Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Omalla kohdallani tilanne on varsin hyvä. Kaupasta ei tarvitse ostaa mitään vasta kuin helmikuulla ja silloinkin riittää vielä tavaraa leikattavaksi. Mutta moni kyselee hyvän suomalaisen talvikynsilaukan perään kun kaupasta löytyy kiinalaista ja espanjalaista. Se vain nyt on niin, että sitä hyvää suomalaista ei juuri ole kaupoissa. Sekin mikä kulkee suomalaisen talvikynsilaukan nimellä ei täytä orgaanisen tai mahdollisimman puhtaan viljelyn asettamia vaatimuksia. Mutta se on sitten toinen kysymys jota emme lähde nyt pohtimaan. Parhaimassa asemassa ovat ne jotka pystyvät kasvattamaan sitä itse.
Täällä De Re Allii Sativi-blogissa on ensimmäisen vuoden aikana puhuttu muutamaan otteeseen Filareen kynsilaukka-farmista. Filareellahan on pitkä historia ja vakiintuneet tuotantotavat. Vuodessa Filaree tuottaa myyntiin 10 000 kiloa ensiluokkaista kynsilaukkaa ja myynnissä oleva lajikevalikoima on lähemmäs sata. Suurin osa sadosta menee postitse farmin uskollisille ja pitkäaikaisille ystäville. Filaree on kooltaan suuri farmi mitä orgaanisiin tuottajiin tulee. Jenkkilän kilo eli kaksi paunaa maksaa 44 dollaria elikkä eurooppalainen kilo on sitten 48 dollaria mikä on euroissa 45. Tuossa hinnassa näkyy käsityön ja työntekijöiden määrä. Filaree on hintansa ansainnut. Mutta palataan tämän ajatuksenjuoksun alkupisteeseen eli tuohon kymmeneen tonniin. Filareella on tuhansia asiakkaita ja keskimääräinen toimituksen suuruus ei ole neljää paunaa suurempi. Filaree palvelee alan harrastajia eli omaa kynsilaukkaa kasvattavia ihmisiä.
Jos meillä olisi Suomessa Filareen kaltainen farmi niin myytävän tavaran hinta liikkuisi varmastikin samoissa. Täälläkin suurin osa myyntiin tulevasta kynsilaukasta menisi harrastajille lisäysmateriaaliksi ja varmasti keittiömestarit kilpailisivat huomattavassa määrin sadosta. Ehkä yksittäisille kynsilaukan ystäville jäisi myyntiin viisi tonnia kunnon kamaa ja se ei oikein riitä mihinkään. Asiakkaita voisi ottaa korkeintaan 2000 kappaletta ja sehän ei todellakaan ole yhtään mitään. Moni kyselisi jälleen miksei kaupassa ole muuta kuin espanjalaista ja kiinalaista. 10 000 kiloa korkealaatuista talvikynsilaukkaa ei välttämättä kuulosta paljolta, mutta sen tuottamiseen tarvitaan noin 140 000 kasvia. Farmilla olisi töissä heinäkuun puolivälistä lokakuun loppuun 6 henkilöä täyspäiväisesti varsinaisen farmarin lisäksi. Kaman toimittaminen maakuntaan ja lähetys postitse ja matkahuollon kautta ympäri maata jatkuisi marraskuulle saakka. Tietyllä tavalla tuo 140 000 kasvin määrä on yläraja. Sen jälkeen tarvitaan työvoimaa tuhoton määrä ja hinta karkaa pilviin. Ja että farmi todellakin toimisi, siihen tarvitaan kymmenen vuotta uurasta kehitystyötä ja tuhoton määrä kärsivällisyyttä. Pikavoittoja ei kynsilaukan kasvattamisella todellakaan saa.
Yksi Suomen Filaree voisi siis palvella vain kahtatuhatta sellaista kynsilaukan harrastajaa jotka eivät kasvata sitä itse. Jokainen voi laskeskella millaisen kynsilaukka-farmien verkoston kunnon kaman tuottaminen laajassa mittakaavassa vaatii.
Jatkamme tästä huomisen ”luukussa.” Koska lukijoiden joukossa voi olla sellaisia henkilöitä jotka eivät ole lukeneet kaikkia avauksia niin kerrotaan mitä tuo talvikynsilaukan leikkaminen oikein tarkoittaa. Yksinkertaisesti se tarkoittaa sitä, että jos kynsilaukkaa syö raakana niin hyvään makuun ja flavoriin tarvitaan puristusseoksessa vain yksi kolmasosa hyvää suomalaista talvikamaa ja loppu voi olla sitten vaikka espanjalaista. Viime talven kokemusten perusteella suosittelen vaikka S-ryhmän Prismoista saatavaa kynsilaukkaa nimikkeellä ”Morado de los Pedroneras.” Se on itsessäänkin ihan kelpo kamaa mutta sekaan kolmasosa vaikka siperialaista tai jotain Rocambolea tai posliinia niin johan kitalaessa on kunnon kihelmäntti ja kestävä polte. Sama periaatehan tässä on kyseessä kuin konjakin tai viskin leikkaamisessa. Leikattu konjakki on tuttu juttu kaikille jotka ovat katsoneet Tuntemattoman sotilaan. Marskin 75-vuotissyntymäpäivänään miehilleen tarjoama leikattu konjakki sisälsi todennäköisesti kolmasosan brandy-tislettä ja loppu oli sitten varmaankin sulfiittiselluloosasta tehtyä väkiviinaa. Seuraavaa laulua ei pidä ottaa kehotuksena viikonlopun viettoon.
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Reilu pari vuotta sitten pohjanmaalta karjataloudesta elävä mies soitteli ja kyseli valkosipulin viljelyn ongelma-alueita. Kyseli siksi kun tilalle ei ole jatkajaa ja hän laittaa karjan teurastamolle syksyllä. Kerroin ensimmäisen ongelman olevan laadukkaan siemensipulin saannin. Lähinnä sitä voisi saada Virosta ja se edellyttäisi matkustamista sinne ja tutkimista mistä ja miten ja tautitilanne. Seuraavat ongelmat ovatkin tila ja työvoimaongelmia.
VastaaPoistaKeskustelun päätteeksi jäi miettimään olisiko valkosipulin viljely sellainen toimi johon voisi lähteä. Itse mietin tätä asiaa siellä 1990 luvun loppupuolella, että jos lisää valkosipulialaa niin myynnin kohteeksi tulisi löytää kotitarvepalstan pitäjät. Minulle tuli suurimmaksi ongelmaksi säilytystilat sillä kuivattu valkosipuli tarvitsee tasalämpöisen kuivan tilan myös lyhytaikaiseen säilyttämiseen.
kiitos kalevi,
VastaaPoistakirjoitan illansuussa seuraavan avauksen ja jatkan siitä mihin eilen päädyin. sen verran totean, että okaisella itseään ja asiakkaitaan kannattavalla kynsilaukka-farmarilla on omat kannat ja runsas lajikekirjo ainakin kirjastopenkissä. kyllä sen kuivassa pitää olla loppukuivauksen jälkeen siihen saakka kun toimituspäivä koittaa. kuivassa ja lämpimässä.