4. joulukuuta 2016

Mistä kunnon kamaa? Kynsilaukkaa viljelemään. vol 2.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Eilisestä on jatkaminen. Joulukuun neljännen avaus MMXVI-vuonna poiki yhden kommentin ja se avasikin ison näköalan. Kynsilaukan viljelyä ei noin vain aloiteta, ei ainakaan korkeatasoisen kynsilaukan, sellaisen kynsilaukan jonka raapien keskimääräinen koko olisi 70 grammaa. Mutta ennen kuin jatkamme niin pieni vilaisu pohjoisen napaseudun tilanteeseen on paikallaan. Viimä päivinä jäätikkö on ollut kasvamaan päin (http://nsidc.org/arcticseaicenews/). Huippuvuoret voisi vielä kiertää purjehtimalla ja Novaja Zemljankin jos kiirettä pitäisi. Parempaan suuntaan ollaan menossa. Hyvin katetuissa kynsilaukkapenkeissä riittä vielä lämpöäasteita yksi tai kaksi ainakin Vanhan Suomen horisontissa.

Kun puhutaan kynsilaukan viljelystä Suomessa on aivan aluksi katsottava karttaa. Karkeasti voidaan sanoa, että ensimmäisen salpausselän eteläpuolinen alue ja lounais-suomi sopii parhaiten kynsilaukan kasvattamiseen. Pohjoisemmassa viljely toki onnistuu vielä hyvin, mutta se vaatii enemmän vaivaa. Meri-Lapissakin voidaan vielä saada hyviä tuloksia, mutta vaivaa se taas vaatii vielä enemmän ja lajikevalinnan pitää olla kohdallaan. Kun puhutaan suotuisan suven alueesta eli Ahvenanmaasta, lounais- ja etelärannikosta  Helsingistä Raumalle ei varsinaista eroa varmasti ole. Läntinen Uusimaa ja Kymenlaakso kuuluvat samaan kaistaleeseen. Talvet ovat kylmiä ja kesällä riittää varmasti lämpöä.

Ratkaisevaa on kuitenkin se kuinka nopeasti kevät tulee ja millainen toukokuu keskimäärin on. Tässä suhteessa Vanha Ahvenanmaan ja Vanha Suomi ovat varmastikin parhaita paikkoja. Jos kasvi tuottaa toukokuun toisella puoliskolla kukkavarren Lounais-Suomessa ja järviseudulla ollaan vielä kuukauden jäljessä niin ero on juuri tässä. Ihanteellisella alueella voi kasvattaa varmastikin kahtasataa lajiketta varsin menestyksekkäästi. Kyseeseen tulevat useimmat kovavartiset lajikkeet ja aina niin sopeutuvaiset artisokat.

Maaperä on hyvin tärkeä tekijä, mutta siihen voi toki vaikuttaa. Käsityö-valtaisella viljelymene-telmällä toimittaessa tavoitellaan suurikokoisia raapeja varsin pieneltä alalta. Tällöin maaperän parantaminen voi olla kannattavaa. Pienellä alalla tässä tarkoitetaan yhden amerikkalaisen eekkerin alaa eli vajaata puolta hehtaaria. Ihanteellisen viljelypaikan voi toki löytää ja silloin etsitään hiekka-peltoa. Tällaisia alueita on kuitenkin harvassa. Jos aarin kokoisella alueella kasvattaa 1600 kasvia niin siitä voi kärsivällisellä työllä saada satoa 120 kiloa. Tällöin raapin keskipaino on 75 grammaa. Kasvualaan mahtuu 8 penkkiä joiden leveys on 65 senttiä. Penkkien välissä on 50 sentin huoltokäytävät. Tässä on vielä kyse pienen mittaluokan hankkeesta. Jokainen voi kuitenkin kokeilla millainen vaiva tuonkin kokoisen viljemän hoitamisessa on.

Kasvualue ja maaperä ovat tekijöitä jotka ovat tarjolla jokaiselle. Tekijä jota ei aina ole tarjolla on sitten kärsivällisyys. Tyhjästä ei ponnahdeta kokoluokkaan 7000 kynttä tai enemmän. Tiettävästi se ei ole onnistunut keneltäkään jos kyseessä on puhtaasti tuotettu kynsilaukka. Puhtaalla tarkoitetaan tässä ilman kasvinsuojelu-myrkkyjä ja käytännössä ilman väkilannoitteita tuotettua kynsilaukkaa. Kun puhutaan antiikkimenetelmästä niin tästä juuri on kyse. Suomessa tuotettua talvikynsilaukkaa voi olla tarjolla, mutta samalta tilalta et taatusti saa kesän suurta sesonkiherkkua ei kukkavarsia. Nimittäin sipulikärpäsen torjunta ajoittuu juuri siihen aikaan jolloin varret ovat parhaimmillaan. Näin se vain on.

Tässä yhteydessä on nostettava esiin keväinen lisätypen tarve. Maaperä voidaan toki valmistaa siten, että se sisältää riittävästi typpeä kevään kasvua varten. Teollisesti valmistettua ureaa ei saisi ns. luomu-viljelyssä käyttää. Sen sijaan sikaloiden liete-lanta ja elikoiden kusute sinänsä ovat hyväksyttyjä aineita. Mitä navetassa ja sikalassa tapahtuu on sitten toisarvoinen asia kunhan se vain ei ole teollisesti tuotettua. Teollisesti urea valmistetaan nestemäisestä ammoniakista ja hiilidioksidista korkeassa paineessa ja lämpötilassa. Possuista puheenollen...

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

2 kommenttia:

  1. Moni unohtaa sen kun istuttaa kynnet syksyllä ja lannoittaa maan, niin se talven ravinnehävikki on noin puolet liukoisesta typestä. Hieman fosforia tarvitaan sen takia kun juuristo on keväällä pieni ja yhteyttämistapahtuma tarvitsee sitä.

    Lukiessani Filaree farmin kokemuksia valkosipulista niin siellä tulee esille sellainen asia kuin liian nopeasti touko- kesäkuun vaiheilla alkanut hellejakso. Se lyhentää kasvukautta ja pienentää satoa. Aron kasvi jouduttautuu valmiiksi ennen kuivaa kesää.
    Sinun päätelmä Suomen sääoloista pitää paikkansa, lounaisrannikko ja Ahvenanmaa siellä meri tasaa keväällä lämpötiloja ja se on valkosipulille edullista.

    VastaaPoista
  2. näin se on. filaree sijaitsee noin 260 metriä merenpinnan yläpuolella vuoristolaakosssa. talvi tulee siellä aina lokakuun loppupuolella ja lumi pysyy heti maassa. kevät tulee ppaljon aikaisemmin kuin meillä onhan omakin taajama jonka liepeillä filaree sijaitsee samalla korkeudella kuin tsekkien pääkaupunki praha. kevät ja kesä ovat kuivaa aikaa filareella ja tuotanto perustuu keinokasteluun. se suuri etu tuolla farmilla on, että heinäkuun alusta kuivaa kautta riittää elokuun loppuun ja sato voidaan kuivata "hall-olosuhteissa." kaikki siellä ei ole aivan ihtnateellista, mutta kaiken yhteisummassa se on todella ihanteellinen paikka kynsilaukan kasvattamiselle.

    meillä suomessa paras kaistale viljellä kynsilaukkaa on korkeudella lappeenranta-laitila ja tuosta alueesta lounaisin suomi on vielä kaikista ihanteellisin. ahvenanmaa olisi monellakin tavalla paras paikka.

    avaamme tänään illalla uuden luukun ja jatkamme viljelyn parissa.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.