14. joulukuuta 2018

Vuoden kynsilaukka 2018— Havran.

ante diem XIX Kalendas Ianuarias

Tasavaltalaisella tyylillä.

Eipä ollut juuri vaihtoehtoja. Ja onhan se sitten pois tulevista pähkäilyistä. Toisaalta olemme jo monesti puhuneet tästä tsekinmaan kansalliskynsilaukasta jos näin voidaan sanoa, mutta on toki vielä mistä kertoa. Ja ainahan muutama kuukausi tuo lisää perspektiiviä. Toimitus spekuloi tässä jonkin verran asioista ja ilmoittaa ne lajikkeet jotka ovat tällä hetkellä  ehdokasjäseniä. Siihen kategoriaan johon nyt ovat päässeet ns. Siperialainen, Rosso di Sulmona ja Havran. Tällaisia ovat tällä hetkellä Sandbergin Messidor; Wonha; Vessalico; Lata; Spanish Roja; Karpaatialainen; Barettas Sunshine; Bjetin; Käyrä River ja Käyrän ruusu.

———————————————————————————————————————
 Ekskurssi:

Siperialaiset marmoripurppurat.

Nyttemmin kun De Re Allii Sativin koeviljelmällä on saatu maahan vuoden 2019 satoa varten peräti 17 kynttä ja 40 latvakloonia aivan virallista Pohjois-Amerikassa nimikkeellä ”Oikea siperialainen” tunnettua lajiketta, niin on aika lähteä tarkasti tutkimaan venäläisperäisten marmoripurppuroiden sukulaissuhteita. Kun asiaa lähestytään morfologisin perustein voi projekti viedä, ja vaatiikiin kolme kasvukiertoa. Nyttemmin on selvää että ns. Sandbergin siperialainen ja nimike Kodaver ovat täysin sama lajike. Nämä lajikkeet ja kannat ovat tässä vaiheessa seuraavat: Sinij tsvetok; Novosibirsk; Bogatyr; Petrovskij; Duganskij Mestnyj ja tietenkin Sandnbergin siperialainen/Kodaver. Joukko voi täydentyä joillakin kajikkeilla jo syksyllä 2019. Verrokkina näihin kaikkiin on em. ”Oikea siperialainen. Alkuoletus on, että Sinij tsvetok on oma lajikkeensa ja Novosibirsk on mahdollisesti joko Petrvoskij tai Dukanskij Mestnyj. Koko vertailun oletuksena on, että ns. venäläisperäisiä marmoripurppuroita on olemassa kokonaisuudessaan vain 6-7 lajiketta. Aika näytää mihin päädytään. ”Oikean siperialaisen kynsien perusteella voidaan sanoa, että se poikkeaa kaikista muista venäläisperäisistä marmoripurppuroista.
————————————————————————————————————————

Havran poikkeaakin sitten kaikista venäläisperäisistä marmoripurppuroista hyvin selkeästi. Voidaanpa sano jopa että se on marmorpipurppuroiden joukossa aivan oman tiensä kulkija. Lähestymme Havrania nyt seuraavalla tavalla:

Laji: Allium sativum

Hortikultuurinen alaryhmä: Marmoripurppurat

Lajike: Havran.

Lajiketyyppi: Kukkavarren tuottava, kynsistä ja latvaklooneista lisättävä. Voi tehdä aitoja siemeniä, mutta hyvin varmasti steriili.

Kasvukorkeus: Hyvissä olosuhteissa jopa 95-110 senttiä. Kun kukkavarsi on täysin suora voi suurimmilla kasveilla olla korkeutta jopa 150 senttiä

Lehtien lukumäärä ja kasvutapa: Havran voi tehdä jopa 9-11 lehteä joista viimeisin on kukkavarsi. Kavutapa on varsin ryhdikäs. Havran tuleentuu keskimäärin hieman hitaammin kuin venäläiset serkkunsa.

Kukkavarsi on tyypillinen mitä marmoripurppuroihin tulee. Kiehkura tekee ympyrästä kierroksen joka on 240-270 astetta. Missä tyypillisten raitapurppuroiden kiehkura on ellipsimäinen siinä marmoripurppuroiden vastaava on aivan pyöreä. Raitapurppuroiden kukkaumppu antenneineineen ampuu vaakasuoraan kun taas marmoripurppuroiden, kuten Havranin, häntä heittää alaspäin.

Latvakloonien lukumäärä: 40-60.

Raapin ominaisuudet: Parhaimmillaan 90-110 grammaa. Ei yllä painossa suurimpien Rocambole-lajikkeiden tasolle. Ulkomuodoltaa raapi ole yhtä symmetrisen kaunis kuin vaikkapa Sandbergin siperialainen/Kodaver. Raapin pohjaväritys on valkea jossa hailakan purppuraisia marmoriläiskiä. Oikealla käsittelyllä voidaan raapiin saada jopa 7 ehjää wrapperia.

Kynsien ominaisuudet: Kynsiä yleensä kahdessa lehtipussissa, joskus kolmessakin 6-10. Kynsien koko vaihtelee paljon enemmän kuin venäläisperäisissä marmoripurppuroissa. Jotta saadaan 6 kappaletta ihannekokoisia istutuskynsiä, 8-10 gramma, prestiisi-kavatukseen voidaan joutua avaamaan jopa 4 raapia. Isossakin Havran-yksilössä voi olla yksi tai kaksi 3-4 grammaista kynttä, joskus yksi pienempikin. Kynsien pakkautumistapa raapin sisällä muistuttaa enemmän raitapurppuran vastaavaa. Kynsien värityksessä on paljon vaihtelua. pohjaväritys on vaaleampi kuin sen venäläisillä sisarilla ja kuvioinnissa voi olla laikukkuutta. Kynsien väritys ja laikukkuus voivat vaihdella vuosittain.

Säilyvyys: Hyvissä olosuhteissa Havranin säilyy pääsiäiseen asti eli maalis-huhtikuulle.

Teknisiä tietoja voisi tietenkin luetella enemmänkin, mutta Havran ansaitsee tässä yhteydessä tulla arvioiduksi myös kulinaristisen käytön suhteen. Havran on ehkä paras kynsilaukka nautittavaksi raakana vaikka ohuen näkkileivän ja levitteen kanssa. Maku on pitkä ja polttava. Kynsilaukkavoin valmistuksessa se on yhtä suurenmoinen raaka-aine kuin sen venäläiset sisarensa. Havranin maku on myös hyvin velhomainen sillä se vaihtelee vuosittain ja tietysti kasvupaikan mukaan. Siitä löytää helposti yrttitarhan makuja ja jopa eukalyptyksen maun. Havran on hyvin öljyisä ja sillä on korkea oktaanipitoisuus. Se öljy on siis hyvin notkeaa ja juoksevaa.

Havrania viljelee Suomessa muutama pienen mittakaavan kasvattaja. Sitä kohtaa on kuitenkin esiintynyt suurtakin kiinnostusta ja tulevaisuudessa se varmasti kansoittaa tuhansien ja taas tuhansien kynsilaukka-harrastajien penkkejä. Käsityömenetelmään perustuvilla viljelmillä se on hyvin kiitollinen kasvatettava. Havranissa on jotain mystistä joka takaa sille uskollisen ja vannoutuneen kasvattaja-, ja nautiskelijajoukon täällä Suomessa.

Edellisten vuosien valinnat löytyvät näistä linkeistä:

https://derealliisativi.blogspot.com/2016/12/vuoden-kynsilaukka-2016-siperialainen.html

https://derealliisativi.blogspot.com/2017/12/vuoden-kynsilaukka-2017-rosso-di-sulmona.html

Niin, ollaan kohta joulukuun puolivälissä ja vuoden pimein päivä lähestyy. Nyt emme soita mitään tsekkiläistä vaan tämä tulkinta Antonio Vivaldin talvi-largosta ansaitsee huomion. Tulkinnassa on jotain samaa velhomaisuutta kuin Havranissa. Vivaldin talvi-largon tulkintojahan voisi tietenkin kuunnella loputtomuuksiin saakka eikä niihin koskaan kyllästy.  Kappas näin.