3. syyskuuta 2022

Mietteitä vuoden 2022 sadonkorjuun jälkeen. Vol II.



Iloitse saavutuksistasi yhtä lailla kuin suunnitelmistasi. Säilytä kiinnostus elämäntyöhösi, olipa se kuinka vaatimaton tahansa; se on todellista kiinteää omaisuutta ajan ja onnen vaihteluissa.
Max Ehrman


I
Maaseudulla on menneisyys mutta sillä on aina myös tulevaisuutensa. Suomeen mahtuu kyllä montakin isoa ja suuren lajikemäärän kynsilaukkaa-farmia joiden tuotanto perustuu orgaaniseen käsityömenetelmään. Uskokaamme että niitä vielä onkin. Kynsilaukan viljely tulee olemaan Suomessa uusi trendi mutta sen täytyy varjeltua monelta vaaralta. Niitä ovat ahneus, liika kiirehtiminen ja asia josta voidaan lyhyesti käyttää nimitystä ”kepulaisuus.”

Oloissamme olisi suurenmoista nähdä isohko ja oikea orgaaninen kynsilaukkafarmi volyymiltaan 40 000 kynttä. Lajikevalikoimaan kuulusi 20 lajiketta ja farmin näyttelypellolla kasvaisi jopa 60 eri lajiketta skaalassa 32-144. Raapien keskipaino olisi 70 grammaa ja vuosituotanto siten noin 3000 kiloa. Tyhjästä aloittaen tuohon hankkeeseen menee 10 vuotta ja mitään kepulikonsteja ei todellakaan ole olemassa.

Toivo lepää kuitenkin pienissä ja keskisuurissa kasvattajissa ja 1000-4000 kynnen skaalassa. Jos 1000 kasvattajaa tuottaisi huippulaatuista tavaraa 2000 kynnen viljelmien puitteissa olisi tuloksena 140 000 kiloa eli 140 tonnia. Mutta se ei riitä kuin 56 000 ihmisen tarpeisiin jos mennään periaatteella kynsi päivässä ja kynnen paino 7 grammaa. Tuo määrä on  hyödynnettävissä oleva annos päivittäiskäytössä puhuttaessa funktionaalisesta, terveydellisessä mielessä hyödyllisestä elintarvikkeesta.

Silloin maaseutukin näyttää jo paikka paikoin aivan erilaiselta. Ehkä näemme silloin myös erilaiset, oikeat kynsikaukkafestivaalit, kaikenmaailman Sherwoodin markkinoiden hölynpölyn sijaan. Paljon on vielä tehtävää. Mutta uskon että tilanne on aivan erilainen kuin vaihdamme ajatuksia 10 vuoden päästä.


II
Kloonituotannon suhteen havaitsin että kärsivällisyys palkitaan ja tämä koskee Raitisia, Lasikkaita ja Posliineja. Todellakin; mitä pitempään kasvit saavat olla pellola sitä isompia tulee klooneista. Ja mitä isompia ovat kloonit sitä suurempi on seuraavan vuoden yksönen. Kyse on siis varsinaisen sadonkorjuun jälkeen maahan jätetyistä kasveista. Jos haluaa paljon isoja klooneja noista kasvuryhmistä pitää uhrata muutama raapi. Kuukauden jälkeen tällaisten kasvien raapin wrapperit on menetetty mutta pienellä vaivalla saa kuitenkin runsaasti puhtaita kynsiä joita voi syksyn mittaan käytää tai tehdä vaikka hunajamarinoituja kynsiä.


III
Kesä oli lämmin mutta ei lähelläkään ihanteellista jos haluaisi tuottaa aitoja siemeniä. Vuonna 2017 kylmän kevään sain itse tuotettua oikeita siemeniä mutta ne eivät itäneet. Unelmaa aidosta Suomessa syntyneestä kynsilaukasta ei pidä unohtaa. Kaikki on mahdollista kun seuraavat tekijät saadaan kohdalleen:

—Tarkoitukseen sopiva lajike. "Amerikan Siperialainen" marmoriini tai vastaava; Raitiset Samarkand, Red Grain tai joku muu.

—Riittävän suurikokoisia kynsiä, käytännössä 7-8 grammaisia, em. lajikkeista.

—Kasvupaikkka suotuisimman kasvun alueelta.

—Aikainen ja lämmin kevät. Sprouttaus tapahtuu jo maaliskuun alussa.

—Tasaisen lämmin ja aurinkoinen kasvujakso huhtikuulta syyskuun loppuun.

Mieleen tule ihanteellinen kesä 2002. Huhtikuussa silloin oli tosin yöpakkasia mutta vapun tietämillä koivunlehtikin oli jo puolessa kasvussa.

Otsikkokuva ja loppumusiikki ovat tänään ehkä jopa yhteismitallisia.
Otsikkokuvassa cartoon-suodatettu Jean-François Milletin El Ángelus. Soikoon Gennaro Mannan Gloria Patri.

26. elokuuta 2022

Penkki kerrallaan - Varoittavia sanoja suurta harppausta suunnitteleville.




 

                  Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kun vain mainitaankin termi "suuri harppaus” tulee tietenkin mieleen Kiinan kansantasavallassa vuosina 1958-1960 toteutettu taloudellinen ja sosiaalinen suunnitelma. Sen tavoitteena oli käyttää Kiinan valtavaa väkilukua maan muuttamiseksi pääosin maatalousvaltaisesta, talonpoikien hallitsemasta taloudesta nykyaikaiseksi ja teollistuneeksi kommunistiseksi  yhteiskunnaksi. Suuren harppauksen lähtökohta oli kiinalaisten johtajan Mao Zedongin visio. Mao otti vuoden 1958 alussa Kiinan talouspolitiikan omaan johtoonsa ja julisti, ettei talouden suunnitteluun tarvittu asiantuntemusta. Suuri harppaus nähdään nykyään sekä Kiinassa että sen ulkopuolella valtavana taloudellisena epäonnistumisena ja hirvittävänä inhimillisenä katastrofina. Se aiheutti valtavan nälänhädän johtaen kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan. 

Kun puhutaan kynsilaukan viljelystä ja suuresta harppauksesta tarkoitetaan tässä yhden yksittäisen viljelijän tai muutaman henkilön yhteenliittymän hanketta, jossa pyritään lisäämään viljelymäärää moninkertaisesti lyhyessä ajassa. Hanke voi tiettyyn rajaan saakka onnistuakin jos asialla on kokenut ja työn hallitseva asiantuntija. Vaatimus orgaanisesta käsityömenetelmästä asettaa kuitenkin rajoituksensa. Liiallinen tuotantomäärän kasvatus voi pahimmillaan johtaa vaikeaan burnout-ilmiöön, ja jopa vakavaan inhimilliseen katastrofiin. Tästä varoitteli jo Ron L. Engeland kirjassaan Growing Great Garlic.


Nämä varoittavat sanat on syytä lausua koska ihminen ei juuri kykene oppimaan toisten virheistä. Hänen on vaikea ymmärtää mitä tarkoittaa kokemus ja aikatekijä. Kynsilaukkaan ja sen kasvatukseen liittyy paljon ylimaallista ja hienoa. Kyse on todellakin kasvien kuninkaasta ja ihmiselle annetusta eriyislahjasta. Se herättää intohimoja ja saa joskus ihmisessä asuvan kapitalistisen algoritmin heräämään. 

Orgaaninen käsityömenetelmä vaatii paljon ja mitä sen harjoittaja voi ansaita on hyvin pieni korvaus vaivasta ja siihen käytetystä ajasta. Laskukone alkaa käymään päässä kun sattumalta kuulee että joku myy hyvää kynsilaukkaa 45 euron kilohintaan. Loppujen lopuksi harva saa tavarasta tuollaisen hinnan. Mutta laskukone käy päässä ja skaaloja viritetään. ”Kun saan kasvatettua 10 000 kasvia ja raapin keskipaino on 70 grammaaa niin se tekee 700 kiloa ja siitä voin myydä 500 kiloa ja vielä kasvattaa tuotantomäärääkin. 500 kertaa 45 euroa on sitten 22 500 euroa.” Ihan hyvä hanke noin sivutyönä! Heh-heh…”

Viljelmän volyymin saa kasvatettua nopeasti 6000 kynnen mittakaavaan hankkimalla lisäysmateriaalin muualta ja tuottamalla istukkaita latvaklooneista. Mutta viimeistään tuossa vaiheessa kohdataan sen seitsemän monta vaikeutta. Kuudentuhannen kynnen viljelmä vaatii yhdeltä henkilöltä kasvukauden aikana keskimäärin 6 tuntia työtä per päivä toukokuulta syyskuulle päivähuippujen ollessa 16 tuntia. Joka selviää tuosta sivutyönään  yksin on monellakin tavalla poikkeusyksilö jollaisia syntyy ehkä kerran sadassa vuodessa. Urakka vaatii seuraavaa:
 

I Työtä, työtä jaa vielä kerran työtä.
II Valtavan laajaa ja kattavaa kontaktoitumista ja sitä että olet aina tavoitettavissa.
III Poikkeuksellista stressinsietokykyä ja väsymyksen hallintaa
IV Luovaa suurpiirteisyyttä mutta tinkimätöntä pitkäjännitteisyyttä
V Ennen kaikkea pitää ymmärtää mistä on stokastinen prosessi ja stokastinen turbulenssi.
 

Ekskurssi. Stokastisella prosessilla ja stokastisella turbulenssilla tarkoitetaan ajassa tapahtuvia ja usein itsestä riippumattomia ja käytännössä täysin sattumanvaraisesti eteneviä tapahtumasarjoja. Pitää sietää sitä että todellisuudessa törmätään tilanteisiin joissa jonkin ilmiön kehityksen ennustaminen tarkasti ei ole mahdollista. Stokastista turbulenssia voidaan oppia hallitsemaan periaatteessa siedettävällä tavalla mutta se vaatii aikatekijän ja kokemuksen yhteismitallistumista. Jos on myös sisäistänyt lähtökohdan "toimivin ratkaisu on todennäköisesti yksinkertaisin ajateltavissa oleva" on hyvillä jäljillä.
 

Mao Zedong ei ymmärtänyt mitä edellä mainitut viisi seikkaa tarkoittavat lähtiessään viemään maailman runsasväkisintä kansakuntaa suuren harppauksen ja suuren katastrofin tielle. Hänen ovela seuraajansa Deng Xiaoping oli tolkumpi mies joka laittoi alulle jotain mitä ei viime kädessä ole pystytty hallitsemaan. Lähes kaikki on ollut mahdollista kansakunnalle joka voi käyttää käytännössä rajatonta ihmispopulaatioita kertakäyttöisluontoisen luonnonvaran tavoin. Suurta harppausta suunnittelevalla kynsilaukan kasvattajalla on käytössään vain yksi luonnonvara ja ihmiselämä. Pariskunta on paremmassa asemassa mitä tulee 6000 kynnen mittakaavaan. Heillekin raja tulee kuitenkin vastaan  tietyssä kohdassa. Ja heillekin se onnistuu vain jos ymmärretään em. 5 periaatetta.
 

Liian suureen hankkeeseen riittämättömillä resursseilla ryhtynyt kokee väsymystä ja unettomia öitä, ihmissuhteet rapautuvat ja ”siviilityö” kärsii. Väsyneen ja satoa kaupittelevan henkilön ongelma ei ole siinä että puhelin soi koko ajan vaan siinä ettei se todellakaan soi. Kaiken lisäksi huomaat että joku muukin kasvattaa kynsilaukkaa ja onnistuu hankkeessaan ehkä jopa paremmin kuin sinä. Miksiköhän on sitten päässyt käymään näin? Ehkä tuo paremmin menestyvä on oppinut kokemastaan tai ollut jopa nöyrä ja kuunnellut kokeneiden neuvoja ja varoituksia.
 

2000 kynttä on vaativa hanke

4000 kynttä on hyvin vaativaa hanke

6000 kynttä on murhaava taakka
 

Tee mitä teet mutta tee kaikki penkki kerrallaan. Mikäpä biisi tähän sopisikaan paremmin kuin The Beatlesin HELP!

 

                 Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

19. elokuuta 2022

Mietteitä vuoden 2022 sadonkorjuun jälkeen ja 7 Egyptin vitsausta.

  

 

Niin koitti elokuu ja viimeiset lajikkeet saatiin nostettua aikataulussa. Riskirajoilla liikuttiin monen lajikkeen suhteen mutta lopulta voitiin sanoa että ei koskaan ole ollut De Re Allii Sativin koeviljelmällä/ Sandbergilla niin vähän vajaakuorisia ja roipetta kuin nyt. Kaiken lisäksi ensimmäiset koemaistot vahvistavat oletusta kaikkien aikojen parhaasta sadosta mitä tulee kynsilaukan makuun. Yhtään yli sadan gramman Ison venäläisen IGORIA ei nähdä mutta ei sen väliä. Raapihan on riskinä ruma ja hyvää lisäysmateriaalia ei jättiläisistä juuri saa. Lopulta saattoi sanoa elokuisessa kuumasta viileään yöhön taipuvassa illassa kuun toisena viikonloppuna:
 

Elokuu on taas nyt omanain

kuumaan iltayöhön päivä kallistuu

klooniryppäin kera yössä liehakoin

niiden yllä naranjainen täysikuu 

ja perseiditkin ne kohta tanssiin käy 

loppua ei tähän uurastukseeen näy

kynsilaukka; kohtaloni ain

 

Pieni vulgääri sonetti piristää aina vahan ilmatorjuntamiehen ruhjottua sielua. Todellakin on jo rapistuvissa penkeissä lukuisia kasveja tuottamassa latvaklooneja. Niitä saadaan nyt noin neljästäkymmenestä lajikkeesta. Kärsivällisyys ja maltti palkittiin kaikin puolin. Sato ei ole suuri koska istutuskynsiä oli vähemmän kuin takavuosina. Monet uudet lajikkeet ovat kasvattamassa kokoaan ja ensimmäistä kertaa kehtaa laitaa jakeluun sellaisiakin Raitisia kuin Shvelisi ja Samarkand. Kamalaa jaa Uzbek Turban ovat kotoutuneet Suomeen ja ensi vuonna odotellaan jo suurempia raapeja lajikkeista Amish, Cherokee, Ontario Pure Trillium  ja Pennsylvania Dutch.
 

Omasta puolesta voi sanoa että varmaankin reilumpi kastelu toukokuulla olisi kannattanut sillä läkähtymisen oireita oli silloin nähtävissä. Mutta mikä koossa menetettiin tänä vuonna se maussa voitettiin ainakin kaksinkertaisesti.

Maakunnista kuuluu vähän ikäviä juttuja ja joku on puhunut jopa Egyptin vitsauksista. Listaus on karmaiseva ja on syytä kommentoida asiaa hieman.
 

Talvituhot. Talvituhot ovat vältettävissä jos kynnet istutetaan oikeaan aikaan ja ymmärretään mitä aromoodi tarkoittaa. Tärkeämpää on myös viljelymenetelmä; Suomen oloissa kohopenkki ja oikein tehty kattaminen nousevat arvoonsa. Tuurilla ne isotkin laivat seilaavat mutta sitten kun rysähtää niin tulee myös suuremmat tuhot. Äkkijäätyminen voi tuhota monen vuoden työn

Kuivuus. Kuivuus ei ole niin pahaa ongelma jos penkit ja viljelmä on katettu. Pienkasvattajalta vaaditaan ahkeruutta ja paljon työtä ja tietenkin saatavilla pitää olla oikeanlaista vettä jos taivaan ikkunat eivät avaudu. Yli 5000 kynnen viljelmällä tarvitaan jos sadetusta. Sekin voidaan järjestää paikassa kuin paikassa mutta investointeja toki vaaditaan. Vuoden 2022 ”lämpöongelma” ei ollut millään tavalla hallitsematon. Pelto varmaankin opettaa jos ollaan vian nöyriä ja otetaan oppia tehdyistä  virheistä.

Märkyys. Kuten joskus on tullut sanottua niin maaperän valmistelu on tärkeää ja kohopenkit. Ongelmissa ollaan tietenkin hyvinkin hoidetulla viljelmällä jos termistä talvea ei tule ja vettä sataa säännöllisesti marrraskuulta maaliskuulle. Talvi 2019-20 opetti paljon.

Fusarium. Moni kasvattaja jaa suurta harppausta yrittänyt on ryhtynyt kasvattamaan kynsilaukkaa suoraan sanoen saastuneilla pelloilla ja hankkinut vielä käsittelemätöntä lietelantaa kuvitellen sen olevan maamiehen ruskeaa kultaa. Fusarium on käytännössä ikuinen vitsaus ja kynsilaukkaa ei juuri voi peitata. Syy tuhoihin on tässä suhteessa itse aiheutettu. Välinpitämättömyys ja se että asioihin ei perehdytä kantavat huonoa hedelmää. Mutta aina voi oppia ja olla nöyrä. Joskus on oltava nöyrä pakon edessä.

Sipulikärpäset.
Delia antiqua on aina luonamme ja kaverin metkuihin kannattaa kyllä perehtyä. Mekaaninen torjunta on ainoa kestävä vaihtoehto ja  jos joku ei tiedä vielä mitä tarkoittaa termi ”uhrisipulit” miettikööt asiaa. Sipulikärpänen on saatava kiinni viimeistään silloin kun se munii toukkansa tuoreisiin kukkavarsiin. Uhrisipulina toimii parhaiten punasipuli. Jos investoi 10 euroa 2000 kynnen viljelmään vähentää Delia antiqua-ongelmaa helposti.  Tuossa mittakaavassa kahdensadan punasipulin taajuus rajoittaa ongelman käsin tehdyn torjunnan kanssa kymmenesosaan.

Kuumuus. Liiaallinen lämpö sekoittaa kellottamattoman kannan liian nopeaan kasvuun. Jos istukkaat tuodaan ulkomailta on kasvu ensimmäisenä vuonna kelvollinen kiitos varsin suuren lisäys-materiaalin koon. Ongelmat koittavat toisena vuotena. Ongelma ilmenee varsinkin Artisten ja Silveriinien ollessa kyseessä.

Huono laatu. Sadon huono laatu on monen tekijän summa mutta se johtuu ennen kaikkea huonolaatuisista istukkaista. Pikavoittoa ei saa ellei sitten onnistu hankkimaan oikein tuotettuja istukkaista suuria määriä. Sellaista tuottajaa ei valitettavsti vielä Suomesta löydy ja jos löytyiskin niin hän ei varmaankaan pystyisi varustamaan sadantuhannen kynnen uutta viljelmää. Väkivaltainen tuotantomentelmä on myös yksi syy huonoon laatuun kun on kyse istukkaista.

Periaatteessa kaikki vitsaukset ovat voitettavissa varsin helpostikin ainakin viljelmillä joiden koko ei ylitä 5000 kynnen rajaa. Japanilaisperäistä Ikigai-periaatetta soveltaen kaikki on mahdollista jos muistetaan tämä:

I Aloitetaan pienestä
II Vapaudutaan turhista asenteista ja päähänpinttymistä
III Etsitään harmoniaa; kauneutta ja kestävyyttä
IV Iloitaan pienistä asioista
V Ollaan paikalla tässä ja nyt.


Valitettaavasti suomalasiessa Wikipediasta ei vielä löydy kunnollista IKIGAI-periaatetta käsittelevää artikkelia. Samoin on laitaa sipulikärpäsen suhteen. Jäämme odottelemaan parempia aikojaa.
  

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Lopuksi kuuntelemme rauhoittavaa Japanilaista huilumusiikkia niin eiköhän saada perspektiiviä näihin Epyptin vitsauksiin.

13. elokuuta 2022

Metsästäjä-keräilijän kurkkupastillit


 
 

 

Ihmisellä  on taipumus maistella kaikkea mahdollista. Tämä taipumus on yhtä vanha kuin ihminen on lajina ollut olemassa. Kyse on siis kahden miljoonan vuoden ajanjaksosta. Ihmisen alkukoti on aina ollut hyvin kiistanalainen asia, mutta kynsilaukan alkukodin suhteen vallitsee varsin selkeä käsitys. Jos puhumme alueesta jonka keskuksena on nykyinen Kirgisian alue, niin emme paljoa erehdy.

 
Kynsilaukan syntysijoille saapui joskus ihminenkin oli hän sitten Afrikasta muuttanut nykyihminen tai ns. Denisovan ihmisiin tai muihin ryhmiin kuuluva. Joka tapauksessa tuo ihminen hankki ravintonsa suoraan luonnosta ja hänestä voidaan käyttää nimitystä ”metsästäjä-keräilijä” ja hänellä oli todellakin taipumus maistella kaikkea mahdollista.


Nykyisen Kirgisian alue on myös nenskujen asuma-alueen itäisellä äärilaidalla. Kuka tietää vaikka jos tämä ns. Neanderthalin ihminen olisi nauttinut kynsilaukasta. Nenskut joka tapauksessa hävisivät itsenäisenä lajina, mutta kynsilaukan tunnemme kaikessa moninaisuudessaan vielä tänäänkin. Metsästäjä-keräilijä oppi tuntemaan luonnon antimet perin pohjin ja hän söi pieniä aterioita jopa 6-8 kertaa vuorokauden aikana. Yksittäisiä ja erillisiä  ravintolähteitä saattoi hänellä olla päivittäin jopa 40 tai enemmänkin. Ravinnon etsimiseen hänellä kului aikaa vain parisen tuntia. Luonto oli hänelle yksi suuri Supermarket ainakin eteläisimmillä leveysasteilla.


Ja kerran eräänä päivänä Keskisen Aasian seuduilla joku muinaisten aikojen ravintoa etsiskellyt tai muuten vain hortoillut ihmislajin edustaja löysi ruohon seassa törröttävän ja kuivahtaneen kasvinvarren jonka latvassa oli pieniä ruskean kuoren peittämiä pallukoita. Hän tietenkin poimi ryppään ja haisteli sitä kunnes viimein epäröityään laittoi niistä muutaman suuhunsa ja pureskeli niitä. Kuoret murskaantuivat hänen vahvojen hampaittensa käsittelyssä. Aluksi hän tunsi suussaan makeahkon maun mutta pian se tuntui polttavalta. Mahdollisesti hän sylkäisi maistamansa ulos suusta ja mitä todennäköisimmin näin varmasti tapahtuikin. Hänen edustamansa ihmislaji osasi jo varoa haitallisia ravinnonlähteitä. Suuhun jäi kuitenkin miellyttävä ja ehkä virkistäväkin maku.

 
Saattoipa käydä niin, että hän vei löytämänsä latvaryppään yhteisönsä viisaan henkilön luo. Jossain vaiheessa kävi sitten selväksi ettei kyse todellakaan ollut mistään haitallisesta saatikka vaarallisesta kasvista. Päinvastoin kasvia alettiin pitää suuressa arvossa. Ehkä tuo yhteisö tuli hyvin tunnetuksi uuden ihmekasvinsa ansioista ja kynsilaukan kloonit kohosivat jopa vaihtovälineen arvoon.


Edellä kuvattu tapahtuma saattoi hyvinkin olla ihmisen ja kynsilaukan ensikohtaaminen. Milloin se sitten tapahtuikin onkin eri juttu. Aikaa siitä voi olla jopa 50 000 vuotta ja 600 000 kuunkiertoa. Mutta jostain tuollaisesta kaikki kerran alkoi. Ihminen ja kynsilaukka olivat aloittaneet yhteisen historiansa. Kynsilaukka saattaa olla jopa ensimmäisiä ihmisen omaan käyttöönsä mukauttamia kasveja. Kun kynsilaukkaa tutkitaan vielä enemmän saamme ehkä hämmentävääkin uutta tietoa. 


Kaikki alkoi aivan varmasti latvaryppäistä ja myöhemmin varhainen ihminen tajusi myös sen mitä maan alla kasvaa. Ensimmäiset hänen löytämänsä raapit olivat pieniä mutta asuinpaikkojen läheisyydessä ja kuohkeammassa maaperässä sinne tippuneet kloonit saattoivat tuottaa ensimmäisiä yksösiä. Kaikki on mahdollista ja voimme luoda romanttisia kuvauksia ensimmäisistä kynsilaukan kasvattajista joiden viljelymenetelmä oli taatusti orgaaninen. Varhaisten aikojen kynsilaukan käyttötarkoitus saattoi olla siinä että latvasilmut olivat aluksi metsästäjä-keräilijän eräänlaisia ”kurkkupastilleja” tai ”voima-pillereitä.”

Tiedä vaikka nuo kurkkupstillit auttoivat varhaisten aikojen ihmisiä vaikkapa tällaiseen musisointiin. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.


11. elokuuta 2022

Karpaatialainen — Hifistelijöiden unelma.

 

                       Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 
Alkuperä: Pidetään puolalaisperäisenä valkosipulina mutta sama lajike tunnetaan ilmeisesti Tsekinmaalla, Slovakiassa ja Romaniassa useilla eri nimillä. Todennäköisin morfologisin syin ainakin Tristan on sama lajike.

Kasvutapa: Siro, pysty ja hienostunut. Ei saavuta juuri yli 80 sentin korkeutta. Raapit maksimissaan 80-grammaisia. Ohuehkot kuoret. Lehdissä ennen kukkavarsien kasvua samaa sinisenvihreää sävyhakuisuutta kuin Spanish Rojalla. Enintään 8-9 lehteä. Latvakloonit pyöreähköjä ja niitä on ryppäässä yleensä vain 40-50. Hienohelma joka ei juuri perseile toispuoleisesti. Kynnet vaaleanruskeita ja pyöreähköjä muistuttaen enemmän marmoriineja.

Kasvualue Suomessa: Varmasti vain Ahvenanmaa ja Turun saaristo ja suotuisan kasvun alue Varsinais-Suomessa. Kotoutettavissa luultavasti hyvin myös muualle Suomeen Salpausselän eteläpuolelle.

Maku: Oikein käsiteltynä leveän polttava ja makea. Maussa palsternakan, porkkanan ja juurisellerin sävyjä. Ainutlaatuinen rasvaisuudessaan ja rakenteessaan.

Käyttötapa:
Lyhyesti sanottuna hifistelijän unelma. Todellisen valkosipuli-intoilijan, joka ei katso raapin kokoa vaan etsii makua, ykkösvaihtoehto. Ehdottomasti gourmet-valkosipuli. Pitää käyttää raakapuristeena antamaan makua eri ruokiin. Erinomainen ”näkkäri-puriste”. Sopii puristettuna ohuen voilla tai margariinilla voidellun näkkileivän päällä nautittavaksi tsekinmaalaisen Pilsener-tyyppisen oluen kanssa.

Karpaatialainen on vaikea kasvatettava ja viinien maailmassa sitä voidaan verrata Pinot Noiriin mitä konstailuun tulee. Mitään ei ole tutkimusten kautta todistettu mutta jos jotain voidaan epäillä, niin kasvutapa on altis vieraalle informaatiolle. Kasvit viestivät feromonien avulla ja jotkut ovat ilmeisesti alttiimpia vieraille vaikutteille kuin toiset. Karpaatialaisen/Tristanin ohella näitä herkkimyksiä Rokaleiden kasvuryhmässä ovat ainakin Tantal ja muut "eteläiset lajikkeet”.

On suositeltavaa että Karpaatialainen ja muut herkkimykset kasvatetaan erillään muista valkosipuleista. Varmuusetäisyys on minimissään 20 metriä, mutta 50 metriä on suotavaa jos vain mahdollista.

Täydennämme tätä kirjoitusta syksyllä kunhan lisää kuvia on käytettävissä.

Takaisin sivulle "Valkosipuli — Kaikki mitä olet aina halunut tietää...

 

4. elokuuta 2022

Kukapa olikaan Ron L. Engeland?

 
 

 

Ron L. Engelandin sukujuuret ovat englantilaista alkuperää. Nimenä Engeland viittaa niittymaahan. Harva tietää että Englannin valtion nimi tulee vanhan englannin kielen sanasta Engelond, joka viittaa niittyyn joka on virtaavan veden varrella. Engeland syntyi 1940-luvun loppuvuosina tai vähän sen jälkeen, ja hän teki elämäntyönsä Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltion Okanoganin piirikunnan Omakin taajaman alueella maatilalla, josta voidaan nykyään käyttää nimeä Vanha Filaree. Engeland tuli tavallaan vävyksi vaimonsa Watershine Woodsin vanhempien omistamalle tilalle ja he saivat kaksi lasta. Kun kirja Growing Great Garlic tuli markkinoille, voitiin sanoa että hän on viljellyt kynsilaukkaa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Tästä voidaan päätellä että hän aloitti toimintansa Filareen tilalla 1970-luvun puolivälin tienoilla.


De Re Allii Sativi on vuosien mittaan kirjoittanut paljon Ron L. Engelandin luomasta valkosipulien luokitusjärjestelmästä. Itse miehestä ei paljoa tietoa löydä. Toisaalta se ei voi ollakaan mikään itseisarvo. Edelleenkin on mahdollista jättää hyvin vähän jälkiä itsestään internettiin. Engelandista löydämme tasan tarkkaan vain yhden kuvan joka julkaistiin teoksen ”Growing Great Garlic” takakannessa.


Mutta jos tarpeeksi hienovaraisesti asiaa osaa udella niin tietoa toki löytää. Engelandille kuuluu nykyään oikein hyvää ja hän on vetäytynyt farmarin töistä noin 10 vuotta sitten tehtyään vuosikymmenten työn ja jätettyään pysyvän jäljen työllään valkosipulin viljelyn historiaan. Eläkepäivillään hän voi keskittyä monen washingtonilaisen lempiharrastukseen eli vaelteluun vuorilla. Engeland on vanhoilla päivillään kovasti mieltynyt myös lintujen tarkkailuun.


Itseään Engeland luonnehtii aivan tavalliseksi mieheksi jonka opinahjo hänen omien sanojensa mukaan oli pelto. Tämä nostaa entisestäänkin miehen elämäntyön arvoa ja rohkaisee monia. Kaikki viisaus ei todellakaan tule ylhäältä oppituoleista annettuna.
Ron L. Engeland puolisonsa Watershinen kanssa tulivat tunnetuksi orgaanisen viljelyn toimeliaina mestareina. Filareella ei viljelty pelkkää kynsilaukkaa vaan heillä oli viljelyssä myös yli sata erilaista omenalajiketta, persikoita, aprikooseja, luumuja, vadelmia, perunoita ja he tuottivat myös kuivakukkia. Engelandilla oli myös kastelujärjestelmiä myyvä firma ja hän kirjoitti lukuisia artikkeleita ja toimi viljelijäjärjestöjen luottamustehtävissä. Yhdysvalloissa ja Kanadassa ihmisenä kovin tuntematon Engeland on tänään alan mystinen auktoriteetti, jonka kirja on inspiroinut tuhansia ja taas tuhansia viljelijöitä ja harrastajia.


Pelto oli hyvä yliopisto ja siellä Engeland loi järjestelmänsä joka toki on vaatinut yhden suuremman tarkistuksen erään kasvuryhmän taksonomian suhteen. Kyse on Lasikkaiden kasvuryhmästä (Glazed Purple Stripes). Engeland teki luokituksessa puhtaasti morfologisten huomioiden perusteella ja myöhemmin dna-tutkimus osoitti Lasikkaiden suhteen sen, että kyse on Aasialaisten alaryhmästä. Yksi Engelandin esittämä oletus on voitu osoittaa De Re Allii Sativin koeviljelmällä oikeaksi. Nimittäin jotkut Artisten kasvuryhmän lajikkeet voivat ottaa ns. turbaanimoodin pohjoisissa olosuhteissa. Kyse on kovavartistumisesta.

 

Takaisin sivulle "Valkosipuli — Kaikki mitä olet aina halunut tietää...

3. elokuuta 2022

Kynsilaukka-tanssiaiset


 

                     Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Yksi kirjan Growing Great Garlic inspiroivimmista kuvauksista on se kun Engeland kertoo tutkimuksistaan sen parissa milloin ja miten kovavartisesta kynsilaukasta pitää leikata kukintovarsi. Filareella oli viljelty omenia ja muutakin jo ennen Engelandin aikaa. Kynsilaukka kasvoi marginaalista tilan päätuotteeksi kun tultiin 1980-luvun loppuun. Seutukunnalla oli vaikuttanut jo 1970-luvulta lähtien pastori Donaldson, suuri kynsilaukkamies, jolle Engelandikin antaa suuren tunnustuksen. Mutta vielä 1980-luvun puolivälissä kasvi piti itsepintaisesti salaisuutensa. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana ei edistytty asian suhteen juuri millään tavalla. Vierailu salaperäisen kiinalaisen kasvattajan luoksekaan ei tuonut mitään tolkkua asiaan.

Sato korjattiin miten sattui, jotkut leikkasivat kukintovarret pois, jotkut eivät leikanneet. Eräänä syksynä sato alkoi pilaantua kaikilla tiloilla varsin nopeasti, siis Filareessa ja piirikunnassa muutenkin. Kyse oli Rocambole-kasvuryhmään kuuluneesta Spanish Rojasta. Engelankin joutui kompostoimaan valtaisan määrän tuota talvivalkosipulin aateliin kuuluvaa muunnosta. Seuraavana vuonna Filareella tehtiin koe ja sen penkin kasvien raapit joista ei oltu poistettu kukintovartta säilyivät kovina jopa helmikuulle saakka. Raapin koossa tosin hävittiin. Lopulta muutaman vuoden kokeilujen jälkeen löytyi sitten sopiva kompromissi; kun kukintovarsi poistetaan 8-10 päivää ennen sadonkorjuuta saadaan varsin pitkä säilyvyys ja raapin kokokin on varsin hyvä. Pitkällä säilyvyydellä tarkoitetaan tässä joulukuuta ja raapin koolla jotain 80-grammaista. Pitää muistaa että Filaree on aika tavalla etelämpänä kuin eteläisimmätkin osat Suomesta joten satokin valmistuu kolmisen viikkoa aikaisemmin. Heinäkuusta on aikaa jouluun noin viisi kuukautta.

Ilmeisesti ennen tuon yhden vuoden koettelemusta sadon lähes täydellisen tuhoutumisen myötä Filareellakin leikattiin kukintovarret pois miten sattui. Nimittäin Engeland kuvaa seuraavaa vuotta jolloin isolla peltoalalla jossa kasvoi Spanish Rojaa tapahtui jotain järisyttävää. Spanish Roja kuuluu siis Rocamboleihin ja niille on ominaista se että kukintovarsi tekee jopa kolminkertaisen kiehkuran. Siellä Engeland oli yksi pellolla kun kukintovarret lähtivät mykistävään suoristautumis-tanssiinsa. Koko pelto oli elänyt ja miehen selkäpiitä oli tuo näky oli karminut. Yhtäkkiä huomasin seisovani Engelandin kanssa pellolla, ja tunsin kuinka kummalliset väreet kulkivat itsenikin lävitse. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin tuhansien  kasvien ala.

Engelandin kokemus on varmasti kokemisen arvoinen. Täysikuu sattuu suomalaisen valkosipuli-viljelyn kannalta otolliseen aikaan seuraavaan vuonna 2024 jos mielii mennä ”oikeisiin kynsilaukka-tanssiaisiin.” Vuonna 2018 heinäkuussa täysikuu on 21.07. Se voi olla hyvä aika saada tuo kokemus. Nimittäin lämpimässä ja jo hämäräisessä heinäkuisessa suomalaisessa illassa vaikutelma voi olla paras, ainakin näin on varmasti suomalaisille. Jos on keskivertoa parempi kesä eli toukokuu ja alkukesä ovat olleet varsin lämpimiä, niin tuosta päivästä on kymmenkunta päivää sadonkorjuuseen. Tanssiaisiaa varten voi jättää haaluaamansa määrän kasveja leikkaamattaa. Kaikki riippuu mielihalusta jos halauaa kasvattaa muutaman nipun pystyynkuivattavaaa tavaraa tai tuottaa klooneja.

Mutta tanssivatko kynsilaukan varret heinäkuun täysikuussa 2022 onkin sitten eri asia. Ihmeellinen näky on ihmeellinen näky ilma täysikuutakin ja varmasti vuoden 2022 tanssi tapahtuu ajanjaksolla 20.07.-04.08.2024 jolloin on vähintään puolikuu koko ajan. Leikattava, niin jos haluaa ne leikata. Vaikutelma on tietenkin parempi mitä suurempi määrä tanssivia kynsilaukan varsia on. Tuotantomäärän ollessa suurempi voi tuohon tarkoitukseen varata kaksi grossia eli vajaat 300 kasvia. Tuohon erikoisuuteen tarvitaan jo 5x5 metrin kokoinen pläntti. 

Tähän sopii kyllä tämä biisi!!!

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

29. heinäkuuta 2022

Spanish Roja

 
 

Monesti kuullaan sanottavan että Spanish Roja on maailman kuuluisin  valkosipuli. Se mielletään myös korkealuokkaiseksi gourmet-tuotteeksi. Spanish Rojan Aura ja karma pohjautuu paljolti sen tunnettuuteen Yhdysvalloissa jaa myös siihen että se on ollut Washingtonilaisen Filareen farmin ykköstuote kymmenien vuosien ajan näihin päiviin saakka. Spanish Roja on kotiutunut Suomeen kohtalaisesti. Mikään raapi-kuningas se ei ole jos katsotaan pelkkiä grammoja.

 

Kasvuryhmä: Rokaleet

Alkuperä: Ikimuistoinen. Nykyisessä kasvutavassa Yhdys-valtojen länsirannikko.
 

Kasvurytmi: Syysistutus viimeistään lokakuun puolivälissä. Mahdollisimman suuri istutuskynsi tarpeen. Tulevia
istutuskynsiä sisältäviä raapeja voi jättää mahaan lokakuulle saakka. Ne nostetaan varovasti maasta ja istutetaan uuteen kasvupaikkaan vaaksan syvyiseen onkaloon pehmeään maahan siten että kynnen pää jää 4-5 senttiä pintakerroksen alle. Spanish Roja tekee syksyllä kuivasta kynnestä hyvin pienet juurenalut jos ollenkaan. Sprouttaa verkkaisesti mutta varmasti. Tarvitsee erityisen paljon kastelua huhti-toukokuun aikana. Nopea tuleentuja. Voi olla kovin herkkä eri lajikkeiden viestinnälle ja kannattaa kasvattaa erillään muista.

Erikoispiirre: Kreolimainen, polttava ja sokerinen maku jos kuivaus on tehty hitaasti. Valmiiksi tuleva kasvin viherosa tuo väritykseltään mieleen purjon sinivihreän olemuksen.

Käyttötapa: Sopi monenlaiseen käyttöön. Kulinaristien ja hifistelijöiden MUST.


Säilyvyys: Parasta ennen tammikuun loppua.
 

Spanish Roja kuulu siis Rokaleiden kasvuryhmään. Joka kasvattaa sitä kirjastopenkissä vaikka Ison venäläisen ja Punaisen venäläisen kanssa huomaa kyllä mistä on kyse. Spanish Roja on kovin hieno ja feminiininen señorita noiden paksujen venäläisten maalaispoikien rinnalla. Ankkalinnan henkilögalleriassa Spanish Roja on unohduksiin jäävä meksikolaista syntyperää oleva Donna Duck, kun taas Iso venäläinen on Mummo Ankan hyväntahtoinen ja ruokapöydässsä hyvin viihtyvä ja sopivaa työfiilistä aina vain etsivä Hansu-renki. Spanish roja tekee Suomen oloissa 7-8 lehteä jos lisäyskynsi on tarpeeksi iso.  Lehdet kasvavat aina pystyyn eivätkä taivu kuten isoilla rokaleilla on taipumus.
 

Spanish Roja kuoret ovat ohuita ja hauraita ja alkavat lahoamaan maassa jos sadonkorjuuseen ryhtymistä pitkitetään. Lajike näyttää olevan hyvin herkkä sepäntoukille ja muille maan nakertajille. Jos maassa kasvaa rinnakkain vaikkapa Spanish Roja ja vaikkapa joku tavallinen siperialainen marmoriini niin edellisen kuoret ovat reikäisiä joskus kynnen pintaa saakka kun taas siperialaisten kuoret ovat moitteettomassa kunnossa.

Spanish Roja on ”kotiseuturakas” ja vaativa kasvupaikkansa suhteen. Se voi kasvaa aivan eri rytmissä ”kylän toisella puolella” muuton jälkeen. Muutokset näkyvät raapin värityksessä ja kynsien pohjavärisssä. Kynnet tunnistaa kuitenkin aina ”Spanish Roja-juovistaan. Lajike tekee joskus kreolimaisia, litteänpulleanleveitä kynsiä. Kynsissä on samanlaista kiiltoa kuin Lasikkaiden kasvuryhmän edustajissa.
Vaikka Spanish Roja luokitellaan selkeästi Rokaleiden ryhmään kuuluvaksi herää sen alkuperästä kuitenkin eräs kummallinen epäily. Lajikkeella on Yhdysvalloissa sisarkanta nimeltään Killarney Red. Kyse on ehkä enemmän sisarkannasta kuin kahdesta eri lajikkeesta. Killarney Redin sanotaan olevan kasvuvoimaisempi ja tuottavan suuremman kasvin ja sitä myöten robustimpia raapeja. Killarney Red on tuottanut Suomessa kasvutapaansa muuttaneita kasveja joissa vaihteluvälin toinen pää on lähinnä Kreoli. Spanish Rojan alkuperään liittyykin nyt ns. Kreolihypoteesi.

On mahdollista, ja kaikkihan on mahdollista, että kyse olisikin Rokaleen kasvutavan ottaneesta Kreolista. Pohjoisissa olosuhteissa pehmytniska eli kukkavarreton lajike voi todistetusti tuottaa uuden kovaniskaisen lajikkeen. Miksei sama olisi mahdollista toisinpäin? Tai sitten ilmiö selittyy kasvien viestinällä ja sillä oletuksella että joidenkin lajikkeiden kasvutapa ei ole täysin vakaa ja ne ovat alttiita ”saaman vaikutteita” muilta lajikkeilta jos pienellä muutaman aarin kokoisella viljelmällä kasvaa kymmeniä eri lajikkeita monesta kasvuryhmästä.
 

Itse asiassa Ron L. Engelandin teos ”Growing Great Garlic” antaa joitakin mystisiä johtolankoja Spanish Rojan arvoitukseen. GGG ilmestyi vuonna 1991 ja sitä ennen Engeland oli askarrellut valkosipuli-lajikkeiden parissa kasvavassa määrin noin 20 vuoden ajan. Spanish Roja tuotiin Washingtoniin etelästä jolla tarkoitetaan luonnollisesti Kaliforniaa. Lajikkeella on ilmeisesti ollut jo melkoinen gloria vannoutuneiden harrastajien keskuudessa yhteisössä jonka mystinen pastori Robertson oli luonut. Hän pystyi tarinallistamaan käsityömenetelmällä tuotetun gourmet-kynsilaukan ja myymään sitä kymmenkertaisella hinnalla tuntemilleen henkilöille. Elettiin aikaa jolloin Kultaisen osavaltion marketeista sai vain kahta lajiketta, Artisten kasvuryhmän Kalifornian aikaista ja Kalifornian myöhäistä. Niiden kilohinta oli 50 senttiä mutta Robertson sai tuotteestaan viisi taalaa. Voidaan olettaa että Engeland toi jonkin ns. Spanish Roja-kannan Okanoganin piirikunnan Omakin taajamaan ja sopeutti sen sinne. Omakin taajama sijaitsee Kaskadi-vuorten laaksossa noin 300 metriä merenpinnan yläpuolella ja viljely on perustuu  keinokasteluun.
 

Muualta saadaan vihje siitä että Filareen väki osasi käyttää internetin tarjoamat markkinointi-mahdollisuudet hyväkseen aivan varhaisista ajoista lähtien mikä tarkoittaa 1990-luvun alkua. Tieto Filareen valikoimasta levisi alusta alkaen ja ovat toimittaneet Filareen Spanish Rojan tuhansille ja taas tuhansille kasvattajille ja harrastajille Yhdysvaltain jokaiseen osavaltioon. Sieltä se on sitten levinnyt kaikkialle maailman. Tiedon valtateistä on valkosipuli jos kuka hyötynyt todella paljon.
 

Vuonna 2016 Spanish Roja saapui Suomeen ja tapahtumaa on dokumentoitu tässä De Re Allii Sativi-elokuvassa.

 

             Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

26. heinäkuuta 2022

Havran. Kynsilaukkojen Milla Magia

 
 
 

 

Havran on Tsekinmaan eniten viljelty valkosipuli. Havran tarkoittaa korppia vaikka oikeastaan oikea korppi tsekin kielellä on Krkavec velký ja Havran polni on mustavaris. Havran erottuu marmoriinien ryhmästä omaksi erikoisuudekseen. Havran tuli Suomeen syksyllä 2016 ja nykyään sitä löytyy ainakin sadan harrastaja ja kasvattajan kokoelmista. Moni on jo uudistanut kannan klooneista ja saanut kellotettua lajikkeen kasvumoodia enemmän Suomeen sopivaksi. Taipumus tuottaa tupla-, ja triplakyntisiä raapeja jo kolmantena vuonna kannan uudistamisesta. Lajike on ylpeä ilmestys venäläisten heimoveljiensä joukossa.

 

Kasvurhmä: Marmoriinit.

Alkuperä:
Tsekinmaa. Todennäköisin syin saman lajike kuin venäläinen Petrovski. Virolainen Hummuli kanta myös hyvin samanlainen.

Kellotus: Istutetaan aikaisin lokakuulla hyvin kuivattuna. Voimakas juurikasvu ennen maan jäätymistä. Verkkainen sprouttaaja. Nopea kasvu toukokuulla. Tuleentuu hitaammin kuin siperialaiset. Lajike on syytä uudistaa  klooneista kolmen vuoden välein.

Erikoispiirre: Maussa runsaasti mausteisuutta. Voimakasta anismaisuutta, neilikkaa ja eukalyptystä kasvupaikasta ja vuodesta riippuen.

Käyttötapa: Sopii hyvin rasvaisten ruokien kanssa puristeena. Ihanteellinen puristeena ohuen voilla sivellyn näkkileivän ja voimakkaasti jumaloidun ja maltaisen tsekkiläisen oluen kanssa.

Säilyvyys: Ohuiden kuorien vuoksi kynnet pakkaava kuivamaan hyvissä olosuhteissa maaliskuulla. Ei yhtä hyvä säilyvyys kuin siperialaisilla marmoriineilla.


Havran on kasvuvoimainen ja pitkälehtinen valkosipuli. Sen raapin pakkaustapa poikkeaa muista marmoroineista ollen enemmän samanlainen kuin Raitisilla. Kynnen kuoriosan muoto on pitkäpiikkinen suikura. Kuoren pohja väritys on vaaleampi kuin muilla marmoriineilla ollen jopa kalpea. Havran on helppo tunnistaa hauraista ja kalpeista kuoristaan.

Joka tuottaa Havrania suuremman määrän suoraan Tsekinmaalta varautukoot yllätykseen. Raapien joukosta voi olla kahden tai jopa kolmen lajikkeen edustajia. Tsekkien ongelma on ollut lajikkeiden sekoittuminen keskenään. Lopulta skeipit kertovat totuuden.

Kellotuksen kanssa voi tuontitavaran kanssa olla myös ongelmia. Isokokoinen raapi josta saa suuria kynsiä ensimmäisen kasvukierroksen lähtöön tuottaa hyvin. Seuraavana vuonna voi ilmetä ongelmia. Kasvi on edelleen Keski-Eurooppalaisessa rytmissä ja kasvaa ”liian nopeasti” ja tuleentumien on toisena vuonna aikaisessaja tuloksena pienehköjä raapeja. Olisi todellakin syytä uudistaa kanta heti ensimmäisen kasvukierron klooneista. Kärsivällisyys palkitaan tämänkin lajikkeen suhteen.

Maku tekee Havranista huomionarvoisan lajikkeen ja juuri se nostaa sen maailman kynsilaukkojen joukossa TOP-10 lajikkeeksi ellei peräti viiden parhaan joukkoon. Mausta löytää vahvojen mausteiden sävyjä ja polttavan ja lämpimän perusmaun kanssa syntyy makuyhdistelmä joka on ominaista vain Havranille. Valkosipulien joukossa jos asiaa ajatellaan Ankkalinnan henkilögallerian näkökulmasta on Havran ilman muuta Milla Magia.

Havran oli De Re Allii Sativin vuoden 2016  kynsilaukka. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.



23. heinäkuuta 2022

Il dono di Saturno all'umanità - Aglio Rosso di Sulmona.

 

                    Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Ehkä 50 vuotta sitten Kreolien kasvuryhmä lajikkeiden kotouttaminen Suomen eteläisimpiinkin osiin olisi ollut varsin toivoton yritys. Vuonna 2022 syksyllä Suomessa on kuitenkin Rosso di Sulmona-lajikkeesta juontuva kanta joka on kasvanut Lounais-Suomessa jo kuuden kasvukierron ajan. Kunnioitus perinteistä italialaista ruoka-aineisiin liittyvää lainsäädäntöä kohtaan pakottaa sitä Suomessa kasvattavan harrastajan puhumaan siitä nimellä Sulmonan punainen. Sanoissa Rosso di Sulmona kaikuu myös jotain pysäyttävää saturnaalista magiikkaa ja mieleen tulee sanat ”Älä turhaan lausu suuren valkosipulin nimeä vieraalla maalla.”


Aglio Rosso di Sulmona kuuluu Kreolien kasvuryhmään. Kreoleihin kuuluu pääasiassa kuuman hispaanisen maailmanpiirin lajikkeita. Rosso di Sulmonan on todellakin italiaano spaniardien joukossa. Se on ollut Burgundin ohella eturintamassa kun Kreoleja on yritetty kotouttaa Suomeen. Kunhan muut kreolit kotoutuvat Suomen oloihin paremmin voidaan niiden sukulaisuusuhteista sanoa enemmän.

Suomessa Rosso di Sulmona kasvaa laiskan ja hintelän oloisesti; mahdollisimman isokoinen kynsi lisäysmateriaalina tietenkin on tarpeen. Aurinkoinen ja kuuma kasvupaikka on tarpeen. Kivetty ja porrastettu penger on ihanteellinen kasvupaikka. Tämä lajike tekee parhaimmillaan vain 6-7 lehteä oloissamme. Skeippi tuo mieleen paimensauvan joka ei tahdo pysyä muodossaan. Rosso di Sulmona tiivis pakkaus pitää sen hämmästyttävän tuoreena siihen asti kunnes seuraavan sadonkorjuun raapit valmistuvat.


Italialainen aglioso, valkosipuli-intoilija, saattaa lausua lempilapsestaan tähän tyyliin:

”Rosso di Sulmonan raapi on pieni, halkaisijaltaan 5–7 senttimetriä, ja siinä on 8–14 kynttä, jotka on kääriytyvät kahteen kynsipussiin. Rosso di Sulmonan uloimmat uloimmat kääreet ovat valkoisia ja paperinohuita, ja sisimmän wrapperin alla kermanväriset kynnet ovat tiiviiden, viininpunaisten kuorten sisällä. Rosso di Sulmonalla on lajikkeelle ainutlaatuinen pistävä ja makea maku, ja yksi kynsi voi tarjota tarpeeksi valkosipulin makua yhteen kokkaukseen.”

Joka tuo Rosso di Sulmonaa Suomeen varautukoot neljän kasvukierron kärsivällisyyttä vaativaan urakkaan. Pikavoittoa ei ole luvassa.  40-grammainen raapi on merkittävä saavutus ja kun sellaisen löytää on aika kumartaa, olla vaiti ja sanoa ”Saturnus on puhunut.” Rosso di Sulmona kuuluu ehdottomasti valkosipulien top-5 joukkoon. Joidenkin mielestä, muidenkin kuin italialaisten, se on maailman suurenmoisin valkosipuli.

Vuonna 2017 De Re Allii Sativi nosti Rosso di Sulmonan vuoden kynsilaukaksi. Kirjoitukseen sisältyi seuraava hehkutus:

”Rosso di Sulmonan maussa on ainutlaatuisia piirteitä. Puristettaessa kynttä varovasti tihkuu siitä hyvin korkea-oktaaninen ja notkea öljyisä neste. Nesteestä lähtee hyvin parfyyminen tuoksu joka tuntuu nenässä jopa metrin etäisyydeltä. Maistettaessa puhdasta kynnestä herutettua öljyä on ensireaktio ”merellinen.” Herkullisen ruuan ystävälle tulee heti mieleen äyriäiset ja kala. Puristeessa on voimaa ja myös makeutta.”

Rosso di Sulmona on elintarvike joka saa italialaisen vanhanajan ”cum poeta laudant-mentaliteettiin.” Kun yritimme kääntää tässä linkissä olevaa tekstiä huomasimme että se on lienee google-kääntäjällä tehty käännös alunperin italiankielisestä tekstistä. Mutta italialainen kulinaristi äityy todella runolliseksi puhuessaan Rosso di Sulmonasta unohtamatta että valkosipulia pidetään funktionaalisena elintarvikkeena. Ruoka on italialaisille pyhä asia. Seuraaavassa dynaamisen vastaavuuden mukainen käännös linkistä avautuvasta tekstistä:

”Sulmonan punainen valkosipuli (Aglio Rosso di Sulmona) tunnetaan tuskin laajalti herkkusuiden, kokkien ja Italiassa Abruzzossa lomailevien lisäksi.

Niinpä kun yrität luoda vähän aitoa Abruzzo-tyylistä ruoanlaittoa, tämä ainesosa unohtuu usein.  Jos olet sitten rehellinen maistellessasi että valkosipulia ja verratessasi sitä muihin huomaat eron. Olet koukussa kasvattamaan sitä itse ja haluat sitä joka päivä. !

Rosso di Sulmona tunnetaan hienosta maustaan ilman kitkeryyttä. Tätä ominaisuutta tervehtivät ilolla ne kaikki, jotka ovat epäonnistuneet Bruschettaa tai yksinkertaisen Spagetti Aglion, Olio e Peperoncinon valmistamisessa ja päätyneet hirveän happamaan sotkuun. Näiden yksinkertaisten italialaisten avainruokien salaisuus piilee sen pääainesosassa - "suuressa valkosipulissa.” Sulmonan makean punaisen valkosipulin oikeanlaiseen käytön ansiosta ne maistuvat juuri sellaiselta kuin niiden pitääkin. Päällisin puolin nämä valkoiset raapit eivät vaikuta mitenkään erityiseltä; vasta kun poistat niiden ohuet ulkokuoret, näet niiden viininpunaiset kuoret.

Tällainen valkosipuli on must” niille, jotka uskovat sen sisältävät luonnollisia  antibiootteja ja vannovat funktionaalisten elintarvikkeiden tehoon. Siinä on korkeimpia allistatiini-pitoisuuksia mitä Allium-sukuisista kasveista löytyy (Tämä on luonnollinen antibiootti, joka löytyy tämän kasviperheen edustajista ja joka ei onneksi ole menettänyt vastustuskykyään.) Suositeltava kokonaisvaltainen flunssa- ja vilustumislääke Campolta di Fanon alueella, jossa tätä sipulia viljellään Abruzzossa tehdään seuraavasti: 5 siivua sitruunaa, 1 laakerinlehti ja 2 kuorimatonta Rosso di Sulmona -valkosipulin kynttä haudutetaan 4 desilitrassa kuumaa vettä. Tämä haudute juodaan tämä ennen nukkumaanmenoa heti kun olo alkaa tuntua tukkoiselta.

Tosin kuin tavallisessa suoraan Supermarketista ostetussa valkosipulissa jota joudut käyttämään kaksinkertaisen määrän missä tahansa ruokaohjeessa jonka löydät keittokirjasta on Rosso di Sulmonan kohdalla kaikki toisin. Tälle valkosipulille on ominaista hieno ja tyrmäävän voimakas maku. Missä sanotaan että käytä yksi kynsi niin se tarkoittaa todella sitä. Siinä on kaikki mitä todella tarvitset kun yrität tuottaa yksinkertaisten italialaisten lounaiden perimmäisen olemuksen kuumana kesäpäivänä.

Abruzzo on nähnyt hyviä ja huonompia aikoja viime vuosisatojen kuluessa. Se on on opettanut sen väestöä olemaan laittamatta mitään hukkaan. Tähän hyötykäyttöön kuuluvat valkosipulin kukkavarret. Ne kuuluvat lähtemättömästi tähän valkosipuliin ja niitä kutsutaan nimellä ”zolle.” Ne korjataan kuukautta ennen varsinaista sadonkorjuuta. Ne säilötään oliiviöljyssä ja ne sopivat täydellisesti munakkaisiin. Pilkottuna pieneksi ne ovat ilmakuivatun kinkun ja rosmariinin kera aivan ihana täyte kanalle ja sopivat myös täytettyyn lampaaanrullaan."


Tässä kirjoitus vuodelta 2017: Vuoden kynsilaukka Rosso di Sulmona.


Tässä hieman paremmalla englannilla tuotettu kuvaus Rosso di Sulmonasta.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.


13. heinäkuuta 2022

Indie-ideologia ja kynsilaukka



Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Joka ryhtyy kasvattamaan eri lajikkeita ja edistämään asiaa tekee sen omalla maineellaan ja vastaa tekemisistään. Hyvä tavara ei todellakaan mainosta kaipaa ja epärehellisyys tulee aina ilmi. Harrastaja voi olla huoleton mutta itsenäinen kasvattaja ja viljelijä vastaa aina tekemisistään vain itse. Itsenäisen kasvattajan ja tuottajan toiminta perustuu aina luottamukseen.

Tätä kirjoitusta tuotettaessa pitää tehdä itselle ja myös tämän blogin lukijoille selväksi jotain asioita.
 

I Vaikka asiasta on puhuttu tausta-oletuksen tavoin niin varsinaisesti käsitettä Indie ei ole käytetty. Hyvin paljon olennaista sanottiin jo 20.01.2018 kirjoitetussa tekstissä ”Milleniaalien vallankumous ja kynsilaukka.”


II Indie on alkuperäisessä yhteydessään tarkoittanut seuraavaa; vähän Wiki-artikkelia stilisoiden:


Indie on lyhenne englannin sanasta independent (Itsenäinen, riippumaton). 

Indie-sanalla tarkoitetaan erilaisten kulttuurituotteiden luomista riippumattomana toimijana kaupallisen valtavirran ja suurten tuotantoyhtiöiden ulkopuolella. Sanaa käytettiin ensin musiikissa tarkoittamassa pienten, kaupallisuutta vieroksuvien levy-yhtiöiden tuottamia levytyksiä. Sittemmin sanan merkitys on laajentunut kuvaamaan kaikenlaisia elämäntyylejä, jotka vieroksuvat mainstream- eli valtavirtakulttuuria. Indie rinnastetaan lehtien julkaisussa ja monilla muillakin aloilla underground-aaatteeseen, mutta indie on laajempi ja epäyhtenäisempi suuntaus. Indie-ideologia liittyy alunperin kulttuurin tuottamiseen.

 

Milleniaalit ovat ns. Y-sukupolvi. He ovat syntyneet karkeasti ottaen vuosina 1980-1995 eli tämän sukupolvet vanhimmat ikäluokat tulivat täysi-ikäisiksi vuosituhannen vaihteessa. Milleniaali on tietenkin käsite jota käytetään pääasiassa länsimaissa. Milleniaali suhtautuu hyvin varauksellisesti edellisten sukupolvien arvoihin ja normeihin ja heillä on selkeä taipumus asettua auktoriteetteja vastaan. On sanottu että he ja tietenkin heitä seuraava digi-natiivien sukupolvi muuttavat maailman jossa elämme aivan perusteellisesti. Milleniaalit ovat tietyllä tavalla kärsimättömiä eivätkä jaksa kuunnella ”vanhojen fossiilien” jaarittelua. He katsovat netistä miten asiat on ja toimivat. Milleniaalit ovat myös hyvin luova sukupolvi joa etsii uusia ratkaisuja kaikkiin mahdollisiin asioihin.

Vuoden 2017 maalikuussa arvovaltainen yhdysvaltalainen Fortune-lehti julkaisi artikkelin jossa pohdittiin sitä kuin milleniaalit tulevat muuttamaan iki-ajoiksi amerikkalaisen maatalouden rakenteet. Huomiota sai myös käsite ”hyperlähi-ruoka.” Tavallaan kansakunta, amerikan yhdysvaltalaiset, ovat palaamassa maan perustajien juurille. Maan valloittanut ihmisjoukko tuotti ruokansa aivan itse. 1900-luku merkitsi Yhdysvalloissa ruuantuotannon teollistumista. Nyt mikro-farmeja nousee kaikkialle, kaupunkien kerrostalojen katoille ja talojen pihoille. Näistä pienistä volyymeista kasvaa lopulta valtavan kokoluokan saava ”uusi maatalous.” Lopulta uusi maatalous tulee työllistämään suuren joukon uusia toimijoita. Kyse on uudesta elämäntavasta jossa pienen farmin pyörittäminen on aivan luontevaa sivutoimena. Maatalous myös koneellistuu. Lennokit, automatisoitu traktorityö ja robotiikka ovat jo monen farmin arkipäivää. Milleniaalien ajattelutapa näkyy kaikessa.

Milleniaalien kapinahenki on luonut myös uudelleen ohjautuneita markkinoita ja paljon itsenäisiä, suurista maatalousjäteistä riippumattomia itsenäisiä toimijoita. Korkealaatuisista tuotteista ollaan myös valmiita maksamaan parempi hinta. Hyvällä tavalla ääriesimerkkinä tästä voi olla sadan eekkerin (40 hehtaaria) tila joka tuottaa korkealaatuisen sadon jostain erikoiskasvista josta saa paljon korkeamman tuoton kuin viljelemällä vaikkapa 10000 (4000 hehtaaria) eekkeriä maissia joka lopulta päätyy etanolin raaka-aineeksi.

Kynsilaukka on yksi hyvä esimerkki erikoiskasvista ja nyt puhutaan kaikkein korkeimpien standardien mukaisesta tuotteesta josta voi saada Yhdysvalloissa jopa 48 euroa kilolta. Suomen oloissa edellä kuvatun kaltainen esimerkki voi toimia varsin huimassa suhteessa. Katsotaanpa asiaa roomalaisten kanssa.

I Eekkerin alalla voi tuottaa viiden vuoden nousujohtoisen suunnitelman viimeisenä vuonna 500 kiloa korkeatasoista käsityömenetelmällä tuotettua kynsilaukkaa. Viljelyalaa tarvitaan tuohon 1/4 eekkeriä eli 0,1 hehtaaria. Aarilta saadaan sata kiloa ja sen alalla on 70 metriä 60-senttiä leveää penkkiä jossa juoksupenkkimetriä kohden on 20 kynttä. Tulevan sadon raapien keskipaino on vähintään 70 grammaa.

II Edellä kuvatun viljelyalan tuotto on noin 18000-19000 euroa kun otetaan huomioon myös kukkavarsista saatu sato. Kuivatun ja korkeatasoisen kynsilaukan kilohinnaksi on tässä laskettu 36 euroa ja skeippien kilohinnaksi 15 euroa. 500 kiloa kynsilaukkaa menee helposti kaupaksi jos jakelukanavia on kehitetty monipuolisesti viiden vuoden projektin aikana.

III Viljelemällä hehtaarin jotain viljaa saat keskimäärin 3500 kilon hehtaarisadon. Viljan myyntihinta tämän päivän mukaan on noin 300 euroa tonnilta. Näillä muuttujilla saadaan hehtaarin tuotoksi 1150 euroa. Ja kymmenesosa siitä on tietenkin 115 euroa

IV Jotta viljelijä saisi kasaan 18000 euroa viljelemällä viljaa tarvitsee hän 11,7 hehtaaria peltoalaa. 11,7 hehtaaria on 146 kertaa 0,1 hehtaarin ala! Tuottaakseen em. määrän viljaa tarvitsee hän maatalous-tukiaisisia, valtion maksamaa rahaa, noin 12500 euroa. Polttoainetta kuluu viljan tuottamiseen valtaisia määriä.

V 500 kilon kynsilaukkasadon tuottaminen onnistuu sivutyönä jos työvaiheet on järkeistetty ja kausityövoimaa on saatavilla. Kausityövoimaa on aina saatavilla.

VI Näitä 500 kilon projekteja mahtuu Suomeen paljon ja yksikään ei ole toiselta pois. Jos tällaisia itsenäisiä viljelmiä joita eivät käy kyyläämässä mitkään luomutarkastajat olisi vaikkapa 2000 kappaletta niin korkeimman laatuluokan tavaraa tuotettaisiin miljoona kiloa eli tuhat tonnia.

VII Kyse ei ole ainoastaan kynsilaukasta vaan myös perunasta, porkkanasta, eri sipuleista ja monesta muusta kasvista. Joku tietysti sanoo että onhan meillä jo ”Hyötykasvi-yhdistys.” Milleniaalit katsovat kuitenkin kaikkea virallista ja instituution aseman saanutta patsastelua erittäin karsaasti.

Pöytä on siis katettu nuoren milleniaalin mielenlaadun omaaville ihmisille. Viime kädessä noihin sukupolvi-luokitteluihin ei pidä takertua kirjaimellisesti. Vanheneva ihminen ellei peräti todellinen seniorikansalainenkin voi löytää itsestään milleniaalin ja jopa digi-natiivin.

De Re Allii Sativi on aina pyrkinyt edistämään ns. Indie-ideologiaa vaikka ei ole siitä ääneen puhunutkaan. Pitää muistaa kuitenkin muutama asia jotka voidaaan kiteyttää seuravaan, ja nyt luovumme sanastaa indie ja puhummee itsenäisestä kasvattajasta:

Pitää myös muistaa että viime kädessä asiaa valvoo tämä henkilö.

Otsikkokuvassa Sandbergin Farmin/De Re Allii Sativin koeviljelmän vuoden 2022 Rosso di Sulmona-kasvusto. On 13.07 ja Ranskan kansallispäivän aatto.  Vähän vallankumoukseellistaa musiikkia.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

 

 

10. heinäkuuta 2022


Raapien sota. Ei niin paljon pilaa ettei totta toinen puoli.


 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Useimmille, ellei sitten ole ihan tynnyrissä kasvatettu, on tuttu amerikkalainen George Lucasin luoma eepos Tähtien sota. Lucasin luomuksen henkinen sisältö ymmärretään vasta pitemmän ajan kuluessa. Ehkäpä joskus se arvostetaan jopa samalle tasolle kuin Homeroksen Ilias ja Odysseia. No ehkei sentään… Varsinkin Odysseia on monellakin tavalla rikkaudessaan aivan ylittämätön kertomus.

Suomen kynsilaukka-harrastuksen maailmassa on tapahtunut vuoden 2015 jälkeen jotain jota voidaan verrata Tähtien sodan episodien 4-6 tapahtumiin. Tässä ei nyt lähdetä juurta jaksaen ja kommentaarimaisesti selvittämään mistä tuossa saagassa on kyse. Tässä kuten monessa muussakin yhteydessä voidaan todeta: KATO NETISTÄ JOS ET TIIÄ!

 

Raapien sota. Episodit 4-6. Lyhyt analogia ja kuvaus.

 

Uusi toivo
 

Kynsilaukkaharrastajien maailmaan Suomessa tuli vuoden 2015 lopulla uusi blogi nimeltään DE RE ALLII SATIVI johon tuotettiin suuri joukko kirjoituksia jotka esittelivät käytännössä pimeydessä eläneelle suomalaiselle harrastelijakunnalle alan maailmanvirtauksia, uusia lajikkeita ja kirjallisuutta. Vuoteen 2019 mennessä maahan oli tuotu yli 120 uutta lajiketta ja ne olivat käytännössä kaikkien saatavilla. Tähän mennessä blogi-kirjoituksia oli ilmestynyt noin 180.
 

Uusien virtausten ja ajatusten vastaanotto ei aina ollut kovin innostunutta vanhojen harrastajien keskuudessa ja asiaan suhtauduttiin kaksijakoisesti. Jo varhaisessa vaiheessa kirjoituksissa puhuttiin ns. ALEXANDRA-ongelmasta ja sen syistä. Suomi oli käytännössä maa jossa erään lajikkeen nimestä oli tullut valkosipulin/kynsilaukan synonyymi.
 

Uudet lajikkeet levisivät ja tietämys mm. Ron L. Engelandin luomasta luokittelujärjestelmästä kasvoi. DE RE ALLII SATIVI kannusti kirjoituksissaan lukijoita ja harrastajia ns. ”Independent Grower-ideologian” pariin. Suurella volyymilla  ja kyseenalaisilla menetelmillä toimiva viljely sai osakseen kritiikkiä. Itsenäisissä ja pienissä viljelmissä olisi takuu sille että harrastus ja uudet lajikkeet leviäisivät kaikkialle maahan. Näin yhä useampi harrastaja ja sitä kautta kanssaihminen saisi yksinkertaisesti kunnon kamaa. Voidaan sanoa sanoa että ideologian julistuksessa saattoi olla välillä kovinkin ”agressiivisen evankelioinnin” piirteitä, mutta kaikki oli varmasti tarpeen jotta sanoma saatiin perille.
 

Alexandra-kokeilu joka toteutettiin kahden asian harrastajan toisistaan riippumatto-milla koeviljelmillä osoitti blogissa jo vuosina 2016-2017 esitetyt väittämät todeksi. Alexandra-tuotenimen alla kasvatettiin ainakin kolmen kasvuryhmän edustajia, mahdolliseti jopa kymmentä eri lajiketta. Pinnan alla kyti ja kun ihmisen ei ole juuri koskaan järkipuheilla perustellen helppoa myöntää että häntä on petetty niin siinähän sitten ollaan.


Imperiumin vastaisku
 

Nyt tämä tarina saa draamallisia ja vertauskuvallisia piirteitä. Raapien sota eskaloitui kevään 2022 jälkeen ja keskeisenä alustana oli suomenkielinen lähes 4000 jäsentä käsittävä Facebook-ryhmä nimeltään Valkosipuli. Ryhmässä oli vielä edelliseen vuoteen mennessä voinut viestiä siitä että lisäysmateriaalia olisi tarjolla hintaa mainitsematta. Joku keskeinen toimija oli Independent Grower-ideologiaa varjellakseen oli halunnut pitää hinnan hänen ja tavaran hankkijan välisenä. Näin voitaisiin estää hintojen kartellisoituminen ja se että kukaan ulkomaalaineen viljelijä esimerkiksi tule harjoittamaan tavaran myyntiä polkuhinnalla. Ryhmä päätyi uusiin sääntöihin jostain käsittämättömästä syystä. Lopulta tilanne oli se että kaikki kaupittelivat toisilleen pääasiassa pelkkää Alexandraa.
 

Jos lähdemme nyt Hollywoodilaiseen tapaan dramatisoimaan ja värittämään asioita muistaen Lucasin saagan juonen niin kuvaannollisesti kaiken takana oli vanhojen A-voimien salaliitto ja pyrkimys turvata omat aineelliset intressinsä ja haluttomuus uudistua. Imperiumi siis iski takaisin ja jossain nimeltä mainitsemattomalla maatilalla Tanniainen-niminen  kasvattaja tuotti valtavia määriä Alexandra-klooneja ja syksyllä 2022 niistä tuotettuja yksösiä oli tarkoitus jakaa kaikille ryhmän jäsenille ilmaiseksi 500 kappaletta, yhden ison ärräpaketin sisältö. Samalla luotiin uusi kaupparyhmä joka tukahduttaisi normaalin kysyntään, tarjontaan ja laatuun perustuvan kaupankäynnin.
 

Kaikki eivät hyväksyneet Imperiumin käskynhaltijoiden vaatimuksia ja jatkoivat tietenkin itsenäisinä toimijoina. Syyskuussa 2022 Tanniaisen maatilalta lähti iso rekka jonka tarkoitus oli jaella Alexandra-yksöspaketit ympäri maata. Jollain selvittämättömällä tavalla perävaunullinen rekka kuitenkin tuhoutui kuljettajan ollessa tauolla ennen ensimmäistä massajakelupistettä, ja kaikki reilut 2 000 000 Alexandra-yksöstä turmeltuivat.
 

Taistelua ei vielä kuitenkaan ollut voitettu. Mutta keskeiset itsenäiset toimijat jatkoivat omilla tahoillaan. Hyvää kamaa oli liikkeellä ja kasvatuksessa riittäviä määriä jotta uuden aallon uusien lajikkeiden vyöry olisi tulevaisuudessa mahdollinen. Viisaiden kasvattajien neuvonpito päättyi sanoin ”Viemme nyt nämä uudet lajikkeet turvaan ja pidämme kasassa replikat suuresta kokoelmasta emmekä laske kaikkia lajikkeita liikkeelle ennen kuin se on turvallista.”  

”OLKOON ALLISIINI KANSSASI” olivat heidän sanansa kun he lähtivät omille teillensä.
 

Jedin paluu

Jokainen voi itse kuvitella mitä Jedin paluu mahtaa tarkoittaa! Lopulta Imperiumi kärsii tappion ja Uusi Tasavallan Aika koittaa ja paha A-voima kukistuu.
 

Hyvä kynsilaukan ystävä! Seuraa maailmaa ja tee havaintoja ja edistä totuutta. Kuka onkaan kynsilaukkamaailman viisas YODA, ja entäpä kuka  Obi Wan-Kenobi. Kuka on kauhealle pimeällä A-puolelle siirtynyt Darth Vader ja kuka kavala vanha Palpatine ja ketkä hänen käskynhaltijoitaan? Ja ennen kaikkea kuka on puhdassydäminen kynsilaukka-maailman Luke Skywalker? Asiat eivät aina mene yksi yhteen vaikka aivan varmasti vanha suomalainen sanonta ”ei niin paljon pilaa ettei totta toinen puoli” pitää paikkansa. Tämä musiikki sopii tähän ainoana vaihtoehtona.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.