31. heinäkuuta 2021

Perseilevät raapit. Kuinka erottaa toisistaan rokaleet ja marmoriinit?


Aloitamme pienellä kevennyksellä ja yritämme olla vakavia sitten lopussa. Nimittäin on tekeillä hortonoomis-agrikulttuuriseen maailmaan keskittyvä ooppera ja siihen liittyvä libretto on työn alla ja hyvällä mallilla onkin. Sen kohokohta on ilman muuta Vihannes kostajan ja Sandyn duetto. Ehkä se ei sitten aikanaan saavuta samaa mainetta kuin Nadirin ja Zurgan duetto ”Au fond du temple saint” oopperasta Helmenkalastajat mutta katsotaan…


Duetto oopperasta ”Vihannes kostajan paluu.” 

Sandy: Suuria raapeja kasvatin aikoinaan minäkin. 

Vihannes kostaja: Vai sellainen tuhlari-poikako ollut oot sinäkin!? 

Sandy: Menneet on menneitä haittaa ei, ei. Raihnaiset raapit ne sellaiseen lumon vei. 

Vihannes kostaja: Raapi vasten raapia, purp-purp. Siinä sitä jotakin on, eikö vain? 

Sandy: Skeptinen tunne jo valtasi minutkin. Onhan se purp-purp, vaan millaisen  hirviön loin. Tuplageenit aikaan sen sai. 

Vihannes kostaja: Miksi oot kriittinen, nuiva ja perseilet. Leikkiä etkö tahdo sä ain... Raapi vasten raapia purp- purp. Siinä sitä jotakin on, eikö vain? 

Sandy: Mulle sä sinkosit mutantit, hybridit... 

Vihannes kostaja: Silmäisi laser ne löysi ja eroitti. Leikkiä tahdomme aina ja iäti näin. 

Sandy: Olkoon se niin ja minua pettää et voi. 

Vihannes kostaja ja Sandy: Raapi vasten raapia, purp- purp. Siinä sitä jotakin on, eikö vain. Raapi vasten raapia, purp-purp. Tuplageenit aikaan sen sai. 


Mutta perseilevätkö raapit? Kyllä ne perseilevät ja tätä mehevää sanaa soisi käytettävän ilman kaikenmaailman egopoliisien ja erinäisten"Rouva otsalohkojen" nuivaa kontrollia. Kauan sitten eräässä ohjelmassa, siitä on jo varmastikin 35 vuotta, Aira Samulin muisteli lapsuusaikojaan Hyrsylässä. Hän se siinä kertoi ikimuistettavassta lypsyreissustaan. Pieni Aira oli tullut itkussa naamoin kotiin ja kaikki lähes vaikertain sanonut äidilleen: ”Voi äet gu rengin perse kirbos!” 

Raja-Karjalassa puhuttiin 1930-luvulla puhuttiin 1930 jotain muuta kuin sitä minkä tunnistamme kirjakieleksi juuri tänään. Eihän Aira siinä tietenkään puhunut mistään maatilan miestyöntekijän takamukseen liittyvästä. Kyse ei ollut siis renkimiehestä eikä esim. kuvitteellisesta tilanteesta jossa kyykkiksellä olevan henkilön olisi yllättänyt vihainen ampiaisparvi. Olipa vain sattunut niin että kantamansa maitoämpärin pohja oli tipahtanut ja litratolkulla hyvää maitoa valui maahan. Perse siis viittasi pohjaan ja raapin pohjukseen viittaamme myös tässä kirjoituksessa. Airallekin kävi sitten ihan hyvin tulevassa elämässä ja hänestä tuli peräti kuuluisa henkilö.

Mutta asiaan ja raapien perseilyyn! Oikeastaan tämä kirjoitus liittyy Alexandra-tapauksen ympärillä liittyvään keskusteluun ja ennen kaikkea ensimmäisiin konkreettisiin havaintoihin projektissa, jossa kahdessa paikassa kasvatetaan Alexandra-nimikkeen alla olevia kantoja. Kerrottakoot nyt yksi asia: oikean Alexandran alkuperä ja ensimmäinen kasvattaja on selvillä ja myös se, mihin kasvuryhmään tuo kynsilaukka kuului. Pakka voidaan siis selvittää, mutta konsekvenssit voivat olla mannerlaattoja liikuttelevia. No, Suomi on pieni tekijä kynsilaukka-maailmassa, vaikkakin sillä voi olla verraton tulevaisuus. Loppujen lopuksi kaikki tehdään vain että totuus voittaisi.

Alexandra-projektin lähes kolmenkymmenen tunnisteen joukossa on kolmen  kasvuryhmän lajikkeita. Kasvuryhmä; miten sen määrittelisimme? TI NYN HOIDAMEN; Se on joukko lajikkeita joiden genotyyppi on samankaltainen ja kokonaisuudessaan eroaa muista ja eroavaisuudet voidaan määrittää. Kolme  kasvuryhmää ovat:

Rokaleet joita kutsutaan myös nimellä Rocambole.

Marmoriinit joista on aikaisemmin De Re Allii Sativi-julkaisuissa käytetty nimeä Marmoripurppura.

Lasikkaat joista on aiemmin näissä yhteyksissä käytetty nimeä Lasipurppura.

Revisio siis menee eteenpäin ja tuskin ilmaukset ja termit enää tiivistyvät. 

Todennäköisesti ja todennäköisin syin epäiltynä Alexandra-kokeessa on mukana seuraavia lajikkeita: 

Iso venäläinen eri kantoineen
Punainen venäläinen eri kantoineen
Saksan punainen
Ljubasha
Ns. Siperialaiset marmoriinit
Yksi Lasikas; todennäköisin syin epäiltynä lajike Red Rezan

Onneksi joukossa ei ole Posliineja. Silloin olisi kyseessä harkittu petos tai välinpitämättömyydestä ja ahneudesta johtuva teko. Toisaalta on todisteita siitä että joka ”isojen ja tunnettujen välittäjien” Alexandra-tuotteen joukkoon olisi lorahtanut jopa artisokkamuuntujia eli lähinnä lajikkeen ”Casablanca” oloissamme helposti  turbaani-moodin ottavia kantoja. Jätämme kuitenkin tämän argumentaatiolinjan tässä vaiheessa syrjään ja keskitymme seuraavassa siihen, miten Rokaleen ja Marmoriinin voi erottaa varsin helposti toisistaan.


Tietenkin voisi lähteä liikkeelle laajemmastakin kysymyksestä mutta juuri nyt on  keskityttävä yhteen kysymykseen. Nimittäin kokeen eri lajikkeista kaksi kolmasosaa on Rokaleita ja Marmoriineja. Luonnollisesti argumentaaatiomme herättää kysymyksiä ja turhatumista välttääksemme De Re Allii Sativin toimitus referenssitahoineen haluaa tehdä tästä projektista mahdollismman interaktiivisen. Niinpä riittää jos paneudumme lähinnä Rokaleiden perseilyyn ja siihen miten ne erotetaan Marmoriineista ja tietenkin päinvastoin. Vaikka lajiketietoisuus kasvaa ja ehkä viiden vuoden päästä Suomessa on jopa 200 kasvattajaa joilla on viidentoista lajikeen kirjastopenkki niin silloinkin 95% Suomessa kasvatettavasta kynsilaukasta on Rokaleita tai Marmoriineja. Nimittäin on jo paljon jos suurin osa kasvattajista osaa erottaa toisistaan Rokaleet ja Marmoriinit. Nyt on pakko tehdä roomalaiset:

I Rokaleet ja Marmoriinit näyttävät samankaltaisilta. Monesti Rokaleiden ja Marmoriinien päällimmäisten wrappereiden perusteella ei voida sanoa vielä mitään. Marmoriläiskiä on myös Rokaleilla.

II Kynsilaukkojen fenotyypeillä on karkeasti ottaen noin 40 morfeemia ja lisäksi jokaisella lajikkeella voi olla 2-5 selkeästi tunistettavaa erikoismorfeenia. Morfeemilla tarkoitetaan jotain tunnistettavaa piirrettä.

III Kaikki Rokaleet ovat ”perseileviä” ja marmoriineissä on perseilyä mutta tanko on suora. 

IV Perseilyllä tarkoitetaan sitä että kynsilaukan raapilla on kaksi puolta. Jotkut kasvuryhmät tuottavat kaunismuotoisia raapeja ja pohja ei niinsanotusti kirpoa. Rokaleiden perse sen sijaan kirpoaa. 

V Kirpoaminen on yksinkertaisesti sanottuna sitä että toinen puolisko laajenee. Asiaa voisi yksinkertaistaa seuraavasti:

V Ajattele olevasi kynsilaukan raapi. Perseesi on molempine puoliskoineen raapi ja siinä on tietenkin kaksi puolta. Selkärankasi on kukkavarsi.

VI Olet Rokale jos toinen pakarasi on tuplasti suurempi kuin toinen ja sinulla on skolioosi. Ajattele tilannetta nyt ihmishahmosi kautta. Voit hamottaa asian siten että vasemmassa etutaskussasi olisi kaksi kiloa lyijyä ja lisäksi oikeassa takataskussasi viisi kiloa lyijyä.

VII Mitä teet edellisen kohdan asetusten jälkeen? Todennäköisesti kallistat itseäsi vasempaan päin. Oikea persposkesi on tuplasti ellei jopa triplasti suurempi  ja väännät itseäsi epätoivoisesti vasempaan.

VIII Jos olisit Marmoriini-ihminen olisi elämäsi helpompaa ellei peräti auvoista.

IX Edellisen kohdan faktuumeihin pohjautuen sinulla on kaksi melkein symmetristä persposkea ja et kärsi skolioosista. Istut selkä suorassa olet vallan tyyten. Olet kuin kivikankkuinen Molotov tai pienempi neuvosto-byrokraatti joka istui 12 tuntia suomalaisten kanssa neuvotteluissa ilme vakavanjouheana eikä edes pisaraa vettä tarvinnut siemaista. 

X Ota Alexandrasi kouraasi ja katso, ihmettele ja tee johtopäätöksiä. 

XI Oli kyseessä Rokale tai Marmoriini on se todellakin kynsilaukka-raapi ja jos olet kasvattanut sen pieteetillä et ole tehnyt mitään rikollista.

XII Jos ymmärät mitä perseilyllä tässä tarkoitetaan olet oppinut päämorfeemin lajikeryhmien tunnistuksessa. Voit tunnistaa yhden asian: Onko tämä minun Aleksantrani Rokale vai Marmoriini?

XIII Tätä julkaisua seuraa toinen. Siinä perehdytään perseilyn nyansseihin. Nimittäin Rokaleiden perseilyssä on eroja. Loppujen lopuksi Iso venäläinen ja Punainen venäläinen on myös aivan helppo erottaa perseilyn ollessa kriteerinä. Toinen perseilee enemmän. Mutta missä suhteessa?

18. heinäkuuta 2021

Monimuotoisuus ja kirjastopenkki


Muistaaksemme olemme kirjoittaneet asian tiimoilta aiemminkin. Eilen asia tuli jälleen mieleen sadonkorjuupäivänä polttavan auringon alla. Monta lajiketta nousi maasta ja joutui nipuksi ja orsille. Kaksi uurastajaa samastuivat illalla auringon uuvuttamiksi pieniksi neuvostokansalaisiksi. Tuli tehtyä töitä isänmaan ja aatteen hyväksi. Pohdinta eteni vaatimatonta yöllistä valmistellessa. Lohtua toi kannullinen kolhoosin kellarista varastettua raikasta valkoviiniä joka ei tällä kertaa ollut maderisoitunutta. Päätös oli yksituumainen ja vakaa. Aatetta oli jälleen edistettävä kommunikea-tyylisellä kirjoituksella vaikka epäilyksen aalto kalvoi mieliä. Alexandra-Suomi on kovaa maaperää ja asiat etenevät kovin hitaasti jos ollenkaan.

Kynsilaukka on hyvin monimuotoinen kasvi, ja se voidaan jakaa ainakin lähes kahteenkymmeneen suurempaan, vähintään 5 lajiketta sisältävään kasvuryhmään, joista voidaan käyttää ihan perustellusti nimitystä ”haploryhmä.” Näiden lisäksi on lukuisia mihinkään kasvuryhmään kuulumattomia lajikkeita.


Suomessa on lukuisia harrastajia joiden valikoimiin kuuluu 15 lajikettta tai enemmänkin. De Re Allii Sativin kokoelmaan kuuluu tällä hetkellä 180 eri lajiketta ja yli 200 tunnistetta. Edellisessä kirjoituksessamme otsikolla ”Raapi-Suomen sanakirja” kirjastopenkki määriteltiin seuraavalla tavalla:


Kirjasto, kirjastopenkki. Kirjastolla tarkoitetaan kokoelmaa tai valikoimaa kynsilaukan eri lajikkeita ja kasvuryhmiä jotka kasvattajat ja harrastajat voivat järjestää havainnointia, tarkkailua tai installaatioita varten. Ilmaisua on englannin kielellä käyttänyt Ted Jordan Meredith kokonaisvaltaisessa kynsilaukkaa käsittelevässä kirjassaan ”The Complete Book of Garlic.”


Sitten voimmekin kysyä, mitkä ovat niitä lajikkeita, joita monimuotoisuudesta kiinnostunut harrastaja voisi kokoelmiinsa hankkia ja miksi? Keräillähän ei aina kannata pelkän keräilyn vuoksi. Suomi on pitkä maa ja pohjoisessa, ja Salpausselkä muodostaa tietyn rajan. Kreolit ja eteläiset turbaanit eivät välttämättä menesty kuin suotuisimman kasvun alueilla, vaikka ilmasto onkin lämpenemään päin. Kuuma kesä 2021 ei tuottanut kovin suuria kreoleja edes yhdellä Vanhan Suomen parhaista kasvupaikoista. Seuraavassa valikoima joka on kokeilemisen arvoinen. Pitää kuitenkin muistuttaa että kyseessä on vain yksi suositus, mutta se perustuu ympäri maata tehtyihin kasvatuskokeiluihin.


Rocambolet eli Rokaleet: Iso venäläinen, Punainen venäläinen, Saksan punainen ja Spanish Roja.


Marmoripurppurat eli Marmoriinit: Ns. Siperialaiset marmoripurppurat.  Havran/Petrovski ja Sinij Tsvetok.


Lasipurppurat eli Lasikkaat: Early Purple ja Red Rezan.


Posliinit: Barettas Sunshine, Georgian Chrystal ja Armenialainen.


Raitapurppurat eli raitiset: Kolkjan purppura, Lata ja Shvelisi.


Turbaanit: Cielavas, Dushanbe ja Tourbillon du Nord.


Artisokat eli Artiset: Vessalico, Therador/Anton ja Stephan.


Outokaiset eli mihinkään päätyyppiin kuulumattomat: Bjetin ja Marino.


Alexandraa ei listalta löydy, koska se ei ole mikään lajike. Kyseisen nimikkeen alla myydään ainakin kolmen eri kasvuryhmän kahdeksaa eri lajiketta ja nyt näyttää siltä, että joukkoon on lorahtanut yhdeksäskin eli Rokaleiden ryhmän Ljubasha. 


Iso venäläinen on lajike, joka tuottaa paljon grammoja ja kiloja ja on aina hyvin kasvuvarma. Punainen venäläinen on monessa suhteessa hyvin kilpailukykyinen vaihtoehto. Spanish Roja on vaativa kasvatettava, mutta se palkitsee kärsivällisen kasvattajan.


Siperialaiset marmoripurppurat ovat kaikista kasvuvarmin lajikejoukko. Havran on kynsilaukkamaailman velho ja ansaitsee paikkansa jokaisen harrastajan kirjastopenkissä.


Early Purple on hyvin aikainen tuleentuja ja maultaan lauhkeampi kuin suuret kovavartiset. Red Rezanin kantoja löytyy Suomesta useita. Lasipurppurat tuleentuvat aikaisin ja ovat kypsää tavaraa heti kuivatuksen jälkeen. 


Barettas Sunshine näyttää olevan parhaiten meillä kasvava Posliini ja Georgian Chrystal viihtyy ainakin Vanhassa Suomessa.


Turbaanit ovat arvoituksellisia, mutta lajike jota kannattaa kokeilla on Cielavas.


Artisokkia on saatavilla monia kantoja, mutta ulkomailla tuotettu lisäysmateriaali ei ole se kaikkein suotavin istutettava. Suomeen kotoutettu Vessalico on monellakin tavalla ylivoimainen lajike, mutta ei juuri tuota varsi-klooneja.


Kreoleista paras kotoutuja on ollut ilman muuta Rosso di Sulmona, tosin sen kotouttaminen onkin vienyt viisi vuotta.


Bjetin on kynsilaukkamaailman Top5-kamaa. Marinoa liikkuu Suomessa ainakin kahta kantaa ja se mistä De Re Allii Sativi puhuu on ns. Sandbergin kanta. Lajike on muuttanut kasvutapaansa varsin radikaalisti.


Lopuksi vielä eräs mielipide siitä, mikä on kynsilaukkamaailman TOP5 kun otetaan puheeksi varmasti ainakin jossain päin Suomea hyvin kasvavat lajikkeet:

1 Karpaatialainen. Rasvainen mutta korkeat oktaanit. Makea ja tulinen. Ainutlaatuinen rakenne. Todellinen hienohelma ja pitää kasvattaa muista erillään. Rocambole-ryhmän prinsessa. Mitähän Archie Bunker sanoisi tästä polakista?

2 Bjetin. Tsekit eivät edes tajua mikä aarre heillä on!

3 Havran. Tsekit ovat onnekkaita tämänkin suhteen.

4 Marino. Tästä kaverista puhutaan vielä. Marinon lähisukulaiset, Vrag ja ”Kroatia 10” tulevat aikanaan herättämään myös paljon huomiota.

5 Vessalico. Artinenkin voi yltää huipulle.

Runner-up: Rosso di Sulmona. Vaatii kyllä huolellisen ja hitaan kuivatuksen. Italiassa kasvatettu on aivan eri asia.

9. heinäkuuta 2021

Kynsilaukan kuivatuksesta ja mausta


Tämän kirjoituksen leipäteksti on varsin lyhyt mutta linkeistä löytyy lukemista vähän pitempäänkin sessioon. On tietenkin vaara että nyt joku vetää isommankin raapin nenäänsä joten sanotaan aluksi muutama sana. 


Suomessa on elinkeinon harjoittamisen vapaus ja varsin vahva omaisuuden suoja. Laittomien elinkeinojen harjoittamiseen voi jokainen puuttua ja tehdä ilmiannon. Omaisuuttakin saa turmella tiettyyn rajaan saakka jos toiminta ei ole häiriöksi eikä vaaranna kenenkään henkeä. Eli jokainen voi valmistaa jouluglögia vaikka vuoden 1988 Chateau Latour-viinistä jos varallisuus sen sallii ja moisen tarpeelliseksi katsoo. Tuollaisen kehottaminen on sallittua mutta jossain toki kulkee raja. Haitallisen tiedon levittämisen on sitten vähän monimutkaisempi asia. Missä haluaa valistaa voi joku ilahtua, mutta aina joku ihan varmasti ottaa ja suuttuu.


Kynsilaukkaharrastus on mennyt viime vuosina kovasti eteenpäin ja pienimuotoisen ja myös suuremman mittakaavan kasvattajia on ilmaantunut enenevämmässä määrin. Tosiasiassa elämme kuitenkin vielä Alexandra-Suomessa ja myyntiin tulee tavaraa joka ei loppujen lopuksi ole olennaisesti sen parempaa kuin kiinalainen massatuote. Asia on sanottava ääneen silläkin uhalla että joku tulee ja pamauttaa raapi-pussilla päähän. Siinä voi käydä vähän kuin Aku Ankalle joka sai maitomiehen pullosta päähänsä. Akun riesaksi tullut Joe-poika, rääväsuinen papukaija, oli näet kailottanut ”Kaada se litku takaisin lehmään; se ei kelpaa edes kannen pesemiseen.”


Hifistely on asia joka herättää aina intohimoja ja voi saada aikaan suoranaista ärtymystä. Näinä päivinä keskustelun keskiöön kynsilaukan suhteen nousee sadonkorjuun ajankohta ja kysymys kuivatuksesta. Takavuosina De Re Allii Sativi on julkaissut useita kirjoituksia jotka koskevat em. asioita.


Kynsilaukan makua ja siihen vaikuttavia asioita käsitellään tässä kirjoituksessa:


https://derealliisativi.blogspot.com/2019/08/kynsilaukan-mausta.html


Kuivatukseen liittyviä kysymyksiä on kuvattu perinpohjaisesti jo vuonna 2017 julkaistussa tekstissä:


http://derealliisativi.blogspot.com/2017/11/talvimietteita-i-noston-jalkeinen.html


Eräänlainen kynsilaukka-hifistelyn korkea veisu on sitten tässä:


https://derealliisativi.blogspot.com/2018/05/dogma-2018.html


Tässä sitten kirjoitus joka on osoitettu kaikille jotka luulevat että korkeatasoisen kynsilaukan tuottaminen suuressa määrin olisi helppoa.


https://derealliisativi.blogspot.com/search?q=dogma+2018


Hifistelyn korkein aste on lienee tässä:


http://derealliisativi.blogspot.com/2017/11/pystyyn-kuivattua-kynsilaukkaa.html


Alexandra-kysymyksen perusteisiin voi tutustua tässä:


https://derealliisativi.blogspot.com/search?q=alexandra



Sanottu mikä sanottu: https://www.youtube.com/watch?v=53XBe1R7y3Q

6. heinäkuuta 2021

Raapi-Suomen sanakirja


De Re Allii Sativi on julkaissut seitsemän kalenterivuoden aikana yhteensä 220 kirjoitusta ennen tätä. Jos katsoo julkaisuvuosia ja frekvenssejä, niin eletään kieltämättä laskusuhdannetta ja suunta on alaspäin kuin lehmän häntä, tai Wayne Gretzkyn tehotilastot vuoden 1993 jälkeen. Vuosi 2006 oli todellinen Klondyke-vuosi. Nykyään löydetään toki vielä hippuja. Taajaan niitä ei löydy, mutta olkoot ne sitten suuria ja jömpseitä tapauksia.

De Re Allii Sativi on luonut ja käyttänyt ilmaisuja jotka ovat olleet uusia ja muokattuja. Suuntaus on jatkunut koko ajan, ja nyt kun on tarkoitus julkaista sarja uusia kirjoituksia niin on syytä esittää kokonaisuudessaan ja täsmennettynä tietyt termit ja niiden perustelut.


Kieli kehittyy aina sen käyttäjien toimesta ja sinänsä oikeita sanoja ei ole olemassakaan. Kukaan ei voi pysäyttää kielen dynaamista kehitystä. Suomen kielen sanasto koostuu pitkälti muualta omaksutuista lainasanoista ja tarkoituksiin keksityistä sanoista. Liekö keskuudessamme ketään joka ilmaisisi itseään kantasuomalaisella puheenparrella. Karrikoidusti Ahlqvist on aina häviävä Stenvallille ja hyvä niin.


De Re Allii Sativin tarkoituksena on ollut luoda erityissanasto, jonka erityislaatuinen ilmiö eli kynsilaukka ansaitsee millä tahansa kielellä. Paljon on kehittämisen varaa ja vielä jäämme tässä vaatimattomassa yrityksessämme lähtökuoppiin. Ihailemaan on jääminen esimerkiksi japanilaisten nerokasta tapaa luoda sanoja. He ovat voineet luoda esimerkiksi ilmauksesta ”Kambodia abobora” tiiviimmän termin ”Kabocha.”


Tässä julkaisussa esitellään muutamille kasvuryhmille uusi, dynaamisempi ja lyhentynyt ilmaisu. Suomen kieli, kun sitä plastisella mielellä käytetään, pyrkii ekonomiseen ilmaisuun. Pois meistä derkkulalaisuus joka pahillaan oli sitä, että uutislähetyksissä puolueen nimi piti aina lukea kokonaisuudessaan ja virheettömästi muodossa Sozialistische Einheitspartei Deutschlands. Lyhennyksiä ei sallittu ja parhaimmillaan 20 minuutin uutislähetyksessä tuo niin vihattu sanahirviö lausuttiin 40 kertaa. Niinpä De Re Allii Sativi lähtee nyt tielle jolla etsitään lyhyempiä ilmaisuja jo vakiintuneiden sanojen raitapurppura, lasipurppura ja marmoripurppura sijaan. Saammeko esitellä siis Raapi-Suomen sanakirjan kaikessa lyhykäisyydessään. Tähän on tultu. Jäljet eivät pelota.


Yleisluontoisemmat termit


Kynsilaukka. De Re Allii Sativi käyttää systemaattisesti ilmaisua ”Kynsilaukka” puhuessaan kasvista kokonaisuutena. Haluamme tehdä kunniaa lähinnä alkuperäiselle sanalle jolla kasvi on Suomessa tunnettu. V-kirjaimella alkava sana on käännös läntisen naapurimme kielestä.


Kirjasto, kirjastopenkki. Kirjastolla tarkoitetaan kokoelmaa tai valikoimaa kynsilaukan eri lajikkeita ja kasvuryhmiä jotka kasvattajat ja harrastajat voivat järjestää havainnointia, tarkkailua tai installaatioita varten. Ilmaisua on englannin kielellä käyttänyt Ted Jordan Meredith kokonaisvaltaisessa kynsilaukkaa käsittelevässä kirjassaan ”The Complete Book of Garlic.” De Re Allii Sativi on julkaissut kaksi em kirjaa koskevaaa postausta:


http://derealliisativi.blogspot.com/2016/01/uskomaton-ron-l-engeland-mietteita-ted.html


http://derealliisativi.blogspot.com/2016/01/tjm-varsin-vaatimaton-mies-mietteita.html


Raapi. Ilmaisuna ei ole syntynyt itäisen naapurimme tahdosta, mutta vaikutuksesta kylläkin. Tarkoitus oli luoda kasvin varastoyksikölle omintakeinen sana ja tavallaan se on suomenkielelle laadittu vastine venäjänkielisestä ilmauksesta. Tarkempi selvitys sanasta raapi löytyy tästä linkistä. Ja niinhän se on; kynsilaukan maanalainen osa on raavittava tuote.


Kynsi on yksittäinen kynsilaukan kasvupotentiaalinen tuottanut yksikkö.


Yksönen on muodoltaan pyöreä täysin kynteen verrattava lisäysmateriaali. Yksösiä on mahdollista kasvattaa jopa 40-grammaisiksi ja siitä tulee oiva kaupallisesti hyödynnettävä tuote. Yksösiä tuotetaan kynsilaukan latvaklooneista. 


Klooni on ekonomisempi ilmaisu termille itusilmu. Samalla on etsitty ilmaisua joka yhdistettäisiin vain tiettyyn kasviin. Klooni on ollut kynsilaukan pääasiallinen lisääntymismuoto ennen kuin ihminen domestikoi kasvin ja useimmat eri kasvuryhmistä syntyivät.


Skeippi on kynsilaukan kukkavarsi ja lainasana. Sanaa voitaisiin ehkä verrata ”farkkuihin.” Eipä juuri kuulla ilmaisua farmarihousut tai ”alkuperältään Pohjois-Amerikan maatalousväestön käyttämästä housukuosista syntynyt vyöllinen ja niitillinen tuplakaatio.” Ilmaisu on dynaaminen ja ainoastaan yhdistettävissä kynsilaukkaan. Klusiililla alkava sana tässä tapauksessa on liian kova ja etsii spiranttista kevennystä.


Löpsi. Löpsi on hieman humoristinen sana, se myönnettäköön. Mutta kun meillä ei ole lähinnä puolen kilon painoa ilmaisevaa sanaa käytössämme niin miksi ei sitten voisi käyttää sanaa, jonka savolainen olisi voinut Hiski Salomaan ja kumppaneiden aikaan antaa paunaa ilmaisevalle lyhenteelle lbs. Koska avoirdupois-pauna on 453 grammaa niin väljästi ottaen löpsi on noin puoli kiloa. Amerikkalaiset ajattelevat asiat edelleenkin maileina, tuumina, jalkoina, jaardeina, löpseinä ja gallonoina eikä sitä kukaan suomalaisiltakaan voi kieltää. Kaksitoistajärjestelmä on sitä paitsi älyllisesti paljon haastavampi kuin tympeä ranskalaisten luoma kymmen-revisio.


Kuivakilo on käsite jolla tarkoitetaan kiloa puhdasta ja kuorittua kynsilaukkaa. Lyhyesti sanottuna kuivakilo saadaan täysin kuivatuista raapeista joita menee kiloon 1060 grammaa. 60 grammaa on siis kuivakilon perkaamisesta syntyvä wrapperi-, ja kynnen kuoriaines. Wrapperit ja kynsien kuoret ovat mitä mainiointa ainesta biomassan sekaan kun kotitaloudessa kerätään biojätettä kompostiin. 


Wrapperi on nimitys jota käytetään kynsilaukan kuivuneista lehdistä joiden sisällä kynnet ovat. Hyvin kuivatussa isoraapisessa rokaleessa voi olla jopa 8 täydellistä wrapperia. 


Oktaani on käsite jota käytetään kun puhutaan kynsilaukan puristeessa olevan nesteen juoksevuudesta ja öljyisyydestä. Hyvän oktaanin puristusmehu on juoksevaa, öljyistä nestettä jossa makeus ja tulisuus kisaavat. Korkeimmat oktaanit ovat joissakin marmoriinien lajikkeissa ja alhaisimmat artisissa.


Lajikeryhminen nimet 


Rokale korvaa sanan Rocambole. Kyse on kasvuryhmästä johon kuuluvat mm. Iso venäläinen, Punainen venäläinen, Saksan punainen, Spanish Roja ja Karpaatialainen. Rokale-ryhmään kuuluu siis hyvin isokoisia raapeja tuottavia lajikkeita. Lisäksi Rokale tuo mieleen rökäleen ja kyllähän vaikkapa tuplageeninen Iso venäläinen on kieltämättä meloinen rökäle.


Marmoriini korvaa epätaloudellisemman marmoripurppuran. Alunperin de Re Allii Sativin koeviljelmällä sanaa marmoriini käytettiin ns. Sandbergin siperialaisen B-mutaatiosta. Se on selkeästi luokiteltavissa samaan ryhmään mm. Siperialaisten marmoripurppuroiden kanssa. Muita marmoriineja on lukuisten toisiaan muistuttavien siperialaisten lisäksi mm. Havran/Petrovski. Marmoriinen tunnusmerkki on päällimmäisissä wrappereissa esiintyvä marmoriläiskäisyys. Marmoriinit erottaa rokaleista myös kynsien muodosta ja kloonien määrästä. Marmoriit eivät ole ”persepuolisia” kuten rokaleet.


Raitinen korvaa ilmaisultaan kovin risuaitaisen raitapurppuran. Kaiken lisäksi raitapurppura-nimitystä rasittaa joistakin design-tuotteista käytetty nimitys. Raitinen on ilmaisuna käytännössä uusi ja sopii nimitysten dynamisointiin ja revisioon. Raitisen tunnusmerkki on pystyraitaisuus wrappereissa ja tiukin kynsien pakkautuminen.


Lasikas korvaa termin lasipurppura. Jo englanninkilinen termi Gazed Purple Stripes on harhaanjohtava ja se on ns. Engelandin erehdys. Esitellessään skeemansa joka koski morfologisesti tehtyä lajikeryhmien kuvausta noin 30 vuotta sitten hän luki Lasikkaat läheisiksi sukulaisiksi raitisten ja marmoriinien kanssa. Ensimmäinen ja edelleenkin selkeän yksinkertainen vuonna 1995 tehty dna-ajo paljasti kuitenkin sen että lasikkaat on aasialaisista juontuva kasvuryhmä. Lasikkaat voi helposti sekoittaaa raitisiin mutta varma tunniste on varren huojuvan rottinkinen kasvutapa. Lasikkaille on myös ominaista ns. "toispuolinen ontto kupoli."Lasikkaan kynsissä on myös selkeästi lasinen kiilto josta löytää hopeista hohdetta. Engeland ei kiinnittänyt huomota hyvin kuivatun lasikkaan wrappereiden selkeän seepiaiseen väritykseen. Perustellusti lasikkaasta voisi myös käyttää nimitystä ”seepinen.”


Artinen korvaa termin artisokka. Jos nimitystä artisokka käytettäisiin tietyn kasvuryhmän edustajista edelleen pitäisi jatkuvasti selvittää miksi juuri tämä nimitys. Artinen nimenä ottaa etäisyyttä siis latva-artisokaan ja on uusi dynaaminen ja taloudellinen termi. Artisokka (Artichoke) syntyi koska tämän lajikkeen muoto wrappereiden poiston jälkeen muistuttaa latva-artisokan hedelmää.


Kreoli on dynaaminen sana ja sille on vaikea löytää vastinetta. Kyse on kasvuryhmästä joka on hyvin läheistä sukua artisille ja kotoutuu pohjoisille leveysasteille hitaasti. De Re Allii Sativin koeviljelmällä epäillään kasvumuunnosten vuoksi että Spanish Roja olisi alunperin enemmän kreoli joka on ottanut rokaleen kasvutavan. Spanish Rojan idaholainen muunnos Killarney Red on tuottanut nimittäin useita kreolimaisia mutaatioita.


Turbaani on arvoituksellinen kasvuryhmä ja sille on vaikea löytää varsinaista käännöstä. Turbaaneista löytää on kaiken lisäksi kolme selkeästi toisistaan poikeavaaa kasvutapaa. Pitäydymme nimityksessä Turbaani. Onko joskus tarpeen antaa uusi nimitys niille ”huiveloille” joihin kuuluvat mm. artiset muuntujat Cielavas ja Humpgrid jää nähtäväksi.


Silveri on lyhennelmä muodosta Silverskin. Kieltämättä joidenkin tämän kasvuryhmän lajikkiden pinnassa on hopeista kiiltoa jos kuivatus on tehty huolella. Silverit jäävät monesti vähäisten veljien joukkoon mikä on aika tavalla valitettava asia.


Aasialainen on termi joka ei kaipaa muuttamista ja revision täyttävää nimitystä on vaikea löytää. Aika ajoin on käytetty termiä Aasian purppura mutta se jääköön. Aasialainen on kaikista helpoiten tunnistettava kasvuryhmä kiitos kukinnon muodon ja kloonien lukumäärän. 


Poslikas voi korvata termin posliini. Posliini viittaa keramiikkaan ja tässä suhteessa poslikas on uusi termi joka voitaisiin yhdistää pelkästään erääseen kynsilaukan kasvuryhmään.  


Outokainen. On olemassa kynsilaukkoja joita on morfologisesti hyvin vaikeaa ja geneettisestin mahdotonta luokitella mihinkään kasvuryhmään kuuluviksi. Tällaisia ovat mm. Marino gs. sandbergiensis ja Vrag (Alkuperältään Kroatian Velica Goricaan juotuva lajike.). Puhuttaessa outokaisista on kuitenkin oudoista oudoin tsekkiläistä alkuperää oleva Bjetin. Sen geneetinen parsimoni-vektori herättää paljon kysymyksiä joihin ei vielä voida vastata.


Eiköhän pistetä Sinatraksi kun tuli puhetta outokaisistakin.