muitankin tapoja. Niiden sekoittaminen riisiin tulee vain ensimmäisenä mieleen. Latvajyvillä terästetty erikoiriisiannos on itse asiassa oiva kevytateria. De Re Allii Sativin toimituksessa on maisteltu, eikä suinkaan vain maisteltu vaan ihan oikeasti syötykin riisiannoksia joita on terästetty posliini-lajikeiden latvajyvillä. Tällaiseen annokseen sopii parhaiten mausteeksi kirnuvoi ja mieluiten runsassuolaisempi perineteisellä menetelmällä valmistettu kirnuvoi. Riisi lisätään annokseen nimenomaan vasta keitetyn riisin sekaan. Latvajyvien keittäminen nimittäin veisi latvajyvistä nimenomaan maun, terävyyden ja jotain muutakin. Jotain muutakin eli hyödylliset ominaisuudet ja hyvät vaikutukset.

Entäpä sitten isompiklooniset lajikkeet? Niitä jää helposti ylitse jos lisäystarkoitukseen ja kannan uudistamisen mielessä käytetään vain kaikista isoimmat latvakloonit. Joku on kysynyt voiko niitä paahtaa pannulla? Aivan varmasti voi ja moni on takuulla niin tehnytkin. Mutta pitääkö latvaklooneja tuottaa sitten eli jättää leikkaamatta kukkavarret. Ekonomisesti ajatellen pelkästään latvakloonien tuottamisessa ei ole järkeä. Kaikkihan tietävät että jos kukakvarsia ei leikata nii  silloin raapit jäävät pienemmiksi. Mutta asian avain on pystyyn kuivatussa kynsilaukassa. Tässä tuotantotavassan kasvi jätetään aivan kokonnaisuudessaan sellaiseksi. Ja ekonomisesti on järkevintä tuottaa pystyynkuivattua tavaraa juuri posliineista, raitapurppuroista ja lasipurppuroista. Leikkaamatta jättäminen vaikuttaa eri tavalla eri lajikkeiden raapien kokoon. Hyvässä maassa kasvavat lasipurppurat kärsivät siitä kaikista vähiten. Lasipurppurahan on Aasian purppuroista syntynyt haploryhmä ja juuri tuon kantaryhmän ominaisuus näkyy myös tässä ryhmässä. Aasialaisista ei tarvitse leikata kukkavarsia, toimenpiteellä ei ole vaikutusta raapien kokoon.

Latvajyvät eivät koskaan tule olemaan mikään isoissa mittakaavoissa tuotettu kynsilaukan hyödynne. Se jää harrastelijoiden hankkeeksi. Viljelmällä pitää olla jo reilusti volyymiä jos halutaan tuottaa vaikkapa tuhat pystyynkuivattua kynsilaukan kasvia. Sellainen hanke tarkoittaa käytännössä 50 metrin standartipenkkiä. Jos kynsilaukan ystävä mielii syödä vaikkapa kerran viikossa latvajyvillä terästettyä riisiä niin silloinkin tarvitaan viitisenkymmentä kasvia. No se ei vaadi kuin kaksi ja puoli metriä penkkiä. Mutta mitäpä ei tekisi makuelämysten vuoksi. Otsikkokuvassa latvaklooneja talvisen kuivatusta turskasta valmistetun keiton lisukkeena. Talvi on luonamme ja tähän iltaan sopii Mike Oldfieldin Peace. Kappaleessa on sointia ”In dulci Jubilo.” Mutta tässä Peace.

26. marraskuuta 2018

Mitä kuuluu harrastajan suppeaan kirjastoon syksyn 2019 istutusten koittaessa?




ante diem V Kalendas Decembres

Tasavaltalaisella tyylillä

Tasavaltalaisella tyylillä tarkoitetaan normaalia ja varsin niukalla sanastolla kirjoitettua tekstiä jossa käytetään varsin yksinkertaisia lauserakenteita. Tasavaltalaisuudella emme tietenkään tarkoita mitään Suomen valtioon ja ja sen hallitusmuotoon liittyvää, vaan Rooman valtakunnan tasavaltalaisen kauden loppua sen kirjallisine huippuineen. Sanoja voi olla paljon, mutta niitä ei ole pakko käyttää kaikkia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita uusien ja käyttökelpoisempien sanojen käyttämättä jättämistä. Sanastoa ja ilmaisua revisioidaan koko ajan.


Tänään sai maa lumen. Jo ennen auringonnousua oli maassa valkoinen peitteen joka vielä vahvistui aamupäivän mittaan. Niin tuli katetuksivalkeaan vaippaan koko Vanha Suomi ja siinä kaiken muassa myös De Re Allii Sativin koeviljelmä ja sen liepeillä oleva isompi viljelmä. Nyt nukkuu taas kasvava kansa lumen ja olkikatteen alla. Penkit eivät ole vielä jäässä pitkään aikaan sillä on luvassa varsin nopea päivälämpötilojen nousu tämän viikon lopun lähestyessä.

Vuoden 2018 sadon tarkastelu ja erityisesti kaikkien lajikkeiden katselmus oli opettavaista. Kokoa on monen lajikkeen raapit kasvaneet ja sopeutuminen pohjoiseen on ollut varsin lupaavaa. Ensi vuonna monet lajikkeet tulevat suurempaan kokoon ja niitä on siinä määrin enemmän että laajamittaisempi jakelu on mahdollista. Tässä vaiheessa on aika puhua kattavasta lajikekirjastosta. Vielä ei kuitenkaan ole sellainen aika että kreoleja voisi tarkoituksellisessa mielessä ryhtyä jakamaan ympäri maata. Nähtäksi näet jää muutaman uuden kreolin kehityspotentiaali. Kasvuryhmien järjestys noudattaa tässä vuoden 2019 lajikekirjastoa. Ensimmäisenä kriteerinä on ollut tuleentumisjärjestys. Vaikkakin olisi ollut perusteltua laittaa Aasian purppurat ensimmäiseksi ovat ne vasta neljäntenä. De Re Allii Sativin toimitus lähtee liikkeelle seuraavasta valikoimasta jota voidaan suositella kaikille jotka haluavat edistyä kaikkinaisessa kynsilaukan tuntemisessa:

Turbaanit: Dušanbe, Truden, Humpgrid ja Torhchido. Kaksi ensimmäistä ovat Etelän turbaaneja jotka eivät vieläkään viihdy kovin hyvin pohjoisimmissa olosuhteissa. Humpgrid on Artisokkien ryhmästä Turbaani-moodiin mukautunut lajike ja Torchido taas pohjoisessa erikoisen kasvutavan ottanut kreoli. Humpgrid ja Torchido ovat enemmän epigeneettisiä ilmiöitä kuin oikeita lajikkeita. Lajikkeet ovat syntyneet De Re Allii Sativin koeviljelmällä.

Lasipurppurat: Early Purple, Vekan ja Kolkja Glazer. Ehkä Kolkja Glazeria on pidettävä sittenkin omana lajikkeena tai ainakin Red Rezanin vahvana ja elinvoimaisen kantana. Lasipurppuroista se näyttää kaikista kesätvimmältä mitä tulee säilyvyys-potentiaaliin. Early Purple on Salpausselän etelä-puolella ehkä paras grammantuottaja jos kriteerinä on viherkone ja sen koko. Vekan on sama kuin Unikat.

Kreolit: Rosso di Sulmona. Rosso di Sulmona on nyt sijoitettu kreoleihin. Se näyttää varmimmin kasvavalta tämän ryhmän lajikkeelta. Nähtäväksi jää mikä on Killarney Creolen kohtalo.

Aasian purppurat: Wonha. Ensimmäisen vuoden lajike ”Wonha” tuotti satoa ja kokoa. Big Japanese ja Pyongchang ovat kelpo lajikkeita myös.

Artisokat: Anton, Germidour, Sandbergin Messidor ja Vessalico. Sandbergin Messidorin rinnalle saatiin nyt uusi verrokki Messidor-kannoista. Nähtäväksi jää alkaako sen parissa mukautuminen ja millä tavalla. Vessalico on saavuttanut hintelän alun jälkeen kokoa ja vieläkin parempaa on odotettavissa. Maun suhteen Vessalivo näyttää olen varsin selvästi omassa luokassaan.

Marmoripurppurat. Kodaver, Bogatyr ja Havran. Ettei tulisi toistoa on sanottava että mitä ilmeisimmin Kodaver ja Sandbergin Siperialainen ovat aivan sama lajike. Bogatyr on kasvultaan ehkä vaativampi kuin perusvarma Kodaver. Venäläisten marmoripurppuroiden sisäiset suhteet ovat ja niiden selvittäminen vie vielä aikaa. Vielä on odoteltava ”Oikean Siperialaisen” varttumista enempiin määriin. Havran on kyllä ihan varmasti marmoripurppura ja ryhmän ehdotonta aatelia, mutta se poikkeaa monilta osin venäläisistä sisaristaan.

Raitapurppurat: Kolkjan purppura, Slavin, Lata ja Shvelisi. Virolainen, tsekki ja kaksi gruusialaista. Mitäpä tähän lisäisi. Shvelisi on maailmanluokkaa ja Latan maku on ehkä polttaviin mitä kynsilaukalla voi yleensä olla.

Rocambolet: IGOR, Ljubasha, Saksan punainen, Tantal ja Karpaatialainen. Karpaatialainen on jo saavuttamassa komean koon. Sen voitonkulkua ei voi mikään estää kun sitä vain pääsee maistamaan. Kakkoseksi jäävät kaikki jos vain arvostetaan jotain muutakin kuin rajua makua. Saksan punainen joka heittää ”perseet olalle” on jo tämän ominaisuuden vuoksi ansaitseva paikkansa jokaisen harrastajan lajikekirjastossa. Vuosi 2020 tuo sitten jakeluun jo aivan oikean Spanish Rojan useamman harrastajan penkkiin. Nyt sitä ovat saaneet vasta De Re Allii Satvin YYA-ohjelman piiriin päässeet muutamat harrastajat. Lyhenteen YYA takana ovat sanat ”Ystävyys, yhteistyö ja anteliasuus.”

Posliinit: Armenialainen, Barettas Sunshine, Music, Zemo, Ornak ja Dukat. Posliinien penkissä tapahtuu ja paljon tapahtuukin. Näistä kaikista kuudesta meni maahan jo varsin isokoisia kynsiä. Erityisen hyvää tulevaisuutta on luvattava lajikkeelle Barettas Sunshine.

Silverskinit: Käyrän ruusu, Käyrä River, Gayant ja Tutor. Nämä vähäiset veljet ovat lajikkeita joita ei pidä aliarvioida. Ne eivät ole ensimmäisinä nostamassa päätänsä kun tarvitaan Gourmet-tavaraa, mutta pitkässä juoksussa ne aina pärjäävät. Talven mittaan muhkeimmat kynnet käytetään siinä missä muutkin ja Silverskinejä pitää aina kasvattaa talviversojen tuottamiseksi.

Outokaiset: Bjetin. Jokohan ensi vuonna saadaan kirjattua enemmän morfologisia havaintoja kun kasvien maanpäällisen osan koko kasvaa ja raapit siinä samassa. Bjetinin maku on aivan hurmaava ja siinä on ainakin Tsekinmaalla tehdyssä testissä kaikista korkein flavonoidi-pitoisuus.

Nyt nostettiin esille 37 lajiketta. Kolmessa kasvurhmässä on vain yksi lajike. Kreolin puuttuminen valikoimasta ei tee kirjastoa mitenkään vajavaiseksi. Itse asiassa vain pienessä osassa maatamme Krteoli kasvaa kunnolla parhaimpinakin kesinä. Eniten edustettuina ovat Rocambolet ja Posliinit ja syystäkin ovat. Ja mitähän lopuksi. Ilman muuta Cyndi Lauper ja True Colors.

14. marraskuuta 2018

Kirjasto istutettu

ante diem XVIII Kalendas Decembres

Elikkä kirjoitus ilmestyy Iduksen tienoilla ja yhden päivän jälestä. Poikkeuksellisen leuto syystalvi on mahdollistanut istutukset vielä yhdeksännen kuun eli marraskuun tullessa kohti puoliväliä. Hieman irrelevantti ilmaisu ”yhdeksäs kuu” tarkoittaa tietenkin meidän marraskuuta. Useimmissa suurissa eurooppa-alkuperää olevissa kielissä kuun nimi perustuu latinankieliseen sanaan ”november” elikkä yhdeksäs. Jos eläisimme Ranskan vallankumouskaletenteti mukaisesti niin nyt olisi menossa Brumaire eli usvakuu joka vaihtuisi tämän kuun 21. päivä hallakuuksi. Usvaistahan nyt kieltämättä on, ainakin Vanhan Suomen horisontissa. Tulikin mieleen että onhän De Re Allii Sativi pohtinut aivan vakavastikin näitä kalenteri-asioita tässä julkaisussa.

De Re Allii Sativin koeviljelmän kirjasto on siis istutettu ja on aika kertoa jotain antaa pientä faktuumia. Lajikkeita tuli nyt kaikkiaan 147. Usean viime vuoden tunnisteen suhteen kävi niin että kun tuli riittävää näyttöä siitä että kyseessä on sama lajike niin kaksi eri tunnistetta voidaan yhdistää. Näin kävi esimerkiksi Artisokkien kasvuryhmässä Theradorin ja Antonin suhteen. Morfologiset havainnot puoltavat asiaa ja onhan taustalla tsekkien tekemä DNA-analyysi. Theradorin tunniste on nyt E1a ja Antonin taas E1b. Kyseessä on sama lajike, mutta ensimmäisen vuoden havaintojen jälkeen Antonin kasvutapa oli kuitenkin kurinalaisempi kaikissa kasveissa. Muutama lajike sammui eli ei lähtenyt kasvamaan enää tai sitten tuhoutui. Ainakin kaksi Turbaania menetettiin aivan ilmiselvän virus-saastunan vuoksi. Toinen niistä oli Sumsikil.

Eniten varmoja ja uniikkeja lajikkeita on Rocambole-ryhmässä; 24 kappaletta. Tosin tässä vaiheessa mahdolliset Spanish Roja-variantit, Dutch Rocambole, Tristan, Taupe Brown, Maxatawny ja Stanik ovat itsenäisiä lajikkeita ja ehkä sellaisessa statuksessa pysyvätkin. Yhdessä vuodessa tapahtui sellainenkin muutos, että Kreolien ryhmään tuli peräti 5 uutta lajiketta. Varsinaisia uusia tulokkaita ovat toki vain Edenrose, Ajo Rojo ja Creole Red. Tästä lähtien Rosso di Sulmona luetaan Kreoleiden kasvuryhmään. Sitten on tietenkin vielä olemassa hyvin todennäköinen mutaatio Killarney creole josta jokin aika sitten kirjoitimme. Vuoden 2019 kirjaston kokonaiskynsimäärä oli varsin suuri sillä joitakin lajikkeita laitettiin maahan 32 kynttä tai jopa enemmän. Tässä vielä yhteenveto, 161 tunnistetta ja 147 lajiketta:


Turbaanit                   16    14       
Lasipurppurat            10      9              
Kreolit                         6      6         
Aasialaiset                   6      6   
Artisokat                    21    20           
Marmoripurppurat      20    20           
Raitapurppurat           16    16       
Rocambolet                32    24       
Posliinit                      21    19       
Silverskinit                10    10
Outokaiset                  3      3   

                                161    147

Lajikemäärän kasvattaminen on vielä mahdollista. Katto on jossain kahdensadan hujakoille. Mutta kaikki aikananaan ja pikku hiljaa. Onhan näissäkin jo tarkkailemista aivan riittämiin. Tänäkin vuonna muutama lajike vaihtoi kasvuryhmää. Tällainen tapaus oli mm. Irkutsk jok luetaan nyt Rocambole-ryhmään. Muutama entinen Rocamble löytää toisaalta itsensä nyt Turbaanien joukosta. Kaikkinensa hyvin opettavainen vuosi. Loppumusiikkina käykööt vaikka tämä.

7. marraskuuta 2018

Penkkien kattaminen — joitakin huomioita


ante diem VI Idus Novembres

Tasavaltalaiselle tyylillä ja yleisesti.

Näinä päivinä istutukset ovat kaikkialla lähes valmiit. Keskustelua käydään siitä, miten penkit tulisi oloissamme kattaa. Kokemuksista kerrotaan toisille ja otetaan oppia.Käsityksiä on kuitenkin monia ja minkä toinen kokee hyväksi ei toiselle sitä ole. Usein katteeksi tulevan materiaalin suhteen kaikki eivät ole tasa-vertaisessa asemassa. Säännöllisesti on kuitenkin tarpeen kerrata perusteet. Etenemme päätelmää kiihdyttäen roomalaisilla.

I Kun kynsilaukkaa kasvatetaan ja viljellään lähinnä käsityömentelmällä kuuliuu siihen kaikkialla maailmassa penkkien kattaminen. Tässä puhutaan nimenomaan penkeistä ja kasvatustavan uomista jotka ovat tulleet tutuiksi lähinnä Ron L. Engelandin kirjan ”Growing Great Garlic” jälkeen.

II Pohjoisissa oloissa katteen ensisijainen ja tärkein tarkoitus on estää penkkien jäätyminen äkillisesti. Vaikka ulkona olisi 10 pakkasastetta Celsius-asteikolla äkisteen voi penkien sisällä olla vielä lämpöasteita. Kattamisen ansiosta penkit jäätyvät hitaasti ja kynnet ehtivät virittyä talveen.

III Kate hillitsee kasvukauden kesällä rikkaruohojen, ei toivottujen vieraiden, kasvua. Kynsilaukan kasvu taantuu helposti jos penkkejä ei huolleta.

IV Kate pitää kosteuden paremmin maassa kesäkaudella.

V Sopiva ja oikealla tavalla käsitelty kate luovuttaa penkkeihin typpeä kasvukauden aikana.

VI Hyvin ja vain tarpeellisella määrällä katetut penkit pysyvät optimiläpötilassa kasvukauden aikana. Kattamattomissa penkeissä ja varsinkin avopellolla liian korkea lämpötila lyhentää kasvukautta jopa 5-10 prosenttia. Mitä aikaisempi tuleentuja lajike on, sitä optimoidumman katteen se tarvitsee.

Omatarve ja ystäväpiiri-kasvattajalla kate ei yleensä ole ongelma. Ruohosilppu on tässä tapauksessa kaikista paras ratkaisu sillä se on myös parasta lannoitetta. Mutta kun siirrytään pieneen viljelmään jonka rajana voimme pitää tuhannenkahdensadan kasvin rajaa eli kohtuullisilla huoltokäytävillä varustettua aarin alaa on tarvittavan katemateriaalin  hankkiminen jo vaativa hanke.

Isommilla viljelmillä käsityön määrä kasvaa ja tarvitaan jo pientä mekanisointia. Silputtu olki on varsin hyvä kompromissi. Muutoinkin viljelmän kasvaessa lisääntyy myös kompromissien määrä ja tietenkin raapien koko pienenee. Joku on kysellyt eräänlaisen ”tuore-heinän” perään. Menetelmä olisi kokeilemisen arvoinen. Kavatettaisiin siis heinää jota säilöttäisiin syksyyn saakka. Tällaisessa heinässä typen määrä olisi korkea vielä lokakuulla. Heinäsilppu pitäisi saada säilymään homeettomana ja jokseenkin freesinä istutuksen jälkeiseen aikaan. Ideaali kompromissi voisi olla levittää tätä typpiruohoa syksyllä penkin pinnoille tasainen kerros ja kaikkialle viljelyalan päälle silputtua olkea.

https://www.youtube.com/watch?v=PhEnj234PnA&list=PLIqZjBZAiD_JmfRU5Sdl1NewN6uCo8E6G&index=11&t=0s

5. marraskuuta 2018

Pientä porinaa Havranista. Tarkentavia huomioita.

ante diem VIII Idus Novembres

Päätoimittajan ja kuraattorin omalla äänellä.

Tsekinmaalta 2017 tuotettu kynsilaukka Havran kasvoi ensimmäisenä vuonna oikein mallikkaaseen tahtiin. Saatuaan De Re Allii Sativin koeviljelmän liepeillä ykköslajikkeen aseman enemmän kasvatettavien joukossa ei se pettänyt odotuksia. Se toi tuulahduksen itsenäisten ja omaehtoisten tsekkien mailta. Mutta siinäpä se tuulahdus sitten olikin. Lisäysmateriaaliksi oli saatu kaksi viiden kilon pientä säkkiä tuota marmoripurppuroiden aatelistoon kuuluvaa kynsilaukkaa. Sadonkorjuun yhteydessä paljastui että toinen säkeistä olikin ollut jotain Posliini-lajiketta. Lopulta pystyttiinkin korjaamaan vain puolet siitä määrästä Havrania mitä oli tarkoitus. Posliini paljastui olevan mitä suurimmalla varmuudella DUKAT. Kysehän on siitä, että Tsekinmaalla on lajikkeet ovat sekaisin pellolla. Ja kun Dukat on vielä sellainen lajike joka kasvaa vähemmän tyypillisesti kuin aidon kasvutavan Posliini ja ensimmäistä kertaa kynsiäisissä 5-7 kyntinen posliini meni erotellun tavaran uomassa muun mukana. Dukat onkin tavallan kahden Posliinityypin välimuoto mitä raapin morfologiaan tulee, mutta toki Dukat on selkeästi aito Posliini. Ja kun kukkavarret leikattiin vielä niin varhaisessa vaiheessa kovan kysynnän vuoksi ettei ettei Havranin penkkeihin voinut havaita syntyneen sydänkiehkuroita massoissa määrin, niin johan oli partituurit sekaisin. Tänä vuonna asia on järjestyksessä sillä Tsekinmaalta saatiin vähän reilumman kokoinen säkki Havrania ja vieläpä Vaclav Kozakin viljelmiltä.

Havran on siis Tsekinmaalla eniten kasvatettu kovaniska joka kuuluu Marmoripurppuroiden kasvuryhmään. Havran tarkoittaa tsekin kielessä ”korppia.” Toisaalta, kuten jo aiemminkin on sanottu, niin tsekit ovat yksinkertaistaneet vuosatojen saatossa lintujen nimikkeistöä. Jos ollaan hyvin tarkkoja niin varsinaisesti Havran polní (Corvus frugilegus)  on mustavaris, ja varsinainen korppi on Krkavec velký (Corvus corax.). Nämä kaksi ovat tietenkin enemmän kuin lähisukulaisia ja ne voivat jopa risteytyä keskenään. Mustavarista ja korppia ei ole kovin helppoa erottaa toisistaan ja niin tarkkoittaa tsekin suussa Havran tarkoittaa korppia siinä missä mustavaristakin. Kun tsekki lukee Edgar Allan Poen novellia Korppi niin kirjan kannessa lukee Havran eikä Krkavec velký.

Mutta millainen Havran sitten on? Havran kasvoi hyvin ja reilun metrisen kasvuston pohjana oli tietenkin isokyntinen  lisäysmateriaali. Kasvutavaltaan se on hyvinkin robusti eikä eroa juuri muista rotevasti kasvavista sisaruksistaan Marmoripurppuroiden ryhmässä. Selkeä ero esimerkiksi ns. siperialaisiin on sitten raapin muodossa ja kynsien määrässä. Raapi on muodostunut enemmän samalla tavalla kuin Raitapurppuroissa. Pakkaus on siis tiukka ja kynsien antennit nuolevat kukkavartta enemmän kuin vaikkapa em. siperialaisissa. Kynsein lukumäärtä voi olla jopa 9-10 ja ne ovat varsin erikokoisia. Jos etsii tasakokoisia 9-10 gramman lisäyskynsiä voi joutua helpostikin purkamaan jopa kolme raapia jotta niitä saadaan kuusi kappaletta. Kolmesta ihanteellisen kokoisesta lisäykseen valitusta raapista saa yleensä keskimäärin 25 kynttä ja niiden jakauma on suurin piirtein seuraava:

Yli 8 grammaiset. 6 tai enemmän
Kokoluokka 5-8 grammaa 8-12 kappaletta
Kokoluokka alle 5 grammaa 8-12


Tässä onkin sitten selkeä ero muihin marmoripurppuroihin verrattuna. Marmoripurppurat tekevät Posliineja lukuun ottamatta kaikista kauneimmat ja rakenteeltaan säännöllisimmät raapit. Vaikkapa hyvä "Siperialainen locii Kodaver" tai "Sandbergin Siperialainen" antaa yleensä aina keskimäärin 5-6 hyvin tasakoista ja ”samanlaista kynttä. Mutta näin ei todellakaan ole Havranin laita. Nyttemmin lajikevalikoiman vielä kasvettua ja De Re Allii Sativin koeviljelmän saatua haltuunsa pomminvarmasti oikeaa Siperialaista, ns. amerikkalaista alkuperää olevaa kantaa, voidaan siinäkin huomata enemmän ”Purple stripes-tyyliä” kuin monissa venäläisissä tämän kasvuryhmän lajikkeissa. Tiukka pakkaustyyli antaa olettaa myös pitkää säilyvyyttä. Tulevat vuodet näyttävät miten tämä ”Oikea Siperialainen” lähtee kasvamaan oloissamme. Lajikkeen alkuperää on lopulta vaikea selvittää. Onko se tullut amerikkaan Euroopan kautta vai lännestä itään. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon voi olla ja onkin joitain viitteitä. Asia kaipaa joskus lisäselvittelyä.

Mitä tulee Havranin makuun ja muihin ominaisuuksiin, niin siihen voidaan olla tyytyväisiä. ”Oktaaniluku” on todella korkea. Oktaanilla tarkoitamme tässä puristeesta erotettavissa olevan liuoksen öljyisyyttä ja pintajännitystä. Havran näyttäisi olevan hieman hitaampi tuleentuja kuin ns. venäläiset marmoripurppurat. Wrapperit kestävät hyvin maassa ja viherkone pysyy ehkä paremmin freesinä pirempään kuin esimerkiksi Sandbergin siperialaisessa ja käytännössä samaa lajiketta olevassa Siperialainen locii Kodaverissa. Vuosien 2019-2021 tärkeä tehtävä koeviljelmällä onkin selvittää lajikkeiden ja tunnisteiden Sandbergin siperialainen, Siperialainen locii Kodaver, Siperialainen "Sininen kukka," Novosibirsk, Hazus, Zigure, Bogatyr, Petrovskij, Duganskij Mestnyj ja Metechi morfologiset erot. Morfologisessa vertailussa tulee olemaan noi 10-12 eri faktoria. Projekti vie 3 vuotta, mutta sitten asia lienee niin sanotusti handussa...

Mutta kirjoituksen lähestyessä nyt loppuaan liitetään tähän vielä pieni luonnehdinta Havranista joka tuotiin esille pienessä vähän leikilliseen muotoon puetussa tilaisuudessa:

Havran on tsekin kieltä ja tarkoittaa yleensä ottaen ”korppia.”  Tsekinmaan eniten viljtelty ”Palicak” eli varrentekevä talvikynsilaukka. Hyvä sopeutuja jopa Kajaanin korkeudella vuoden 2018 kokemusten perusteella. Maku polttava ja korkein ”oktaanipitoisuus” eli hyvin notkean öljyinen. Öljy on poikkeuksellisen tuoksuvainen. Maku on muutoin polttava ja vihanneksellinen. Kynsilaukkojen velho mitä tulee makuun. Jokainen ”suullinen” tuo erisävyisiä makuja aniksesta aina jopa inkivääriin. Vuoden 2018 maussa luonnollisesti kuuman kesän tuomaa maukeutta. Ankkalinnan henkilö-galleriassa ilmi selvä Milla Magia.

Marmoripurppuroiden ryhmässä saatiin tämän vuoden sadonkorjuun jälkeen tolkkua muutamaan asiaan. Ns. Trudesson listalla ollut lajike Irkutsk ei ole morfologisin perustein Marmoripurppura kuten ehkä on luultu vaan ilmiselvä Rocambole. Novosibirsk, Hazus ja Zigure ovat kylläkin sitä mitä on väitetty aiemminkin.

Selasin lopuksi kesän 2018 kuvia ja kyllähän tuolla Havranin seassa näkee Posliinein sydänkiehkuroita. Siis katse otsikkokuvaan.  Lopuksi uudempaa ”korppi-musiikkia” tsekinmaalta. Sanoistahan harva mitään ymmärtää, mutta to neublíží — mitä sen väliä.

Torsten Sandberg
De Re Allii Sativin koeviljelmän kuraattori