Kaikki mietteet vievät kynsilaukkaan - pieni talvinen mietelmä MTC:n vanhuuspohdintojen äärellä.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Tänään illansuussa yksi pieni kirja tuli jälleen luettua läpi. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa kohta 5 vuotta. Kyseinen kirja on hyllyssä niiden kirjojen joukossa jotka tulisi lukea kerran vuodessa. Välillä se on ollut näennäisesti kadoksissa, välillä taas jopa hetken aikaa unohduksissa. Tänään se tuli jällee ajankohtaiseksi ja tuomio kävi sen ylitse käytännössä yhdeltä istumalta ja tehokkasti lukien vajaassa tunnissa. Tosin ei siinä ollut sivujakaan kuin noin sata esipuheineen ja selvennyksineen. Vähäinen se ei kuitenkaan ole kirjojen joukossa, eikä vähäinen autorikaan. Teoksen nimi on Gato maior de senectute ja kirjoittajana itse Marcus Tullius Cicero. Kirja käsittelee vanhuutta.

Teoksen kirjoitti siis suuri puhuja ja asianajaja, roomalainen valtiomies MTC. Cato maior de senectute on kirjoitettu joskus vuoden 45 e.a.a tietämillä. Siinä kolme henkilöä on sijoitettu noin sata vuotta aiemmin, noin vuonna 150 e.a.a tietämillä, puhumaan vanhuudesta ja sen syvääkin syvemmästä olemuksesta. Sommitelma ei ole erikoinen eikä mitenkään ainutlaatuinenkaan antiikin kirjallisuudessa. Näin saa Cicero, joka itse on nousukas eli Homo Novus, arvovaltaan yhdeltä hyveellisimmäksi tunnetulta roomalaiselta eli vanhemmalta Catolta. Cato kuvataan keskutelun aikana 84 vuoden ikäiseksi. Keskustlukumppanina ovat vähän nuoremmat Publius Cornelius Scipio Aemiliananus Africanus Minor (35 vuotta) ja Gaius Laelius Sapiens.

Kirjanen sai pian ilmestymisensä jälkeen huomiota ja suosiota osakseen ja sittemmin sillä on aina ollut hartaita lukijoita ja ihailijoita kaikkina aikoina, ja on varmasti vastakin oleva. Kirjan kuvaus on eloisaa ja on aivan turhaa väittää että se mitä on lähinnä Norman Vincent Pealen lanseeraaman positiivisen ajatelun takana olisi mitään uutta auringon alla. Tiedä sitten lukiko suomalainen runoilijamme Eino Leino tämän teoksen ja masentui niin, että kirjoitti vastausmusiikikseen runon nimeltä "Lapin kesä." De senectute sisältää nimittäin paljon kuvauksia "tulta syöksevistä harmaahapsista." De senectuete ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1918 ja Lapin kesä on kirjoitettu vuonna 1902. Mutta Leinohan syöksi tulta miten tahtoi ja teos saattoi tulla tutuksi muutenkin elikkä aiemmin.

Jokaisessa kirjassa on ns. kohokohtia ja niin on tässäkin kirjassa. Innostavimmillaan Cicero on ylistäessään maanviljelijän huvituksia. Runollisimmillaan Cicero on taaspuhuessaan viininviljelystä. Cicero on tiivistänyt muutamaan sivuun niin paljon tuossa ylistyksessään, että jopa hyvinkin kokenut lukija luulee jo hänen lukeneen Vergiliuksen Georgican. Järjestys on kuitenkin toinen ja varmasti Mantuan suuri poika tunsi Ciceron teoksen. Rooman kansalliskirjailija Vergilius tarvitsi löpöä ja innoitusta muilta ennen häntä eläneiltä. Jalostetun viiniköynnöksen menestyessä jo meilläkin ovat nänä sanat aina innoittavia:

"Kuten jo ennen sanoin niin ei minua huvita vain viiniköynnöksen hyöty ja sen laatu, vaan lisäksi sen viljelys; tukipylväitten rivit, pylväspäiden yhdistäminen poikkipuilla, käynnösten sitominen ja levittäminen sekä mainitsemani muutamien oksien katkominen ja toisten jättäminen koskematta."

De senectute on yksi Ciceron filosofisista teoksista, jotka hän kirjoittaa noin kuusikymppisenä rakkaan tyttärensä Tullian kuoleman jälkeen. Syntynä ja kuolema ovat voimista väkevimpiä, mutta niin on kuolemakin jos sen oikein oivaltaa. De senectute on pieni, vaivaton ja johdannolla varustettuna oiva lukukokemus. Meillä sen tulisi ilman muuta kuulua alemman opetusasteen neljännelle luokalle suuntaavan pienen ihmisen kesälukemistoon.

Mutta mitenpä kuvata kynsilaukan kasvattamisen suurta ihmettä Marcus Tullius Ciceron innoittamana juuri äsköisen viiniköynnöksen ylistyksen jälkeen. Meiniskö se vaikka näin:

”Kuten on tullut useasti sanottua ei kynsilaukan viljelyssä ole innostavaa vain kasvin arvoituksellisuus, lukuisat muunnelmat ja makujen kirjo, vaan lisäksi uuras ja palkitseva työ jota se vaatii. Penkkien valmistaminen, syksyinen kattaaminen, sprouttauksen suuren ihmeen vartominen, kasvinsuojelu, kukkavarsien viehätys ja niiden myötä kesän välisato, sadonkorjuu, kuivaaminen ja trimmaus, ja kynsilaukan toimittaminen siitä innostuneille ihmisille.”

Talvisen laulun etsiminen oli vähän vaikeaa tänään, mutta jos tämä nyt sitten erinomaisemman puolesta.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.