29. joulukuuta 2019

DRAS neljä vuotta - pieni välitilinpäätös ja sekaporinoita.


ante diem IV Kalendas Ianuarias

Todellakin on Se Re Alli Sativi ilmestynyt nyt jo neljän uoden ajan. Ensimmäinen julkaisu ilkmestyi joulukuuusa 2015 Tuomaanpäivänä. Tänäisen julkaisun järjestysnumero on 207. Aika tarkkaan kirjoituksias on siis ilmestynyt keskimäärin kerran viikossa.

Julkaisutoiminta alko siis joulukuussa 2015 jolloin oltiin uuden vuosisadan ja samalla uuden vuostituhannen toisen vuosikymmenen puolivälissä. Toista vuosikymmentö on jäljellä siis vielä vuosi. Kovasti oltiin silloin varovaisin mielin. Kysymykset olivat suuria mutta niiden kimppuun käytiin rohkeasti ja ripeästi. De Re Allii Sativi katsoo ansiokseen että sen kautta ns. Engelandin skeema on tullut maassamme ja Suomen kielen puhujien keskuudessa tunnetuksi. Paljon on vielä tehtävää ja työmaa näyttää laajenevan edelleen. Julkaisutoiminta tapahtuu puhtaasti harrastelijapohjalta ja edelleen kaivattaisiin lisää resursseja joista tärkein on tietenkin aika. Julkaisutoiminta jatkuu mutta ehkä kaikkien aikojen Klondyke-vuodeksi jää ensimmäinen täysi julkaisuvuosi eli vuosi 2016 jolloin kaikkiaan 75 kirjoitusta näki päivänvalon. Tuo Klondyke-vuosi terminä onkin sitten oma lukunsa ja se liittyy erääseen paperi-ajan The Hockey News-julkaisuun. Kyse on Wayne Gretzkyn kunniaksi tehdystä Record Breaking special-liitteestä vuodelta 1994. Klondyke viittaa tietenkin Alaskaan ja suuriin kultalöytöihin. Julkaisu in työhuoneen seinällä raameissa lasin alla eikö sitä hevillä aukaista. Em. Ilmaisu liittyy erääseen otsikko-lauseeseen joka menee suunnilleen näin ”So many goals  during those Klondyke-years in Edmonton. Ilmaisu on vallan osuva. Otteluita mies pelasi Edmontonin paidassa kaikkiaan 696 ja niissä hän teki 573 maalia.

Syksy 2019 oli kiireistä aikaa muualla ja koeviljelmän istutukset jäivät kovin myöhäiseen. Uusia lajikkeita olisi ollut mahdollista hankkia jopa 60-70 kappaletta, mutta nyt tyydyttiin vallan pieneen määrään. Vaikka uutta lajiketta laittaisi maahan vain 8 kynttä vie sekin aina tilaa. Kokoelma elää ja eri lajikkeiden frekvenssit muuttuvat koko ajan. Kategoriassa 8-16 on monta lajiketta jotka voisivat olla hyviä laajemmassakin viljelyssä, mutta tilaa vain ei ole. Ehkä ensi vuonna on mahdollista ottaa uusia lajikkeita 30 kappaletta. Mutta tulihan tänä vuonna toki Uzbek Turban, Lotus, Krasnodar, Pennsylvania Dutch, Amish, Cherokee, Ontario Purple Trillium ja tietenkinn kovasti odotettu Georgian Fire. On sanottu että posliinien kasvuryhmön Georgian Fire on kaikista voimakkaimman makuinen kynsilaukka mitä on olemassa.

Vuosi 2019 tuotti kaikkiaan 7 uutta mutaatiota koeviljelmöllöä. Siinä suhteessa voidaan puhua kyllä aivan perustellusti Klondyke-vuodesta. Merkillisin tapaus on tietenkin ns. Sandbergin siperialainen joka tuotti neljännen kasvuvuoden  jälkeen neljä erilaista kasvutyyppiä joista kolme voidaan jopa vahvoin perustein luokitella uusiksi lajikkeiksi. Vahva epäilys on myös siitä, että eräs noista mutaatioista voi tuottaa vielä jotain uutta tulevan kasvukauden aikana.

De Re Allii Sativi on vakiinnuttanut kasvuryhmille nimikkeet joita käytetään jo varsin laajalti Kynsilaukka-Suomessa. Edellisen kirjoituksen jälkeen nimikysymys tavallaan liikahti eteenpäin. Kysymys olisi siitä, ovatko nimikkeet raitapurppura, marmoripurppura, lasipurppura ja Aasian purppura enää oikeita. Pohdiskelu liittyy, purppuran, lilan ja violetin syvimpään olemukseen. Kyse on myös kielen ekonomiasta. Aikanaan kevään lähestyessä DRAS ottaa kantaa siihen olisivatko nimikkeet raitalila, marmorilila ja lasilila parempia nimikkeitä ja jos olisivat niin miksi en sitten sitä olisivat.

Vuoden 2019m osalta päätämnme nyt tähän. Keisaripingviinien juhannustanssit ovat etelänapamantereella ohitten ja elämme jo myötäauringossa. Sprouttaus on käytännössä tapahtunut kiitos leudon joulukuun mutta versonalut ovat nyt leppeän katteen alla. Kevään tulosta emme juuri tiedä mitään siis jäämme odottelemaan. Pohjoisen napa-alueen jääpeitto on varsin normaalin kokoinen kuten kaikki voivat tästä todeta.

De Re Allii Sativin koeviljelmällä odotellaan kovasti onko uusista ja vanhoistakin mutaatioista ja hybrideistä joku valmis nousemaan uudeksi kuninkaaksi tai kuningattareksi kynsilaukkojen joukossa. Ehkä joku näistä: Humpgrid; Torchido; Tourbillon du Nord; Châtaigne du Nord; Sandys Glazer; The Glory of Sandberg; Cielavas H1; Cielevas H2 ja Therambole. Vuodet kertovat ja jo ensi vuosi on viisahampi. Itse en sano tähän mitään. Kaikkia lapsi pitää kohdella samalla tavalla. Ehkä jo vuonna 2021 noista yhdeksästä lajikkeesta voidaan muodostaa myyntiin tuleva kokoelma.


Uusi vuosi koittaa ja niin myös tulee jo kuluneeksi 75 vuotta Dietrich Bonhoefferin kuolemasta 09.04.2019. Pistetäänpä itse Siegfried asialle.


15. joulukuuta 2019

Vuoden kynsilaukka 2019 — Bjetin


ante diem XVIII Kalendas Ianuarias
vox principalis editor

Bjetin 

Bjetinin kotimaa on Tsekinmaa, mutta sillä ei ole varsinaista kasvuryhmää. Se on lajike ilman sisaria tai veljiä, serkkuja ja kaukaisia sukulaisia sillä sitten kyllä on viljalti. Bjetin on nyt viettänyt De Re Allii Sativin koeviljelmällä kolme talvea ja pinenenpienistä alle puolitoistagrammaisista kynsistä on kasvanut jo raapeja jotka ovat rikkoneet 50 gramman rajan. Tänä vuonna maahan saatiin 127 kynttä vuoden 2016 kantaa ja vielä 72 kynttä uutta Tsekinmaalla tänä vuonna harvestoitua kantaa. Määrät kertovat jotain lajikkeen arvostuksesta. Lajiketta on jaettu vuosien 2018 ja 2019 aikana noin kahdellekymmenelle harrastajalle Suomessa. 

Sukupuu

Dna-ajo kertoo Bjetinistä yllättävän asian. Kun katsotaan sen parsimoni-vektoria on se pitempi kuin millään ns. kasvuryhmällä. Tsekit joutuivat itse hankalaan tilanteeseen jossa lajikkeet olivat ns. sekaisin ja tarvittiin selko asiasta. Heidän testissään oli vain noin 70 lajiketta ja siinä esim. Rocambole-ryhmä oli kovin niukalti edustettuna puhumattakaan ns. Aasian purppuroista. Tsekit eivät ole omaksuneet ns. Engelandin skeemaa mitä pitää tietysti vähän ihmetellä. Kun De Re Allii Sativin toimitus oli tämän vuoden keväällä yhteydessä Tsekinmaan kansallisen geenipankin kuraattoriin joka hoitaa nimenomaan kynsilaukka-kokoelmaa oli vastaus lähinnä tyhjentävän tyhjä. Ehkä palaamme asiaan heidän kanssaan lähiaikoina. Toisaalta heidän DNA-ajonsa antaa hieman poikkeavia tuloksia jos sitä verrataan amerikkalaisten tutkimukseen vuodelta 2004 jonka ovat päällekirjoittaneet  Gayle M. Volk, Adam D. Henk, and Christopher M. Richards. 

Näyttäisi siltä että Marmoripurppurat olisivatkin lähjimpänä koko kynsilaukkaperheen kantamuotoa, mutta ero on vähemmän kuin hiuksenhieno. Tämä kyllä selittäisi joidenkin marmoripurppuroiden kasvutavan. Muun muassa ”Amerikan siperialaisen ” ja Havranin kasvutavassa on paljon Raitapurppuroille ominaista. Samoiten näyttäisi siltä että Lasipurppurat eivät olisikaan Aasian purppuroista syntynyt kasvuryhmä. Väliaikatietona tässä muuten kerrottakoot että  mitä todennäköisimmin, ja ja jopa suurimmalla syyllä näyttää siltä että Havran ja Petrovsky ovat täysin sama lajike. Palaamme asiaan viimeistään elokuulla 2020. Mutta parsimoni-vektorit väittävät todellakin että Bjetin on eriytynyt omaksi itsekseen ennen kuin marmoripurppuroiden ja raitapurppuroiden varsinaiset kasvuryhmät ovat muotoutuneet. 

Kasvutapa

Bjetinin kasvutapa on aivan omansa vaikka noin kolmestakymmenestä silmämääräisestä  perusmorfeemista jotkut osuvat esim. Lasipurppuroiden ja Rocambole-ryhmän tunnis-teisiin. Raapissa on tiettyä yhtäläisyyttä Lasipurpopuroihin. Kynnet muistuttavat tietyllä Posliinien kynsiä muodoltaan. Bjetin saavuttaa valmiina kasvina kukkavarren suoristuttua noin 140 sentin korkeuden. Klooneja latvakimpussa on vähemmän kuin Rocambo-lajikkeilla. Bjetinin kloonit muistuttavat pieniä salotteja ja niissä on kaikista pisin antenni. Bjetinin erityispiirre on kukkavarren poikkeuksellisen nopea kasvu. Se voi kasvaa lämpimän sään vallitessa jopa 20 senttiä kolmen vuorokauden aikana. Tässä vaiheessa Bjetinin kukkavarsi on maukkaimillaan, se on hyvin pehmeä ja siitä löytää hienon sokerisen ja hernemäisen maun. Bjetinillä on siis monia erityispiirteitä joista tässä kuvauksessa pitää vain tyytyä muutamaan.


Kulinaristinen näkökulma

Maultaan Bjetin on ylivertainen ja on maailman mittapuulla, siis koko kynsilaukan lajikekirjo huomioiden TOP5-kamaa. Maku on oikein käsiteltynä Betiniin saadaan hyvin sokerinen ja monivivahteinen, hienostunut maku. Bjetin on hyvin öljyinen. Sen mausta löydetään vihanneksellisuutta ja ainakin vuoden 2019 Bjetinissä, joka on siis vuonna 2016 Suomeen tulluta kantaa on hyvin hieno omenainen maku. Bjetin on kulinaristisilta arvoiltaan samanarvoinen jos sitä verrataan vaikkapa sellaiseen Kreoliin kuin Rosso di Sulmona tai Burgundiin.  


Valinnan perustelut

"Bjetin on ainutlaatuinen kynsilaukka pelkästään sen aseman vuoksi joka sillä on kasvin kokonaisikirjossa. Se on osoittanut sopeutuvansa enemmän  kuin erinomaisesti pohjoisiin kasvuolosuhteisiin. Omassa erikoisuudessaan ja ainutlaatuisilla tavoilla ilmenevissä morfeemeissaan se on kiehtova, suorastaan maaginen lajike. Kulinaristisessa käytössä hienostunut Bjetin on omassa luokassaan muutaman muun lajikkeen kanssa. Bjetin tulee valtaamaan huomattavan sijan kaikkien niiden harrastajien joukossa jotka haluavat vaalia kynsilaukan monimuotoisuutta. Viimeistään nyt kaikkien tulisi toivottaa tämä lajike tervetulleeksi Pohjolaan."


Mutta mitäpä Bjetinille voisi laulaa valinnan kunniaksi. Bjetiniä on varjeltu ja höösätty enemmän kuin Spanish Rojaa.  Siispä King Singers ja And I love her.