12. syyskuuta 2021

Sembikiya ja takumi. Hinnoista, laadusta ja julkisuudesta.


Suomessa ole ei sellaista kasvisten ja hedelmien tuottamisen kulttuuria kuin perinteikkäässä Japanissa. Kuvaukset Sembikiya-tuotteista ovat havahduttavia. Varmasti Sembikiya-kulttuurille olisi tilauksensa meilläkin ja voin omasta puolestani sanoa, että olen joskus viime vuosina myynyt yksittäisiä kynsilaukan raapeja jopa hintaan 12 euroa kappale. Kyseessä ovat olleet noin 80-110-grammaiset yksilöt useista eri kasvuryhmistä.

Sembikiya-tuotteesta ollaan valmiita maksamaan suuria summia. Puolen kilon meloni voi ketjun kaupassa maksaa jopa 80 dollaria. On ravintoloita, joissa voi omaan tahtiin ja oman seremoniansa mukaan nauttia luksustuotteita. Kyse ei sinänsä ole hienostelusta ja snobismista vaan jostain muusta. Kyseessä on tietysti kulinaristinen kokemus johon yhdistyvät estetiikka ja kauneusarvot. Maksaessaan korkean hinnan tuotteesta he ymmärtävät sen suuren vaivan jonka kasviksen tai hedelmän tuottaminen on vaatinut.


Sembikiyan tapaiselle kulttuurille on meilläkin tilauksensa. Keskustelu kynsilaukan hinnoista ja se ilmoittamisesta tangeeraa yllättävän paljonkin edellä kuvattua. Niin paljon kuin on erilaisia kynsilaukkoja on varmasti myös erilaisia kasvattajia ja tuottajia. Jos joku haluaa pitää tuotteen hinnan hänen ja asiakkaan välisenä asiana voi niin tehdä. Jos rajoituksia tulee niin voin kokemuksesta sanoa ”hyvä tavara ei mainosta kaipaa.” Vääräleukainen pervo toteaisi tähän tietenkin; ”Tottahan tuo, muuten ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon.”


Ja jos haluamme perspektiiviä, niin katsokaamme viinimaailmaa. Kuka tahansa voi meilläkin tehdä oikeista rypäleistä oikeaa punaviinia mutta Chateau Lafittea siitä et millään ilveellä saa. Saat olla aikamoinen shamaani jos onnistut nyhtämään suomalaisesta kotiviinipullosta 500 euroa! Suomessa kasvatetusta kynsilaukasta voit pyytää 120 euroa kilolta ja maksajia löytyy ihan varmasti, eikä kyse suinkaan ole Helsingin ja Turun Kokoomus-rouvista.


Kiinnostus kynsilaukkaan varmasti nostaa esiin monenlaisia kasvattajia. Oma missioni on ollut innostaa ja varustaa omatarve/lähipiiri-kasvattajia ja Indie-tyyppisiä pienen mittakaavan viljelijöitä. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä että kunnon tavaraa ei voi tuottaa suuressa mittakaavassa. Kriteerit ovat erilaisia ja niin on käsitys myös siitä mikä on orgaanista. Suomalaiset koneita käyttävät luomuviljelijät ovat melkoisia fakiireja kun antavat laskea pelloilleen antibiootteja ja hormonien kyllästämää lietelantaa. Ja sitten yhdessä sormen napsautuksessa tuosta aineesta tuleekin puhdasta ellei peräti pyhää. Tuon lannoiteliemen ovat tuottaneet useimmiten elikot jotka näkevät kauniin sinitaivaan vain astellessaan lyhyen matkan tuotantovankilastaan nykyajan karjavankkureihin.


Usein kuullaan vedottavan siihen, että on tämä ainakin parempaa kuin kiinalaisten tuottama. Mene ja tiedä! Yli 5000 kasvin viljelmä on aina epäilyttävä. Maan muokkauksessa kuluu fossiilisia polttoaineita. Kasvinsuojeluaineita on isoimmilla viljelmillä pakko käyttää. Koneellinen sadonkorjuu ruhjoo raapeja ja pikakuivatus on raakalaismainen menetelmä. Kaikki em. vaikuttaa makuun ja ulkonäköön ja varmasti myös tuottajan maineeseen.


Ehkäpä otamme kehiin toisenkin japanilaisen käsitteen. Sen sisältö ei välttämättä ole niin vieras kun ajattelemme vaikkapa niinkin lämminhenkistä henkilöä kuin juhlamokkamies/nainen. Heinäkuulla soitin eräälle juhlamokkamiehelle, suurelle suutarimestarille, ja kyselin kunnon saappaiden hintaa. Hän lähti liikkeelle perusteista: ensin mitataan jalka ja sen ulottuvuudet ja tehdään lestit (todellakin molemmat jalat). Valmistusprosessi kestää kahdeksan viikkoa sisältäen noin sata työvaihetta. Hinta 1800 euroa. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Palaan asiaan joulun alla. Hän otti numeron ylös ja sanoi että toimitusjonot ovat vuoden mittaisia. Varmasti Suomesta löytyy takumia, käsityöläistaitoa, jota voidaan verrata japanilaiseen käsityöläiskulttuuriin. Jo haluaisin esitellä jollekin japanilaiselle vieraalleni jonkun suomalaisen käsityöläisen jolle takumi jotain merkitsee niin varmasti valinta olisi joku juhlamokkamies/nainen.


Hinnat voivat olla julkisia, mutta olisi suotavaa kertoa miten tavara on tuotettua. Minä sitoudun tähän: DOGMA 2018.












4. syyskuuta 2021

Lyhyesti mutaatioista…


Uuden aikakauden avaavassa kirjassaan ”Growing Great Garlic” Ron L. Engeland puhui mutaatioista. Hänen mukaansa niitä tapahtuu koko ajan, mutta niille käy yleensä huonosti. Ne yksinkertaisesti syödään pois. Parhaimmillaan Engeland kasvatti yli kahtasataa lajiketta, ja nyt puhutaan siis ns. Vanhan Filareen ajasta. Engeland käyttää sana strain puhuessaan eri kynsilaukoista ja ihan tarkoituksella; sanaa variety hän ei käytä. Selasin aina niin asioita selventävää ”Websteriä” ja eri merkityksiä. Luulen kyllä ymmärtäväni miksi Engeland valitsee mieluummin sanan ”strain.” Etymologia ja hiustenhalonta kiinnostaa kyllä vanhaa Vanhan testamentin pääaine-opiskelijaa, joka aikoinaan tavaili Ben Siran hepreankielisiä versioita ja teki kreikankielestä retroversioita ja pohti kolonien kuormittumista mutta nyt on päästävä eteenpäin. Käytämme toistaiseksi sanaa lajike emmekä sanaa kanta. Muutoin tässä menee ikää ja vähän terveyttäkin ja joudun ottamaan virkavapautta asian tutkimiseksi. Siispä asiaan!

Olen löytänyt kahdeksan kasvukierron aikana kymmenkunta ilmiötä eri lajikkeiden joukosta joista käyttäisin nimeä mutaatio. Lajikevalikoima oli suurimmillaan noin 150. Nyt puhutaan 130 lajikkeen joukosta, joka saa viitisentoista uutta lajiketta lokakuulla ja kannanpalautuksia tulee suomalaisilta kasvattajilta saman verran. Lämmin talvi 2019-2020 kohteli kaltoin koeviljelmääni varsinkin Artisten osalta.


Suuren lajikejoukon keskuudessa on nähty pehmytniskojen muuntumista kovaniskoiksi lähinnä tavalla jota jo Engeland ounasteli. Kyse tuossa Engelandin turbaani-hypoteesissa oli siitä että jotkut Artiset eli Artisokkien kasvuryhmän lajikkeet ottaisivat Turbaanin kasvumoodin pohjoisemmissa kasvuolosuhteissa. Näin on tapahtunutkin. Kyse on lähinnä Turbaanien toisesta kasvutavasta. Lisäksi yksi kreoli on muuttunut hyvin vaikeasti määriteltäväksi kovaniskaksi. Kaikista erikoisin mutaatioketju on ns. Sandbergin Messidorin muuntuminen neljäksi eri kovaniskaksi. Yksi Posliini on tuottanut pehmytniskan. 


Näyttää myös siltä että Spanish Rojan idaholaisen muunnelman Killarney Redin kasvutapa on hyvin epävakaa pohjoisissa olosuhteissa. Mitä Spanish Rojasta sen kulkiessa pohjoista kohden aina Kaliforniasta Kanadan rajamaille tiedetään, antaisi aiheen epäillä sen suhteen ns. kreoli-alkuperää. Sandbergin Messidorin kanta-lajike oli Artisokka Messidor. Kreoli-hypoteesi Spanish Rojan suhteen ei ole siis mitenkään kaukaa haettu. Pehmytniskat voivat muuttua kovaniskoiksi. Osa vuonna 2016 haltuuni tulleesta Killarney Red-kannasta otti ilmiselvän kreolien kasvutavan. 


Mutta onko sopassa myös muita lusikoita? Vuonna 2013 aloitin yhdellä lajikkeella ja seuraavana vuonna päästiin kolmeen. 2015 lajikkeita oli jo 29 ja seuraava vuonna noin 90. Vuodesta 2016 ollaan liikuttu lukemissa 130-170. Eri tunnisteita on ollut käytännössä parhaimmillaan 200. Kahdeksan vuoden aikana istutettujen kynsien kokonaismäärä on ollut noin 27 000. Selkeitä kasvutavan muutoksia on ollut lukuisia. Kyse on tietysti siitä mihin vedämme rajan. Engelandin toiminnan jäljiltä ei ole varsinaisesti kuin yksi ”pysyvää kaupallista merkitystä” saanut mutaatio. Kyse on lajikkeesta Russian Redstrake. Kaikki tuon lajikkeen edustajat ovat yhden Filareella kasvaneen poikkeavalta näyttäneen Punaisen venäläisen kynnen jälkeläisiä. Russian Redstrake on luokiteltu Aasialaisten kasvuryhmään kuuluvaksi lajikkeeksi ja mitä tulee kaupallisuuteen, niin liikutaan kuitenkin harrastelijoiden ja itsenäisten kasvattajien suosimassa erikoisuudessa. 


Itsenäisten kasvattajien ja harrastelijoiden lajikkeiksi jäänevät myös Sandbergin omat lajikkeet ja se on tarkoituskin. Satoisuudessaan ja koossaan Rokaleen tavoin kasvava Sameroc ja lähinnä marmoriini Chataigne du Nord voivat kilpailla Isojen venäläisten, Punaisten venäläisten ja isoimpien Marmoriinien kanssa. Tourbillon du Nord on ryhdikäs Turbaani ja Humpgrid on aikainen mutta näyttää siltä että se ei pysty kilpailemaan näyttävyydessä sitä filmaattisemman ja aikaisemman Cielavasin kanssa. Sandbergin Messidorin lasikas-linjan Sandys Glazer on lupaava ja ehkä ensi vuonna saadaan jo kokoakin. Neljäs muunnos eli Posliini sai nimen The Glory of Sandberg ja sen mahdollisen kunniakkuuden näemme vasta parin vuoden päästä. Torcido miettii ollako vai eikö olla. Se jäänee erikoisuudeksi ja on ansainnut oman puolimetrisensä aikojen loppuun saakka. Marinon kasvutapa lienee ainutlaatuinen ja se näyttää pitävän sen eri puolilla Suomea. Vragin raapi muistuttaa paljon Marinoa mutta kasvin maanpäällinen osa on hyvin vaikeaa määritellä mihinkään ryhmään kuuluvaksi. Vrag päihittänee raapien koossa Marinon ja makukin on samaa luokkaa. Sumsikil II lienee jopa aikaisempi kuin muut aikaisimmat turbaanit. Vuonna 2017 Sumsikil I oli valmis korjuuseen jo juhannusaatona ja raapit olivat 40-grammaisia.


Mitä kaikella edellisellä tahdon sanoa ja mikä on selitys lukuisiin mutaatioihin? Näyttäisihän siltä että elinkelpoisia uusia lajikkeita on syntynyt kymmenkunta. Se tarkoittaisi yhtä mutaatiota noin kolmeatuhatta kynttä kohden. Lähtisin liikkeelle seuraavasta:


I  Pohjoiset kasvuolosuhteet saavat aikaan vipinää kynsilaukan genomissa jossa on 13,2 miljardia emäsparia kuten kiinalaiset ovat selvittäneet. 13,2 miljardia on neljä kertaa enemmän kuin ihmisellä. Mutaatioita ilmenee vähemmälläkin määrällä emäspareja.


II Kun lajikkeita on niinkin paljon kuin 150 varsin pienellä alueella, niin pidän mahdollisena, että kasvit kommunikoivat keskenään ja ovat jonkinlainen elävä morfinen verkosto.


III Ilmiötä selittävät kohdat II ja III.


IV On jokin muu asia joka selittää kaiken.


V Asiassa ei ole sinänsä mitään ihmeellistä. Engeland löysi varmaankin lukuisia mutaatioita ja vähintään yhtä paljon ja samassa suhteessa kuin Sandberg. Jälkimmäinen pystyi todistamaan edellisen Turbaani-hypoteesin toimivaksi, ja pohjoiset kasvuolot ovat luoneet enemmän uusia lajikkeita ja kasvutapoja joista tulee itsenäisten kasvattajien ja harrastajien suosimia lajikkeita.


VI Jokainen voi löytää aivan samalla tavalla uusia kasvutapoja ja lajikkeita kuin minäkin. Ne vain pitää löytää. Jokainen istutettava kynsi on ”skannattava” kuten myös jokainen kasvi. Jokainen joka kasvattaa kynsilaukkaa voi löytää siitä jotain josta voidaan käyttää nimeä IKIGAI. 


VII Sinä et luo mutaatioita, voit vain löytää ne. 


Seuraavassa kirjoituksessa pohdimme mitä IKIGAI mahtaa tarkoittaa ja mitä se voisi olla kynsilaukan kasvatuksessa.


Vuoden 2019 juhannuksen julkaistiin tämä De Re Allii Sativi-elokuva jossa liikutaan aika tavalla tämän kirjoituksen aihepiirissä. Hmmm… olisiko se mahdollista? No ei vainen. Mutta tässähän se; juhannusviikon ja aaton tunnelmia vuonna 2019: Summer Solstice at Sandbergs 2019.

14. elokuuta 2021

Kumpi ompi parempi, marmori vai rokale…


Mitallisista syistä otsikosta jäi jotain pois; sen olisi kuulunut tietenkin lukea ”Kumpi ompi parempi, marmoriini vai rokale! 

Käytämme tässä kirjoituksessa, ja muutenkin, kielen kannalta dynaamisia ja suuekonomisia ilmauksia. Marmoriineilla tarkoitamme lajikeryhmää jota kutsutaan myös marmoripurppuroiksi (Alkujaan englanniksi Marbled Purple Stripes). Rokale on sama asia kuin Rocambole.


Yleensä DRAS-kirjoituksessa on lopussa jotain musiikkia mutta jotta saisimme tämän kirjoituksen asian vakavuuden oikeaan mittasuhteeseensa ihan alusta alkaen niin on parasta kuunnella tämä Reino Helismaan nerokas kappale ”Kumpi ompi parempi.” 


Alexandra-kysymyksessä olemme siirtyneet niin sanotusti totuuskomission aikaan. Pitkäänkin vain Alexandraa kasvattanut, ellei peräti viljellytkin, voi nyt kysyä mitäs tämä nyt sitten onkaan? Mutta ei hätää… Periaatteessa kaikki Alexandra-nimen alla kasvatetut kynsilaukat ovat kelvollista tavaraa. 


Alexandra-totuuskomission työlista on vallan pitkä ja sitä voidaan lähestyä myös toimituksellisesta näkökulmasta pienin siivuin. Tehtävä on laaja ja tässä kirjoituksessa keskitymme yhteen sivujuonteeseen. Suurin osa A-nimikkeen alla kasvatetuista lajikkeista on marmoriineja ja rokaleita. Irrottaudumme varsinaisesta Alexandra-kysymyksen puinnista ja kysymme otsikon mukaisesti ”kumpi ompi parempi, marmoriini vai rokale?” Kysymys on lopulta vain kahden kasvuryhmän ominaisuuksista. Lähdemme seuraavista kysymyksistä.


Viljelyvarmuus ja kannan säilyvyys

Satoisuus ja raapin koko

Säilyvyys

Maku

Käytettävyys

Eleganssi


Lähdemme siis kuuden erän otteluun ja lopuksi vielä mitalitaistelu; yhdestä täysosumasta voitto.


1 erä. Viljelyvarmuus ja kannan säilyvyys. Monet rokaleet ovat sopeutuneet oloihimme hyvin vai onko kyse ollenkaan sopeutumisesta? Suomi ja siinä sivussa Ruotsin ja Norjan käsittävä niemimaa on vain yksi Aasian jättiläismantereen niemimaa. Jos Suomessa syntyisi aitoja siemeniä tuottavien lajikkeiden kautta uusi lajike niin sen voisi nimetä aivan hyvin Länsi-Siperialaiseksi. Venäläiset rokaleet pärjäävät meillä hyvin, mutta on kuitenkin luultavaa että siperialaiset marmoriinit menestyvät paremmin Lapin korkeudella. 


Kun puhutaan kannan säilyvyydestä tullaan monikyntisyyden ongelmaan. Rokaleet lähtevät tuottamaan tupla-, ja triplakyntissä yksilöitä uudistetussakin kannassa jo viimeistään neljännen kasvukierron aikana. Makuun tämä ominaisuus ei sen kummemmin vaikuta mutta joskus neljää istutuskelpoista kynttä varten joutuu avaamaan kolmekin raapia. Marmoriineilla tätä tekijää ei esiinny kovinkaaan paljon. Rokaleita on uudistettava koko ajan latvaklooneista mutta mikrolisäyskin on toki mahdollista.


Pisteet:

Marmoriini 2 — Rokale 1. Tilanne ekan erän jälkeen 2-1.


2 erä. Satoisuus ja raapin koko. Tietenkin rokale voittaa marmoriinin kun puhutaan sadon absoluuttisesta koosta. Iso venäläinen tuottaa todennäköisesti suurimmat raapit tässä kasvuryhmässä. Tosin sellainen lajike kuin Montana Giant on vielä kokeilematon suure oloissamme. Viime vuoden suurin yksilö DRAS-koeviljelmällä, siis Ison venäläisen IGOR-kanta  tuotti 182-grammaisen yksilön. Tänä vuonna odotetaan 200-gramman haamurajan rikkoutumista. Lopullinen punnitus tehdään ennen elokuun loppua. Kyse on riihikuivastaa yksilöstä jossa on 6 täysin ehjää wrapperia. Raapi on parturoitu neljän millin sängelle ja varsi on trimmattu tuuman pituiseksi. Sadan gramman riihikuivassa tuotteessa on keskimäärin 93 grammaa täyttä tavaraa ja 7 grammaa kuorta, kantaa ja parransänkeä. Isoja raapeja ne tuottavat, mutta rokale on riskinä ruma.


Pisteet:

Marmoriini 0 — Rokale 2. Tilanne toisen erän jälkeen 2-3.


3 erä. Säilyvyys. Elintarvikkeiden säilyvyys on ollut yksi ihmiskunnan iäisyysongelmista. Roomalaiset säilyttivät kynsilaukkaa kuivien akanoiden joukossa ja jopa savustuskäsittelivät sitä. Sadon kuivaaminen ja säilyttäminen ei ole kenellekään ongelma. Tavara säilyy kelvollisena seuraavaan kevääseen mutta jokaisella kasvuryhmällä on omat ominaisuutensa. Kynsilaukkaa voidaan verrata perustellusti viineihin. Aasian purppurat ja lasipurppurat tulevat elinkaarensa huippuun nopeasti. Hyvinkin säilytetty lasipurppura on nähnyt parhaat hetkensä jo pyhänpäivään mennessä. Vaikka joku sanoisin että hänen rokaleensa ovat kunnossa vielä pääsiäisenä, niin joku toinen voisi olla ihan eri mieltä maistelun jälkeen. 


Missä marmoriinit ovat tasaista joukkokuntaa löytyy rokaleiden joukosta sen sijaan vaihtelua. Saksan punainen ohuinen wrappewreineen ja keraamisine kuorineen ei säily kovin hyvin vuodenvaihdetta pitemmälle. Punainen venäläinen on ehkä parempi säilyvyyden kannalta kuin Iso venäläinen. Näennäisesti hyvin säilynyt rokale voi olla pääsiäisenkin aikaan vielä kova ja kynsien kasvuaihe ei viherrä mutta kuivamista on jo tapahtunut. Säilyvyyden kannalta marmoriinit ovat paljon parempia mutta toki lajikekohtaisiakin eroja on. Vaikka Havrania (Hyvin varmasti sama lajike kuin Petrovski) on kehuttu paljon niin se ei ole mikään hyvä säilyjä. 


Säilyvyyden kannalta tärkeintä on tietenkin oikea ajoitus sadonkorjuussa ja kuivatus . 


Pystykuivatus onkin sitten oma lukunsa.


Pisteet: 

Marmoriinit 2 — Rokaleet 0. Tilanne kolmannen erän jälkeen 4-3.


4 erä. Maku. Makua päästään arvioimaan vasta jos saatavailla on riittävästi eri kasvuryhmien lajikkeita hyvin kuivattuna. Maistelunäkökulman suhteen marmoriinit ja rokaleet ovat samalla viivalla vain talvikuukausina. Kun puhutaan kypsyydestä niin rokaleet ovat tietysti valmiimpia aikaisemmin kuin marmoriinit. Missä lasikkaat ovat elo-syyskuun kynsilaukkoja niin rokale-aika koittaa lokakuulla. Marmoriinit tulevat kehiin marraskuussaa ja raitiset ovat täyttä tavaraa vasta joulukuulla. Pääsääntöisesti rokaleita on pidetty vahvemman makuisina kuin marmoriineja, mutta kyse on monesti vääränlaisesta kuivatuksen ja auringonvalon turmiollisesta vaikutuksesta. 


Siperialaiset marmoriinit voittavat rokaleet selvästi mitä tulee allisiini-pitoisuuksiin. Marmoriinit eivät juuri häviä tässä suhteessa paljoa edes posliineille. Makuvivahteita, yrttisyyttä ja vihanneksellisuutta löytää marmoriineista enemmän kuin Rokaleista. Missä uuret rokaleet, Iso venäläinen, Punainen venäläinen, Saksan punainen ja muut ovat lähinnä maustamatonta viljaväkiviinaa on Marmoriini Havran sitten Subrovkaa, maarianheinällä maustettua viinaa. Moni on saanut Rokaleista väärän kuvan syötyään pelkästää suurikokoisia lajikkeita suurina. Iso venäläinenkin on parhaimillaan 80-grammaisena. 


Pisteet:

Marmoriinit 2 — Rokaleet 0. Tilanne toisen erän jälkeen 6-3.


5. erä. Käytettävyys. Rokaleet ovat kiitollisia kynsialukkoja useimpien mielestä. Jos etsii voimakasta makua eikä halua hifistellä niin rokale on hyvä perjantai-pullo kansantislettä eli kosyymiä. Marmoriinit ovat sitten väriviinoja eli ylämaan vesiä, ranskanviinoja ja Karibian henkäyksiä. Lopulta kysytään mitä pitää arvostaa? Jos halutaan sauteerata kynsilaukkaa niin tässä tapauksessa marmoriinit ovat paras vaihtoehto ja nimenomaan siperialaiset. Otetaanpa tähän lainaus vuoden 2016 kirjoituksesta: 


”Ruuanlaitossa Siperialainen on yksi parhaista, ellei peräti paras ja monikäyttöisin kaikista kynsilaukoista. Se on yksi parhaiten karamellisoituvista lajikkeista ja tuo makuvivahde saavutetaan nopeasti. Siihen riittää vain 20 sekunnin sauteeraus kuumalla pannulla voissa. Ns. Maillard-reaktio tapahtuu pannulla todella nopeasti; sokeri sitoutuu proteiinien aminohappoihin tuottaen glykosyyliamiinia. Uudelleenjärjestäytyminen tapahtuu myös nopeasti ja glykosyyliamiini muuttuu vakaammaksi ketoamiinimolekyyliksi. Ketoamiini tekee maun ja värin toffeeseen ja paistettuun sipuliin ja se on myös "paahtoleivän maku." Maillard-reaktio tapahtuu 140-asteen lämpötilassa. Hienostuneempi tapa kynsilaukkavoille on yksinkertaisesti sekoittaa pilkottu tai puristettu ja sauteerattu siperialainen voihin ja nauttia se lämpimänä. Uuniperunoiden kanssa yhdistelmä on hyvin viettelevän tuoksuinen ja maku on sellainen, että jälkiruokaa ei jää todellakaan jää kaipaamaan. Sanomattakin on selvää että Siperialainen on oiva joulu-kynsilaukka.”


Pisteet:

Marmoriini 2 — Rokale 1. Tilanne toisen erän jälkeen 8-4.



6. erä. Eleganssi. Liikutaan jos varsin vaikeasti tulkittavassa todellisuudessa ja kyse on joidenkin lajikkeiden tuomasta lisäarvosta. 


Pisteet:

Marmoriiniit 1 — Rokaleet 1. Tilanne kuuden erän jälkeen 9-5.


Mitalitaistelu. 


Vaikka marmoriinit näyttävät olevan ylivoimaisia kun katsotaan kokonaisuutta ja niillä on joukoissaan kynsilaukkojen velho eli Havran, niin mitalitaisteluun Rokaleilla on varaa tuoda kehään vielä Karpaatialainen. Se on hyvin vähän perseilevä puolalainen kaunotar jonka kynnet ovat parhaiten hoidetut. Maultaan se on eleganssein ja saa ryhmätoverinsa Spanish Rojan ja Killarney Redin tuntumaan vulgääreiltä. Kypsän Karpaatialaisen rakenne on rakeisen rapea ja suorastaan rasvainen. Tuli ja sokeri tanssivat suussa ainutlaatuisella tavalla. Karpaatialainen on kuitenkin hyvin hankala kasvatettava kokeneellekin harrastajalle.


Marmoriinit voittavat rokaleet vaikka rokaleiden jokeri, Karpaatialainen, tuo taisteluun merkittävän panoksensa.


Mutta kilpakentiltä kuuluu kummia! Outokaisten joukkueen keskuudessa kohotetaan profiilia ja heillä on muutama lähes Karpaatialaisen kaltainen lajike ja valmennusleiriltä ja Komsomol-osastolta kuuluu vallan kumia. Marino on ottanut johtajan roolin ja kannustaa muita lajikkeita kohentamaan kuntoa, ulkonäköä ja etsimään hinkakua. Ehkä näemme marmoriinien ja outokaisten ottelun vuonna 2024 Pariisin XXXIII Olympiadin kisojen jälkeen. 


Lopuksi vielä jotain Alexandra-kysymyksen tiimoilta. Niin… Alexandra-nimikkeen alla on kaupattu kolmen kasvuryhmän lajikkeita. Kenenkään ei ole pakko tunnistuttaa kasvuryhmiä eikä edes kovasti murehtia asiaa. Joka toimittaa tavaraa muille voisi kyllä tehdä asia eteen jotain. Oman kantansa voi nimetä perseily-nyanssit ja Marmoriini/Rokale-erottelun unohtaen miten parhaaksi näkee. Koska kyse on Aasian ja suuren Venäjän lahjasta meille suomalaisille niin tässä valikoima kovin ilmeikkäitä venäläisiä naisten ja miesten nimiä mitä ensimmäiseksi mieleen tulee:


Miehet: Arman; Artyom; Boris; Burian; Cheslav; Daniil; Dmitry; Fedor; Gavril; Hedeon; Jasha; Kirill; Maxim; Nikita; Orel; Petrov; Rurik; Sergei; Vasili ja Yakov.


Naiset: Alina; Anya; Czarina; Darya; Devora; Evgenia; Inessa; Katyuska; Lara; Lyudmila; Marisha; Mila; Nesha; Oksana; Sinovia; Theodosia ja Viveka.


Kunnia heille joille se kuuluu: Uralin pihlaja. 




7. elokuuta 2021

Kynsilaukka-olympialaiset


XXXII Olympiadin kisat ovat kohta viimeisessä päivässään ja on aika myös päivittää eräs vanha kirjoitus tai sanokaaamme se voimakkaasti editoida.

Kaikkein aistivien, tuntevien ja ylipäänsä elävien ihmisten tulee ottaa kantaa asiaan nimeltä kynsilaukka. Kun asian tuntemus paranee ja ollaan selvillä kasvuryhmistä ja niiden sisältämistä muunnoksista niin väkisinkin nousee mieleen asioiden lajittelu ja arviointi. Mutta miten arvioida ja asettaa järjestykseen. Asia on varsin monimutkainen. Miten hienot olympialaiset periaatteet ”nopeammin, voimakkaamin ja korkeammalle” sopivat kynsilaukan maailmaan. Entäpä suomalaisten urheilijoiden taannoin viljelemä puheenparsi ”tein vain parhaani!”


Kynsilaukkaa voidaan kyllä arvottaa monellakin tavalla ja ”Vuoden raapi-kilpailu” olis vain yksi tapa tehdä se. Kun puhutaan raapin läpimitasta niin silloin yhden kasvuryhmän raapi voittaa käytännössä aina kaikki muut. Suurempien Rocambole-kasvuryhmään kuuluvien raapien kanssa painavammat ja kauniimmat Posliinit häviät muotonsa vuoksi aina. Jos kilpaillaan formaatilla ”Vuoden-raapi” niin silloin sarjoja tulisi olla useampi:


I Rokaleiden sarja


II Posliinien sarja


III Artisten sarja


IV Raitisten sarja (Vain ns. standardit raitapurppurat)


V Marmoriinien sarja


Raapin tulee olla ehjä ja siinä tulee olla vähintään kolme ehjää wrapperia. Pisteitä saa raapin painosta, läpimitasta (Raapin läpimitta kapeimmasta kohdasta), sopusuhtaisesta muodosta ja päällimmäisen wrapperin väristä. Painavin raapi ei välttämättä aina voittaisi eikä myöskään se joka olisi läpimitaltaan suurin. Säännöistä voi tehdä vaikka kuinka monimutkaiset tahansa, mutta ainakin edelliset kriteerit tulisi sisällyttää niihin.


Vaikka Rocambolet ja Posliinit kasvavat aina suurimpiin mittoihin, niin moni on sitä mieltä että kauneudessa, muodossa ja värissä mikään ei voi kilpailla Raitisten eli Raitapurppuroiden kanssa. Persian Star on monien maailmalla monien mielestä kaunein kaikista kynsilaukoista mitä tältä kiviplaneetalta voidaan löytää. Mutta jos asiaa kysytään tältä kirjoittajalta niin mikään ei voi kilpailla lasipurppuran kauneuden kanssa. Hitaasti kuivattuna ja muutamalla ”niksillä” käsiteltynä sen wrapperista löytää todella lasisen kiillon ja väristä löytyy kultaa, hopeaa, pronssia ja herkkää purppuraa. Valitettavasti otsikkokuvankin lasipurppura täytyi kerran avata vaikka se pahaa voi tekikin. Tuollaisilla lasipurppuroilla voi koristella vaikkapa joulukuusen sitten syödä nuo koristeet joulupäivien jo jäätyä taakse ja loppiaisen lähestyessä.


Mutta kynsilaukkojen maailmasta löytyy ennätyksiä kerrassaan ja ne löytyvät kasvien ominaisuuksista mm seuraaavasti: 


Suurin allisiinipitoisuus on Posliinien-kasvuryhmään kuuluvissa muunnoksissa.


Korkeimmaksi kasvavat kynsilaukat, siis miten korkealla kukkavarren pää keikkuu, ovat Posliineja. Posliinit tekevät myös kaikista eniten itusilmuja. Posliinit kestävät myös parhaiten talven rasitukset.


Nopein kasvussaan on turbaani. Se sprouttaa ensimmäisenä ja se myös tuleentuu ennen muita.


Varmaa ja kattaavaa tilastoa tässä ja nyt ei ole käytettävissä, mutta jollain Rocambolella voi olla paras hyötysyhde mitä tulee maahan laitettavaan kynteen ja valmiiseen kuivaan raapiin. Vuonna 2013 laitoin maahan 10 Ison venäläisen kynttä joiden paino liikkui rajoissa 11-13 grammaa. Suurin raapi oli 122 grammainen. Jos se sai alkunsa 11-grammaisesta kynnestä niin hyötysuhde oli 1:11,1. Kolmetoista-grammaisen suhteen hyötysuhde olisi taas ollut 1:9,4. Vastaavasti heikoin hyötysuhde ollee Posliineilla tai hienoimmilla Kreoleilla. Posliinin sadosta lisäysmateriaaliksi menee ”hallinnassa olevan väestönkasvun rajoissa” 25 prosenttia kun vastaavasti vaikkapa Rocambole-sarjaan kuuluvan Ison venäläisen kanssa tuo suhde on noin 16 prosenttia. Hallinnassa olevalla väestönkasvulla tarkoitetaan tässä sitä, että viljelmän muunnoskohtaista satomäärää lukumääräisesti ei pyritä lisäämään.


Tämä kirjoitus palvelkoot avauksena ja vielä joskus koittanee päivä jolloin voidaan järjestää aivan oikeat kynsilaukka-festivaalit. Alexandraa-Suomen ahdistavasta ilmapiiristä on silloin päästy, suuri kynsilaukka-herätys laajituntemuksen kasvun myötä on levinnyt ympäriinsä. Maa on täynnä kynsilaukan maallikkosaarnaajia toinen toistaan kauneimpine  kirjatopenkkeineen. Uudet kynsilaukan ystävät ihmettelevät miten ovat voineet elää pimeässä keskiajassa tämän suurimman ihmiskunnalle annetun lahjan suhteen. 


Silloinyyskuinen festivaalipäivä kääntyy iltaansa ja on aika kynsilaukka-olympialaisille. Suurimmat ja kauneimmat raapit sarjoineen julkistetaan ja parhaimmat kasvattajat palkitaan. Kunniamainintojaa laakeriseppeleineen jaetaan myös ja kutsuvieras esittää vuoden kynsilaukka-laulun. Jossakin mielensäpahoittajat ja ego-poliisit kiristelevät hampaitaan. Ilmassa on rentoa meininkiä ja lopulta ilmanalan täyttää leppeänhaikea country-musiikki. Tykkimies Jalkasen YouTubesta löytyvä suomenkielien versio on kyllä hyvä mutta äänenlaadultaan nuhruinen joten pistetään asialle kappaleen isä John Denver. Country Roads take me home.

9. heinäkuuta 2021

Kynsilaukan kuivatuksesta ja mausta


Tämän kirjoituksen leipäteksti on varsin lyhyt mutta linkeistä löytyy lukemista vähän pitempäänkin sessioon. On tietenkin vaara että nyt joku vetää isommankin raapin nenäänsä joten sanotaan aluksi muutama sana. 


Suomessa on elinkeinon harjoittamisen vapaus ja varsin vahva omaisuuden suoja. Laittomien elinkeinojen harjoittamiseen voi jokainen puuttua ja tehdä ilmiannon. Omaisuuttakin saa turmella tiettyyn rajaan saakka jos toiminta ei ole häiriöksi eikä vaaranna kenenkään henkeä. Eli jokainen voi valmistaa jouluglögia vaikka vuoden 1988 Chateau Latour-viinistä jos varallisuus sen sallii ja moisen tarpeelliseksi katsoo. Tuollaisen kehottaminen on sallittua mutta jossain toki kulkee raja. Haitallisen tiedon levittämisen on sitten vähän monimutkaisempi asia. Missä haluaa valistaa voi joku ilahtua, mutta aina joku ihan varmasti ottaa ja suuttuu.


Kynsilaukkaharrastus on mennyt viime vuosina kovasti eteenpäin ja pienimuotoisen ja myös suuremman mittakaavan kasvattajia on ilmaantunut enenevämmässä määrin. Tosiasiassa elämme kuitenkin vielä Alexandra-Suomessa ja myyntiin tulee tavaraa joka ei loppujen lopuksi ole olennaisesti sen parempaa kuin kiinalainen massatuote. Asia on sanottava ääneen silläkin uhalla että joku tulee ja pamauttaa raapi-pussilla päähän. Siinä voi käydä vähän kuin Aku Ankalle joka sai maitomiehen pullosta päähänsä. Akun riesaksi tullut Joe-poika, rääväsuinen papukaija, oli näet kailottanut ”Kaada se litku takaisin lehmään; se ei kelpaa edes kannen pesemiseen.”


Hifistely on asia joka herättää aina intohimoja ja voi saada aikaan suoranaista ärtymystä. Näinä päivinä keskustelun keskiöön kynsilaukan suhteen nousee sadonkorjuun ajankohta ja kysymys kuivatuksesta. Takavuosina De Re Allii Sativi on julkaissut useita kirjoituksia jotka koskevat em. asioita.


Kynsilaukan makua ja siihen vaikuttavia asioita käsitellään tässä kirjoituksessa:


https://derealliisativi.blogspot.com/2019/08/kynsilaukan-mausta.html


Kuivatukseen liittyviä kysymyksiä on kuvattu perinpohjaisesti jo vuonna 2017 julkaistussa tekstissä:


http://derealliisativi.blogspot.com/2017/11/talvimietteita-i-noston-jalkeinen.html


Eräänlainen kynsilaukka-hifistelyn korkea veisu on sitten tässä:


https://derealliisativi.blogspot.com/2018/05/dogma-2018.html


Tässä sitten kirjoitus joka on osoitettu kaikille jotka luulevat että korkeatasoisen kynsilaukan tuottaminen suuressa määrin olisi helppoa.


https://derealliisativi.blogspot.com/search?q=dogma+2018


Hifistelyn korkein aste on lienee tässä:


http://derealliisativi.blogspot.com/2017/11/pystyyn-kuivattua-kynsilaukkaa.html


Alexandra-kysymyksen perusteisiin voi tutustua tässä:


https://derealliisativi.blogspot.com/search?q=alexandra



Sanottu mikä sanottu: https://www.youtube.com/watch?v=53XBe1R7y3Q

6. heinäkuuta 2021

Raapi-Suomen sanakirja


De Re Allii Sativi on julkaissut seitsemän kalenterivuoden aikana yhteensä 220 kirjoitusta ennen tätä. Jos katsoo julkaisuvuosia ja frekvenssejä, niin eletään kieltämättä laskusuhdannetta ja suunta on alaspäin kuin lehmän häntä, tai Wayne Gretzkyn tehotilastot vuoden 1993 jälkeen. Vuosi 2006 oli todellinen Klondyke-vuosi. Nykyään löydetään toki vielä hippuja. Taajaan niitä ei löydy, mutta olkoot ne sitten suuria ja jömpseitä tapauksia.

De Re Allii Sativi on luonut ja käyttänyt ilmaisuja jotka ovat olleet uusia ja muokattuja. Suuntaus on jatkunut koko ajan, ja nyt kun on tarkoitus julkaista sarja uusia kirjoituksia niin on syytä esittää kokonaisuudessaan ja täsmennettynä tietyt termit ja niiden perustelut.


Kieli kehittyy aina sen käyttäjien toimesta ja sinänsä oikeita sanoja ei ole olemassakaan. Kukaan ei voi pysäyttää kielen dynaamista kehitystä. Suomen kielen sanasto koostuu pitkälti muualta omaksutuista lainasanoista ja tarkoituksiin keksityistä sanoista. Liekö keskuudessamme ketään joka ilmaisisi itseään kantasuomalaisella puheenparrella. Karrikoidusti Ahlqvist on aina häviävä Stenvallille ja hyvä niin.


De Re Allii Sativin tarkoituksena on ollut luoda erityissanasto, jonka erityislaatuinen ilmiö eli kynsilaukka ansaitsee millä tahansa kielellä. Paljon on kehittämisen varaa ja vielä jäämme tässä vaatimattomassa yrityksessämme lähtökuoppiin. Ihailemaan on jääminen esimerkiksi japanilaisten nerokasta tapaa luoda sanoja. He ovat voineet luoda esimerkiksi ilmauksesta ”Kambodia abobora” tiiviimmän termin ”Kabocha.”


Tässä julkaisussa esitellään muutamille kasvuryhmille uusi, dynaamisempi ja lyhentynyt ilmaisu. Suomen kieli, kun sitä plastisella mielellä käytetään, pyrkii ekonomiseen ilmaisuun. Pois meistä derkkulalaisuus joka pahillaan oli sitä, että uutislähetyksissä puolueen nimi piti aina lukea kokonaisuudessaan ja virheettömästi muodossa Sozialistische Einheitspartei Deutschlands. Lyhennyksiä ei sallittu ja parhaimmillaan 20 minuutin uutislähetyksessä tuo niin vihattu sanahirviö lausuttiin 40 kertaa. Niinpä De Re Allii Sativi lähtee nyt tielle jolla etsitään lyhyempiä ilmaisuja jo vakiintuneiden sanojen raitapurppura, lasipurppura ja marmoripurppura sijaan. Saammeko esitellä siis Raapi-Suomen sanakirjan kaikessa lyhykäisyydessään. Tähän on tultu. Jäljet eivät pelota.


Yleisluontoisemmat termit


Kynsilaukka. De Re Allii Sativi käyttää systemaattisesti ilmaisua ”Kynsilaukka” puhuessaan kasvista kokonaisuutena. Haluamme tehdä kunniaa lähinnä alkuperäiselle sanalle jolla kasvi on Suomessa tunnettu. V-kirjaimella alkava sana on käännös läntisen naapurimme kielestä.


Kirjasto, kirjastopenkki. Kirjastolla tarkoitetaan kokoelmaa tai valikoimaa kynsilaukan eri lajikkeita ja kasvuryhmiä jotka kasvattajat ja harrastajat voivat järjestää havainnointia, tarkkailua tai installaatioita varten. Ilmaisua on englannin kielellä käyttänyt Ted Jordan Meredith kokonaisvaltaisessa kynsilaukkaa käsittelevässä kirjassaan ”The Complete Book of Garlic.” De Re Allii Sativi on julkaissut kaksi em kirjaa koskevaaa postausta:


http://derealliisativi.blogspot.com/2016/01/uskomaton-ron-l-engeland-mietteita-ted.html


http://derealliisativi.blogspot.com/2016/01/tjm-varsin-vaatimaton-mies-mietteita.html


Raapi. Ilmaisuna ei ole syntynyt itäisen naapurimme tahdosta, mutta vaikutuksesta kylläkin. Tarkoitus oli luoda kasvin varastoyksikölle omintakeinen sana ja tavallaan se on suomenkielelle laadittu vastine venäjänkielisestä ilmauksesta. Tarkempi selvitys sanasta raapi löytyy tästä linkistä. Ja niinhän se on; kynsilaukan maanalainen osa on raavittava tuote.


Kynsi on yksittäinen kynsilaukan kasvupotentiaalinen tuottanut yksikkö.


Yksönen on muodoltaan pyöreä täysin kynteen verrattava lisäysmateriaali. Yksösiä on mahdollista kasvattaa jopa 40-grammaisiksi ja siitä tulee oiva kaupallisesti hyödynnettävä tuote. Yksösiä tuotetaan kynsilaukan latvaklooneista. 


Klooni on ekonomisempi ilmaisu termille itusilmu. Samalla on etsitty ilmaisua joka yhdistettäisiin vain tiettyyn kasviin. Klooni on ollut kynsilaukan pääasiallinen lisääntymismuoto ennen kuin ihminen domestikoi kasvin ja useimmat eri kasvuryhmistä syntyivät.


Skeippi on kynsilaukan kukkavarsi ja lainasana. Sanaa voitaisiin ehkä verrata ”farkkuihin.” Eipä juuri kuulla ilmaisua farmarihousut tai ”alkuperältään Pohjois-Amerikan maatalousväestön käyttämästä housukuosista syntynyt vyöllinen ja niitillinen tuplakaatio.” Ilmaisu on dynaaminen ja ainoastaan yhdistettävissä kynsilaukkaan. Klusiililla alkava sana tässä tapauksessa on liian kova ja etsii spiranttista kevennystä.


Löpsi. Löpsi on hieman humoristinen sana, se myönnettäköön. Mutta kun meillä ei ole lähinnä puolen kilon painoa ilmaisevaa sanaa käytössämme niin miksi ei sitten voisi käyttää sanaa, jonka savolainen olisi voinut Hiski Salomaan ja kumppaneiden aikaan antaa paunaa ilmaisevalle lyhenteelle lbs. Koska avoirdupois-pauna on 453 grammaa niin väljästi ottaen löpsi on noin puoli kiloa. Amerikkalaiset ajattelevat asiat edelleenkin maileina, tuumina, jalkoina, jaardeina, löpseinä ja gallonoina eikä sitä kukaan suomalaisiltakaan voi kieltää. Kaksitoistajärjestelmä on sitä paitsi älyllisesti paljon haastavampi kuin tympeä ranskalaisten luoma kymmen-revisio.


Kuivakilo on käsite jolla tarkoitetaan kiloa puhdasta ja kuorittua kynsilaukkaa. Lyhyesti sanottuna kuivakilo saadaan täysin kuivatuista raapeista joita menee kiloon 1060 grammaa. 60 grammaa on siis kuivakilon perkaamisesta syntyvä wrapperi-, ja kynnen kuoriaines. Wrapperit ja kynsien kuoret ovat mitä mainiointa ainesta biomassan sekaan kun kotitaloudessa kerätään biojätettä kompostiin. 


Wrapperi on nimitys jota käytetään kynsilaukan kuivuneista lehdistä joiden sisällä kynnet ovat. Hyvin kuivatussa isoraapisessa rokaleessa voi olla jopa 8 täydellistä wrapperia. 


Oktaani on käsite jota käytetään kun puhutaan kynsilaukan puristeessa olevan nesteen juoksevuudesta ja öljyisyydestä. Hyvän oktaanin puristusmehu on juoksevaa, öljyistä nestettä jossa makeus ja tulisuus kisaavat. Korkeimmat oktaanit ovat joissakin marmoriinien lajikkeissa ja alhaisimmat artisissa.


Lajikeryhminen nimet 


Rokale korvaa sanan Rocambole. Kyse on kasvuryhmästä johon kuuluvat mm. Iso venäläinen, Punainen venäläinen, Saksan punainen, Spanish Roja ja Karpaatialainen. Rokale-ryhmään kuuluu siis hyvin isokoisia raapeja tuottavia lajikkeita. Lisäksi Rokale tuo mieleen rökäleen ja kyllähän vaikkapa tuplageeninen Iso venäläinen on kieltämättä meloinen rökäle.


Marmoriini korvaa epätaloudellisemman marmoripurppuran. Alunperin de Re Allii Sativin koeviljelmällä sanaa marmoriini käytettiin ns. Sandbergin siperialaisen B-mutaatiosta. Se on selkeästi luokiteltavissa samaan ryhmään mm. Siperialaisten marmoripurppuroiden kanssa. Muita marmoriineja on lukuisten toisiaan muistuttavien siperialaisten lisäksi mm. Havran/Petrovski. Marmoriinen tunnusmerkki on päällimmäisissä wrappereissa esiintyvä marmoriläiskäisyys. Marmoriinit erottaa rokaleista myös kynsien muodosta ja kloonien määrästä. Marmoriit eivät ole ”persepuolisia” kuten rokaleet.


Raitinen korvaa ilmaisultaan kovin risuaitaisen raitapurppuran. Kaiken lisäksi raitapurppura-nimitystä rasittaa joistakin design-tuotteista käytetty nimitys. Raitinen on ilmaisuna käytännössä uusi ja sopii nimitysten dynamisointiin ja revisioon. Raitisen tunnusmerkki on pystyraitaisuus wrappereissa ja tiukin kynsien pakkautuminen.


Lasikas korvaa termin lasipurppura. Jo englanninkilinen termi Gazed Purple Stripes on harhaanjohtava ja se on ns. Engelandin erehdys. Esitellessään skeemansa joka koski morfologisesti tehtyä lajikeryhmien kuvausta noin 30 vuotta sitten hän luki Lasikkaat läheisiksi sukulaisiksi raitisten ja marmoriinien kanssa. Ensimmäinen ja edelleenkin selkeän yksinkertainen vuonna 1995 tehty dna-ajo paljasti kuitenkin sen että lasikkaat on aasialaisista juontuva kasvuryhmä. Lasikkaat voi helposti sekoittaaa raitisiin mutta varma tunniste on varren huojuvan rottinkinen kasvutapa. Lasikkaille on myös ominaista ns. "toispuolinen ontto kupoli."Lasikkaan kynsissä on myös selkeästi lasinen kiilto josta löytää hopeista hohdetta. Engeland ei kiinnittänyt huomota hyvin kuivatun lasikkaan wrappereiden selkeän seepiaiseen väritykseen. Perustellusti lasikkaasta voisi myös käyttää nimitystä ”seepinen.”


Artinen korvaa termin artisokka. Jos nimitystä artisokka käytettäisiin tietyn kasvuryhmän edustajista edelleen pitäisi jatkuvasti selvittää miksi juuri tämä nimitys. Artinen nimenä ottaa etäisyyttä siis latva-artisokaan ja on uusi dynaaminen ja taloudellinen termi. Artisokka (Artichoke) syntyi koska tämän lajikkeen muoto wrappereiden poiston jälkeen muistuttaa latva-artisokan hedelmää.


Kreoli on dynaaminen sana ja sille on vaikea löytää vastinetta. Kyse on kasvuryhmästä joka on hyvin läheistä sukua artisille ja kotoutuu pohjoisille leveysasteille hitaasti. De Re Allii Sativin koeviljelmällä epäillään kasvumuunnosten vuoksi että Spanish Roja olisi alunperin enemmän kreoli joka on ottanut rokaleen kasvutavan. Spanish Rojan idaholainen muunnos Killarney Red on tuottanut nimittäin useita kreolimaisia mutaatioita.


Turbaani on arvoituksellinen kasvuryhmä ja sille on vaikea löytää varsinaista käännöstä. Turbaaneista löytää on kaiken lisäksi kolme selkeästi toisistaan poikeavaaa kasvutapaa. Pitäydymme nimityksessä Turbaani. Onko joskus tarpeen antaa uusi nimitys niille ”huiveloille” joihin kuuluvat mm. artiset muuntujat Cielavas ja Humpgrid jää nähtäväksi.


Silveri on lyhennelmä muodosta Silverskin. Kieltämättä joidenkin tämän kasvuryhmän lajikkiden pinnassa on hopeista kiiltoa jos kuivatus on tehty huolella. Silverit jäävät monesti vähäisten veljien joukkoon mikä on aika tavalla valitettava asia.


Aasialainen on termi joka ei kaipaa muuttamista ja revision täyttävää nimitystä on vaikea löytää. Aika ajoin on käytetty termiä Aasian purppura mutta se jääköön. Aasialainen on kaikista helpoiten tunnistettava kasvuryhmä kiitos kukinnon muodon ja kloonien lukumäärän. 


Poslikas voi korvata termin posliini. Posliini viittaa keramiikkaan ja tässä suhteessa poslikas on uusi termi joka voitaisiin yhdistää pelkästään erääseen kynsilaukan kasvuryhmään.  


Outokainen. On olemassa kynsilaukkoja joita on morfologisesti hyvin vaikeaa ja geneettisestin mahdotonta luokitella mihinkään kasvuryhmään kuuluviksi. Tällaisia ovat mm. Marino gs. sandbergiensis ja Vrag (Alkuperältään Kroatian Velica Goricaan juotuva lajike.). Puhuttaessa outokaisista on kuitenkin oudoista oudoin tsekkiläistä alkuperää oleva Bjetin. Sen geneetinen parsimoni-vektori herättää paljon kysymyksiä joihin ei vielä voida vastata.


Eiköhän pistetä Sinatraksi kun tuli puhetta outokaisistakin.

24. kesäkuuta 2021

Skeippodei sano Sandy ja kustannustoimittaja


De Re Allii Sativi on julkaissut kirjoituksia seitsemän kalenterivuoden aikana ja viitenä edellisenä vuonna on aina poristu skeipeistä eli kynsilaukan kukkavarsista. 


2016
2017
2018
2020
2019

Edellisinä vuosina on sanottu paljon olennaista ja enää on vaikea keksiä kovin paljon uutta, ellei sitten ryhtyisi tehtailemaan kulinaarisia algoritmejä eli toteutettuja ja imaginäärisiä reseptejä. Niin pitää nytkin tekemän ja kun on paljon asiaa niin on roomalaisten aika!


I Skeipit olivat pitkään tulollaan tänä vuonna, mutta sitten kun ne lähtivät kasvuun oli vauhti ennätysmäistä; jopa kolme tuumaa vuorokaudessa.


II Vuoden 2021 skeipit ovat hyvin makeita ja sokeriherneisen maun kyllästämiä. Lämpöjaksolla ja armastakin armaamalla auringolla lienee osuutta asiaan.


III Maukkain skeippi on edelleen outokaisten joukkoon kuuluvan Bjetinin. Maku on hienostunut ja sokerinen ja jopa steviaaninen. Ylivoimainen ja ainutlaatuinen on Bjetinin skeipin maku muihin verrattuna.


IV Kun toimituksessa mietittiin ilmaisua joka liittyy perinteiseen skeippivalmisteeseen niin päätettiin luopua nimikkeestä skeippipesto ja ryhtyä käyttämään sen sijaan vastaavaa: skeippikastike.


V Muuan levoton sielu on aikoinaan lausunut ”Karjalan piiras on kannaksen hotari ja munavoi ketsuppi.” Ketsuppi on sanana ja tuotteena atsteekkien lahja maailmalle. Ketsuppi oli tomaattipohjainen kastike,  jota ryyditettiin chililä. Se kuulostaisi translitteroituna jokseenkin ”quatsha-uppa” tarkoittaen suoraviivaisesti käännettynä ”kastiketta.” Ketsuppia atsteekit tarvitsivatkin kun he korvasivat ”eläinproteiinin puutteen” ravinnolla, josta kulttuurirelativistit kovin mielellään vaikenevat. Tässä kohden toimituksemme haluaa olla itsenäiseen opiskeluun kannustava ja kehottaa tutustumaan suuren ihmiskunnan opettajan Marvin Harrisin nerokkaaseen teokseen ”Kulttuurin synty” ja sen erääseen lukuun.


VI Rehustelu on toisen ihmiskunnan suuren opettajan Yuval Noah Hararin vaikutuksesta kovin POP ja skeipit ryydittävät alati kasvavaa rehustelu-trendiä.


VII Varsiselleri on edelleen paras skeipinkesyttäjä.


VIII Skeippikastikkeeseen sopii mausteeksi aiemmin mainitun mustapippurin lisäksi myös jauhettu korianteri ja kardemumma, ja nimenomaan korianteri ja kardemumma yhdessä.


IX Jos on lakto-ovo-rehustelija niin munavoin ja skeippi-varsisellerin seokseen voi lisätä suolaa, mutta sitä pitää käyttää tuplaten.


X Karjalaiset oppivat venäläisiltä sienten hyödyntämisen ja teenjuonnin, mutta miten oli kynsilaukan laita?


JOKERI Kun mainittiin Harris ja Harari, niin pitää muistaa myös henkilö nimeltään Jared Diamond, ehkä suurin ihmiskunnan opettaja. Toimituksessa pohditaan parhaillaan aihetta nimeltä Anna Karenina-periaate ja kynsilaukan domestikaatio tai, ”Onnelliset ja onnettomat kasvit.”


Hyvää juhannusta kaikille. Tekeillä on aito seitsenminuuttinen De Re Allii Sativi-elokuva nimeltään Summer Solstice 2021 at Sandbergs. Ehkä se on valmiina lähipäinä.


Kesä kuuma koivut kuivaa, Kosmoksessa runoratsu apulantaa haukkaa... Vanhemmiten alan jopa ymmärtää "pakkojatsia." Päästetään Ella irti.

9. huhtikuuta 2021

Kynsilaukan DNA ja JOKAMIESEKVENSSOINTI.


Kynsilaukan DNA ja JOKAMIESEKVENSSOINTI.


ante diem V Idus Apriles MMXXI

De Re Allii Sativi — VII tuotantokausi

Torsten Sandberg


Lyhenne DNA viittaa tietenkin perinnöllisyystieteeseen ja eri elämänmuodon rakennusohjeisiiin. DNA on ollut muotisana sen jälkeen kun ihmisen perimä, 3,1 miljardia emäsparia saatiin selvitettyä. Sen jälkeen ihmiskunta on saanut uusia puheenaiheita, milloin on löydetty geenejä jotka selvittävät minkäkin ihmisen ominaisuuden tai taipumuksen. Halvoista geenitesteistä jotka väittävät kertovansa sinun perimäsi ja alkuperäsi on tullut suorastaan nykyaikaisen astronomian korvike. Ihmiset saavat hupia ja lohtua monista asioista ja tuollaisten testien tuloksissa kerrotaan itsestäänselvyyksiä. Sellaisia itsestäänselvyyksiä jotka jokainen voi saada ilmaiseksi keneltä tahansa vakavasti otettavalta perinnöllisyystieteilijältä. Suhteellisen valistunut ja sivistynyt ihminen tietää ne itsekin. Jos minä, tämän kirjoittaja, sanoisin jollekin ruotsalaiselle perinnöllisyystieteilijälle että olen Kaarle Suuren ja vähintään kolmen Ruotsin kuninkaan jälkeläinen alenevassa polvessa niin en tekisi mitään vaikutusta. Lakoninen vastaus olisi aivan varmasti ”Samma här!” 


Ihmisen genomi on selvitetty ja niin on myös kynsilaukan. Molemmat löytyvät netistä jos osaa ne sieltä vain etsiä joten jätetään turhat hyperlinkit pois. Ihmisen genomi sisältää 3,1 miljardia emäsparia. Sanotaan että lukuja on vaikea hahmottaa ja siinä onkin monen rikkaan ihmisen epäonni. Jossain vaiheessa suhteellisuudentaju häviää tuhoisin seurauksin. Tuo kolmen ja puolen miljardin emäsparin ”ketju” voidaan hahmottaa vaikkapa sellaisen ajatelman keinoin jossa perusyksikkönä on tuhat greippiä sisältävä kuution laatikko. Greipin halkaisija on 10 senttiä. Suuret luvut ja lukusarjat voi helpommin yrittää käsittää geometrisinä alueina. Lähdetään siis siitä  että yksi emäspari vastaa yhtä greippiä. Aari koostuu, kuten tiedämme, sadasta neliömetristä. Tällaiselle alueelle voi muuten istuttaa noin 1200 kynttä kuten valistunut kynsilaukan viljelijä hyvin tietää. Yhden aarin kokoiselle alueella mahtuu sata kuution vetoista laatikkoa eli em. alueelle mahtuisi 10000 greippiä. Laatikon koko olisi tosin tuossa tapauksessa noin 100x100x115 senttiä ja korkeusulottuvuus siis viimeisenä. 0,1 hehtaarin alueelle saataisiin jo miljoona greippiä, hehtaarin alueelle 10 miljoonaa greippiä, 10 hehtaarin alueelle 100 miljoonaa greippiä, 100 hehtaarin alueelle miljardi greippiä ja lopulta 310 hehtaarin alueelle 3,1 miljardia greippiä.


3,1 miljardia greippiä vaatisivat 3,1 miljoonaa edellä mainitun kokoista laatikkoa. Jos ne laitettaisiin peräkkäin syntyisi 3100 kilometriä pitkä jono laatikoita. Linnuntietä varsin suoralla reitillä se on matka Auran pappilasta Kreikan pääkaupunkiin Ateenaan. Ylöspäin katsottaessa päästäisiin varsin korkealle eli 3100 kilometriin . Hubble-teleskooppi keikkuu keskimäärin noin 540 kilometrin korkeudella. 3100 kilometriä on kuusinkertaisesti Hubblen radan keskimääräinen korkeus maan pinnasta katsottuna. Kaksoisplaneettajärjestelmämme toiseen kappaleeseen eli Kuuhun olisi vielä toki matkaa. Edellä kuvattu skaala antaa jonkinlaisen käsityksen ihmisen genomin suuruudesta. Sen kartoittamiseen tarvittiin aikoinaan 3,5 miljardia dollaria ja noin 10 vuotta ja on suurin yksittäinen tieteellinen hanke mihin ihminen on kerrallansa ryhtynyt. Ihmisen genomi on vielä varsin pieni jos sitä verrataan kynsilaukan genomiin johon kuuluu 16,24 miljardia emäsparia ja se sisältää 57 361 proteiineja koodaavaa geeniä. Ihmisen geenien lukumäärästä kiistellään ja nykyään esitetään arvioita jotka liikkuvat skaalassa 22000-50000. Kukaan järkevä tiedemies ei lähde nykyään sanomaan tarkkaa lukua. Miksi viivyimme tässä ehkä jonkun mielestä turhanpäiväisessä lukuviidakossa? No sanotaan sitten vaikka että mikään ei ole turhaa jos se auttaa pysymään nöyränä. Nöyränä on oltava sillä ihmiselle on kaksi asiaa jotka ovat vaikeita ymmärtää. Toinen on iankaikkisuus ja toinen tähtitieteelliset eli tolkuttoman suuret luvut.


Liikutaan siis suurissa lukemissa. Kiinalaisten tutkimuksen tarkoitusperistä ei ole kovin tarkkaa tietoa mutta nyt kynsilaukan geneettinen monimuotoisuus on kyllä paljon paremmin ymmärrettävissä. Ehkä saamme siitä vielä lisää tietoa kun opimme lukemaan jo saatavilla olevaa dataa. DNA ei saa kuitenkaan olla sellainen taikasana joka hämää ja saa meidät unohtamaan kokonaan morfologian eli sen mitä voimme paljaalla silmällä lukea ja havainnoida kasvin ulkonäöstä ja osista. Morfeemi jokin yksittäinen tuntomerkki ja kynsilaukan ohella sellainen voi olla esimerkiksi kuoritun kynnen sisäkaaren yläkärkinotkelma jollainen löytyy vain yhdestä Rocambole-ryhmän lajikkeesta. Yksittäisessä kovavartisessa kynsilaukka-kasvissa on helposti erotettavissa noin 120 morfeemia joiden avulla päästään luokittelemaan eri ”suur-fenotyypit” joista käytetään nimeä kasvuryhmä ja jotka todennäköisesti hyvin varmasti ilmineeraavat sen taustalla meille näkymättömissä olevia geneettisiä suuria hahmoryhmiä joista käytetään nimeä haploryhmä. Pienemmillään fenotyyppiryhmän muodostaa yksi lajike, suurimmillaan siihen voidaan lukea jopa 40 eri yksittäistä lajiketta. Morfologisen analyysin perusteella voidaan tunnistaa suurin osa yksittäisistä lajikkeista ja esimerkiksi ns. Rocambole-ryhmässä esimerkiksi Ison venäläisen ja Punaisen venäläisen toisistaan erottaminen on varsin yksinkertainen toimenpide jos tuntee tarvittavat 5-6 morfeemia.


Kun siis morfologialla on DNA-aikakaudellakin sijaa niin Ron L. Engelandin rakentama järjestelmä tulee edelleenkin olemaan ensiarvoisessa asemassa. Tosin hän teki yhden virheen lukiessaan lasipurppurat läheiseksi suurfenotyypiksi raitapurppuroille ja marmoripurppuroille. Lasipurppurat ovat selkeästi ns. Aasian purppuroista juontuva suurfenotyyppi. Kaiken kaikkiaan yli 5 lajiketta sisältäviä suurfenotyyppejä ollee noin 14-16 ja yhden lajikkeen hapakseja kymmeniä ja niitä syntyy koko ajan lisää. Viitteitä on De Re Allii Sativin koeviljelmällä saaduissa tuloksissa siihen että artisokkien kasvuryhmä tulee jakaa kolmeen eri suurfenotyyppiin ja posliinit kahteen. Työ on kuitenkin aluillaan ja edellä sanottu on vain se mitä tällä hetkellä kokonaisuudesta voidaan ylimalkaisesti sanoa, eli se on tieteellisessä mielessä vain teoria. Einsteinin yleisestäkin suhteellisuusteoriasta käytetään edelleen nimitystä teoria eikä todellakaan puhuta Einsteinin suhteellisuustotuudesta.


Koeviljelmällä kasvaa tällä hetkellä myös ns. Alexandra-kokeen toinen koepenkki ja se onkin suuren huomion kohteena tällä kasvukaudella. Näytteet on kerätty usealta eri kasvattajalta ja alustavan, useimmissa tapauksissa raapin ja kynsien pohjalta tehdyn analyysin pohjalta voidaan sanoa, että lähes kolmenkymmenen näytteen joukossa on ainakin kuutta eri lajiketta kolmesta eri kasvuryhmästä. Hypoteesi jonka esitin jo vuonna 2016 sai alustavan vahvistuksen. Alexandra ei siten olisi mikään yksittäinen lajike ja tuon nimikkeen alla myytäisiin ja levitettäisiin siis lähes mitä tahansa. Niin sanotun alkuperäisen Alexandran määrittäminen on toki mahdollista ja siihen palataan vielä.


Edistystä on tapahtunut paljon siitä kun Engelandin skeema laitettiin tarkastelun alaiseksi vuonna 1995 kun ensimmäiset DNA-analyysit kynsilaukan suhteen tehtiin. Sen jälkeen on syntynyt lukuisia uusia lajikkeita ns. oikeista siemenistä ja lukuisia mutaatioita on myös ilmaantunut. Kiinalaisten tekemä perustutkimus ansaitsee vielä paljon huomiota ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin jo tällä hetkellä DNA:n sekvenssointi on periaatteessa mahdollista kaikille jotka ovat valmiita paneutumaan asiaan. Kovin suurilla kustannuksilla oman pienen laboratorion  perustaminen on todellakin jokamiesoikeus ja netistä voin tilata korttipakan kokoisen sekvenssointilaitteen, jonka voi liittää USB-johdolla tietokoneeseen. Siispä on ilo ottaa käyttöön näin Mikael Agricolan päivänä ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä uudissana JOKAMIESEKVENSSOINTI. Aikaa sekvenssoinnin saloihin perehtyminen vie tuhansia tunteja ennen kuin mitään pienintäkään saa aikaan, mutta mitäpä ei tekisi jos on todella kiinnostunut asiasta. Alexandra-ongelma on mahdollista selvittää puhtaasti morfologisin menetelmin mutta hypoteesi kolmesta eri artisokasta, kahdesta eri posliinista, Sandbergin Messidorin mutaatioista ja monesta muusta mielenkiintoisesta asiasta vaatiikin jo vähän enemmän syyniä. 


Ja mitäpä loppuun? Prinssi Philippin kuolema menee nyt kaiken edelle. Hän oli mies joka ei ainakaan virallisesti syönyt kynsilaukkaa sillä se ei kuulu Englannin hovin keittiön antimiin. Ellei sitten syönyt Ellulta salaa? Sitä emme tiedä. Soitetaanpa jalosukuisen miehen ja entisen Wuff-Wuff-Föffin päällikön kunniaksi tämä laulu. Tietenkin Rule Britannia. Kuunneltuani lukemattoman määrän eri versioita palaan aina tähän kursailemattomaan Lucie Skeapingin ja John Potterin tulkintaan. RULE BRITANNIA.