28. helmikuuta 2018

Talvi on kuitenkin lopuillaan.

Kalendis Martiis

Nyt on siirrytty vuoden kolmanteen kuukauteen ja jos ajattelemme mystistä kynsilaukkavuotta niin talven pitäisi olla viimeisillään ja ainakin parhaimmilla kasvuvyöhykkeillä sprouttauksen pitäisi tapahtua kahden viikon kuluttua Suomessakin. Eletään kuitenkin kovan pakkasen aikaa Aasian valtavan mantereen läntisimmässä osassa Euroopan niemimaalla. Siperia puhuu kylmää kieltänsä. Toisaalta sen verran on oudusti maailmanmeno että toisena vuonna peräkkäin voidaan purjehtia avovettä pitikin Huippuvuorten suurimpaan taajamaan Longyearbyeniin. Myöskin pohjoiselta napaalueelta puuttuu noin miljoona neliökilometriä jäätä. Ennenkin on toki kylmä sää ollut vieraana maillamme kolmannen kuun koittaessa, mutta muutamalla leppeämmällä vuodella on taannuttava vaikutus. Kuka nyt on kattanut viljelmänsä huolella voi olla huoleti. Tänä vuonna ei ole pykriitin vaaraa koska pakkanen tuli nopeasti eikä sen jälkeen ole ollut suojan ja pakkasen vaihtelua. Ne jotka eivät viljelyksiään kattaneet voivat odottaa suuriakin menetyksiä sillä märkä maa nopeasti jäätyessään on armoton.

Toisaalta ei saisi olla itsekäs ja aina vain ajatella kasvuston hvyinvoinnin perään. Kun kerran vietettiin olympialaisia talvikisoja ja olemme arktinen maa niin pitäähän lapsilla ja aikuisilla olla vielä muutama viikko aikaa hiihtää, luistella ja lasketella eteläisimmissäkin maakunnissa. Kevään voima on lopulta mahtava kun se pääsee vaikuttamaan täydeltä terältään. Vaikka näyttää siltä että suuri kansa nukkuun lumen ja katteen alla tapahtuu penkeissä kuitnekin koko ajan. Yhä korkeammalle käyvä auringon kehrä lähettää taikasäteilyään läpi lumen ja katteen. Kaikki on valmista ja kun maaliskuu lähenee loppuaan paljastuvat penkit lumean alta ja muutama lämmin kevätpäivä saa varhaismimmat lajikkeet kasvuun. Heti kun penkin pita on sula nähdään turbaanien lohikäärmeenhampaat.

Vaikka edessä on koko kasvuvuosi joka huipentuu sadonkorjuuseen pitää katsoa kuitenkin eteenpäin ja seuraavaan vuoteen. De Re Allii Sativin koeviljelmällä odotetaan kovasti uusien tsekkiläisten lajikkeiden kasvua tässä vaiheessa on jo tehtävä joitain varauksia ulkomaiden tilausten suhteen. Monia kysymyksiä on ilmassa ja jos jotain listaisi niin monet kysymykset tulevat suuren tarkastelun alaiseksi. Niistä voisi nostaa esiin ainakin seuraavat:

I Mitenkä turbaani-moodin omaksuneet lajikkeet pitävät kasvutapansa?

II Löytyykö Posliinien joukosta uusia ”rocamboloivia” lajikkeita?

III Montako epäilyksen alaista rocambolea voidaan lukea jo tänä kesänä suhteellisen varmasti Spanish Roja-mukaumaksi?

IV Löytyykö myös Vanhassa Suomessa kasvaneesta tsekkiläisestä Havranista aniksen maku?

V Joko tsekkiläinen Bjetin voidaan luokitella johonkin kasvuryhmään kuuluvaksi?

VI Joko turbaanien kasvuryhmän Rosso di Sulmona-lajike tuottaa yli 50-grammaisia raapeja?

VII Mitä tapahtuu erään raitapurppura-lajikkeen värimuunnelmalle?

VIII Joko Anatolianlaukka eli Allium Tuncelianum tekee monikyntisen raapin?

IX Mikä on lopulta ns. ”Ornak-mutaatio?”

X Ottavatko kissat taas Georgia Chrystal-posliinin silmätikukseen esittäen oman näkemyksensä siitä mitä sprouttaus on?

Ja monta, monta muuta kysymystä. Varmaa on kuitenkin että viljelmä tuottaa monta mieluisaa yllätystä joita ei voi edes ennakoida. Kaikista suurimalla hartaudella odottaisi lämmintä kauttajoka alkaisi jo huhtikuussa ja jatkuisi sopivien sateiden tahdittama syyskuun loppuun. Niin olisi mahdollista saada aitoja siemeniä. Nyt on kokoelmissa niin monta aitoja siemeniä tuottavaa lajiketta että todennäköisyys on paljon suurempi kuin edellisessä yrityksessä vuonna 2016. Ja mitäpäs luritusta loppuun? Tulee mieleen Boney M ja Brown Girl in the Ring!

14. helmikuuta 2018

Filareen vuoden 2018 kataloogi saapui


ante diem XV Kalendas Martias

Niin saapui ja todellakin saapui. Edellisinä vuosina on voinut todeta että se on ilmestynyt ja sitten ladata se peedeähvänä netin kautta. Mutta tänä vuonna se saapui De Re Allii Sativin toimitukseen aivan oikeasti ja oikeana paperille ja pahville painettuna. Siitä kun ystävällinen pyyntö ”saanko minäkin” välitettiin Filareelle kesti 12 päivää kun se saapui Suomeen. Luonnollisestikaan Filareelta ei voi tilata kynsilaukkaa eikä muutakaan orgaanista, mutta kun tuo kataloogi on nyt pöydällä ei muuta sitten tarvitsekaan. Ensi yönä ei välttämättä mennä nukkumaan kataloogi tyynyn alla. Se jätetään työpöydälle fläppärin viereen ja toivotaan että jompi kumpi kissoista asettuisi nukkumaan sen päälle.

Mutta mitäpä kataloogi on sitten nielaissut? Se on nielaissut yhteensä 116 eri kynsilaukkaa kaikista kasvuryhmistä. Kasvuryhmistä artisokka on edustetuin kahdellakymmenellä lajikkeella. Turbaaneja ja posliineja on 16 kumpaistakin ja toisessa päässä ovat Raitapurppurat kuudella lajikkeella ja lasipurppurat viidellä. Tietysti on aivan eri asia kasvattaa lajikkeita myyntiin suurissa määrin  ja pitää vielä varsin vaatimatonta koeviljelmää, mutta jossain määrin De Re Allii Satviin koeviljelmän ei tarvitse tuntea kovin suurta identiteettikriisiä ainakaan Raitapurppuroiden ja lasipurppuroiden suhteen. Euroopassakin on mahdollista rakentaa myyntiin kokoelma joka ei jää laadussa jälkeen Filareen vastaavassa. Voidaan jopa sanoa että kovaniskojen suhteen olemme niinkin pohjoisessa kuin Vanhan Suomen maakunnassa jossain määrin paremmissa olosuhteissa mitä Filaree on.

Ainoa kasvuryhmä jonka suhteen olemme täydellisiä altavastaajia on Kreolit. Artisokkien suhteen tarvitaan paljon aikaa. Nollatilanteesta lähtevä kasvattaja joka hamuaa Filareen mittoihin tarvitsee aikaa 10 vuotta ja paljon kärsivällisyyttä. Kreoleja ja voi kasvattaa/kasvatuttaa tietenkin Etelä-Euroopassa korkealla standardilla ja myydä sitten Suomessa. Kreoleissakin on oma taikansa ja joku voi todellakin hamuta niitä joulun kulinaristiseksi kruunuksi.

Kataloogi ansaitsee tarkan tutkistelun ja sen saapuminen oli todellinen merkkitapaus De Re Allii Sativin aikakirjoissa. Kynsilaukan moninaisuudesta kertoo jotain se, että jos verrataan De Re Allii Sativin koeviljelmän lajikekirjoa Filareen myynnissä oleviin lajikkeisiin niin yhteisiä varmasti todettavia lajikkeita on vain 17. Viime vuoteen verrattuna kataloogissa ei ole yhtään uutta lajiketta ja siitä puuttuu nyt kaksi viime vuonna jakelussa ollutta (Rocambole Okanogan blue ja Kreoli Germinador.).

Kataloogin lajikekohtaisen bulk-tiedonannon perusteella saa selville Filareen eniten viljellyt lajikkeet. Filaree tavara on tarkoitettu lisäysmateriaaliksi ja he myyvät syötäväksi tarkoitettua pienempikokoista tavaraa varsin halvalla. Lisäsymateriaalinhinta liikkuu summissa 18,50-22 taalaa löpsiltä. Osa lajikkeista myydään halvemmalla kun puhutaan suuremmista myyntieristä. Syömätavaraa jonka lajikemääritystä ei taata saa hintaan 9,00 per löpsi. Artisokkaa ja Silverskiniä saa hintaan 18,50 per löpsi ja muut maksvat 22 taalaa löpsiltä.

Näyttää siltä että Filareen eniten viljellyimmät lajikkeet ovat kasvuryhmittäin seuraavat:

Aasian purppura: Asian tempest
Turbaanit: Blossom; Thai purple


Raitapurppurat: Chesnok red, Persian star
Lasipurppurat: Purple Glazer
Marmoripurppurat: Metechi
Artisokat: Susanville, Lorz italian, Early red italian,
Rocambolet: Killarney red, Spanish Roja, German red, Carpathian mountain
Posliinit: Armenian, Montana Zemo, Music, Romanian red
Silverskin, Silver White, Idaho silver, Mild french


Lähempi tarkastelu osoittaa että todennäköisesti suurimmat yksittäiset kynsimäärät ovat kolmella lajikkeella jotka ovat Rocambole Spanish roja, Artisokka Inchelium red ja Silverskin Silver white. Jotenkin on vallan hieno olo ja tuntee, niin olevansa ainakin vähän aikaa huippu-fiiliksissä. Soimaan sitten Carpenters.