31. elokuuta 2019

Amerikan Siperialaista maistamassa. vol I. CC-kirjoitus.


Kalendis Septembribus

On kirjaimellisesti seitsemännen kuun Kalnendis-päivä. Pitää muistaa että eurooppalaisissa kielissä todellakin vuoden neljä viimeistä kuukautta on nimikoitu seitsemännestä kymmenenteen. Roomalaisten vuosi alkoi maaliskuussa kevätpäiväntasauksena ja päättyi syksyllä. Talvi ei varsinaisesti kuulunut vuoteen. Vuodessa oli 304 päivää ja kuukausien pituudet vaihtelivat 20 päivästä 35 päivään ja joskus jopa ylikin. Ihminen laskee tunteja, päiviä, kuukausia ja vuosia ja niin laskee De Re Allii Sativikin. DE Re Allii Sativi on ilmestynyt viiden kalenterivuoden aikana vaikka sen ensimmäisestä julkaisusta ei ole vielä neljää vuotta vuottakaan. se on ilmestynyt säännöllisesti ja tänään on tietynlainen merkkipäivä. Tänäinen julkaisu on Blogin historiassa kahdessadas. Julkaisusta ei tee arvokasta sen järjestysnumero eikä sen otsikko eikä myöskään otsikkokuva.

Olemme aina pyrkineet kiinnittämään huomiota sisältöön. Mutta se on myönnettävä että tänään etsimme tiettyä juhlavuutta puhumalla eräästä kovin tunnetusta kynsilaukasta ja se on Marmoripurppuroiden kasvuryhmän ”Amerikan siperialainen.” Mutta mikä tekee Siperialaisesta Amerikalaisen. De Re Allii Sativi kiittää sitä henkilö joka alunperin keksi tämän hauskan nimityksen tälle lajikkeelle. Kyse on siis todellakin Marmoripurppuroiden kasvuryhmän lajikkeesta. Olemme kirjoittaneet siitä lukuisissa julkaisuissamme joten aivan alusta emme lähde. De Re Allii Sativin mielenkiinto on viimeisen vuoden aikana ollut ns. Turbaani-kysymyksessä ja siihen on saatukin lisävaloa. Edelleen yksi tulevien vuosien tärkeimmistä hankkeista on selvittää Marmoripurppuroiden sukulaissuhteet. Tekemistä on kovasti ja näyttää siltä että aikaa siihen voi mennä vielä hyvinkin Olympiadin verran kun kyse on kasvin morfologisin perustein tehtävästä vertailusta. Turbaanit näyttävät tulevan ja menevän omaa tahtiansa ja niiden käyttäytymisen tulkinnalla tuntuu olevan oma logiikkansa.

Yksi vuosi ei vielä kerro kovinkaan paljoa. Näyttää kuitenkin siltä että kyseessä on kovin aikainen tuleentuja ja se käyttäytyy joksenkin samalla tavalla kuin tsekkiläinen Havran. Raapin pakkaustapa eroaa selvästi esimerkiksi lajikkeista ”Tavallinen Siperialainen/Kodaver; Bogatyr; Petrovsk; Sinij Tsvetok, Jovan ja Karel IV. Kun kirjastoon saadaan vielä Metechi ja pari muuta siperialaista tämän syksyn aikana niin luokitteluun voidaan lähteä hyvin laajan lajikekirjon puitteissa. Antakaamme projektille aikaa.

Mutta miltä tämä kovin kuuluisa Amerikan Siperialainen sitten maistuu? Tänäinen maisteltava oli ollut maassa aivan elokuun lopulle saakka ja joissakin kynsissä oli jo selkeitä ambra-läiskiä joten niissä tuntui selvä ylisokerisuus. Muutama kynsi oli kuitenkin niin hyvässä kunnossa ja pitää vain jäädä odottelemaan vielä muutama viikko kunhan tunnisteen F1 niput tulevat perkausvuoroon. Mutta jotakin voidaan toki sanoa. No… makuhan oli varsin amerikkalainen. Tietysti pitää kysyä mikä se ”amerikkalainen maku sitten oikein on.”

Kokonaisuutena puriste oli rakeinen ja rasvainen. Smanlaista rasvaisuuta johon yhdistyy lämmin sokerisuus löytää ehkä vain kahdesta lajikkeesta, Rocambole-ryhmän Karpaatialaisesta ja Outokainen Bjetinistä. Poltetta löytyy ja pitkää jälkimakua. Juuri tämän enempää emme voi sanoa ensimmäisen maistelukierroksen jälkeen. Tarvitaan toinen tastinki ja varmasti vielä toinen vuosikin. Mutta ei ole epäilystäkään siitä etteikö Amerikan Siperialainen kuuluisi kynsilaukkojen top-kymppiin. Se on ilman muuta Gourmet-tavaraa. Loppuun sopinee tämä kappale: O America.

14. elokuuta 2019

Rakkain lapseni.


ante diem XVIII kalendas septembres

Päätoimittajan omalla äänellä.

Ja nyt puhutaan sitten  aivan jostain muusta kuin ihmislapsista ja kissoista. Rakkain lapsi on tietenkin kynsilaukka-elämässäni Spanish Roja. Nyt kun on aika arvioida satoa ja greidata sitä lajike lajikkeelta ajatukset käyvät moniin muistoihin reilun kolmen vuoden yhteiseltä taipaleeltamme. Huolta on kannettu ja lajiketta on varjeltu kaikilta mahdollisilta vaaroilta, joskus kuvitelluiltakin..

Nyt kun katselen Spanish Rojan vielä kuivumassa olevia kasveja jossa useimmissa on tallella vielä klooninippu ja myös komeita yksösiä joiden lukumäärä on 23 niin on aika huoahtaa helpotuksesta hetkeksi. 21 kasvia sisältävät noin 125 kynttä. 15 kloonikimppua käsittävät yhteensä noin 600 dna-kopiota tästä lajikkeesta joista voisi saada itse 400 uutta yksöstä. Jos kaikki kynnet ja yksöset laittaisi maahan niin ensi kesänä voisi olla jo 144 kasvia. Mutta niin ei ole viisasta tehdä. Maahan menee 72 parasta kynttä ja 16 yksöstä. Osa raapeista, yksösistä ja klooneista lähtee harrastajille eri puolille Suomea. Klooneja menee maahan 240 kappaletta joista 3/4 vasta keväällä. Spanish Rojan kloonit ovat vielä yhden uudistuskierron jälkeen kovin kylmänarkoja.

Kerrassaan tuntee kasvateistaan ylpeyttä kun muutama raapi on diametriltään 54 milliä eli reilut kaksi tuumaa. Painoakin niillä tullee olemaan lähes 50 grammaa kuivana. Tänä vuonna olisi varmasti saavutettu jo 65-gramman raja mutta kun kukkavarret jätettiin kasvamaan suuren kloonimäärän tuottamiseksi. Kun vielä tehdään valikointia ja ollaan kärsivällisiä niin ei ole kuin muutaman vuoden päästä käsillä se syksy jolloin maahan voi laittaa 720 kappaletta kuusigrammaisia kynsiä. Tänä vuonna liikenee itselle ja muutamalle kaverille yksi raapi tastinkiin. Se onkin tapaus sillä yksinkertaisesti sitä ei ole vielä ollut varaa maistella.

Spanish Roja saapui luokseni kaksi päivää ennen juhannusaattoa kesällä 2016. Pikaviritys ja kahdessa vuorokaudessa kynsissä oli jo muutaman millin juurenalut. Multiin se pääsi juuhannusaattona. Kahdeksan kynttä pääsi jatkamaan sukua ja yksi, pienin, päätyi maisteluun. Ei ollut raapilla painoa kuin 28 grammaa. Kaikki ei kuitenkaan mennyt putkeen sillä syksyllä oli tuloksena vain kolme pientä yksöstä. Ensimmäinen kasvukierto oli nopea ja pakotettu 90 päivää. Yksöset olivat levossa kuukauden verran kunnes pääsivät maahan lokakuun toisella puoliskolla.

Sitten koitti kevät ja mitään ei kuulunut. Lukuisia kertoja Spanish Rojan rivi kyöpytettiin varovasti auki mutta nähtävillä oli vian kolme juuretonta yksöstä. Huoli valtasi mielen vaikka jokin ääni sisällä vain kehotti olemaan kärsivällinen. Lopulta yksösten kannoissa näkyi pienen pieniä nystyröitä ja olo alkoi helpottamaan. Lopulta kaksi kasvia sprouttasi ja ne aloittivat kasvunsa. Kasvit ovat varmaankin olleet ihmeissään nopeasta kierrosta. Tulos oli lohdullinen. Kaksi kasvia tuotti yhteensä yhdeksän pientä kynttä ja parikymmentä kloonia. Ensimmäisen neljäntoista kuukauden aikana luonani Spanish Roja oli tehnyt kaksi kasvukiertoa. Mikään muu lajike ei ole saanut niin paljoin huomiota kuin se sai tuolloin.

Jolla on lapsia ja varsinkin tyttölapsia ymmärtää millainen huoli isällä voi olla. Joskus saattoi pelätä sitäkin että joku raakalainen saa vihiä hankkeesta ja käy voihkimassa rakkaat lapseni. Tuli siis kevät ja tuli syksy ja oli siis syksy 2017 ja maahan saattoi laittaa kokonaista yhdeksän kynttä ja puolet klooneista. Tuossa vaiheessa katsoo vasta kaukaisuuteen. Ihmiselämässä tilannetta voisi verrata siihen kun lapset alkavat kävelemään ja puhuminenkin alkaa sujumaan. Keväällä 2018 kaikki sujui jo kovin luontevasti. Kaikki yhdeksän kasvia osoittivat rotevoitumisen merkkejä ja keväällä istutetut kloonit lähtivät kasvuun. Tuli taas syksy ja nyt maahan saatiin likemmäs 30 kynttä ja yksöstä. Alkoi jo neljäs kasvukierto. Muutama kynsi lähti jo maailmalle hyvään kotiin.

Nyt kolmen vuoden jälkeen tulosta katselee huojentuinein mielin. Kyllä se niin vain on. Hallussa on aivan oikea Spanish Roja, aivan oikea hienohelma; kaunismuotoinen ja ylpeästi henkivä kynsilaukka. Spanish Rojan olemuksessa on jotain mitä muista kynsilaukoista. Sen olemus on teräksenkova mutta kovin herkkä. Maistias-päivää odottelee suurella hartaudella. Löytyykö siitä sitä eleganssia mitä on odottanut? Vuosi 2020 tuo tullessaan taas suuremman sadon ja ensimmäistä kertaa lajiketta voi antaa erikoislahjana henkilöille jota ovat olleet kynsialukka-asialle myötämielisiä. Silloin lajiketta matkaa maakuntiin jo suuremmalle joukolle kasvattajia. Lupaus joka annettiin ensimmäisen raapin pienille kynsille juhannuksena 2016 tulee vähä vähältä todeksi. Vuonna 2026 alkuperäisen raapilla ja siitä kasvaneilla kolmella yksösellä on jo miljoona jälkeläistä jotka menevät maahan: ”Katso, minä teen teistä suuren kansan…”

Ja mitäpä soitetaan? No tietenkin Het Wilhelmus.

4. elokuuta 2019

Kolmineuvoinen kovaniska — IGORin yhdestoista lehti.

Nonis Augustis

Aivan aluksi pitää todeta vielä paria asiaa. 

I De Re Allii Sativi-julkaisun kello käy yleensä Keski-Aasian aikaa, kynsilaukan  kotiseudun aikaa. Niinpä yleensä aina julkaisun aikaleima on päivää edellä. Nyt kello on ajastettu Japanin pääkaupungin Tokion aikaa keväällä alkaneen Reiwa-huuman vuoksi. Ja onhan menossa jo kuluvan olympiadin viimeinen yksi-kahdeksasosa. Ensi vuonna pidetään siis XXXII Olympiadin kisat Auringon kehdon maassa. XXXII uuden ajan Olympiadi alkaa 01.01.2020.

II De Re Allii Sativi ilmestyy vähintään kolme kertaa kuukaudessa ja toimituksessa eletään roomalaisen kalenterin mukaisesti. Ensimmäinen julkaisu tulee aina kuukauden Kalendis-päivänä, toinen yleensä Nonis-päivänä ja kolmas Iduksena. Joskus julkaisuja voi olla enemmänkin kuin 3.

III Otsikon mukaisesta aiheesta on kirjoitetu jo vuonna 2016 varsin perusteellinen kirjoitus ja se kannattaa lukea. Nyt aihetta lämmitellään uudelleen.  Kyseinen kirjoitus löytyy tästä linkistä. 

Se tapahtui siis uudelleen ja tällä kertaa voimallisemmin. Vuoden 2016 kasvissa jooka tuotti kaksi kukkavartta oli 10 lehteä ja nyt uuden kannan Iso venäläinen joka oli kolmineuvoinen oli 11 lehteä. Vuoden 2016 kasvi oli leikkaamaton, mutta nyt ilmiö tapahtui leikatussa kasvissa. Jotta ei mentäisi liian jaarittelun mittoihin on tehtävä roomalaiset.

 
I Ilmiö näyttää tapahtuvan 2-3 kertaa tuhatta kasvia kohden.

II Iso venäläinen voi tuottaa 12 lehteä. Lehdeksi, erikoistuneiksi lehdiksi luetaan sisimmät kasvuaiheet eli kukkavarret.

III Todennäköisesti useimmilla Ison venäläisen kasveilla on valmiina yksi ylimäärinen lehtiaihe joka voi poikkeuksellisissa olosuhteissa tuottaa toisen klooninipun. Että näin tapahtuisi tarvitaan ravinteikas maa ja lämmin kesä. Kyse ei ole kasvuhäiriöstä, sillä sellaista ei ole. Kasvi ei kesken kesää keksi tuottaa klooneja kuten joku on väittänyt. Kasvuaihe on valmiina.

IV Ilmiötä on vaikea ennakoida tai luokitttaa tiettyyn kaavaan. 2016 toinen kukkavarsi ilmaantui todellakin leikkaamattomaan kasviin ja nyt se ilmaantui leikattuun kasviin. Toisaalta ei ehkä voida puhua toisesta kukkavarresta sillä Iso venäläinen on steriili lajike joka ei voi tuottaa ns. aitoja siemeniä. Normaalissa Ison venäläisen latvakimpussa on myös kukintoaiheet. Toisen kloonikimpun yhteydessä niitä ei ole.

V Vuoden 2016 ”kolmineuvoisen” kasvin raapi ei ollut kovinkaan suuri ja siinä oli vain kaksi kynttä. Nyt myös raapi oli varsin suuri, nelikyntinen ja diametriltään 76 milliä. Kuivana sen paino voi olla 80 grammaa.

VI Tämän vuoden kolmineuvoinen kasvi tuotti toiseen klooninippuun 5 suurta kynsiä muistuttavaa kloonia. Suurin näistä klooneista voi olla painolta 6 grammaa.

VII Loppujen lopuksi kyse on varsin normaalista ilmiöstä. Vuoden 2016 kasvi oli alkuperäisestä Ison venäläisen kannasta. Vuoden 2019 kasvi on saanut alkunsa vuoden 2015 latvaklooneista. Tämän vuoden kolmineuvoisen klooneista kolme laitetaan maahan syksyllä ja kaksi ensi keväänä turveruukkuihin helmikuulla odottelemaan maan sulamista. Neljä kynttä laitetaan maahan kirjastopenkkiin IGOR-tunnisteen mukaisesti kahdeksan parhainta laatua olevan kynnen kera. Mitään ihmeellistä ei ole lupa odottaa. Kaikki vain kuriositeetin vuoksi. Kyse on ihan normaalista, mutta vähän harvinaisemmasta sattumuksesta. Vuoden 2016 kirjoituksessa on asiasta sanottu myös kaikki olennainen. Nyt oli kyse reunahuomautuksesta.


Venäläisistä kun puhutaan niin on hyvä soittaa vanha kunnon Neuvostoliiton kansallislaulu. Se soitettiin valkovenäläiselle Marina Lobatchille XXV Olympiadin kisoissa vuonna 1988.