2. tammikuuta 2022

MMXXII-vuoden alkaessa.


ante diem IV Nonas Ianuarias anno MMXXII


Kynsilaukkavuoden kannalta elämme epämääräistä talvijaksoa ja odotamme sprouttikuun alkua joka ajoittuu nykyisen ja normaalin ajanlaskun mukaisesti maaliskuun ensimmäiseen päivään. Muutoin voimme sanoa seuraavaa tämän MMXXII-vuoden tunnusluvuista:


Engelandin aikakauden avaavan kirjan ilmestymisen jälkeen vuosi 21

Uuden ihmiskunnan perustamisen jälkeen vuosi 30

Calvisiuksen ja Caligerin mukaan vuosi 5951

Terseruksen mukaan vuosi 6026

Wasmuthin mukaan vuosi 6163

Tähtitieteilijöiden mukaan vuosi 13 798 000 000

Vuosi on Suomen tasavallan presidentin Sauli Niinistön

    —syntymän jälkeen 74. vuosi

    —2.hallituskauden alkamisesta 4. vuosi.

Kultainen luku IX (9)

Auringon jakso 15

Epakti 27

Sunnuntaikirjain B

Kesäaika on voimassa 27.3.—30.10


Kolmannesta kohdasta eteenpäin litania on lainattu Otavan julkaiseman Suomen Kansan Kalenterin vuosikerran 2022 tekstimuodosta.  Kaksi ensimmäistä määrettä ovat kirjoittajan laatimia ja ovat vielä enemmänkin mielipiteen tasolla olevia väitteitä.


Engelandin kirjalla tarkoitetaan luonnollisesti vuonna 1991 ilmestynyttä opusta ”Growing Great Garlic.” Siinä on sanottu ikiajoiksi kaikki se mitä liittyy korkeatasoisen kynsilaukan tuottamiseen ja melkein kaikki mitä tulee kasvuryhmien määrittelyyn. Yleiset periaatteet on kirjattuna siihen sellaisella tavalla, että muiden sanomiset tulevat iankaikkisesti olemaan vain pelkkiä reunahuomautuksia. 


Uuden ihmiskunnan perustamisella tarkoitetaan tässä ajankohtaa jolloin jokamiestietokone ja Internet olivat enenevämmässä määrin jokaisen planeettamme asukkaan hyödynnettävissä. Vuosi 1992 on tietysti mielipide meitä kaikkia koskettavasta asiasta. Että ”Uuden ihmiskunnan perustaminen” ankkuroidaan tuohon vuoteen liittyy ns. ”Amerikan” eli Uuden maailman  löytämiseen vuonna 1492. Ihmisellä on taipumus etsiä pyöreitä lukuja ja "500" on tässä tärkeä määrittäjä. Että joku voi julkaista tällaisia kirjoituksia kuin ”De Re Allii Sativi" on, siitä saamme kiittää jokamiestietokoneita ja Internettiä. Kunniaa on toki annettava miehelle nimeltään Bill Gates, mutta uuden ihmiskunnan Prometheus on Steve Jobs. Eri asia onkin sitten se mikä jalostaa ja parantaa uuden ihmiskunnan kulttuuria. 


Tämän avauksen jälkeen De Re Allii Sativi-avauksia on 228. Paljon on vielä varmasti kertomiseen aihetta ja vuosi 2022 toivottavasti avaa näköaloja. De Re Allii Sativin kotosivujen julkaisua on vielä lykätty kasvaneen itsekritiikin ja lähinnä korkeatasoisen kuvamateriaalin puuttumisen vuoksi. Vuoden 2022 aikana kuvia tullaan tuottamaan tarpeellinen määrä. De Re Allii Sativin toimitus saattaa 02.01.2022 julkaista seuraavanlaisen tiedonannon:


”Nyt ilmoitetaan että tänä vuonna roomalaista ajanlaskua ante diem X Kalendas Ianuarius  eli 22.12.2022 De Re Allii Sativi avaa vihdoin kynsilaukkaa koskevat sivustot. Kyseessä on kokonaisvaltainen julkaisu joka käsittelee kynsilaukan pienimuotoista viljelyä ja kasvin eri käyttötarkoituksia. Huomattavan osuuden nettijulkaisusta saa kasvin kulinaristinen käyttö. Ensi vaiheessaan sivusto käsittää kuvaukset kuudestakymmenestä eri lajikkeesta ja edustettuina ovat kaikki selkeästi määriteltävät kasvuryhmät ja joukko muita kynsilaukkoja. Kuvia sivustolla tulee olemaan noin 500. Sivusto ilmestyy heti alkuunsa myös ruotsin kielellä, ja kieliasu on lähinnä riikinruotsi. Vuonna 2023 tarkoitus on julkaista sivut englannin, saksan ja vuonna 2024 mahdollisesti myös ranskan kielellä."


Ja koska De Re Allii Sativi-blogin kello on tahdistettu Almatyn aikaan niin nuo sivustot aukeavat Suomen aikaa keskiviikkona 22.12.2022 kello 22:22. Sivujen dispositio on valmiina ja tekstit ovat pitkälti jo valmiina.


De Re Allii Sativi julkaisi vuosien 2016-2019 joulukuussa kirjoituksia joissa esiteltiin vuoden kynsilaukka. Pyrimme siihen että tämän vuoden joulukuussa sarja jatkuu. Voimme nyt vain linkittää tähän parempia aikoja odotellessa vuosien 2016-2019 kirjoitukset:


2016 Vuoden kynsilaukka: Siperialainen.


2017 Vuoden kynsilaukka: Rosso di Sulmona.


2018 Vuoden kynsilaukka: Havran


2019 Vuoden kynsilaukka: Bjetin.


Toimituksessa käydään jo vilkasta keskustelua siitä, mikä olisi vuoden 2022 kynsilaukka. Joku on sitä mieltä että nyt olisi erään tietyn artisokan aika mutta muutama outokainen vaatisi kyllä jo pikaista huomiota.


Suuri kansa nukkuu katteen ja lumen alla ja sprouttaukseen ei ole aikaa kuin 70 päivää Vanhan Suomen horisontissa. Luvassa on leuto helmikuu ja föhn puhaltaa. 


Seuraava kappale vain jotenkin sopii tämän avauksen päätteeksi.. Ja mitäpä loppuun. Aadamin lapset miettivät syntyjä syviä mutta muuttaako ihmiskunta kulkunsa suuntaa ja tarkoitusta samalla. Tämä laulu ei vanhene koskaan. 

12. syyskuuta 2021

Sembikiya ja takumi. Hinnoista, laadusta ja julkisuudesta.


Suomessa ole ei sellaista kasvisten ja hedelmien tuottamisen kulttuuria kuin perinteikkäässä Japanissa. Kuvaukset Sembikiya-tuotteista ovat havahduttavia. Varmasti Sembikiya-kulttuurille olisi tilauksensa meilläkin ja voin omasta puolestani sanoa, että olen joskus viime vuosina myynyt yksittäisiä kynsilaukan raapeja jopa hintaan 12 euroa kappale. Kyseessä ovat olleet noin 80-110-grammaiset yksilöt useista eri kasvuryhmistä.

Sembikiya-tuotteesta ollaan valmiita maksamaan suuria summia. Puolen kilon meloni voi ketjun kaupassa maksaa jopa 80 dollaria. On ravintoloita, joissa voi omaan tahtiin ja oman seremoniansa mukaan nauttia luksustuotteita. Kyse ei sinänsä ole hienostelusta ja snobismista vaan jostain muusta. Kyseessä on tietysti kulinaristinen kokemus johon yhdistyvät estetiikka ja kauneusarvot. Maksaessaan korkean hinnan tuotteesta he ymmärtävät sen suuren vaivan jonka kasviksen tai hedelmän tuottaminen on vaatinut.


Sembikiyan tapaiselle kulttuurille on meilläkin tilauksensa. Keskustelu kynsilaukan hinnoista ja se ilmoittamisesta tangeeraa yllättävän paljonkin edellä kuvattua. Niin paljon kuin on erilaisia kynsilaukkoja on varmasti myös erilaisia kasvattajia ja tuottajia. Jos joku haluaa pitää tuotteen hinnan hänen ja asiakkaan välisenä asiana voi niin tehdä. Jos rajoituksia tulee niin voin kokemuksesta sanoa ”hyvä tavara ei mainosta kaipaa.” Vääräleukainen pervo toteaisi tähän tietenkin; ”Tottahan tuo, muuten ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon.”


Ja jos haluamme perspektiiviä, niin katsokaamme viinimaailmaa. Kuka tahansa voi meilläkin tehdä oikeista rypäleistä oikeaa punaviinia mutta Chateau Lafittea siitä et millään ilveellä saa. Saat olla aikamoinen shamaani jos onnistut nyhtämään suomalaisesta kotiviinipullosta 500 euroa! Suomessa kasvatetusta kynsilaukasta voit pyytää 120 euroa kilolta ja maksajia löytyy ihan varmasti, eikä kyse suinkaan ole Helsingin ja Turun Kokoomus-rouvista.


Kiinnostus kynsilaukkaan varmasti nostaa esiin monenlaisia kasvattajia. Oma missioni on ollut innostaa ja varustaa omatarve/lähipiiri-kasvattajia ja Indie-tyyppisiä pienen mittakaavan viljelijöitä. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä että kunnon tavaraa ei voi tuottaa suuressa mittakaavassa. Kriteerit ovat erilaisia ja niin on käsitys myös siitä mikä on orgaanista. Suomalaiset koneita käyttävät luomuviljelijät ovat melkoisia fakiireja kun antavat laskea pelloilleen antibiootteja ja hormonien kyllästämää lietelantaa. Ja sitten yhdessä sormen napsautuksessa tuosta aineesta tuleekin puhdasta ellei peräti pyhää. Tuon lannoiteliemen ovat tuottaneet useimmiten elikot jotka näkevät kauniin sinitaivaan vain astellessaan lyhyen matkan tuotantovankilastaan nykyajan karjavankkureihin.


Usein kuullaan vedottavan siihen, että on tämä ainakin parempaa kuin kiinalaisten tuottama. Mene ja tiedä! Yli 5000 kasvin viljelmä on aina epäilyttävä. Maan muokkauksessa kuluu fossiilisia polttoaineita. Kasvinsuojeluaineita on isoimmilla viljelmillä pakko käyttää. Koneellinen sadonkorjuu ruhjoo raapeja ja pikakuivatus on raakalaismainen menetelmä. Kaikki em. vaikuttaa makuun ja ulkonäköön ja varmasti myös tuottajan maineeseen.


Ehkäpä otamme kehiin toisenkin japanilaisen käsitteen. Sen sisältö ei välttämättä ole niin vieras kun ajattelemme vaikkapa niinkin lämminhenkistä henkilöä kuin juhlamokkamies/nainen. Heinäkuulla soitin eräälle juhlamokkamiehelle, suurelle suutarimestarille, ja kyselin kunnon saappaiden hintaa. Hän lähti liikkeelle perusteista: ensin mitataan jalka ja sen ulottuvuudet ja tehdään lestit (todellakin molemmat jalat). Valmistusprosessi kestää kahdeksan viikkoa sisältäen noin sata työvaihetta. Hinta 1800 euroa. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Palaan asiaan joulun alla. Hän otti numeron ylös ja sanoi että toimitusjonot ovat vuoden mittaisia. Varmasti Suomesta löytyy takumia, käsityöläistaitoa, jota voidaan verrata japanilaiseen käsityöläiskulttuuriin. Jo haluaisin esitellä jollekin japanilaiselle vieraalleni jonkun suomalaisen käsityöläisen jolle takumi jotain merkitsee niin varmasti valinta olisi joku juhlamokkamies/nainen.


Hinnat voivat olla julkisia, mutta olisi suotavaa kertoa miten tavara on tuotettua. Minä sitoudun tähän: DOGMA 2018.












4. syyskuuta 2021

Lyhyesti mutaatioista…


Uuden aikakauden avaavassa kirjassaan ”Growing Great Garlic” Ron L. Engeland puhui mutaatioista. Hänen mukaansa niitä tapahtuu koko ajan, mutta niille käy yleensä huonosti. Ne yksinkertaisesti syödään pois. Parhaimmillaan Engeland kasvatti yli kahtasataa lajiketta, ja nyt puhutaan siis ns. Vanhan Filareen ajasta. Engeland käyttää sana strain puhuessaan eri kynsilaukoista ja ihan tarkoituksella; sanaa variety hän ei käytä. Selasin aina niin asioita selventävää ”Websteriä” ja eri merkityksiä. Luulen kyllä ymmärtäväni miksi Engeland valitsee mieluummin sanan ”strain.” Etymologia ja hiustenhalonta kiinnostaa kyllä vanhaa Vanhan testamentin pääaine-opiskelijaa, joka aikoinaan tavaili Ben Siran hepreankielisiä versioita ja teki kreikankielestä retroversioita ja pohti kolonien kuormittumista mutta nyt on päästävä eteenpäin. Käytämme toistaiseksi sanaa lajike emmekä sanaa kanta. Muutoin tässä menee ikää ja vähän terveyttäkin ja joudun ottamaan virkavapautta asian tutkimiseksi. Siispä asiaan!

Olen löytänyt kahdeksan kasvukierron aikana kymmenkunta ilmiötä eri lajikkeiden joukosta joista käyttäisin nimeä mutaatio. Lajikevalikoima oli suurimmillaan noin 150. Nyt puhutaan 130 lajikkeen joukosta, joka saa viitisentoista uutta lajiketta lokakuulla ja kannanpalautuksia tulee suomalaisilta kasvattajilta saman verran. Lämmin talvi 2019-2020 kohteli kaltoin koeviljelmääni varsinkin Artisten osalta.


Suuren lajikejoukon keskuudessa on nähty pehmytniskojen muuntumista kovaniskoiksi lähinnä tavalla jota jo Engeland ounasteli. Kyse tuossa Engelandin turbaani-hypoteesissa oli siitä että jotkut Artiset eli Artisokkien kasvuryhmän lajikkeet ottaisivat Turbaanin kasvumoodin pohjoisemmissa kasvuolosuhteissa. Näin on tapahtunutkin. Kyse on lähinnä Turbaanien toisesta kasvutavasta. Lisäksi yksi kreoli on muuttunut hyvin vaikeasti määriteltäväksi kovaniskaksi. Kaikista erikoisin mutaatioketju on ns. Sandbergin Messidorin muuntuminen neljäksi eri kovaniskaksi. Yksi Posliini on tuottanut pehmytniskan. 


Näyttää myös siltä että Spanish Rojan idaholaisen muunnelman Killarney Redin kasvutapa on hyvin epävakaa pohjoisissa olosuhteissa. Mitä Spanish Rojasta sen kulkiessa pohjoista kohden aina Kaliforniasta Kanadan rajamaille tiedetään, antaisi aiheen epäillä sen suhteen ns. kreoli-alkuperää. Sandbergin Messidorin kanta-lajike oli Artisokka Messidor. Kreoli-hypoteesi Spanish Rojan suhteen ei ole siis mitenkään kaukaa haettu. Pehmytniskat voivat muuttua kovaniskoiksi. Osa vuonna 2016 haltuuni tulleesta Killarney Red-kannasta otti ilmiselvän kreolien kasvutavan. 


Mutta onko sopassa myös muita lusikoita? Vuonna 2013 aloitin yhdellä lajikkeella ja seuraavana vuonna päästiin kolmeen. 2015 lajikkeita oli jo 29 ja seuraava vuonna noin 90. Vuodesta 2016 ollaan liikuttu lukemissa 130-170. Eri tunnisteita on ollut käytännössä parhaimmillaan 200. Kahdeksan vuoden aikana istutettujen kynsien kokonaismäärä on ollut noin 27 000. Selkeitä kasvutavan muutoksia on ollut lukuisia. Kyse on tietysti siitä mihin vedämme rajan. Engelandin toiminnan jäljiltä ei ole varsinaisesti kuin yksi ”pysyvää kaupallista merkitystä” saanut mutaatio. Kyse on lajikkeesta Russian Redstrake. Kaikki tuon lajikkeen edustajat ovat yhden Filareella kasvaneen poikkeavalta näyttäneen Punaisen venäläisen kynnen jälkeläisiä. Russian Redstrake on luokiteltu Aasialaisten kasvuryhmään kuuluvaksi lajikkeeksi ja mitä tulee kaupallisuuteen, niin liikutaan kuitenkin harrastelijoiden ja itsenäisten kasvattajien suosimassa erikoisuudessa. 


Itsenäisten kasvattajien ja harrastelijoiden lajikkeiksi jäänevät myös Sandbergin omat lajikkeet ja se on tarkoituskin. Satoisuudessaan ja koossaan Rokaleen tavoin kasvava Sameroc ja lähinnä marmoriini Chataigne du Nord voivat kilpailla Isojen venäläisten, Punaisten venäläisten ja isoimpien Marmoriinien kanssa. Tourbillon du Nord on ryhdikäs Turbaani ja Humpgrid on aikainen mutta näyttää siltä että se ei pysty kilpailemaan näyttävyydessä sitä filmaattisemman ja aikaisemman Cielavasin kanssa. Sandbergin Messidorin lasikas-linjan Sandys Glazer on lupaava ja ehkä ensi vuonna saadaan jo kokoakin. Neljäs muunnos eli Posliini sai nimen The Glory of Sandberg ja sen mahdollisen kunniakkuuden näemme vasta parin vuoden päästä. Torcido miettii ollako vai eikö olla. Se jäänee erikoisuudeksi ja on ansainnut oman puolimetrisensä aikojen loppuun saakka. Marinon kasvutapa lienee ainutlaatuinen ja se näyttää pitävän sen eri puolilla Suomea. Vragin raapi muistuttaa paljon Marinoa mutta kasvin maanpäällinen osa on hyvin vaikeaa määritellä mihinkään ryhmään kuuluvaksi. Vrag päihittänee raapien koossa Marinon ja makukin on samaa luokkaa. Sumsikil II lienee jopa aikaisempi kuin muut aikaisimmat turbaanit. Vuonna 2017 Sumsikil I oli valmis korjuuseen jo juhannusaatona ja raapit olivat 40-grammaisia.


Mitä kaikella edellisellä tahdon sanoa ja mikä on selitys lukuisiin mutaatioihin? Näyttäisihän siltä että elinkelpoisia uusia lajikkeita on syntynyt kymmenkunta. Se tarkoittaisi yhtä mutaatiota noin kolmeatuhatta kynttä kohden. Lähtisin liikkeelle seuraavasta:


I  Pohjoiset kasvuolosuhteet saavat aikaan vipinää kynsilaukan genomissa jossa on 13,2 miljardia emäsparia kuten kiinalaiset ovat selvittäneet. 13,2 miljardia on neljä kertaa enemmän kuin ihmisellä. Mutaatioita ilmenee vähemmälläkin määrällä emäspareja.


II Kun lajikkeita on niinkin paljon kuin 150 varsin pienellä alueella, niin pidän mahdollisena, että kasvit kommunikoivat keskenään ja ovat jonkinlainen elävä morfinen verkosto.


III Ilmiötä selittävät kohdat II ja III.


IV On jokin muu asia joka selittää kaiken.


V Asiassa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Engeland löysi varmaankin lukuisia mutaatioita ja vähintään yhtä paljon ja samassa suhteessa kuin Sandberg. Jälkimmäinen pystyi todistamaan edellisen Turbaani-hypoteesin toimivaksi, ja pohjoiset kasvuolot ovat luoneet enemmän uusia lajikkeita ja kasvutapoja joista tulee itsenäisten kasvattajien ja harrastajien suosimia lajikkeita.


VI Jokainen voi löytää aivan samalla tavalla uusia kasvutapoja ja lajikkeita kuin minäkin. Ne vain pitää löytää. Jokainen istutettava kynsi on ”skannattava” kuten myös jokainen kasvi. Jokainen joka kasvattaa kynsilaukkaa voi löytää siitä jotain josta voidaan käyttää nimeä IKIGAI. 


VII Sinä et luo mutaatioita, voit vain löytää ne. 


Seuraavassa kirjoituksessa pohdimme mitä IKIGAI mahtaa tarkoittaa ja mitä se voisi olla kynsilaukan kasvatuksessa.


Vuoden 2019 juhannuksen julkaistiin tämä De Re Allii Sativi-elokuva jossa liikutaan aika tavalla tämän kirjoituksen aihepiirissä. Hmmm… olisiko se mahdollista? No ei vainen. Mutta tässähän se; juhannusviikon ja aaton tunnelmia vuonna 2019: Summer Solstice at Sandbergs 2019.

14. elokuuta 2021

Kumpi ompi parempi, marmori vai rokale…


Mitallisista syistä otsikosta jäi jotain pois; sen olisi kuulunut tietenkin lukea ”Kumpi ompi parempi, marmoriini vai rokale! 

Käytämme tässä kirjoituksessa, ja muutenkin, kielen kannalta dynaamisia ja suuekonomisia ilmauksia. Marmoriineilla tarkoitamme lajikeryhmää jota kutsutaan myös marmoripurppuroiksi (Alkujaan englanniksi Marbled Purple Stripes). Rokale on sama asia kuin Rocambole.


Yleensä DRAS-kirjoituksessa on lopussa jotain musiikkia mutta jotta saisimme tämän kirjoituksen asian vakavuuden oikeaan mittasuhteeseensa ihan alusta alkaen niin on parasta kuunnella tämä Reino Helismaan nerokas kappale ”Kumpi ompi parempi.” 


Alexandra-kysymyksessä olemme siirtyneet niin sanotusti totuuskomission aikaan. Pitkäänkin vain Alexandraa kasvattanut, ellei peräti viljellytkin, voi nyt kysyä mitäs tämä nyt sitten onkaan? Mutta ei hätää… Periaatteessa kaikki Alexandra-nimen alla kasvatetut kynsilaukat ovat kelvollista tavaraa. 


Alexandra-totuuskomission työlista on vallan pitkä ja sitä voidaan lähestyä myös toimituksellisesta näkökulmasta pienin siivuin. Tehtävä on laaja ja tässä kirjoituksessa keskitymme yhteen sivujuonteeseen. Suurin osa A-nimikkeen alla kasvatetuista lajikkeista on marmoriineja ja rokaleita. Irrottaudumme varsinaisesta Alexandra-kysymyksen puinnista ja kysymme otsikon mukaisesti ”kumpi ompi parempi, marmoriini vai rokale?” Kysymys on lopulta vain kahden kasvuryhmän ominaisuuksista. Lähdemme seuraavista kysymyksistä.


Viljelyvarmuus ja kannan säilyvyys

Satoisuus ja raapin koko

Säilyvyys

Maku

Käytettävyys

Eleganssi


Lähdemme siis kuuden erän otteluun ja lopuksi vielä mitalitaistelu; yhdestä täysosumasta voitto.


1 erä. Viljelyvarmuus ja kannan säilyvyys. Monet rokaleet ovat sopeutuneet oloihimme hyvin vai onko kyse ollenkaan sopeutumisesta? Suomi ja siinä sivussa Ruotsin ja Norjan käsittävä niemimaa on vain yksi Aasian jättiläismantereen niemimaa. Jos Suomessa syntyisi aitoja siemeniä tuottavien lajikkeiden kautta uusi lajike niin sen voisi nimetä aivan hyvin Länsi-Siperialaiseksi. Venäläiset rokaleet pärjäävät meillä hyvin, mutta on kuitenkin luultavaa että siperialaiset marmoriinit menestyvät paremmin Lapin korkeudella. 


Kun puhutaan kannan säilyvyydestä tullaan monikyntisyyden ongelmaan. Rokaleet lähtevät tuottamaan tupla-, ja triplakyntissä yksilöitä uudistetussakin kannassa jo viimeistään neljännen kasvukierron aikana. Makuun tämä ominaisuus ei sen kummemmin vaikuta mutta joskus neljää istutuskelpoista kynttä varten joutuu avaamaan kolmekin raapia. Marmoriineilla tätä tekijää ei esiinny kovinkaaan paljon. Rokaleita on uudistettava koko ajan latvaklooneista mutta mikrolisäyskin on toki mahdollista.


Pisteet:

Marmoriini 2 — Rokale 1. Tilanne ekan erän jälkeen 2-1.


2 erä. Satoisuus ja raapin koko. Tietenkin rokale voittaa marmoriinin kun puhutaan sadon absoluuttisesta koosta. Iso venäläinen tuottaa todennäköisesti suurimmat raapit tässä kasvuryhmässä. Tosin sellainen lajike kuin Montana Giant on vielä kokeilematon suure oloissamme. Viime vuoden suurin yksilö DRAS-koeviljelmällä, siis Ison venäläisen IGOR-kanta  tuotti 182-grammaisen yksilön. Tänä vuonna odotetaan 200-gramman haamurajan rikkoutumista. Lopullinen punnitus tehdään ennen elokuun loppua. Kyse on riihikuivastaa yksilöstä jossa on 6 täysin ehjää wrapperia. Raapi on parturoitu neljän millin sängelle ja varsi on trimmattu tuuman pituiseksi. Sadan gramman riihikuivassa tuotteessa on keskimäärin 93 grammaa täyttä tavaraa ja 7 grammaa kuorta, kantaa ja parransänkeä. Isoja raapeja ne tuottavat, mutta rokale on riskinä ruma.


Pisteet:

Marmoriini 0 — Rokale 2. Tilanne toisen erän jälkeen 2-3.


3 erä. Säilyvyys. Elintarvikkeiden säilyvyys on ollut yksi ihmiskunnan iäisyysongelmista. Roomalaiset säilyttivät kynsilaukkaa kuivien akanoiden joukossa ja jopa savustuskäsittelivät sitä. Sadon kuivaaminen ja säilyttäminen ei ole kenellekään ongelma. Tavara säilyy kelvollisena seuraavaan kevääseen mutta jokaisella kasvuryhmällä on omat ominaisuutensa. Kynsilaukkaa voidaan verrata perustellusti viineihin. Aasian purppurat ja lasipurppurat tulevat elinkaarensa huippuun nopeasti. Hyvinkin säilytetty lasipurppura on nähnyt parhaat hetkensä jo pyhänpäivään mennessä. Vaikka joku sanoisin että hänen rokaleensa ovat kunnossa vielä pääsiäisenä, niin joku toinen voisi olla ihan eri mieltä maistelun jälkeen. 


Missä marmoriinit ovat tasaista joukkokuntaa löytyy rokaleiden joukosta sen sijaan vaihtelua. Saksan punainen ohuinen wrappewreineen ja keraamisine kuorineen ei säily kovin hyvin vuodenvaihdetta pitemmälle. Punainen venäläinen on ehkä parempi säilyvyyden kannalta kuin Iso venäläinen. Näennäisesti hyvin säilynyt rokale voi olla pääsiäisenkin aikaan vielä kova ja kynsien kasvuaihe ei viherrä mutta kuivamista on jo tapahtunut. Säilyvyyden kannalta marmoriinit ovat paljon parempia mutta toki lajikekohtaisiakin eroja on. Vaikka Havrania (Hyvin varmasti sama lajike kuin Petrovski) on kehuttu paljon niin se ei ole mikään hyvä säilyjä. 


Säilyvyyden kannalta tärkeintä on tietenkin oikea ajoitus sadonkorjuussa ja kuivatus . 


Pystykuivatus onkin sitten oma lukunsa.


Pisteet: 

Marmoriinit 2 — Rokaleet 0. Tilanne kolmannen erän jälkeen 4-3.


4 erä. Maku. Makua päästään arvioimaan vasta jos saatavailla on riittävästi eri kasvuryhmien lajikkeita hyvin kuivattuna. Maistelunäkökulman suhteen marmoriinit ja rokaleet ovat samalla viivalla vain talvikuukausina. Kun puhutaan kypsyydestä niin rokaleet ovat tietysti valmiimpia aikaisemmin kuin marmoriinit. Missä lasikkaat ovat elo-syyskuun kynsilaukkoja niin rokale-aika koittaa lokakuulla. Marmoriinit tulevat kehiin marraskuussaa ja raitiset ovat täyttä tavaraa vasta joulukuulla. Pääsääntöisesti rokaleita on pidetty vahvemman makuisina kuin marmoriineja, mutta kyse on monesti vääränlaisesta kuivatuksen ja auringonvalon turmiollisesta vaikutuksesta. 


Siperialaiset marmoriinit voittavat rokaleet selvästi mitä tulee allisiini-pitoisuuksiin. Marmoriinit eivät juuri häviä tässä suhteessa paljoa edes posliineille. Makuvivahteita, yrttisyyttä ja vihanneksellisuutta löytää marmoriineista enemmän kuin Rokaleista. Missä uuret rokaleet, Iso venäläinen, Punainen venäläinen, Saksan punainen ja muut ovat lähinnä maustamatonta viljaväkiviinaa on Marmoriini Havran sitten Subrovkaa, maarianheinällä maustettua viinaa. Moni on saanut Rokaleista väärän kuvan syötyään pelkästää suurikokoisia lajikkeita suurina. Iso venäläinenkin on parhaimillaan 80-grammaisena. 


Pisteet:

Marmoriinit 2 — Rokaleet 0. Tilanne toisen erän jälkeen 6-3.


5. erä. Käytettävyys. Rokaleet ovat kiitollisia kynsialukkoja useimpien mielestä. Jos etsii voimakasta makua eikä halua hifistellä niin rokale on hyvä perjantai-pullo kansantislettä eli kosyymiä. Marmoriinit ovat sitten väriviinoja eli ylämaan vesiä, ranskanviinoja ja Karibian henkäyksiä. Lopulta kysytään mitä pitää arvostaa? Jos halutaan sauteerata kynsilaukkaa niin tässä tapauksessa marmoriinit ovat paras vaihtoehto ja nimenomaan siperialaiset. Otetaanpa tähän lainaus vuoden 2016 kirjoituksesta: 


”Ruuanlaitossa Siperialainen on yksi parhaista, ellei peräti paras ja monikäyttöisin kaikista kynsilaukoista. Se on yksi parhaiten karamellisoituvista lajikkeista ja tuo makuvivahde saavutetaan nopeasti. Siihen riittää vain 20 sekunnin sauteeraus kuumalla pannulla voissa. Ns. Maillard-reaktio tapahtuu pannulla todella nopeasti; sokeri sitoutuu proteiinien aminohappoihin tuottaen glykosyyliamiinia. Uudelleenjärjestäytyminen tapahtuu myös nopeasti ja glykosyyliamiini muuttuu vakaammaksi ketoamiinimolekyyliksi. Ketoamiini tekee maun ja värin toffeeseen ja paistettuun sipuliin ja se on myös "paahtoleivän maku." Maillard-reaktio tapahtuu 140-asteen lämpötilassa. Hienostuneempi tapa kynsilaukkavoille on yksinkertaisesti sekoittaa pilkottu tai puristettu ja sauteerattu siperialainen voihin ja nauttia se lämpimänä. Uuniperunoiden kanssa yhdistelmä on hyvin viettelevän tuoksuinen ja maku on sellainen, että jälkiruokaa ei jää todellakaan jää kaipaamaan. Sanomattakin on selvää että Siperialainen on oiva joulu-kynsilaukka.”


Pisteet:

Marmoriini 2 — Rokale 1. Tilanne toisen erän jälkeen 8-4.



6. erä. Eleganssi. Liikutaan jos varsin vaikeasti tulkittavassa todellisuudessa ja kyse on joidenkin lajikkeiden tuomasta lisäarvosta. 


Pisteet:

Marmoriiniit 1 — Rokaleet 1. Tilanne kuuden erän jälkeen 9-5.


Mitalitaistelu. 


Vaikka marmoriinit näyttävät olevan ylivoimaisia kun katsotaan kokonaisuutta ja niillä on joukoissaan kynsilaukkojen velho eli Havran, niin mitalitaisteluun Rokaleilla on varaa tuoda kehään vielä Karpaatialainen. Se on hyvin vähän perseilevä puolalainen kaunotar jonka kynnet ovat parhaiten hoidetut. Maultaan se on eleganssein ja saa ryhmätoverinsa Spanish Rojan ja Killarney Redin tuntumaan vulgääreiltä. Kypsän Karpaatialaisen rakenne on rakeisen rapea ja suorastaan rasvainen. Tuli ja sokeri tanssivat suussa ainutlaatuisella tavalla. Karpaatialainen on kuitenkin hyvin hankala kasvatettava kokeneellekin harrastajalle.


Marmoriinit voittavat rokaleet vaikka rokaleiden jokeri, Karpaatialainen, tuo taisteluun merkittävän panoksensa.


Mutta kilpakentiltä kuuluu kummia! Outokaisten joukkueen keskuudessa kohotetaan profiilia ja heillä on muutama lähes Karpaatialaisen kaltainen lajike ja valmennusleiriltä ja Komsomol-osastolta kuuluu vallan kumia. Marino on ottanut johtajan roolin ja kannustaa muita lajikkeita kohentamaan kuntoa, ulkonäköä ja etsimään hinkakua. Ehkä näemme marmoriinien ja outokaisten ottelun vuonna 2024 Pariisin XXXIII Olympiadin kisojen jälkeen. 


Lopuksi vielä jotain Alexandra-kysymyksen tiimoilta. Niin… Alexandra-nimikkeen alla on kaupattu kolmen kasvuryhmän lajikkeita. Kenenkään ei ole pakko tunnistuttaa kasvuryhmiä eikä edes kovasti murehtia asiaa. Joka toimittaa tavaraa muille voisi kyllä tehdä asia eteen jotain. Oman kantansa voi nimetä perseily-nyanssit ja Marmoriini/Rokale-erottelun unohtaen miten parhaaksi näkee. Koska kyse on Aasian ja suuren Venäjän lahjasta meille suomalaisille niin tässä valikoima kovin ilmeikkäitä venäläisiä naisten ja miesten nimiä mitä ensimmäiseksi mieleen tulee:


Miehet: Arman; Artyom; Boris; Burian; Cheslav; Daniil; Dmitry; Fedor; Gavril; Hedeon; Jasha; Kirill; Maxim; Nikita; Orel; Petrov; Rurik; Sergei; Vasili ja Yakov.


Naiset: Alina; Anya; Czarina; Darya; Devora; Evgenia; Inessa; Katyuska; Lara; Lyudmila; Marisha; Mila; Nesha; Oksana; Sinovia; Theodosia ja Viveka.


Kunnia heille joille se kuuluu: Uralin pihlaja.