26. helmikuuta 2017

Kansainvälisyys kannattaa.

ante diem IV Kalendas Martias

Mutta aluksi hieman porinaa takapakista joka on aivan ilmeinen. Nimittäin takapakki mitä tulee toiveeseen hyvin aikaisesta keväästä. Tai toisaalta eihän sitä tiedä miten se lopulta kääntyy kun maaliskuu on puolivälissään. Se on varma että kevättä kohden mennään ja lujaa mennäänkin. Jaarittelu on turhaa sillä ilmoille ei oikein mitään mahda. Tulee mitä tulee jos on tullakseen.

Lopullista kevään riemuvoittoa odotellessa voi tietenkin katsella vähän maailmaa ja se kannattaa. Kun sen tekee tarpeeksi hyvin ei tarvitse tehdä ilmastoa rasittavia lentomatkoja. Siinä sivussa voi miettiä sitä millaisia kyborgeja olemme nykyään. Rasittunut ja kuormitettu muistimme on saanut apuvälineitä ja jos niiden tarjoaman avun osaa käyttää oikein niin kovin suurta hätää ei ole. Pikemminkin on vain mahdollisuuksia ja vain mahdollisuuksia.

Kansainvälisyydellä tässä tarkoitetaan sitä, että tämänkin blogin kirjoittaja voi viestitellä vaikkapa Filareen omistajan ja ties kuinka monen muun kynsilaukka-farmin omistajan kanssa. Voi kuulostella millaisia säitä on pidellyt ja koska mahdollisesti sprouttaa. Filareella Washingtonin Okanoganin piirikunnassa ja Omakin taajamassa on ollut varsin kylmä talvi ja lupaava ilmojen lämpeneminen on nyt pysähdyksissä. Hieman oli siellä jo viikko sitten lohikäärmeenhampaita nousemassa penkeistä joidenkin lajikkeiden osalta vaan nyt on ennuste kuukauden päässä.  Toki sprouttauksella tarkoitetaan muutakin kuin lohikäärmeenhammasta.

Eteläisempien osavaltioiden farmeilla on jo täysi tohina menossa ja kasvit ovat jo hyvässä kasvussa. Otsikkokuvassa on näkymä erään farmin 17000 kynnen pellosta. Tuollaisen katteen lävitse kynsilaukka pääsee läpi oikein helposti. Uudessa Meksikossa on tietenkin hieman lämpimämpää eikä Kansasissakaan ole mitenkään asiat huonolla tolalla. Filareelle kylmä talvi varmastikin tulee ihan tilauksesta monen lämpimämmän vuoden jälkeen.

Pohjois-Amerikkalaiset kynsilaukka-farmarit ovat verkostoitunutta väkeä ja päivän sovellus ei suinkaan ole Facebook vaan Instagram. Instagramin viehätys on kuvissa ja nimenomaan kuvissa. Kynsilaukan kasvattaja osaa arvostaa muiden peltoja siinä missä omiaankin. Ison maan ihmisillä on isot markkinat ja kateellinen ei kannata olla. Mitään linkkejä tässä ei ole tarkoitus jakaa sillä seikkailu on jokaisen oma. Mutta kun päsee yhden Amerikanmaan tekijän kaveriksi niin varsin nopeasti huomaat kuinka katslet Instassa toinen toistaan upeampia. Varsin pian saat omaankin Instaan hyväntahtoisi seuraajia toiselta puolelta maapalloa. Mikään ei lämmitä sen enempää kuin kommentti Instassa joka lukee ”Brethren of Garlic are we” eli Kynsilaukkaveljiä olemme! Kansainvälisyys siis kannattaa. Piti aluksi laittaa loppumusiikiksi Kansainvälinen, mutta Olympia-hymni ajaa saman asian.

12. helmikuuta 2017

Porinaa ylläri-postista fööniä odotellessa!

Idibus februariis

Ja aluksi siihen fööniin. Luvassa on siis ilman lämpenemistä lähipäinä (leg. lähipäinä, vrt. ilmaus tänäpänä). Tulee kuulemmas aivan mahtava fööni-tuulahdus jostain Atlantilta päin. Eihän se ihme koska planeetan yleislämpötila on vallan korkea. Uudemman Etelä-Walesin mailla Australiassa on mitattu  Richmondin kaupungissa lämpöä peräti 47 astetta. Koskaan aiemmin Australian Uudemman Etelä-Walesin alueella tätä ennen ei ole mitattu korkeampaa lämpötilaa kuin plus 42 selssiusta. Kun minä itse, siis tämän De Re Allii Sativin toimittaja, olin Australiassa vuonna 1987 kohtasi NSW:n Sydneyn kaupunkia harvinainen lämpöaalto lokakuulla. Mitattiin 37 selssiuksen lämpötila. Olin ottamassa aurinkoa peltikatolla ja tuli jotenkin lämpöhalvauksellinen olo. Fööni ei suinkaan tule meille Austraaliasta asti, mutta jostain nämä ilmiöt kertovat. Pitäiskö sanoa kuten vanhan ajan kreikkalaiset nyt sanoisivat: ”Esthioomen - pinoomen- epaurion apothneeskoomen” elikkä ”Syökäämme - juokaamme - huomenna kuolemme.” Kynsialukan ystävä sanoisi toki "Syökäämme kynsilaukkaa - juokaamme - huomenna kuolemme.”

No ehkei sentään vielä huomenna. Ihminen on mukautuvaa sorttia ja eiköhän se tästä vielä jähdy. Muistaa pitää myöskin se, että nykyinen interglaisaali, holoseeni, jossa elämme on kestänyt jo 11560 vuotta ja se on on jo noin 500 vuotta enemmän kuin neljä edellistä interglaisaalia kestivät keskimäärin. Kaiken lisäksi olemme juuri siinä ”aukossa” jossa jääkauden pitäisi alkaa. Mutta sehän näkee joka elää. Sitä ennen pitää kuitenkin kasvattaa kynsilaukkaa.

Posti toi ulkomailta pienen pehmustetun kirjeen jossa oli sisällä vain lähettäjän nimi ja ilmiselvällä suomen kielellä ”terveiset.” Lähetys itseään sisälsi 26 erään marmoripurppura-lajikkeen itusulmua. Kyseessä on ”Creme de la Rasa.”

Lajike on kotoisin Kanadasta ja British Kolumbiasta. Jossain puolivälissä maantietä Vancoverista Calgaryyn on Trinity Valley-niminen paikka ja Rasan farmi sijaitsee siellä. Meidän hyvin tuntemastamme Filareesta, Jenkkilän puolelta, sinne köröttelee autolla neljässä tunnissa ja matkaa on 296 kilometriä. Rasan farmilla on erinomaiset kotosivut; paremmat kuin Filareella. Sivut ovat suorastaan monumentaalisen ensyklopediset. Lajikemäärässä Rasan farmi jää kuitenkin Filareesta jälkeen.

Mutta entäpä sitten tuo Rasan ylpeys, Creme de la Rasa, marmoripurppura. Kaikkinensa se kuulostaa erittäin lupaavalta lajikkeelta. Seuraavassa lajikuvaus hieman kommentaarimaisesti, mutta tiiviisti suomen kielelle saatettuna:

”Tuleentumisen suhteen Creme de la Rasa on keski-kautinen. Raapien voidaan antaa kasvaa jopa siihen saakka jolloin lehdistä puolet on tullut ruskeiksi. Tämän marmoripurppuran wrapperit ovat niin paksuja ja vahvoja että muutama riittää jättämään kynnet suojaan.

Lajikkeen säilyvyys on hyvä aina kuudesta kahdeksaan kuukauteen. Jos lajiketta halutaan lisätä ja turvata pitkä säilyvyys niin on suositeltavaa tehdä kuivattavan raapin yläosaan viilto tai pieni reikä jotta ilma pääsee liikkumaan. Muuten tiivit wrapperit pitävät kosteuden sisällään ja edesauttavat homeen kasvua.

Creme de la Rasa on ollut alun perin kasvattajien mukaan Rocambole-kasvuryhmään kuuluva kynsilaukka joka sitten on muuntunut Marmoripurppuraksi Rasan pelloilla. Siinä on kaikki Rocambolen suurenmoiset maku-ominaisuudet, mutta se kasvaa kuten Marmoripurppurat.”


Well! No jopas on varsinainen lajike. Jotain tuossa on mitä on vaikea purematta niellä. Tapa jolla sanaa ”mutate” käytetään on kyllä erikoinen. Mutta niinhän on erikoinen kasvi tuo kynsilaukkakin. Kun itse sain ensimmäisen kerran kasvatettvaksi marmoripurppura Kodaveria niin se tuotti ensimmäisenä vuonna 7-8 kynttä. Toisena vuonna kynsiä oli enää keskimäärin 5 kappaletta ja nyt se muistuttaa hyvin paljon ”Siperialaista.” Otsikkokuvan itusilmujen tyyppi on kyllä ilmiselvä marmoripurppura. Pistetääns multiin. Epäilen suuresti, että otsikkokuvassa näkyvät itusilmut on korjattu syyskuulla Kanadassa, ja ne ovat tulleet jollain konstilla Eurooppaan. Pieniin turveruukkuihin ne menevät tänä iltana. Että varsinaisia maahanmuuttajia nuo 26 pienokaista ovat. Se on kyllä nyt Kanadan kansallislaulun paikka.

9. helmikuuta 2017

Mielenkiintoinen juttu.

ante diem IV Idus Februarias

Niin on ja milenkiintoisemmaksi käy mitä enemmän sitä katsoo. Kyse on siis siitä miten tätä kasvien kuningasta nimitetään ns. Euroopan alueella. Ja nimissähän löytyy. Kartta on paljon puhuva ja sen pohjalta voisi kirjoittaa vaikka parisataa-sivuisen kirjan. Mutta jos nyt sentään tyytyisimme yhden aa-nelosen pituiseen helmikuiseen pohdintaa idus-päivää odotellessa. Monesti olemme katselleet miten maapalleroisemme yläkerran jääpeite jakselee. Kait se siellä pysyy vaikka joka päivä ei niin tarkkaan syynäisikään.

Pääsääntöisesti kartta seuraa suutien kieliperheiden levinnäisyyksiä. Mutta kummajaisiakin ja etymologisesti tunnistamattomia nimityksiäkin löytyy. Sellaisia ovat ilman muuta baskien ”Baratxuri” ja bretagnelaisten ”Kignen” ovat todellakin merkillisiä kummajaisia. Samaan sarjaa mahtuu kurdien ”Sir” ja Kaukasuksen kansojen samakantaiset nimitykset Niori, Nury ja Lacci. Kovin mielenkiitoista on kuitenkin se, että kreikankielen ja armenian kielen kynsilaukkaa tarkoittava sana on samaa kantaa, siis ”skorodon” ja ”sxtor.” Joka tapauksessa molemmat muodot ovat ikivanhoja ja juontunevat ns. proto-armenialaiseen kieliryhmään. Niin, proto-armenialaiseen, jos sellaista on ollut koskaan olemassakaan.

Romanian kielen ”Usturoi” tulee latinan kielestä kuten useimpien romaanisten kielten Allium-johdannaisetkin. Kaikista kartalla olevista nimituyksistä se on kuitenkin ainoa joka juontuu teonsanasta. Ustulare on siis latinaa ja tarkoittaa ”polttavaa.” Mutta vallan viehättävä on myös unkarin ”Foghagyma.” Foghagyma siis tarkoittaa hammassipulia. Vaikea sanoa kun ei ole varsinainen kielitieteilijä mutta voi olla että muinaise madjaarit keksivät tuo nimityksen siitä kun maasta kasvoi hammasmaisia sproutinalkuja. Maasta tulevaa kynsilaukkaa nimitetään monessakin paikassa ”lohikäärmeen hampaaksi.” Mene ja tiedä. Ja onhan kynsilaukan kynsi toisaalta ihan kuin petoeläimen hammas.

Entäpäs sitten oma nimityksemme ”kynsilaukka.” Agricolan aikana kasvista käytettiin siis todellakin vielä viljalti nimitystä kynsilaukka. Nykyään suomen kielessä siitä käytetään jotain aivan muuta nimeä jonka lausumista De Re Allii Sativi pyrkii välttämään viimeiseen asti. Viro on tässä suhteessa puhdas maa ja puhtaan maan koulukunta. Äänis-järven liepeillä suomensukuisten kansojen rippeet tuntevat vielä nimityksen Künz’lauk. Kynsilaukka on toisaalta mielenkiintoinen yhdistelmä. Etummainen osa sanasta juontaa alkunsa tietenkin kanta-suomalaisesta kynttä tarkoittavasta sanakannasta ”künci” ja toinen puolisko laukka juontaa kanta-germaaniseen sanaan ”laukaz.” Sanana Kynsilaukka muodostuu samalla tavalla kuin brittein saarilla garlic-sanue. Garlic kaikkine muotoineen on kahden kieliperheen kahdesta sanasta muodostunut sana.

Kiehtovin nimitys kynsilaukalle on kuitenkin puolet Euroopan pinta-alasta kattava slaavilaisten kielten edelleen varsin yhtenäistä kirjoitus-, ja äänneasua kantava ilmaisu Tsesnok - Tsasnyk - Czosnek - Tsesnek - Cesnak - Tsesan - Tsesnakas - Tseshnjak - Tsesen. Kynsilaukka tunnetaan pinta-alan mukaisesti puolessa Euroopassa raapina, raapimalla avattavana sipulina. Nimitykseen raapi ja sen merkitykseen venäjän kielessä ja kaikissa slaavilaisissa kielissä paneuduttiin tässä avauksessa. Raapista ei liene ole suoranaista laulua venäjäksi, mutta onhan sentään Uralin pihlajasta.



4. helmikuuta 2017

Helmikuussa ikuista tulta ja valiokuntatason mietintö ”kynsilaukkavuosi.”

Nonis Februariis

Niin on ja parasta pistää kunnon sinkkuja kehiin, kuten otsikkokuva kertoo, jos mielii saada ainakin yhden jalan verran versoa. Kynsilaukan verso sisällä kasvatettuna on ikuinen tuli ja kun helmikuu on se kaikista vaikein kuukausi odottaa niin lohtua todellakin tarvitaan. Kynsilaukan ystävälle ja kasvattajalle helmikuu on samanlainen kuolemankierros kuin mitä kolmas kierros on mailerille. No, nykyään mailia ei juuri juosta vaan typerä eurooppalainen tonnivitonen on vienyt ainakin toistaiseksi voiton. Kuolemankierroksellahan eli kolmannella ratakierroksella otettiin mittaa miehestä ja se oli psykologisesti kaikista vaikein kierros, pimeä kierros. Maaliskuussa nimittäin sprouttaus on enemmän kuin totta ainakin Vanhan Suomen horisontissa.

Helmikuu on pimeä kuukausi myöskin niin arkipäiväisessä asiassa kuin NHL-jääkiekko. Ainakin Kanadassa on pirun kylmää ja lunta tuiskuaa. Pelejä on joukkueella kuin joukkueella keskimäärin 11. Se on paljon. Kaikkialla on tiivistä; eletään siirtymäkuukautta ja jos joku oikein sen oivaltaa niin kuukausi on kuitenkin ”kymmenyksen” lyhyempi kuin muut kuukaudet. Kestettävä se kuitenkin on ja lohtua suo tieto siitä että maaliskuu on viimeinen kierros jolloin sprouttaa. Ikusien tulen eli versokasvatuksen avulla  helmikuu on lastenleikkiä

De Re Allii Sativi on pohtinut ns. kynsilaukka-vuotta ja asia on ollut valiokuntakierroksella. Nyt on ensimmäisen käsittelyn aika. Elikkä kysymys kuuluu, miten nimetä kuukaudet ja montako niitä on? Mietintö voidaan tiivistää seuraavaan.


De Re Allii Sativin mietintö asiasta "Kynsilaukkavuosi" ensimmäistä käsittelyä varten.

Lähtökohta: Ihmisten tarve on nimetä jaksoja ja vaiheita. Ne eivät aina noudata kalendaarisen vuoden jaskoja ja järjestystä. Kynsilaukkavuoden kuukausien nimeämisessä on lähtökohtana, vahvastikin romantisoitu ajatus siitä että kynsilaukkaa olisi viljelty täällä jo kahdentuhannen vuoden ajan ja sillä olisi potensseissa huomattavampi asema kuin sillä juuri nyt on. Kynsilaukkavuoden kuukausikohtaisissa jaksotuksissa näkyy ns. ilmastonmuutos.

I Kynsilaukkavuosi ei ole riippuvainen ”kalendaarisesta kalenterista.” Ei tarvitse olla kahtatoista kuukautta. Kuitenkin yhdeksän kuukauden suhteen niiden pitää noudaattaa ns. länsimaita kalenteria.

II Kynsilaukka-kalenteri noudattaa rakenteeltaan periaatteellisesti ns. roomalaisten vanhaa kalenteria. Vuosi loppuu silloin kun syysistutukset on saatu tehtyä. Kalenteri noudattaa talvikynsilaukan ihanteellista kasvurytmiä pohjoisilla vyöhykkeillä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa lokakuun viimeistä päivää. Vuosi alkaa maaliskuun ensimmäisestä päivästä.

III Jaksoa joka alkaa lisäsymateriaalin maahan saattamisesta ja joka päättyy helmikuun viimeisenä päivänä kutsutaan talveksi.

IV Kuukausien nimityksien suhteen voidaan ajatella seuraavaa:

Kalendaarinen maaliskuu: Sulamakuu
Kalendaarinen huhtikuu:  Sprouttikuu.
Kalendaarinen toukokuu: Toukokuu
Kalendaarinen kesäkuu: Varsikuu
Kalendaarinen heinäkuu: Sattikuu
Kalendaarinen elokuu: Kelokuu
Kalendaarinen syyskuu: Kemukuu
Kalendaarinen lokakuu: Juurikuu


Sulamakuu tarkoittaa että kalendaarisen maalikuun aikana maa sulaa roudasta ja sprouttaus tulee mahdolliseksi.

Sprouttikuu tarkoittaa että kalendaarisen huhtikuun aikana lähes kaikkialla pohjoisilla vyöhykkeillä sprouttaus on faktuumi eli tosiasia.

Toukokuu tarkoittaa että kalendarisen toukokuun aikana tulevan syksyn istutusten maa-alan valmistelu aloitetaan.

Varsikuu tarkoittaa että kalendarisen kesäkuun aikana kasvi tuottaa kukkavarret ja on ensimmäisen sadonkorjuun aika.

Sattikuu tarkoittaa että kalendarisen heinäkuun aikana päästään korjaamaan satoa varhaisempien lajikeiden myötä kaikkialla Suomessa viimeistään Vaasan korkeudella. Sattikuu juontaa ikivahansta suomalaisesta nimestä ”Sattilainen” eli elonleikkaaja. Satti on tarkoittanut  kantasuomessa eloleikkuuta. Samasta sanueesta ja juuresta tulee myös sana "sato." Heinäkuun nimittäminen kynsilaukka-kalenterissa sattikuuksi on kunnianosoitus ikimuistoisen ajan suomalaisille.

Kelokuu tarkoittaa että kalendaarisen elokuun aikan kynsilaukka kuivataan. ”Kelota" tarkoittaa kanta-suomessa ”kuivattumista.”

Kemukuu tarkoittaa että kalendaarisen syyskuun aikan on aika järjestää sadonkorjuu-juhlallisuuksia. Kama tulee myyntiin ja sitä pitää juhlia eli kemuta.

Juurikuu tarkoittaa että kalendaarisen lokakuun aikana kynnet ovat maassa ja ne on saatettu onnelliseen ja autuaaseen tilaan jossa juurien kasvu on mahdollista tulevan vuoden hvyvän kasvun turvaamiseksi.

V Kynsilaukka-vuoteen liittyvisät erillisistä juhlapäivistä vakiintunee käytäntö kalenterin periaatteellisen käyttöön ottamisen jälkeen. Paikallisia tapoja ja käytäntöjä pitää kunnioittaa.

Toukokuu piti siis pintansa ja pannaans Tapsa asialle vaikka vielä kuolemankierroksella eli helmikuussa mennäänkin. Tuo aika toukokuun.