26. heinäkuuta 2016

Katso, minä teen sinusta suuren kansan!

Ja aivan tähän alkuun De Re Allii Sativi—uutimia tästä linkistä.

Kesäkuulla saapuneen pienen Spanish Roja-raapin kynnet ovat siis olleet mullissa jo kuukauden. Nyt ne ovat sproutanneet kunnolla ja kasvuaikaa on kaiken järjen mukaan vielä jopa 80 päivää. Elikkä lokakuun toisella puoliskolla kasvit tuleentuvat ja maan pinnan alta voi hyvinkin löytää pieniä sinkku-raapeja. Sen jälkeen ne saavat viettää parisen kuukautta luonnollista lepoa kunnes joulukuun puolivälissä ne pääsevät taas maan poveen tekemään pienet juuret, ja valmistautumaan suureen kevääseen. Heinäkuussa 2017 kuluvaa kynsilaukkavuotta saamme sitten nähdä kahdeksan pientä monikyntistä raapia ja tarina saa jälleen uuden luvun. Kaikki merkit ja tilastot viittaavat siihen, että tulevasta loppuvuodesta tulee samanmoinen kuin viimä vuoden vastaavasta. Planeetan yleislämpötila on vallan korkea. Lähi-idässä mitataan kuuttakymmentä käyviä lämpötiloja ja pohjoinen napaseutu näkee tänä vuonna hyvin pienen jäätikön. Kovasti liikutaan jo ”jääputken” alarajoilla. Katsokaas asiaa tästä linkistä ja kauhistelkaa jos näette sen tarpeelliseksi. 

Puhe ”suuresta kansasta” ei ole mitenkään perätön väite eikä houkan houretta. Kun tehdään kaikki tarpeellinen mikä on loppujen lopuksi ihmisen askareissa pientä hoitaa älykäs kasvi kyllä kaiken lopun. Pitää vain olla kärsivällinen eikä syödä kuormasta. Yksi maisteltu kynsi olisi maahan vietynä yksi raapi seuraavana vuonna. Toki laaduntarkkailun vuoksi jokunen kynsi on aina uhrattava ennen kuin kasveja on viljalti.

Yhdestä pienestä raapista tulee lopulta seitsensataapäinen kukoista penkki. Eikä siihen mene lopulta niin montakaan vuotta. Kynsilaukkavuoden 2016 sadon tuleennuttua (Kalenteri-heinäkuussa 2017) on tuloksena kahdeksan pienemmän keskikoon raapia ja kolmisenkymmentä kynttä. Ne menevät käytännössä kaikki maahan. Seuraavana vuonna eli heinäkuussa korjataan sitten 30 raapia joista saadaan jo 120 hyvin korkealuokkaista keskikokoista, lähes ihanteellista lisäys-kynttä. Heinäkuussa 2019 korjataan satoa 120 oikein hyvän kokoista raapia ja maahan menee 720 kynttä. Toukokuulla 2020 pellolla lainehtii 30 metriä pitkä penkki Sinistä kreikkalaista julman robustisessa kasvussaan. Puhe suuresta kansasta on tullut todeksi. Se ei ole ainoastaan suuri vaan myös kukoistava, se on elinvoimaisuudessaan ja näyttävyydessään silmiä hivelevä. Tuolla kasvustolla on tuossa vaiheessa sisaruksia monissa puutarhoissa. Ja kaikki on saanut alkunsa yhdestä pienestä raapista.

”Kynsilaukkavuosi” on termi jota sietää miettiä. Kalenteri-vuosi on aina kalenterivuosi. Sadonkorjuu on kuitenkin tärkeä etappi vuodenkierrossa ja se on myös hyvä aika aloittaa uusi kynsilaukkavuosi. Jokaiseen kuukauteen kuuluvat omat toimensa ja itse kasvihan on aina toimessaan. Tai sanotaan nyt että leveysasteillamme aika pysyvästä lumentulosta maaliskuun alkuun on kasvin horrosaikaa. Mutta kyllä ajanjakson joulukuusta helmikuulle voi nimetä luonnonilmiöidenkin mukaan: ”Talvi-auringon kuu;” ”pakkaskuu” ja ”lumikuu.” Palaamme asiaan kunhan kerkeämme…

https://www.youtube.com/watch?v=xotPWR5I8RY

20. heinäkuuta 2016

Pelto opettaa I — Kuusi kosketusta.

Talvikynsilaukan viljely vaatii paljon vaivaa ja mitä suurempi on kasvien määrä sitä suurempi on työmääräkin. Jokaista kasvia joutuu koskettamaan sen elinkaaren aikana lukuisa kertoja jos lopputuotteesta halutaan saada ensiluokkainen. Ensiluokkaisella tuotteella tarkoitetaan tässä tietenkin isoa raapia jossa on vähintään kolme täydellistä, puhdasta ja virheetöntä wrapperia, siis päällyslehteä. Yhtä kasvia, siis yhtä valmista ensiluokkaista raapia, tuotettaessa tarvitaan kuusi työvaihetta. Kaikki alkaa hyvin valikoidusta kynnestä ja päättyy ensiluokkaiseen raapiin.

Kynsiäiset ovat aivan ensimmäinen vaihe uuden sadon tuottamisessa. Kun maat ovat istutuskunnossa ja suuri päivä lähestyy kosketaan tulevaan kasviin ensimmäisen kerran. Lisäysmateriaaliksi valitut raapit avataan ja tulevat kasvit saavat näin ensikosketuksen. Taitava kynsijä käsittelee tunnissa hyvinkin 90 isoa raapia. Sopivat kynnet menevät maahan muutaman päivän sisään. Jos avaa esimerkiksi 120 Isoa venäläistä menee aikaa noin puolitoista tuntia. 120 raapia antavat lisäysmateriaalia noin 700 kynnen verran. Yksi kynsi vie aikaa noin 8 sekuntia. Voi kuullostaa paljolta, mutta jos mielii kasvattaa vain ensiluokkaista kamaa, niin näin on. Raapi pitää avata taidolla ja jokainen kynsi on tarkastettava ja poikkeavuudet pitää havaita. Kuten on sanottu jo aiemmin monesti, niin valitettavasti suurin osa kynsilaukan tuottamista muunnoksista on yksinkertaisesti syöty.

Istutus vie aikaa muutaman sekunnin per kynsi kun se tehdään käsin. Pitää toki ottaa huomioon, että kasvupaikka on valmisteltava huolella ennen tätä. Jos pidetään kiinni kohtuullisesta viljelykierrosta niin maan valmistelu on aloitettu jo kaksi vuotta aikaisemmin. Kynsien istutuksen jälkeen penkeille pitää luonnollisesti laittaa talvikate. Sekään ei ilmesty tyhjästä. Tässä vaiheessa kynsilaukan kasvattaja voi näennäisesti levähtää jos sato on saatu jakeluun. Talvikuukaudet ovat täynnä odotusta.

Kun kevät on koittanut ja lumi sulannut niin on aika poistaa talvikate. Penkit saavat silloin kaiken auringonvalon maksimaalisesti. Työvaiheista tämä on keveimmästä päästä mitä työekonomiaan tulee. Pienen skaalan viljelijä selviää muutaman tunnin ponnistuksilla. Mutta kun kyseessä on jo 400 juoksupenkkimetriä ja kohtalainen keskisuuri hanke tarvitaan jo  yksi työpäivä. Huhtikuun alussa kasvin maanpäällinen osa on hyvänä vuonna viisituumainen ja on aika antaa tarvittava lisätyppi. Tämän jälkeen on aika laittaa kesäkate. Huolettomat päivät eivät jatku tämän jälkeen sillä kastelu vie paljon aikaa vaikka olisi asentanut pienen järjestelmänkin.

Seuraavan kerran kasviin kosketaan kesäkuun viimeisellä viikolla tai heinäkuun ensimmäisellä viikolla. On aika poistaa kukkavarret. Talvikynsilaukan elinkaari on noin 230-270 päivää muunnoksesta riippuen. Jos kaikki menee hyvin niin sadonkorjuu voi alkaa Isolla venäläisellä 105 päivään sprouttauksen jälkeen. Tänä vuonna Iso venäläinen sprouttasi maaliskuun 29 päivä ja sadonkorjuu alkoi 13 heinäkuuta. Sadonkorjuun alkaessa keskimäärin kuusi lehteä oli vielä vihreitä. Viikko tuosta eteenpäin olisi merkinnyt vain kolmea tai neljää  ehjää wrapperia. Kuusi päivää lisää olisi siis merkinnyt kahden wrapperin menetystä. Em. ajanjakso maalikuun lopulta heinäkuun puolivälin tietämille on 107 vuorokautta. Aikaisempikin  sprouttaus leudon lopputalven ja lämpimän maaliskuun myötä on toki joskus vielä mahdollista. Kaikista tärkeintä on kuitenkin lämmin ja aurinkoinen toukokuu ja se, että kasvin viherkone on valmis viimeistään toukokuun 25 päivä. Kukkavarren poisto vie aikaa muutaman sekunnin, mutta jos on tullut istuttaneeksi syksyllä vaikkapa 3400 kasvia niin aika menee hyvinkin 3-4 tuntia koko savotassa.

Nosto vie paljon aikaa ja vaatii selkää. Työtoverin kanssa kaikki sujuu paljon nopeammin. Jos on irtonainen maa-aines ja kuiva sää selviää yhden kasvin kanssa keskimäärin kahdeksassa sekunnissa kunhan vauhtiin päästää. Aluksi maaperää pitää löyhentää talikolla. Sitten tartutaan maanpäällisen osan tyveen aivan maanpinnasta ja nostetaan kasvi ylös. Oikeakätinen vetää kasvin maasta vasemmalla kädellä ja pyyhkii mullat oikealla kädellä. Kahdeksan sekuntia kasvia kohden voi kuullostaa paljolta, mutta kauniin raapin vuoksi pitää tehdä viljalti töitä.

Nostoa seuraa esikuorinta joka pitää tehdä varsin pian noston jälkeen. Jos jättää kottikärryllisen isokokoista talvikynsilaukkaa vartomaan seuraavaan päivään joutuu näkemään kaksinkertaisen vaivan. Seuraavana päivänä päällimmäiset lehdet ovat todella tiukassa. Esikuorinnassa poistetaan kaksi päällimmäistä lehteä. Toimenpide nopeuttaa kuivumista. Esikuorinnan jälkeen vielä varrelliset kasvit laitetaan sopiviin nippuihin ja laitetaan kuivumaan. Esikuorinta nopeuttaa kuivumista huomattavasti ja jos noston jälkeen ilmat ovat suotuisat ei varsinaista loppukuivausta edes tarvita. Loppukuivauksen voi tehdä erikseen tätä tarkoitusta varten tehdyssä kuivurissa tai ”riihi-olosuhteissa.” Esikuorinta vie aikaa kasvista riippuen kymmenestä sekunnista minuuttiin. Sipulikärpäsen vioittaman raapin, niitä löytyy aina farmilta kuin farmilta vaikka viljelykierrosta olisi pidetty kiinni ja ”torjunta” olisi onnistunut,  voi vielä pelastaa poistamalla tarpeeksi monta lehteä. Mutta jos sipulikärpäsen toukat ovat päässeet raapin sisään ei siitä enää saa kelvollista. Tällaiset raapit voi vielä ”shokki-kuivattaa” ja kasvattajan kunnia-asia on syödä ne itse. Monesti sadonkorjuuvaiheessa sipulikäräsen viottamasta raapista on pilalla vasta yksi kynsi. Tällaiset raapit eivät suinkaan ole mitään hylkytavaraa vaan niistä voi myös valmistaa kynsilaukka-jauhetta.

Lopulta voitto häämöttää kasvattajan horisontissa ja on aika trimmata raapit luovutuskuntoon. Ensiluokkaisessa raapissa on jäljellä 3, mieluumminen 4 tai 5 ehjää wrapperia. Jokainen raapi on tarkastettava ja kokoluokitus on myös tarpeen; aikaa menee tähänkin.

Että paljonko aikaa menee yhteen raapiin ennen kuin se on luovutuskunnossa. Tietysti jotkut ovat ripeämpiä mitä näihin kuuteen kosketukseen tulee. Kirjassaan ”Growing Great Garlic” Ron L. Engeland varoitteli kokemukseensa pohjautuen siitä miten kasvattajan tulee tuntea omat rajansa. Jos lasketaan yhteen kaikki aika jot tarvitaan maan valmistamiseen, katteen tekemiseen ja kaikkiin muihin toimenpiteisiin voidaan sanoa että urakka on vallan suuri. Jos halutaan viljellä kynsilaukkaa antiikkimenetelmällä niin tuhannenviidensadan raapin viljelmän kohdalla aikaa yhtä raapia kohden menee noin 140 sekuntia. Tuhannenviidensadan raapin kohdalla liikutaan ns. pienen kokoluokan hankkeen ylärajoilla. Kun raapimäärä kaksinkertaistuu tuosta niin olosuhteista riippuen aikamäärä yhtä raapia kohden voi laskea parhaassa tapauksessa noin reiluun minuuttiin.

Pienen hankkeen ylärajalla aikaa menee siis yhteensä 210000 sekuntia eli 3500 minuuttia.  2125 minuuttia on lähemmäs reilut 58 tuntia. Jos puhutaan kahdeksan tunnin työpäivistä niin  hanke vaatii kynsilaukkavuoden aikana noin viikon työpanoksen. Kun ajanjakso marraskuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin on neljä kuukautta niin työt ajoittuvat kahdeksan kuukauden ajalle niin työmäärä ei kuullosta vielä kauhealta. Pienen kokoluokan hanke menee hyvin sivuhommana joka tuottaa tekijälleen suurta iloa, ja hyvää mieltä kaikille jotka pääsevät osallisiksi sadosta. Mutta kun suunnitellaan siirtymistä keskisuuren kokoluokan hankkeeseen kannattaa miettiä mihin on ryhtymässä. Yhtä kaikki; laadukkaan raapin tuottamiseen tarvitaan kuusi kosketusta oli pellossa 1500, 3400, 7200 raapia tai enemmän. Koulu opettaa paljon, mutta Ron L. Engelandin sanoihin on helppo yhytä. Pelto on paras opettajasi.


15. heinäkuuta 2016

Uusia piirteitä Ison venäläisen sielunelämässä.


Niinpä niin. Ei ole täällä mitään pysyvää ja maailman älykkäin kasvi, Allium Sativum —Kynsikaukka, järjestelee kasvattajalleen ylläreitä minkä kerkeää. Uteliaalle kasvattajalle se saattaa järjestää hyvää hyvyyttään kaikkea pientä jos vähän isompaakin. Nyt on tapahtunut jotain sellaista mistä ei välttämättä ole kuultu, tai sitten asiaan ei ole kiinnitetty mitään huomioita, eikä sitä ole sitten liiemmälti dokumentoitu. Nimittäin Iso venäläinen on todistettavasti kasvattanut kaksi kukkavartta. Ilmiö on havaittavissa selkeästi ja valmiina yhdessä yksilössä ja monessa muussa jo korjatussa kasvissa kehitys oli hyvässä vauhdissa.


Eilen Ison venäläisen sadonkorjuun päästyä vauhtiin erään varren kasvin tyvestä löytyi merkillinen pullistuma joka piti sisällään kasvavia itusilmuja (Ylempi kuva.). Vähän harmitti kun varsi piti uteliaisuuden vuoksi leikata auki. Soitto kokeneelle kasvattajalle oli pakko tehdä ja ainakaan hän ei ollut monikymmenvuotisen viljelykokemuksensa aikana nähnyt vastaavaa. Kun sitten kaikki kasvit lukuun ottamatta niitä jotka jäivät tuottamaan kukkanuppuun tulevia itusilmuja oli korjattu ja saatettu esikuivaustilaan niin lohdutus oli kaiken kattava kun otsikkokuvan kasvi oli kädessä. Kyse oli, toisin kuin eilisen löydöksen suhteen, leikkaamattomasta Isosta venäläisestä. Sanotaan asia siis vielä uudelleen ja nyt ammattikielellä amerikansuomalaisesti murtaen: ”Isoryski on tehnyt kaksi skeippiä samasta truustemmistä.” Tällaisen sattuessa ei pidä lähteä kovasti hirnumaan ja soittelemaan ympäri maata. Asiaa pitää ihmetellä sillä ihmettelyn aihe se on. Ei välttämättä ihme, mutta ihmettelyn aihe kuitenkin. Ihmiselämän ilmiöhin pätee Vanhan testamentin, ja koko kristittyjen pyhän kirjan eli raamatun arvoituksellieimman, kiehtovimman ja parhaan kirjan toteamus:

Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla. (Saarnaaja 1:9)


Nimittäin jos kyse olisi jostain aivan ennen näkemättömästä niin se olisi niin suuri ihmettelyn aihe että sitä voisi ihmetellä loppu ikänsä. Itse asiasta netistä löytyy evidenssiä tähän malliin.  Punainen venäläinen on tuottanut tuollaisen kasvuvariaation.

Nykyaikaisen kynsilaukan-kasvatuksen isä Ron L. Engeland totesi Uuden aikakauden avaavassa teoksessaan ”Growing Great Garlic” että suurin osa mutaatioista joita kynsilaukka tuottaa menee ihmisten vatsaan. Engeland tutki kasvustoja tarkkaan ja yhtenä vuonna kauana sitten, edellisellä vuosituhannella, yhden Punaisen venäläisen yhden raapin yksi kynsi kiinnitti huomiota. Mitä siitä seurasi tunnetaan nykyään kynsilaukan muunnoksena  nimellä Russian Red Streak.

Ja ihmeellisintä kaikessa on nyt se että Russian Redstreak luokitellaan kasvuryhmään "Aasialainen" niin morfologisten piirteiden kuin geneettisen todistuksenkin mukaan.


Tänäisen kertomuksemme kolmannessa kuvassa, otsikkokuva on siis ensimmäinen kuva, näemme kasvin yläosan kokoaisuudessaan. Kukkavarsia on siis kaksi kappaletta. Jos ilmiö olis havaittu eilen olisi kasvi saanut jäädä maahan. Toisaalta mitään ei ole vielä menetetty. Kukkavarsien tuotannolliset yskiköt, ensimmäisen kukkavarren kukinto ja toisen kukkavarren isot itusilmut kasvavat vielä ja kypsyvät. Kasvi saa olla viileässä paikassa ja auringolta suojattuna tulevat viikot. Kukkavarsissa on nimittäin vielä paljon kasvuvoimaa. Kasvi, vaikka se ei enää saa ravinteita maasta, on elävä kasvi ja sillä on jotain jota voimme aivan hyvin nimittää ”tietoisuudeksi.”


Neljäs kuva näyttää läheltä millaisia toisen kukkavarren silmut ovat. Mitä tästä kaikesta nyt sitten pitäisi oikein ajatella? Parasta listata ajatukset seuraaviin roomalaisiin:

I Kyse voi olla mutaatiosta. Toisaalta erässä toisessa kasvissa kukinto oli kasvamassa ylös pitkin vartta. Näiden kahden kasvin kantaraapi voi olla sama.

II Ainakin nyt korjatun Ison venäläisen raapissa joka on avattu on myös toisen kukkavarren aihio joka on lehtisykerönä raapin sisässä.

III Raapien koko on jäänyt kahdessa kolmasosassa satoa jossain määrin pienemmäksi kuin ennuste oli. Kun kukkavarret tulivat esiin 27 toukokuuta niin useimmissa kasveissa oli 8-9 lehteä. Kukkavarsi on varsinaista lehdistä seuraava lehti, tosin erikoistunut kasvuaihe. Kahden kukkavareen tuottaminen on voinut viedä kasvilta energiaa ja se näkyy raapien koossa. Näin ollee vaikka maa jossa kynsilaukkavuoden Isojen venäläisten suurpenkki oli ravinteiden suhteen tavattoman runsas.

IV Poikkeuksellisella talvella lienee osuutta asiaan. Toisaalta nämä ihmeelliset kasvit löytyvät siitä puoliskosta penkkiä jossa maannos on erilainen kuin toisessa päässä.

V Isojen venäläisten penkki oli leveä penkki. Sellaista ei välttämättä enää tehdä. Kun kasvi on keskellä leveää penkkiä niin se joutuu taistelemaan valosta ja käyttämään kaikki konstit tulevan sukupolven eteen. Nyt se on ehkä käyttänyt poikkeuksellista lisääntymisstrategiaa. Sillä on kolme erilaista tapaa jatkaa elämäänsä: raapin varsinaiset kynnet, ensimmäisen kukkavarren pienet itusilmut ja toisen kukkavarren isot itusilmut.

VI Tänään löydetyn poikkeuksellisen kasvin kaikki kynnet joutuvat erityissyyniin, samoin molempien kukkavarsien itusilmut. Ne menevät kaikki maahan syksyllä ja tulevat vuodet näyttävät kyllä mistä on kyse.

Tässähän net tärkeimmät tällä kertaa. Ison venäläisen sielunelämässä on havaittu uusia piirteitä. Tarkempi analyysi vie vuosia. Ulkomaailmaa voidaan rauhoitella. Kyse on varmasti puhtaasti kynsilaukkaan liittyvästä ja aivan varmasti hyvin vaarattomasta ilmiöstä. Asialla eivät ole avaruusoliot eivätkä vieraan maan hybridisodankäynnin asiamiehet. Ympäristötuhoja ei ole odotettavissa. Ehkä tästä saadaan vain lyhyellä tähtäimellä harmaita hiuksia joillekin. Pitkällä tähtäimellä kaikki on mahdollista. Ehkä kynsilaukan historiaan voidaan kirjoittaa uusi ja lopulta vain pienehkö alaviite. Nyt ei ole tapahtunut mitää ihmeellistä. Yhden pienehkön viljelijän pellolla ei voi jatkuvasti tapahtua ihmeellisiä asioita, jos kohta sitä yhtäkään. Isojen venäläisten suurpenkkiin meni 188 kynttä. Samoja ilmiöitä löytää taatusti jokainen saman kokoluokan kasvattaja jos vain katsoo tarkasti mitä penkissä tapahtuu.

P.S.

Tätä kirjoitellessa on ropsinut vettä taivosta kohtuulliseen malliin. On ollut myös aika tyhjentää pakastinta viimävuotisista hyödykkeistä jotta uudellekin olisi tilaa. On siis tehty ruokaa. Siitä vosi käyttää vaikkapa nimitystä Puoliheinäkuisen päivän kynsilaukkainen kanttarellikeitto:

Puoliheinäkuisen päivän kynsilaukkainen kanttarellikeitto.

Tarvitaan:

5 desilitraa vettä
Puoli litraa pieniä kanttarelleja. Mieluummin talven yli pakastettuja.
Puolikas kasvisliemikuutio
Pari vielä vihreää kynsilaukan lehteä pilkottuna sadonkorjuun jäljiltä
Puoli pakettia pekonia pienksi siivuiksi leikattuna
Desilitra ruokakermaa
Desilitra kookosmaitoa
Oliiviöljyä pekonin ja kynsilaukan lehtien paistamiseen.

Ei tarvita:

Suolaa tai muita mausteita

Yksinkertainen valmistusohje:

I     Aluksi vesi pannuun. Antaa kiehahtaa.
II    Sitten sekaan vähän pilkotut pienet kanttarellit.
III   Lisää puolikas kasvisliemikuutio. Keitä miedolla lämmöllä.
IV   Paista pannussa pekoni ja lisää sen sekaan silputut kynsilaukan lehdet.
V    Lisää pannussa tekeytynyt pekoni ja kynsilaukan silppu keitokseen.
VI   Pistä levyn kaikki teho päälle muutamaksi minuutiksi.
VII  Kun keitos kiehuu kunnolla lisää siihen aluksi ruokakerma ja sitten kookosmaito.
VII  Anna lopuksi tekeytyä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Tarjouluehdotus.

Oivaa ruokaa myöhästyneeksi kevytlounnaksi. Sopii nautittavaksi hyvin näkkileivän ja levitteen (Voi tms). kanssa. Juomaksi käy kaikki kohtuullinen järjestyksessä: Lasi Sauvignon Blanc-viiniä ja pari pari lasillista vettä — vaalea ja vähän humaloitu Lager-olut — vesi.

Musiikkisuositus:

The Byrds performoimassa amerikkalaista Folk-musiikkia.

https://www.youtube.com/watch?v=tIEV1OanDGY

11. heinäkuuta 2016

Se tuleentuu — sadonkorjuu on alkanut.

Heinäkuusta on yksi kolmannes mennyt ja kynsilaukan sadonkorjuu taikavuonna 2016 on alkanut. Artisokat ovat korjuukypsiä ja kovavartiset kasvuryhmät useimpine muunnoksineen tuleentuvat näinä päivinä. On aika tehdä monenlaisia havaintoja ja joka viihtyy pelloilla voi oppia paljonkin. Lehtien kellastuminen etenee päivä päivältä ja kysmys kuuluu yksinkertaisesti ”koska sen voi aloittaa?” Otsikkokuvan Iso venäläinen on penkkinsä keskisuurten ja suurimpien yksilöiden välimaastosta mitä kokoon tulee. Kuvan yksilö on sellainen yksilö jonka kukkavarsi on leikattu.

 
Kaikki havainnot eri kasvuryhmien suhteen tukevat viime syksyn havaintoja. Tärkein havainto on se mitä ylempi kuva viestittää. Siinä näemme pari päivää useimpia tovereitaan aikaisemmin tuleentuneen Dukat-muunnoksen yksilön josta kukkavarsi leikattiin kesäkuun puolivälissä leikkaamattoman lajitoverin seurassa. Leikkaamaton yksilö on kaukana tuleentumisesta. Havainto ja hypoteesi viime syksyn pohjalta oli siis seuraava:

”Mitä pitempään kasvi säilyy vahigoittumattoma, sitä pitempään tuleetumista saa odottaa.”

Siis ”vahingoittumatta.” Kukkavarren leikkaaminen on aina kasvin vahingoittamista. Vahingoittumattoman kasvin myöhemmin korjattava raapi säilyy myös pitempään ja tämä pätee myös Rocambole-kasvuryhmän suhteen. Asiasta kirjoitti, kuten aiemminkin on täällä todettu, jo vuonna 1991 Ron L. Engeland kirjassaan ”Growing Great Garlic.” Toinen viime syksyn havainto oli siinä, että leikkaamattomat Isot venäläiset kasvuryhmästä Rocambole eivät hävinneet koossaan leikatuille yksilöille yhtään. Itse asiassa ne olivat kymmenisen grammaa suurempia painoltaan lähennellen sataakuuttakymmentä grammaa. Mutta ettei joku innostuisi liikaa pitää todeta sekin että ne kasvoivat sellaisessa penkissä jonka maa-aines oli suorastaan ylirikastettu orgaanisilla herkuilla, biohiilellä ja muilla herkuilla.

Samanlainen penkki, koe ja risteytystarkoituksessa perustettu on tällä hetkellä avaralla ja aurinkoisella paikalla. Valehteluun syyllistymättä voi todeta että siellä paksuimmat kukkavarret Isoissa Venäläisissä ovat tyvestään puolen tuuman paksuisia ja reilumminkin, sanotaan nyt halkaisijaltaan neljäntoista millin vahvuisia. Elikkä jolla on mahdollisuus perustaa avaralle ja aurinkoiselle paikalle penkki jossa on kolmasosa vielä rehevää hevosenlantaa, kolmasosa hiekkaa ja kolmasosa kompostimultaa ja sekaan litra biohiiltä neliömetrille tekee kateutta herättävän ja suorastaan kauhistuttavan kynsilaukka-teon josta tieto leviää kulovalean tavoin. Pahimmassa tapauksessa saat syytteet noituudesta. Ihanteelliselta juoksupenkkimetriltä (leveys 60) johon laitetaan 24 kappaletta painoltaan 18 grammaista hyvistä raapeista saatua kynttä saadaan satoa suhteessa 1:9. 432 grammaa kynsiä tuottaa silloin siis 3888 grammaa satoa. Yli neljän kilon sato juoksupenkki-metriä kohden on toki myös mahdollista. Ja kyse on leikkaamattomista kasveista jotka säilyvät pääsiäiseen saakka. Ja tietenkin muunnos on Iso venäläinen. Iso venäläinen tekee yleensä kuusi kynttä ja lisäysmateriaali saadaan painoltaan noin reilun sadan gramman raapista. Mutta sellainen raapihan on vasta hieman keskikokoa pienempi…

 
Varsinaista sadonkorjuuta odotellessa nouseva roippeet suureen arvoon. Roippeethan ovat niitä raapeja jotka saadaan etuajassa tuleentuneista ja vahingoittuneista kasveista. Roippeet voi kuivattaa vähän arhäkämmällä aikataululla. Aivan kypsää ja täyskuranttia tavaraahan näin ei saada mutta kyllä ne kasvattajalle kelpaavat. Maussa ei ole mitään vikaa. Talvea voi odottaa vähän vaatimattomam-mankin kaman kanssa. Lumien tultua pääsee kasvattajakin syömään omatarve-varastosta kypsää kamaa. Ylhäällä olevassa kuvassa roippeina todella pieneksi jäänyt Iso venäläinen, viisi pienehköä Marmorista raitapurppuraa ja yksi Posliini.


Tämä päivä näytti myös sen kuinka nauriit voivat itää viidessä vuorikaudessa kun ne kylvetään sydänsuven aikaan ja uuden kuun alkupäivinä. Nauriita voi tällaisena taikavuonna kylvää siihen mistä varhaimmat kynsilaukat on jo korjattu. Jotenkin vain tulee mieleen, että tämä taikavuosi ei näytä tehneen hyvää Artisokka-kasvuryhmän kynsilaukoille. Lämmintä on ollut mutta välillä viileääkin. Artisokka tarvitsee varmasti ihan toscanan kevään kasvaakseen tasaisesti ja tuottaakseen suuria ja kauniita raapeja. Tänä vuonna Theradorit jäivät pienemmiksi kuin vuosi sitten. Mutta ehkä ensi vuonna sitten.

https://www.youtube.com/watch?v=5s410eO61EA

6. heinäkuuta 2016

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa — raapimies Okrassa.


Maatalousnäyttelyt ovat aina merkkitapahtuma. Matkaan on lähdettävä hyvin varustautuneena ja kiire jonnekin kauas, viimeistään menomatkalle jättäen. Kaikki mitä maatalousnäyttelyssä tapahtuu ei aina liity maahan ja alkutuotantoon vaikka kaikki maasta lähteekin. Kaikkinensa maatalousnäyttelyssä todellakin nähdään se miten maa mataa ja on. Yhden Suomessa järjestettävän maatalousnäyttelyn toteutuksesta ja tasosta ei kiviplaneettamme tulevaisuus suoranaisesti riipu, eikä lopulta maaseutumme tulevaisuuskaan, mutta jonkinlaisesta indikaattorista toki on kyse.

Pienessä Oripään kunnassa joka toinen vuosi järjestettävä Okra-maatalousnäyttely on oloissamme hyvin ainutlaatuinen ja jopa universaalinen tapahtuma. Sinne on todellakin lähdettävä avoimin mielin, toisaalta kriittisinkin lähtökohdin. Ilmassa ei ole välttämättä lannankatkua ja vanhanajan voimakoneiden liepeillä viipyvää palaneen petroolin käryä eikä rentoa kantri-musiikin sykettä, mutta pahemminkin voisivat asiat olla. Niin vain vei raapimiehenkin tie pohjoisempaan eli Okran kentille.

Ehkä on parasta lähteä liikkeelle "päivän parhaasta" ellei peräti vuoden parhaasta. Raisioagro Oy on tuonut markkinoille varsinaisen tappajasovelluksen. Esillepano heidän telttansa ovensuussa ei jätä mitää sijaa erilaiselle tulkinnalle. Se oli kerrassaan vakuuttava ja kun tietää miten turvallinen paikka Euroopasta ja varsinkin maataloudesta ja maaseudusta on tullut niin ei ole varaa minkään sortin epäilyksille. Uusi supertuote joka on tarkoitettu ihmisten nautittavaksi on glysofaatti-makeinen.  Raapimies kyseli onko tämä todellakin tarkoitetu ihmisten nautittavaksi? Yhtiön edustajat vastasivat yhteen mieheen ja melkeinpä yhteen ääneenkin että ”Kyllä niitä voi syödä.” Koura kävi ja niin kävi monen muunkin, ison ja pienen maanmatkalaisen. Lymmenen makeista on nyt vaikuttanut kahdeksan tunnin verran eikä ainakaan vielä ole havaittavissa mitään myrkytyksen oireita, päänsärkyä, pahoinvointia tms. Lähdemme odottelemaan tämän Raisioagron uuden innovaation maailmanvalloitusta. Pieni kulkija joutuu aina ja alituisesti ihmettelemään suuren maailman ihmeitä. Tietoja on nyt päivitetty ja tiedostoja korjattu. Jos joku ei nyt vielä ole hamottanut mitä glysofaatti on, niin se on käytännössä samaa kamaa kuin roundup-nimellä tunnettu torjunta-aine.


Sitten olikin aika mennä testaamaan tiedonjyvästä joka löytyi Chester Aaronin kirjasta "Garlic Is Life." Kalifornian luvatussa maassakin joudutaan nimittän taistelemaan  tuhohyönteisten kanssa. Kun Aaron aloitteli viljelijänelämää lähes 70-vuotiaana törmäsi hänkin varsin pian sipulikärpäseen. Hän puhuu ns. ystävällisistä nematodeista jotka hävittävät pahat nematodit. No kaikkihan on viljelijän ja kasvattajan silmissä mitä hyvyyteen ja pahuuteen tulee. Nematodi josta Aaronkin puhuu on peto joka syö toisia nematodeja, niitä jotka vainoavat kasveja. Ja lopulta kaikkea kaitsee ihmislapsi. Suomenkielellä tuo ihme-eliö, Steinernema feltiae, tunnetaan nimellä isosukkula. Erään näyttelilleasettajan, Luonnonvarakeskuksen, ystävälliset toimijat järjestivät kuuman linjan eräälle tuhohyönteisasiantuntijalle. Steinernema feltiae oli tietenkin tuttu juttu, mutta hänelläkään ei ollut viljalti kokemusta siitä miten se toimii sipulikärpäsen kanssa. Kaalikoin torunnassa on toki saatu hyviä tuloksia Suomessa. Sitä hän ei kiistänyt etteikö Steinernema feltiae toimisi hyvin Kalifornian lämmössä mutta Suomessa kolea sää ja varsinkin toukokuun kuivuus vievät siltä ehkä parhaan tehon.

Kaikkea muutakin näkyi ja tapahtui Okran kentällä vaikka viiden tunnin vaelluksen aikana ehtii vain raapaisemaan pintaa. Kunnioitusta herätti poliisilaitoksen osastolla ollut moottorikelkka. Kyllä nyt on porovarkailla varsin tukalat oltavat. Mutta onko porovarkaita Porissa jossa nyt näytteillä olleen kelkan sijoituspaikka on?


Matkalle lähtiessä ei olisi uskonut että reppuun löysi tiensä neljä kirjaakin. Pussillisen jauhettua korianteria ja toisen samanlaisen kardemummaa vielä mieltää luonnolliseksi hankinnaksi ja varmasti myös kolme nippua kestäviä sukkia tulevan vuoden varalle. No ehkä viittauksia kynsilaukkaan löytyy seuraavista kirjoista:

Maarit Knuutila: Kauha ja kynä
K.A. Gottlund: Vermlannin päiväkirja 18221
S.I. Baranovski: Suuriruhtinaanmaa Suomi
Kaisa Häkkinen— Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan.


Häkkisen ja Lempiäisen kirjassa on kolmen sivun pituinen raapustus kynsilaukasta joka sisältää aika monta virheellistä tiedonantoa. Vuonna 2011 ilmestynyt laatuteos irtosi viiden euron hinnalla kuten kolme muutakin. Kirja ikä on nykyään kovin lyhyt. Kysehän on laatukirjasta jossa on paljon laadukkaita nelivärikuvia. Unohdetaan nyt kuitenkin häkkisen ja Lempiäisen kämmingit ja annetaan itsensä Agricolan puhua:

”Tällä kuulla usein sopii kylpee, niin kuin mesue sanoo. Nyt sinappi, pippuroita, kynsilaukka, agrimonia ja sipuli kelpaavat nauttia.”


Askel alkoi painaa autolle päästyä ja raapimiehen tie vei nopeasti kohti etelää. Mutta hiukossa liikennemyymälään oli poikettava. Samaan aikaan pihalle oli saapunut puolisen tusinaa tilausajossa olleita linja-autoja. Niistä purhatui tiuhaan tahtiin parijonossa astelevia seniorikansalaisia jotka olivat kuljettajien todistuksen mukaan tulossa Turkulaisen kesäteatterin näytöksestä ”Nunnia ja konnia.” Tarkkaan sai askeleensa sovittaa ettei jäänyt virkeiden ikäihmisten tallomaksi. Viimein kun oltiin pöydässä ja odottelemassa pitkään viipyvää Guacamole-hampurilaista ja hälytys-härpäkkeen olemusta ihmetellessä niin väkisinkin tulee vielä mieleen mikä kruunaisi päivän. Olisihan se jotain jos vaikka Pohjoisen Linnunradan suursektorin ylipäätarkastaja Zihowatter pörähtäsi lähipellolle antigravitaatioreellänsä. Ottaisi ja veisi matkasta ja ihmeellisistä asioita väsyneen raapimiehen ilta-ajelulle ja näyttäisi asioita vielä suuremmasta näkökulmasta. Tällä kertaa pyydän kaikkia lukijoita katsomaan mitä löytyy loppulinkin takaa. Varsin hyvä tulkinta Beatles-klassikosta "Across the Universe!"


3. heinäkuuta 2016

Germidour — sinä aikainen!

Tänä taikakesänä kaikki kasvaa niin nopeasti. Kaikesta on kiittäminen lämmintä toukokuuta jolloin kynsilaukan viherkone kasvoi nopeasti rehevään mittaansa. Artisokat ovat aikainen kasvuryhmä ja niin on myös yksi sen laadukas edustaja Germidour. Germidouria meni maahan kahdessa vaiheessa ja kahtalainen oli myös sen alkuperä. Isompi erä, ulkomaista alkuperää, osoitti tuleentumisen merkkejä jo juhannusviikonloppuna ja tänään piti tehdä päätös. Päätöstä edesauttoi se, että jostain pitää saada vähän kasvualaa Remes-kaskinauriille jonka siemenet saatiin tuotettua varsin suurella vaivalla viimä vuonna. Vuoden 2015 lähiseudulla kasvanut satsi sai jäädä suurimalta osin maahan ja sieltä onkin luvassa varsin suuria raapeja. Tänään nostetuista ja esikäsitellyistä raapeista suurimmat olivat läpimitaltaan kaksi ja puoli tuumaa. Otsikkokuvan raapeista otetaan syksyllä 75 parasta ja tasakoisinta kynttä lisäysmateriaaliksi. Roippeiksikin jäi tässä vaiheessa muutamia raapeja ja niistä on hyvä valmistaa vaikkapa herkullista kynsilaukkavoita. Nimittäin tuore artisokka on hyvin mehukas ja siksi juuri ihanteellinen kynsilaukkavoihin. Väkevyydeltään Germidour ei ole maultaan mitenkään vahva, mutta mitään kasvuryhmää eikä ”vähäisintäkään” muunnosta saa ylenkatsoa. Sehän olisi suoranaista kiusaamista.


Germidour on varsinainen velho mitä kasvuun tulee. Nythän oli oikein hyvä kasvuvuosi ja se kaikkien aikojen toukokuu. Ensimmäisenä maahan menneet Germidourit, siis tänään nostetut, olivat hyvällä kasvulla jo maaliskuun lopulla pääsiäisviikolla. Sen versot olivat tunkeneet läpi routaisen kerroksen talvikatteen alla. Hennon vihreänä se varttui kesäkuulle ja saapui sadonkorjuupäiväänsä heinäkuun kolmantena. Mutta millainen kasvu? Yhteen penkin lohkoon mahtui neljää erilaista kasvutyyliä:

I Lähinnä normaali eli varressa ei itusilmutaskua eikä kukkavartta. Kasvin maanpäällisen osan väri aika tavalla yhtenäinen.

II Itusilmutasku räjähtää ulos varresta aivan maanpinnan yläpuolella. Kasvin maanpäällisessä osassa suuri kirjo erilaisia vihreitä sävyjä.

III Itusilmutasku tulee ulos kavin maanpäällisen osan varresta noin 30 senttiä maanpinnan yläpuolelta. Värikirjo edellistä pienempi.

IV Kasvi kasvaa ”jossain määrin rottinkimaisesti” muistuttaen kovavartista talvikynsilaukkaa tehden kukkavarren, joka ei kuitenkaan liene lisääntymisenkelpoinen eli manipuloitaessa oikeaa kynsilaukan siementä tuottava. Kasvin maanpäällisen osan osan väri aika tavalla yhtenäinen.


Siis nuo kaikki yhden kasvuryhmän muunnoksen (”Lajikkeen.”) em. kasvutyypit löytyvät penkistä johon laitettiin 91 kynttä.

Kokoa raapeihin olisi ehkä odottanut enemmän, mutta toinen lohko on paljon lupaavampi. Nythän tuli korjuuseen sellainen linja jonka alkuperä juontaa meiltä noin 1500 kilometriä etelään; syksyllä 2015 maahan menneet kynnet tulivat raapeista jotka tulivat korjuukypsiksi todennäköisesti jossain Keski-Euroopassa heinäkuun 2015 alussa. Tässä vaiheessa näyttää siltä että lähiseudulla vuonna 2015 korjatun sadon kynnet tuottavat suurempia raapeja. Kasvien viherkonekin on noin 40 prosenttia suurempi. Lopullisen totuuden näemme noin 10 päivän kuluttua.


Kaikista kasvussa olevista Artisokista Germidour osoittaa kaikista eniten moninaisuutta. Muut, Therador, Messidor, Messidrome, Thermidrome ja Casablanca näyttävät kasvavan erittäin yhdenmukaisesti ja kurinalaisesti. Suurimpia raapeja on luvassa Messidorista. Pieni kurkkaisu mullan alle lupaili tänään jo lähes sadan gramman raapeja ja tuleentumiseen on aikaa vielä noin kymmenen päivää. Kasvin viherkone toimii edelleen. Germidourin osalta tulevat syksyllä maahan menevät kynnet otetaan näillä näkymin niistä raapeista jotka sopivat yllä olevan ensimmäisen kategorian mukaiseen määritykseen ” Lähinnä normaali eli varressa ei itusilmutaskua eikä kukkavartta. Kasvin maanpäällisen osan väri aika tavalla yhtenäinen.” Nuo raapit ovat myös kaikista suurimpia ja kaunismuotoisimpia. Toisesta erästä voi toki löytyä vielä hyvin yksilöitä. Kokeiluille löytyy kyllä mahdollisuuksia. Nähtäväksi jää millaisia kynsiä  tulee niistä kasveista jotka tekevät lähinnä aidon tyyppisen kukkavarren. Kynnet eivät tietenkään vielä mitään kerro. Germidour tuottanee lisää yllätyksiä kynsilaukkavuonna 2016 eli tässä näemme toduuden noin vuoden kuluttua.

https://www.youtube.com/watch?v=gm3JigL9_ZY