4. elokuuta 2022

Kuka oli Ron L. Engeland?


De Re Allii Sativi on vuosien mittaan kirjoittanut paljon Ron L. Engelandin luomasta valkosipulien luokitusjärjestelmästä. Itse miehestä ei paljoa tietoa löydä. Toisaalta se ei voi ollakaan mikään itseisarvo. Edelleenkin on mahdollista jättää hyvin vähän jälkiä itsestään internettiin. Engelandista löydämme tasan tarkkaan vain yhden kuvan joka julkaistiin teoksen ”Growing Great Garlic” takakannessa.


Kovin julkeaksi ei voi ryhtyä ja laittaa niin kaikkitietävään Facebookkiin tiedusteluja sukulaisille ja ihmisille jotka hänet varmasti tuntevat vaikkapa kysymyksellä ”What ever happened to Ron L. Engeland?”, mutta kokoamalla tarkoin kaikki tiedonmuruset, jotain hänestä voidaan toki sanoa ”telemetrian keinoin”. Tätä kirjoitusta laadittaessa ei ole olennaista tietää onko Ron L. Engeland enää elossa, tärkeintä on että hän syntyi tähän maailmaan ja jätti jälkeensä jotain merkittävää.


Engeland on varsin harvinainen sukunimi ja se on peräisin Norjasta. Engeland viittaa niittymaahan. Harva tietää että Englannin valtion nimi tulee vanhan englannin kielen sanasta Engelond, joka viittaa niittyyn joka on virtaavan veden varrella. Sanoilla on siis yhteinen alkuperä germaanisessa kieliperheessä.


Ron L. Engelandin sukujuuret lienevät norjalaista alkuperää. Engeland syntyi 1940-luvun loppuvuosina tai vähän sen jälkeen, ja hän teki elämäntyönsä Yhdysvaltojen Washingtonin Okanoganin piirikunnan Omakin taajaman alueella maatilalla josta voidaan nykyään käyttää nimeä Vanha Filaree. Engeland tuli tavallaan vävyksi vaimonsa Watershine Woodsin vanhempien omistamalle tilalle ja he saivat kaksi lasta. Kun kirja Growing Great Garlic tuli markkinoille, voitiin sanoa että hän on viljellyt kynsilaukkaa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Tästä voidaan päätellä että hän aloitti toimintansa Filareen tilalla 1970-luvun puolivälin tienoilla.


Itseään Engeland luonnehtii aivan tavalliseksi mieheksi jonka opinahjo hänen omien sanojensa mukaan oli pelto. Ron L. Engeland puolisonsa Watershine Woodsin kanssa tulivat tunnetuksi orgaanisen viljelyn toimeliaina mestareina. Filareella ei viljelty pelkkää kynsilaukkaa vaan heillä oli viljelyssä myös yli sata erilaista omenalajiketta, persikoita, aprikooseja, luumuja, vadelmia, perunoita ja he tuottivat myös kuivakukkia. Engelandilla oli myös kastelujärjestelmiä myyvä firma ja hän kirjoitti lukuisia artikkeleita ja toimi viljelijäjärjestöjen luottamustehtävissä. Yhdysvalloissa ja Kanadassa ihmisenä kovin tuntematon Engeland on tänään alan mystinen auktoriteetti, jonka kirja on inspiroinut tuhansia ja taas tuhansia viljelijöitä ja harrastajia.


Pelto oli hyvä yliopisto ja siellä Engeland loi järjestelmänsä joka toki on vaatinut yhden suuremman tarkistuksen erään kasvuryhmän taksonomian suhteen. Kyse on Lasikkaiden kasvuryhmästä (Glazed Purple Stripes). Engeland teki luokituksensa puhtaasti morfologisten huomioiden perusteella ja myöhemmin dna-tutkimus osoitti Lasikkaiden suhteen sen, että kyse on Aasialaisten alaryhmästä. Yksi Engelandin oletus on voitu osoittaa De Re Allii Sativin koeviljelmällä oikeaksi. Nimittäin jotkut Artisten kasvuryhmän lajikkeet voivat ottaa ns. turbaanimoodin pohjoisissa olosuhteissa. Kyse on kovavartistumisesta. 

 

Takaisin sivulle "Valkosipuli — Kaikki mitä olet aina halunut tietää...

3. elokuuta 2022

Kynsilaukka-tanssiaiset


Yksi kirjan Growing Great Garlic inspiroivimmista kuvauksista on se kun Engeland kertoo tutkimuksistaan sen parissa milloin ja miten kovavartisesta kynsilaukasta pitää leikata kukintovarsi. Filareella oli viljelty omenia ja muutakin jo ennen Engelandin aikaa. Kynsilaukka kasvoi marginaalista tilan päätuotteeksi kun tultiin 1980-luvun loppuun. Seutukunnalla oli vaikuttanut jo 1970-luvulta lähtien pastori Donaldson, suuri kynsilaukkamies, jolle Engelandikin antaa suuren tunnustuksen. Mutta vielä 1980-luvun puolivälissä kasvi piti itsepintaisesti salaisuutensa. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana ei edistytty asian suhteen juuri millään tavalla. Vierailu salaperäisen kiinalaisen kasvattajan luoksekaan ei tuonut mitään tolkkua asiaan.

Sato korjattiin miten sattui, jotkut leikkasivat kukintovarret pois, jotkut eivät leikanneet. Eräänä syksynä sato alkoi pilaantua kaikilla tiloilla varsin nopeasti, siis Filareessa ja piirikunnassa muutenkin. Kyse oli Rocambole-kasvuryhmään kuuluneesta Spanish Rojasta. Engelankin joutui kompostoimaan valtaisan määrän tuota talvivalkosipulin aateliin kuuluvaa muunnosta. Seuraavana vuonna Filareella tehtiin koe ja sen penkin kasvien raapit joista ei oltu poistettu kukintovartta säilyivät kovina jopa helmikuulle saakka. Raapin koossa tosin hävittiin. Lopulta muutaman vuoden kokeilujen jälkeen löytyi sitten sopiva kompromissi; kun kukintovarsi poistetaan 8-10 päivää ennen sadonkorjuuta saadaan varsin pitkä säilyvyys ja raapin kokokin on varsin hyvä. Pitkällä säilyvyydellä tarkoitetaan tässä joulukuuta ja raapin koolla jotain 80-grammaista. Pitää muistaa että Filaree on aika tavalla etelämpänä kuin eteläisimmätkin osat Suomesta joten satokin valmistuu kolmisen viikkoa aikaisemmin. Heinäkuusta on aikaa jouluun noin viisi kuukautta.

Ilmeisesti ennen tuon yhden vuoden koettelemusta sadon lähes täydellisen tuhoutumisen myötä Filareellakin leikattiin kukintovarret pois miten sattui. Nimittäin Engeland kuvaa seuraavaa vuotta jolloin isolla peltoalalla jossa kasvoi Spanish Rojaa tapahtui jotain järisyttävää. Spanish Roja kuuluu siis Rocamboleihin ja niille on ominaista se että kukintovarsi tekee jopa kolminkertaisen kiehkuran. Siellä Engeland oli yksi pellolla kun kukintovarret lähtivät mykistävään suoristautumis-tanssiinsa. Koko pelto oli elänyt ja miehen selkäpiitä oli tuo näky oli karminut. Yhtäkkiä huomasin seisovani Engelandin kanssa pellolla, ja tunsin kuinka kummalliset väreet kulkivat itsenikin lävitse. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin tuhansien  kasvien ala.

Engelandin kokemus on varmasti kokemisen arvoinen. Täysikuu sattuu suomalaisen valkosipuli-viljelyn kannalta otolliseen aikaan seuraavaan vuonna 2024 jos mielii mennä ”oikeisiin kynsilaukka-tanssiaisiin.” Vuonna 2018 heinäkuussa täysikuu on 21.07. Se voi olla hyvä aika saada tuo kokemus. Nimittäin lämpimässä ja jo hämäräisessä heinäkuisessa suomalaisessa illassa vaikutelma voi olla paras, ainakin näin on varmasti suomalaisille. Jos on keskivertoa parempi kesä eli toukokuu ja alkukesä ovat olleet varsin lämpimiä, niin tuosta päivästä on kymmenkunta päivää sadonkorjuuseen. Tanssiaisiaa varten voi jättää haaluaamansa määrän kasveja leikkaamattaa. Kaikki riippuu mielihalusta jos halauaa kasvattaa muutaman nipun pystyynkuivattavaaa tavaraa tai tuottaa klooneja.

Mutta tanssivatko kynsilaukan varret heinäkuun täysikuussa 2022 onkin sitten eri asia. Ihmeellinen näky on ihmeellinen näky ilma täysikuutakin ja varmasti vuoden 2022 tanssi tapahtuu ajanjaksolla 20.07.-04.08.2024 jolloin on vähintään puolikuu koko ajan. Leikattava, niin jos haluaa ne leikata. Vaikutelma on tietenkin parempi mitä suurempi määrä tanssivia kynsilaukan varsia on. Tuotantomäärän ollessa suurempi voi tuohon tarkoitukseen varata kaksi grossia eli vajaat 300 kasvia. Tuohon erikoisuuteen tarvitaan jo 5x5 metrin kokoinen pläntti. 

Tähän sopii kyllä tämä biisi!!!

 

29. heinäkuuta 2022

Spanish Roja


Monesti kuullaan sanottavan että Spanish Roja on maailman kuuluisin  valkosipuli. Se mielletään myös korkealuokkaiseksi gourmet-tuotteeksi. Spanish Rojan Aura ja karma pohjautuu paljolti sen tunnettuuteen Yhdysvalloissa jaa myös siihen että se on ollut Washingtonilaisen Filareen farmin ykköstuote kymmenien vuosien ajan näihin päiviin saakka. Spanish Roja on kotiutunut Suomeen kohtalaisesti. Mikään raapi-kuningas se ei ole jos katsotaan pelkkiä grammoja.

 

Kasvuryhmä: Rokaleet

Alkuperä: Ikimuistoinen. Nykyisessä kasvutavassa Yhdys-valtojen länsirannikko.
 

Kasvurytmi: Syysistutus viimeistään lokakuun puolivälissä. Mahdollisimman suuri istutuskynsi tarpeen. Tulevia
istutuskynsiä sisältäviä raapeja voi jättää mahaan lokakuulle saakka. Ne nostetaan varovasti maasta ja istutetaan uuteen kasvupaikkaan vaaksan syvyiseen onkaloon pehmeään maahan siten että kynnen pää jää 4-5 senttiä pintakerroksen alle. Spanish Roja tekee syksyllä kuivasta kynnestä hyvin pienet juurenalut jos ollenkaan. Sprouttaa verkkaisesti mutta varmasti. Tarvitsee erityisen paljon kastelua huhti-toukokuun aikana. Nopea tuleentuja. Voi olla kovin herkkä eri lajikkeiden viestinnälle ja kannattaa kasvattaa erillään muista.

Erikoispiirre: Kreolimainen, polttava ja sokerinen maku jos kuivaus on tehty hitaasti. Valmiiksi tuleva kasvin viherosa tuo väritykseltään mieleen purjon sinivihreän olemuksen.

Käyttötapa: Sopi monenlaiseen käyttöön. Kulinaristien ja hifistelijöiden MUST.


Säilyvyys: Parasta ennen tammikuun loppua.
 

Spanish Roja kuulu siis Rokaleiden kasvuryhmään. Joka kasvattaa sitä kirjastopenkissä vaikka Ison venäläisen ja Punaisen venäläisen kanssa huomaa kyllä mistä on kyse. Spanish Roja on kovin hieno ja feminiininen señorita noiden paksujen venäläisten maalaispoikien rinnalla. Ankkalinnan henkilögalleriassa Spanish Roja on unohduksiin jäävä meksikolaista syntyperää oleva Donna Duck, kun taas Iso venäläinen on Mummo Ankan hyväntahtoinen ja ruokapöydässsä hyvin viihtyvä ja sopivaa työfiilistä aina vain etsivä Hansu-renki. Spanish roja tekee Suomen oloissa 7-8 lehteä jos lisäyskynsi on tarpeeksi iso.  Lehdet kasvavat aina pystyyn eivätkä taivu kuten isoilla rokaleilla on taipumus.
 

Spanish Roja kuoret ovat ohuita ja hauraita ja alkavat lahoamaan maassa jos sadonkorjuuseen ryhtymistä pitkitetään. Lajike näyttää olevan hyvin herkkä sepäntoukille ja muille maan nakertajille. Jos maassa kasvaa rinnakkain vaikkapa Spanish Roja ja vaikkapa joku tavallinen siperialainen marmoriini niin edellisen kuoret ovat reikäisiä joskus kynnen pintaa saakka kun taas siperialaisten kuoret ovat moitteettomassa kunnossa.

Spanish Roja on ”kotiseuturakas” ja vaativa kasvupaikkansa suhteen. Se voi kasvaa aivan eri rytmissä ”kylän toisella puolella” muuton jälkeen. Muutokset näkyvät raapin värityksessä ja kynsien pohjavärisssä. Kynnet tunnistaa kuitenkin aina ”Spanish Roja-juovistaan. Lajike tekee joskus kreolimaisia, litteänpulleanleveitä kynsiä. Kynsissä on samanlaista kiiltoa kuin Lasikkaiden kasvuryhmän edustajissa.
Vaikka Spanish Roja luokitellaan selkeästi Rokaleiden ryhmään kuuluvaksi herää sen alkuperästä kuitenkin eräs kummallinen epäily. Lajikkeella on Yhdysvalloissa sisarkanta nimeltään Killarney Red. Kyse on ehkä enemmän sisarkannasta kuin kahdesta eri lajikkeesta. Killarney Redin sanotaan olevan kasvuvoimaisempi ja tuottavan suuremman kasvin ja sitä myöten robustimpia raapeja. Killarney Red on tuottanut Suomessa kasvutapaansa muuttaneita kasveja joissa vaihteluvälin toinen pää on lähinnä Kreoli. Spanish Rojan alkuperään liittyykin nyt ns. Kreolihypoteesi.

On mahdollista, ja kaikkihan on mahdollista, että kyse olisikin Rokaleen kasvutavan ottaneesta Kreolista. Pohjoisissa olosuhteissa pehmytniska eli kukkavarreton lajike voi todistetusti tuottaa uuden kovaniskaisen lajikkeen. Miksei sama olisi mahdollista toisinpäin? Tai sitten ilmiö selittyy kasvien viestinällä ja sillä oletuksella että joidenkin lajikkeiden kasvutapa ei ole täysin vakaa ja ne ovat alttiita ”saaman vaikutteita” muilta lajikkeilta jos pienellä muutaman aarin kokoisella viljelmällä kasvaa kymmeniä eri lajikkeita monesta kasvuryhmästä.
 

Itse asiassa Ron L. Engelandin teos ”Growing Great Garlic” antaa joitakin mystisiä johtolankoja Spanish Rojan arvoitukseen. GGG ilmestyi vuonna 1991 ja sitä ennen Engeland oli askarrellut valkosipuli-lajikkeiden parissa kasvavassa määrin noin 20 vuoden ajan. Spanish Roja tuotiin Washingtoniin etelästä jolla tarkoitetaan luonnollisesti Kaliforniaa. Lajikkeella on ilmeisesti ollut jo melkoinen gloria vannoutuneiden harrastajien keskuudessa yhteisössä jonka mystinen pastori Robertson oli luonut. Hän pystyi tarinallistamaan käsityömenetelmällä tuotetun gourmet-kynsilaukan ja myymään sitä kymmenkertaisella hinnalla tuntemilleen henkilöille. Elettiin aikaa jolloin Kultaisen osavaltion marketeista sai vain kahta lajiketta, Artisten kasvuryhmän Kalifornian aikaista ja Kalifornian myöhäistä. Niiden kilohinta oli 50 senttiä mutta Robertson sai tuotteestaan viisi taalaa. Voidaan olettaa että Engeland toi jonkin ns. Spanish Roja-kannan Okanoganin piirikunnan Omakin taajamaan ja sopeutti sen sinne. Omakin taajama sijaitsee Kaskadi-vuorten laaksossa noin 300 metriä merenpinnan yläpuolella ja viljely on perustuu  keinokasteluun.
 

Muualta saadaan vihje siitä että Filareen väki osasi käyttää internetin tarjoamat markkinointi-mahdollisuudet hyväkseen aivan varhaisista ajoista lähtien mikä tarkoittaa 1990-luvun alkua. Tieto Filareen valikoimasta levisi alusta alkaen ja ovat toimittaneet Filareen Spanish Rojan tuhansille ja taas tuhansille kasvattajille ja harrastajille Yhdysvaltain jokaiseen osavaltioon. Sieltä se on sitten levinnyt kaikkialle maailman. Tiedon valtateistä on valkosipuli jos kuka hyötynyt todella paljon.
 

Vuonna 2016 Spanish Roja saapui Suomeen ja tapahtumaa on dokumentoitu tässä De Re Allii Sativi-elokuvassa.

 

 

26. heinäkuuta 2022

Havran. Kynsilaukkojen Milla Magia

Havran on Tsekinmaan eniten viljelty valkosipuli. Havran tarkoittaa korppia vaikka oikeastaan oikea korppi tsekin kielellä on Krkavec velký ja Havran polni on mustavaris. Havran erottuu marmoriinien ryhmästä omaksi erikoisuudekseen. Havran tuli Suomeen syksyllä 2016 ja nykyään sitä löytyy ainakin sadan harrastaja ja kasvattajan kokoelmista. Moni on jo uudistanut kannan klooneista ja saanut kellotettua lajikkeen kasvumoodia enemmän Suomeen sopivaksi. Taipumus tuottaa tupla-, ja triplakyntisiä raapeja jo kolmantena vuonna kannan uudistamisesta. Lajike on ylpeä ilmestys venäläisten heimoveljiensä joukossa.

 

Kasvurhmä: Marmoriinit.

Alkuperä:
Tsekinmaa. Todennäköisin syin saman lajike kuin venäläinen Petrovski. Virolainen Hummuli kanta myös hyvin samanlainen.

Kellotus: Istutetaan aikaisin lokakuulla hyvin kuivattuna. Voimakas juurikasvu ennen maan jäätymistä. Verkkainen sprouttaaja. Nopea kasvu toukokuulla. Tuleentuu hitaammin kuin siperialaiset. Lajike on syytä uudistaa  klooneista kolmen vuoden välein.

Erikoispiirre: Maussa runsaasti mausteisuutta. Voimakasta anismaisuutta, neilikkaa ja eukalyptystä kasvupaikasta ja vuodesta riippuen.

Käyttötapa: Sopii hyvin rasvaisten ruokien kanssa puristeena. Ihanteellinen puristeena ohuen voilla sivellyn näkkileivän ja voimakkaasti jumaloidun ja maltaisen tsekkiläisen oluen kanssa.

Säilyvyys: Ohuiden kuorien vuoksi kynnet pakkaava kuivamaan hyvissä olosuhteissa maaliskuulla. Ei yhtä hyvä säilyvyys kuin siperialaisilla marmoriineilla.


Havran on kasvuvoimainen ja pitkälehtinen valkosipuli. Sen raapin pakkaustapa poikkeaa muista marmoroineista ollen enemmän samanlainen kuin Raitisilla. Kynnen kuoriosan muoto on pitkäpiikkinen suikura. Kuoren pohja väritys on vaaleampi kuin muilla marmoriineilla ollen jopa kalpea. Havran on helppo tunnistaa hauraista ja kalpeista kuoristaan.

Joka tuottaa Havrania suuremman määrän suoraan Tsekinmaalta varautukoot yllätykseen. Raapien joukosta voi olla kahden tai jopa kolmen lajikkeen edustajia. Tsekkien ongelma on ollut lajikkeiden sekoittuminen keskenään. Lopulta skeipit kertovat totuuden.

Kellotuksen kanssa voi tuontitavaran kanssa olla myös ongelmia. Isokokoinen raapi josta saa suuria kynsiä ensimmäisen kasvukierroksen lähtöön tuottaa hyvin. Seuraavana vuonna voi ilmetä ongelmia. Kasvi on edelleen Keski-Eurooppalaisessa rytmissä ja kasvaa ”liian nopeasti” ja tuleentumien on toisena vuonna aikaisessaja tuloksena pienehköjä raapeja. Olisi todellakin syytä uudistaa kanta heti ensimmäisen kasvukierron klooneista. Kärsivällisyys palkitaan tämänkin lajikkeen suhteen.

Maku tekee Havranista huomionarvoisan lajikkeen ja juuri se nostaa sen maailman kynsilaukkojen joukossa TOP-10 lajikkeeksi ellei peräti viiden parhaan joukkoon. Mausta löytää vahvojen mausteiden sävyjä ja polttavan ja lämpimän perusmaun kanssa syntyy makuyhdistelmä joka on ominaista vain Havranille. Valkosipulien joukossa jos asiaa ajatellaan Ankkalinnan henkilögallerian näkökulmasta on Havran ilman muuta Milla Magia.

Havran oli De Re Allii Sativin vuoden 2016  kynsilaukka.