31. maaliskuuta 2018

Kalendis Aprilibus MMXVIII

Kalendis Aprilibus

Tänään on vain todettava että otsikoksi riittää se mitä otsikossa on. Roomalaisen kalenterin mukaan on keväisen kuun kalendis-päivä. Edellisestä avauksesta on jo aikaa kohta kolmisen viikkoa. Paljoa ei ole kerrottavaa, yhtään versoa ei ole näkyvissä ja eri lajikkeiden sproutti-paraati alkaa sitten vasta parin viikon kuluttua. Tosiasiat on tunnustettava ja olemassaoloamme määrittävä suurin tekijä on se, että asumme jääplaneetalla ja nykyinen kulttuurimme on holoseeni lahja meille. Ajanjakso jota elämme, jääkausien välinen aika on kestänyt nyt enemmän kuin keskimääräisesti on ollut. Talvi ei ainakaan Vanhassa Suomessa ole ollut luminen, mutta kylmää on riittänyt ihan riittävästi. Pohjoisella napa-alueella jäätä on vähemmän kuin koskaan sinä aikana jolloin sen määrää on voitu luotettavasti mitata. ’’Eteläisellä napa-alueella jäätikkö kasvaa ajankohtaan nähden ilahduttavassa mittakaavassa. Tästähän sen näkee.

Vaikka emme vielä pääse ihastelemaan Turbaanien ja muiden sproutti-paraatia niin mietittimisen aihetta kyllä löytyy vaikka millä mitalla jos vain on altista mieltä ja havaintoja tehty. Muutamaan otteeseen De Re Allii Sativi on kirjoittanut siitä kuinka lajikkeet ikään kuin muuttuvat erilaisissa olosuhteissa. On ollut puhetta turbaani-moodin ottavista artisokista ja myös rocamboloivista posliineista. Kynsilaukan genomi on hyvin laaja ja eräs artikkeli joka koski ihmisen geenien toimintaa antaa varmastikin aihetta ajatukseen jos toiseenkin. Kyse havainnoista jotka tehtii amerikkalaisten astronautti-veljesten tarjoaman havaintomateriaalin suhteen. Toinen identtisistä Kellyn veljeksistä eli Scott vietti jokunen vuosi sitten 340 vuorokautta yhteen syssyyn kansainvälisellä avaruusasemalla ja toinen veljeksistä oli tietenkin maassa. Molemmat antoivat DNA-näytteitä tuona ajanjaksona ja viime vuonna ensimmäiset tutkimustulokset tulivat julki. Tutkimustulokset on esitetty tiivistetyssä muodossaan tässä artikkelissa.

”Mielenkiintoista” sanoo nyt varmasti joku muukin kuin omituinen höpöttäjä. Itse asiassa Kellyn veljesten antama evidenssi avaa paljon näköaloja kynsilaukan arvoitukseen. Scott Kellyn geenit eivät muuttuneet pysyvästi avaruudessa oleskelun aikana, mutta ne alkoivat toimimaan eri tavalla. Jälleen on palattava suuren opettajan Ron L. Engelandin useasti toistamaan asiaan: ”Mikä on totta hänen tilallaan ei välttämättä ole totta taajaman toisella laidalla.” Samaan hengenvetoon pitää toistaa toinen Engelandin muistutus: ”Pelto on paras opettaja.” Kynsilaukan arvoitusta ei voida jähmettää minkään oppikirjan sivuille eikä viime kädessä internetin keskustelu-palstoillekaan.

Jos haluaa kinata ja taajoa ”autistien” kanssa yksinkertaisista asioista niin siihen saa kyllä kuluttaa loputtoman määrän resursseja, ja lopulta huomaa miten paljon onkaan hukannut kallista elämäänsä. Autismia on kahdenlaista. Ensimmäisen tyypin autismi on neurologinen poikkeama ja sellaisiin yksilöihin pitää suhtautua hyvin ymmärtäväisesti ja parasta ihmisyyden laatua osoittaen. Toisen sortin autismi johtuu sitten älyllisestä velttoudesta, ennakkoluuloista ja pelosta jota osoitetaan kaikkea uutta kohtaan. Tietynlaista autismia on myös se että yritetään voittaa aikatekijä. Lähimmäisiä voi rasittaa loputtomilla kyselytunneilla jotka eivät siinä tilanteessa johda yhtään mihinkään. Tiedolla ei tee yhtään mitään jos ei ole kokemusta. Tällaisia ihmisiä saa karttaa eikä heitä kohtaan tarvitse osoittaa rajatonta kärsivällisyyttä.

Mutta vielä asiaan hetkeksi. Otetaan avuksi roomalaiset ja tällä kertaa riittää ykkönen ja kakkonen.

I Edellä mainittu artikkeli avaa siis paljon näköaloja. Ihminen on kuitenkin nykyisen arvomaailman vallitessa se jonka perimää tutkitaan innokkaasti. Perusteellista tutkimusta kynsilaukan perimästä tuskin tullaan tekemään vähään aikaan.

II Kellyn veljesten avaamat näkökulmat vahvistavat tiettyjä epäilyjä joka koskee kynsilaukkaa. Jotta havaintoja päästään tekemään tarvitaan havaintomateriaaliksi ainakin noin 70 erilaista lajiketta kaikista kasvuryhmistä.

Tähän loppuun vielä linkki kirjoitukseen jossa käsiteltiin Engelandin klassikkoa. Muistetaan samalla että tänä vuonna on mahdollista että "oikeat kynsilaukka-tanssiaiset" näkevät kuunvalon. Mitä se tarkoittaa selviää myös tästä avauksesta vuodelta 2016. Sinne on aikaa vajaa neljä kuukautta.

Pistetääns loppuun Deep Purplen April.

14. maaliskuuta 2018

Sproutti-kalenteri. vol 1.

Idibus Martiis

On Sulamakuun viidestoista päivä ja roomalaisittain Mars-kuun idibus-päivä. Aluksi katsaus tämän jääplaneettamme tilanteeseen. Maailman katolla näyttää merisen alueen jääpeite olevan huomattavasti pienempi kuin koskaan aikana jolloin sitä on mitattu. Maailman kellarissa eli eteläisellä napavyöhykkeellä jäätä on sen sijaan alkanut muodos-tumaan enemmän kuin viime vuonna ja kohta ollaan jo keskiavoissa. Muistakaamme että juhannus eteläisellä pallonpuoliskolla joulukuun puolivälin jälkeen. Siitä on edetty kohta kolme kuukautta. Täällä pohjoisessa mennään kohti kevättä hyvää vauhtia ja viikonlopuksi on luvassa föhn-tuulta. Josko tuo norjalainen tuulahdus sitten saisi aikaan lumipeitteen sulamisen ja maata tulisi esille viljelmillä.

Viime vuonna näinä päivinä aikaisin lajike, turbaanien kasvuryhmän Sumsikil, sprouttasi. Tänä vuonna penkki on vielä päättäväisen näköisesti lumen peitossa. Ennuste on kuitenkin se, että hiljaisen viikon lauantaina viimeistään sprouttaa ja katse kiinnittyy kirjastopenkkien turbaani-osastolle. Kun lumi sulaa niin maakin katteen alla pehmenee hieman. Kynsilaukka sprouttaa vaikka maa olisi hieman kohmeessa ja routa ei ole vielä sulanut. Niin mahtava on tämän kasvin elinvoima. Tänä vuonna De Re Allii Sativin koeviljelmällä riittää tarkasteltavaa sillä lajikkeita on todellakin 157. Tosin niistä muutama on vielä vasta latvakloonien kasvutasolla. Mielenkiintoisia havaintokohteita riittää ja jokainen lajike on periaatteessa sellainen. Tulevien julkaisujen otsikkona tullee olemaan useimmiten ”Sprouttikalenteri ja kasvava numero roomalaisilla.”

Jos mielii tulla asiantuntijaksi millä tahansa alalla vaaditaan paljon työtä ja havainnointikykyä. Kukaan ei tule asiantuntijaksi vuodessa tai kahdessa, ja jos mielii edistyä kynsilaukkojen alalla on edettävä enemmän kuin hitaasti. Kokemustekijää ei voi ohittaa millään keinolla ja välttämättä vuosien työkään ei takaa tässä suhteessa menestystä. Vaaditaan nöyryyttä kuulla vanhojen mestareiden neuvoja. Kuka tahansa pystyy tuottamaan muutaman tonnin sadon nopeasti jo ehkä kolmantena kasvukautena, mutta se tuskin on edes tyydyttävän tasoista jos asiaa arvioidaan kaikista korkeimmantasoisimman perinteisellä menetelmällä tuotetun kynsilaukan kriteeristä katsoen. Tuotteena on kaiken lisäksi yleensä vain yhtä lajiketta.

Vanhoja mestareita on kynsilaukan alalla maailmassa vain yksi ja hänkin opettaa meitä vain aikakauden avaavan teoksensa kautta. Alkuperäisen Filareen farmin isännän Ron L. Engelandin nimi on nostettava esille aina uudelleen ja uudelleen. ”Growing Great Garlic” on alallaan ylittämätön klassikko. Engelandin mestarillinen skeemaan joudutaan kuitenkin tekemään muutama tarkennus ja hänkin ”erehtyi” luokitellessaan lasipurppuroiden kasvuryhmän samaan nippuun kuin raitapurppurat ja marmoripurppurat. Ensimmäiset geneettiset tutkimukset paljastivat kuitenkin sen että lasipurppurat polveutuvatkin Aasialaisten kasvuryhmästä joka itse asiassa on hyvin lähellä Raitapurppuroita ja Marmoripurppuroita.

De Re Allii Sativin koeviljelmällä keskitytään tulevina vuosina siihen mitä jo Engeland ounasteli.  Turbaanien kasvuryhmän arvoitukseen saataneen jo tänä vuonna jonkin verran lisävaloa. Tietyillä perinteisesti Artisokkien kasvuryhmään luokitelluilla lajikeilla on kaksi kasvutapaa. Esimerkki tällaisesta on lajikkeesta on kauppanimellä Casablanca tunnettu lajike. Engeland teki havaintonsa huomattavasti etelämmässä kuin suotuisinkaan kasvualue Suomessa. Mitä hän ei havainnut oli myös se että joillakin Posliineilla on kaksi kasvutapaa. Esimerkiksi tällainen ”rocamboloiva posliini” on meillä kovasti suosioon tullut Ziema/Ziemai/Zieminai.

Sprouttaus antaa siis odottaa ja ehkäpä palaamme seuraavan kerran asiaan vasta silloin kun se todellakin on ”kinthailla." Otsikkokuvassa on kirjastopenkistön alkupää. Tunniste A1 ei todellakaan sprouttaa." On siis todellakin vielä aikaa heinäkuun täysikuuhun ja" kynsilaukka-tanssiaisiin."Palaamme asiaan... ” On aika soittaa pitkästä aikaa Kaseva-nimisen soittokunnan tuotantoa.