Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Lauantain toivottuja kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen joululaulut koska tänäinen laululista on niitä tulvillaan. Otsikon mukaan on nyt tietenkin elettävä ja juttu sen mukaan myös väännettävä. Mutta mikähän se oikein sitten on? Lähestyisikö asiaa ulkoisista vai sisäisistä kriteereistä.
Joululauluissa ei mainita sanaa valkosipuli tai kynsilaukka. Tässä tapaukseesa Juice Leskisen Sika on ehdottomasti lähinnä. Siinä nimittäin on ainakin lista jouluna nautittavista aineista: Joulu täynnä on kinkkua, kylkeä, potkaa, läskiä, niskaa ja tietenkin votkaa… Mutta ei siellä mainita kynsilaukkaa eikä valkosipulia.
Mutta eräs tietty laulu ilmaisee kyllä talvikynsiluakan viljelijän hartaan toiveen. Se on tunnelmallinen kuvaus ajasta jota näemme kaikista varmimmin vain postikorteissa ja vanhoissa elokuvissa. Toisaalta myös eräs ulkomainen laulu tulee lähelle tätä talvimaisemaa. Eikä nyt puhe ole mistään eräästä tai tavallisesta laulusta vaan kyseessä on yksi maailman eniten myydyistä ja levytetyimmistä joululauluista. Nythän tässä vallan huomaa sen että kynsilaukkamaisia lauluja voi olla muitakin. Ehkä tämä tarkastelu pitäytyy nyt näihin kahteen ja enemmänkin kotimaiseen. Eri asia sitten kumman soitamme loppulauluna.
No kysehän on tietenkin kynsilaukanviljelijän hartaasta toiveesta. Siitä että muhkeiden penkkien hyvin kateytujen penkkien päällä olisi reilu kerros kunnon lunta. Nyt monella alkaa jo raksuttamaan päässä ja pikku hiljaa oikea vastaus hiippii mieleen kunnes se välähtää mahtavana ahaa-elämyksenä tajuntaan. Niin, kaikista kynsilaukkamaisin laulu lienee ”On hanget korkeat nietokset.” Talvea tarvitaan sillä talvikynsilaukka tarvitsee talvea ja oikeaan aikaan tuleva lumipeite on tarpeellinen, sen osoitti viime talvi.
Joululaulun runon on tehnyt Vilhelm (Vilkku) Joukahainen (aikaisempi sukunimi Seppä) (19. huhtikuuta 1879 Vehkalahti – 27. maaliskuuta 1929 Hamina). Joukahainen oli suomalainen opettaja, toimittaja, runoilija, Maalaisliiton kansanedustaja ja peräti ministeri. Ministerinä hän oli neljässä eri hallituksessa. Viiteen vuosikymmeneen jääneen elämänsä aikana Joukahainen tuskin söi kovin paljon kynsilaukkaa. Tunnettu raittiusmies kun myös oli niin tuskin valkosipuliviinaakaan hän ehti elämänsä aikana maistaa. Tai mistä sen tietää vaikka raittiusmiehen vakaumuksen syynä olikin kerran nuoruudessa vahingossa otettu tömänderi kynsilaukkaviinaa. Kukapa tietää? Runojulkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1901 Joulupukki-lehdessä ja sävelmän siihen on tehnyt itse Sibelius. Laululla oli erikoisasema Sibeliuksen kotona Ainolassa: perheen joulunvietto alkoi säveltäjän soittaessa kappaleen flyygelillä. Sibelius mitä ilmeisimmin nautti elämänsä aikana jossain muodossa kynsilaukkaa.
Se ulkomainen samaa asiaa ajava laulu on tietenkin ”White Christmas.” Se on 101-vuotiaaksi eläneen Irving Berlinin tekele. Berlin oli venäjän-juutalaisten emigranttien lapsi ja on todennäköistä että hän söi elämänsä aikana useastikin kynsilaukkaa. Laulun teki tulkinnalalan tunnetuksi Bing Crosby ja se on maailman eniten myyty single-levy.
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Englanniksi löytyy jouluiseen piirroselokuvaan "How The Grinch Stole Christmas" liittyvä laulu, jossa mainitaan sana "garlic". Varsinaiseksi joululauluksi se ei kuitenkaan käy, eikä se ole mitenkään valkosipulia mairitteleva.
VastaaPoistaYou're a Mean One, Mr. Grinch
Siperialaista alkuperää olevaa valkosipulia nauttiessa voi kuunnella vaikkapa Trans-Siberian Orchestraa, vaikkei kyseinen orkesteri nimestään huolimatta ole kuitenkaan siperialainen, mutta eihän ne useita generaatioita kaukana Siperiasta kasvaneet valkosipulitkaan ole enää ihan aitoja siperialaisia.
Top Tracks - Trans-Siberian Orchestra
kiitoksia kommentista! tutkin tapaukset!
VastaaPoista