De Re Allii Sativi
Kaikkea pientä Allium Sativum-nimisestä kasvista elikkä kynsilaukasta.
4. elokuuta 2022
3. elokuuta 2022
Kynsilaukka-tanssiaiset
Yksi kirjan Growing Great Garlic inspiroivimmista kuvauksista on se kun Engeland kertoo
tutkimuksistaan sen parissa milloin ja miten kovavartisesta
kynsilaukasta pitää leikata kukintovarsi. Filareella oli viljelty omenia
ja muutakin jo ennen Engelandin aikaa. Kynsilaukka kasvoi marginaalista
tilan päätuotteeksi kun tultiin 1980-luvun loppuun. Seutukunnalla oli
vaikuttanut jo 1970-luvulta lähtien pastori Donaldson, suuri
kynsilaukkamies, jolle Engelandikin antaa suuren tunnustuksen. Mutta
vielä 1980-luvun puolivälissä kasvi piti itsepintaisesti salaisuutensa.
Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana ei edistytty asian suhteen juuri
millään tavalla. Vierailu salaperäisen kiinalaisen kasvattajan
luoksekaan ei tuonut mitään tolkkua asiaan.
Sato korjattiin miten sattui, jotkut leikkasivat kukintovarret pois,
jotkut eivät leikanneet. Eräänä syksynä sato alkoi pilaantua kaikilla
tiloilla varsin nopeasti, siis Filareessa ja piirikunnassa muutenkin.
Kyse oli Rocambole-kasvuryhmään kuuluneesta Spanish Rojasta. Engelankin
joutui kompostoimaan valtaisan määrän tuota talvivalkosipulin aateliin
kuuluvaa muunnosta. Seuraavana vuonna Filareella tehtiin koe ja sen
penkin kasvien raapit joista ei oltu poistettu kukintovartta säilyivät
kovina jopa helmikuulle saakka. Raapin koossa tosin hävittiin. Lopulta
muutaman vuoden kokeilujen jälkeen löytyi sitten sopiva kompromissi; kun
kukintovarsi poistetaan 8-10 päivää ennen sadonkorjuuta saadaan varsin
pitkä säilyvyys ja raapin kokokin on varsin hyvä. Pitkällä säilyvyydellä
tarkoitetaan tässä joulukuuta ja raapin koolla jotain 80-grammaista.
Pitää muistaa että Filaree on aika tavalla etelämpänä kuin
eteläisimmätkin osat Suomesta joten satokin valmistuu kolmisen viikkoa
aikaisemmin. Heinäkuusta on aikaa jouluun noin viisi kuukautta.
Ilmeisesti ennen tuon yhden vuoden koettelemusta sadon lähes täydellisen
tuhoutumisen myötä Filareellakin leikattiin kukintovarret pois miten
sattui. Nimittäin Engeland kuvaa seuraavaa vuotta jolloin isolla
peltoalalla jossa kasvoi Spanish Rojaa tapahtui jotain järisyttävää.
Spanish Roja kuuluu siis Rocamboleihin ja niille on ominaista se että
kukintovarsi tekee jopa kolminkertaisen kiehkuran. Siellä Engeland oli
yksi pellolla kun kukintovarret lähtivät mykistävään
suoristautumis-tanssiinsa. Koko pelto oli elänyt ja miehen selkäpiitä
oli tuo näky oli karminut. Yhtäkkiä huomasin seisovani Engelandin kanssa
pellolla, ja tunsin kuinka kummalliset väreet kulkivat itsenikin
lävitse. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin tuhansien kasvien ala.
Engelandin kokemus on varmasti kokemisen arvoinen. Täysikuu sattuu
suomalaisen valkosipuli-viljelyn kannalta otolliseen aikaan seuraavaan vuonna 2024
jos mielii mennä ”oikeisiin kynsilaukka-tanssiaisiin.” Vuonna 2018
heinäkuussa täysikuu on 21.07. Se voi olla hyvä aika saada tuo kokemus.
Nimittäin lämpimässä ja jo hämäräisessä heinäkuisessa suomalaisessa
illassa vaikutelma voi olla paras, ainakin näin on varmasti
suomalaisille. Jos on keskivertoa parempi kesä eli toukokuu ja alkukesä
ovat olleet varsin lämpimiä, niin tuosta päivästä on kymmenkunta päivää
sadonkorjuuseen. Tanssiaisiaa varten voi jättää haaluaamansa määrän kasveja leikkaamattaa. Kaikki riippuu mielihalusta jos halauaa kasvattaa muutaman nipun pystyynkuivattavaaa tavaraa tai tuottaa klooneja.
Mutta tanssivatko kynsilaukan varret heinäkuun täysikuussa 2022 onkin sitten eri asia. Ihmeellinen näky on ihmeellinen näky ilma täysikuutakin ja varmasti vuoden 2022 tanssi tapahtuu ajanjaksolla 20.07.-04.08.2024 jolloin on vähintään puolikuu koko ajan. Leikattava, niin jos haluaa ne leikata. Vaikutelma on tietenkin parempi mitä suurempi määrä tanssivia kynsilaukan varsia on. Tuotantomäärän ollessa suurempi voi tuohon tarkoitukseen varata kaksi grossia eli vajaat 300 kasvia. Tuohon erikoisuuteen tarvitaan jo 5x5 metrin kokoinen pläntti.
Tähän sopii kyllä tämä biisi!!!
29. heinäkuuta 2022
Spanish Roja
Monesti kuullaan sanottavan että Spanish Roja on maailman kuuluisin valkosipuli. Se mielletään myös korkealuokkaiseksi gourmet-tuotteeksi. Spanish Rojan Aura ja karma pohjautuu paljolti sen tunnettuuteen Yhdysvalloissa jaa myös siihen että se on ollut Washingtonilaisen Filareen farmin ykköstuote kymmenien vuosien ajan näihin päiviin saakka. Spanish Roja on kotiutunut Suomeen kohtalaisesti. Mikään raapi-kuningas se ei ole jos katsotaan pelkkiä grammoja.
Kasvuryhmä: Rokaleet
Alkuperä: Ikimuistoinen. Nykyisessä kasvutavassa Yhdys-valtojen länsirannikko.
Kasvurytmi: Syysistutus viimeistään lokakuun puolivälissä. Mahdollisimman suuri istutuskynsi tarpeen. Tulevia
istutuskynsiä sisältäviä raapeja voi jättää mahaan lokakuulle saakka. Ne nostetaan varovasti maasta ja istutetaan uuteen kasvupaikkaan vaaksan syvyiseen onkaloon pehmeään maahan siten että kynnen pää jää 4-5 senttiä pintakerroksen alle. Spanish Roja tekee syksyllä kuivasta kynnestä hyvin pienet juurenalut jos ollenkaan. Sprouttaa verkkaisesti mutta varmasti. Tarvitsee erityisen paljon kastelua huhti-toukokuun aikana. Nopea tuleentuja. Voi olla kovin herkkä eri lajikkeiden viestinnälle ja kannattaa kasvattaa erillään muista.
Erikoispiirre: Kreolimainen, polttava ja sokerinen maku jos kuivaus on tehty hitaasti. Valmiiksi tuleva kasvin viherosa tuo väritykseltään mieleen purjon sinivihreän olemuksen.
Käyttötapa: Sopi monenlaiseen käyttöön. Kulinaristien ja hifistelijöiden MUST.
Säilyvyys: Parasta ennen tammikuun loppua.
Spanish Roja kuulu siis Rokaleiden kasvuryhmään. Joka kasvattaa sitä kirjastopenkissä vaikka Ison venäläisen ja Punaisen venäläisen kanssa huomaa kyllä mistä on kyse. Spanish Roja on kovin hieno ja feminiininen señorita noiden paksujen venäläisten maalaispoikien rinnalla. Ankkalinnan henkilögalleriassa Spanish Roja on unohduksiin jäävä meksikolaista syntyperää oleva Donna Duck, kun taas Iso venäläinen on Mummo Ankan hyväntahtoinen ja ruokapöydässsä hyvin viihtyvä ja sopivaa työfiilistä aina vain etsivä Hansu-renki. Spanish roja tekee Suomen oloissa 7-8 lehteä jos lisäyskynsi on tarpeeksi iso. Lehdet kasvavat aina pystyyn eivätkä taivu kuten isoilla rokaleilla on taipumus.
Spanish Roja kuoret ovat ohuita ja hauraita ja alkavat lahoamaan maassa jos sadonkorjuuseen ryhtymistä pitkitetään. Lajike näyttää olevan hyvin herkkä sepäntoukille ja muille maan nakertajille. Jos maassa kasvaa rinnakkain vaikkapa Spanish Roja ja vaikkapa joku tavallinen siperialainen marmoriini niin edellisen kuoret ovat reikäisiä joskus kynnen pintaa saakka kun taas siperialaisten kuoret ovat moitteettomassa kunnossa.
Spanish Roja on ”kotiseuturakas” ja vaativa kasvupaikkansa suhteen. Se voi kasvaa aivan eri rytmissä ”kylän toisella puolella” muuton jälkeen. Muutokset näkyvät raapin värityksessä ja kynsien pohjavärisssä. Kynnet tunnistaa kuitenkin aina ”Spanish Roja-juovistaan. Lajike tekee joskus kreolimaisia, litteänpulleanleveitä kynsiä. Kynsissä on samanlaista kiiltoa kuin Lasikkaiden kasvuryhmän edustajissa.
Vaikka Spanish Roja luokitellaan selkeästi Rokaleiden ryhmään kuuluvaksi herää sen alkuperästä kuitenkin eräs kummallinen epäily. Lajikkeella on Yhdysvalloissa sisarkanta nimeltään Killarney Red. Kyse on ehkä enemmän sisarkannasta kuin kahdesta eri lajikkeesta. Killarney Redin sanotaan olevan kasvuvoimaisempi ja tuottavan suuremman kasvin ja sitä myöten robustimpia raapeja. Killarney Red on tuottanut Suomessa kasvutapaansa muuttaneita kasveja joissa vaihteluvälin toinen pää on lähinnä Kreoli. Spanish Rojan alkuperään liittyykin nyt ns. Kreolihypoteesi.
On mahdollista, ja kaikkihan on mahdollista, että kyse olisikin Rokaleen kasvutavan ottaneesta Kreolista. Pohjoisissa olosuhteissa pehmytniska eli kukkavarreton lajike voi todistetusti tuottaa uuden kovaniskaisen lajikkeen. Miksei sama olisi mahdollista toisinpäin? Tai sitten ilmiö selittyy kasvien viestinällä ja sillä oletuksella että joidenkin lajikkeiden kasvutapa ei ole täysin vakaa ja ne ovat alttiita ”saaman vaikutteita” muilta lajikkeilta jos pienellä muutaman aarin kokoisella viljelmällä kasvaa kymmeniä eri lajikkeita monesta kasvuryhmästä.
Itse asiassa Ron L. Engelandin teos ”Growing Great Garlic” antaa joitakin mystisiä johtolankoja Spanish Rojan arvoitukseen. GGG ilmestyi vuonna 1991 ja sitä ennen Engeland oli askarrellut valkosipuli-lajikkeiden parissa kasvavassa määrin noin 20 vuoden ajan. Spanish Roja tuotiin Washingtoniin etelästä jolla tarkoitetaan luonnollisesti Kaliforniaa. Lajikkeella on ilmeisesti ollut jo melkoinen gloria vannoutuneiden harrastajien keskuudessa yhteisössä jonka mystinen pastori Robertson oli luonut. Hän pystyi tarinallistamaan käsityömenetelmällä tuotetun gourmet-kynsilaukan ja myymään sitä kymmenkertaisella hinnalla tuntemilleen henkilöille. Elettiin aikaa jolloin Kultaisen osavaltion marketeista sai vain kahta lajiketta, Artisten kasvuryhmän Kalifornian aikaista ja Kalifornian myöhäistä. Niiden kilohinta oli 50 senttiä mutta Robertson sai tuotteestaan viisi taalaa. Voidaan olettaa että Engeland toi jonkin ns. Spanish Roja-kannan Okanoganin piirikunnan Omakin taajamaan ja sopeutti sen sinne. Omakin taajama sijaitsee Kaskadi-vuorten laaksossa noin 300 metriä merenpinnan yläpuolella ja viljely on perustuu keinokasteluun.
Muualta saadaan vihje siitä että Filareen väki osasi käyttää internetin tarjoamat markkinointi-mahdollisuudet hyväkseen aivan varhaisista ajoista lähtien mikä tarkoittaa 1990-luvun alkua. Tieto Filareen valikoimasta levisi alusta alkaen ja ovat toimittaneet Filareen Spanish Rojan tuhansille ja taas tuhansille kasvattajille ja harrastajille Yhdysvaltain jokaiseen osavaltioon. Sieltä se on sitten levinnyt kaikkialle maailman. Tiedon valtateistä on valkosipuli jos kuka hyötynyt todella paljon.
Vuonna 2016 Spanish Roja saapui Suomeen ja tapahtumaa on dokumentoitu tässä De Re Allii Sativi-elokuvassa.
26. heinäkuuta 2022
Havran. Kynsilaukkojen Milla Magia
Havran on Tsekinmaan eniten viljelty valkosipuli. Havran tarkoittaa korppia vaikka oikeastaan oikea korppi tsekin kielellä on Krkavec velký ja Havran polni on mustavaris. Havran erottuu marmoriinien ryhmästä omaksi erikoisuudekseen. Havran tuli Suomeen syksyllä 2016 ja nykyään sitä löytyy ainakin sadan harrastaja ja kasvattajan kokoelmista. Moni on jo uudistanut kannan klooneista ja saanut kellotettua lajikkeen kasvumoodia enemmän Suomeen sopivaksi. Taipumus tuottaa tupla-, ja triplakyntisiä raapeja jo kolmantena vuonna kannan uudistamisesta. Lajike on ylpeä ilmestys venäläisten heimoveljiensä joukossa.
Kasvurhmä: Marmoriinit.
Alkuperä: Tsekinmaa. Todennäköisin syin saman lajike kuin venäläinen Petrovski. Virolainen Hummuli kanta myös hyvin samanlainen.
Kellotus: Istutetaan aikaisin lokakuulla hyvin kuivattuna. Voimakas juurikasvu ennen maan jäätymistä. Verkkainen sprouttaaja. Nopea kasvu toukokuulla. Tuleentuu hitaammin kuin siperialaiset. Lajike on syytä uudistaa klooneista kolmen vuoden välein.
Erikoispiirre: Maussa runsaasti mausteisuutta. Voimakasta anismaisuutta, neilikkaa ja eukalyptystä kasvupaikasta ja vuodesta riippuen.
Käyttötapa: Sopii hyvin rasvaisten ruokien kanssa puristeena. Ihanteellinen puristeena ohuen voilla sivellyn näkkileivän ja voimakkaasti jumaloidun ja maltaisen tsekkiläisen oluen kanssa.
Säilyvyys: Ohuiden kuorien vuoksi kynnet pakkaava kuivamaan hyvissä olosuhteissa maaliskuulla. Ei yhtä hyvä säilyvyys kuin siperialaisilla marmoriineilla.
Havran on kasvuvoimainen ja pitkälehtinen valkosipuli. Sen raapin pakkaustapa poikkeaa muista marmoroineista ollen enemmän samanlainen kuin Raitisilla. Kynnen kuoriosan muoto on pitkäpiikkinen suikura. Kuoren pohja väritys on vaaleampi kuin muilla marmoriineilla ollen jopa kalpea. Havran on helppo tunnistaa hauraista ja kalpeista kuoristaan.
Joka tuottaa Havrania suuremman määrän suoraan Tsekinmaalta varautukoot yllätykseen. Raapien joukosta voi olla kahden tai jopa kolmen lajikkeen edustajia. Tsekkien ongelma on ollut lajikkeiden sekoittuminen keskenään. Lopulta skeipit kertovat totuuden.
Kellotuksen kanssa voi tuontitavaran kanssa olla myös ongelmia. Isokokoinen raapi josta saa suuria kynsiä ensimmäisen kasvukierroksen lähtöön tuottaa hyvin. Seuraavana vuonna voi ilmetä ongelmia. Kasvi on edelleen Keski-Eurooppalaisessa rytmissä ja kasvaa ”liian nopeasti” ja tuleentumien on toisena vuonna aikaisessaja tuloksena pienehköjä raapeja. Olisi todellakin syytä uudistaa kanta heti ensimmäisen kasvukierron klooneista. Kärsivällisyys palkitaan tämänkin lajikkeen suhteen.
Maku tekee Havranista huomionarvoisan lajikkeen ja juuri se nostaa sen maailman kynsilaukkojen joukossa TOP-10 lajikkeeksi ellei peräti viiden parhaan joukkoon. Mausta löytää vahvojen mausteiden sävyjä ja polttavan ja lämpimän perusmaun kanssa syntyy makuyhdistelmä joka on ominaista vain Havranille. Valkosipulien joukossa jos asiaa ajatellaan Ankkalinnan henkilögallerian näkökulmasta on Havran ilman muuta Milla Magia.
Havran oli De Re Allii Sativin vuoden 2016 kynsilaukka.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)