26. marraskuuta 2016

Yksi tarpeellinen esine ja muuta pientä.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kynsilaukan kasvattajan työvälineisiin kuuluvat tietenkin sopivat pinsetit jos mielii ryhtyä tuottamaan aitoja siemeniä, mutta on muutakin. Digitaalinen lämpömittari on tarpeen jos on aikomus mittailla penkkien lämpötiloja. Tarkoitukseen käy huokea kotilalouskäyttöön tarkoitettu perusmittari jolla pääsee penkkiin aina neljän tuuman syvyyteen. Mittaria voi toki senkin jälkeen käyttää muuhunkin, vaikkapa siihen kotitalouskäyttöön. Se soveltuu oikein mainiosti myös ihmisen kehon lämpötilan mittaamiseen sillä mittarissa on näppäin jolla mittaustuloksen saa lukittua pienelle näytölle. Ja mikä parasta tuohon tarkoitukseen se sopii senkin vuoksi hyvin, että mittaustulos saadaan todella nopeasti. Ja tietenkin tarkkuus on aivan maailmanluokkaa. Tietysti jotkut voivat arkailla varsin terävän mittapään laittamista kainaloon, mutta harvassapa lienee niin heikkohermoisia.

Kun mittaria on testailtu sen pääasiallisessa aiotussa käyttötarkoituksessa se on osoittautnut todella oivaksi välineeksi. Viimä päivinä kerrospuetuissa eli hyvin katetuissa penkeissä on riittänyt hyvin lämpöä. Eilenkin kun jo lykkäsi uutta talvijaksoa niin neljän tuuman syvyydessä oli jopa 4,5 selssiuksen plus-lämpötiloja. Ilma oli tuolloin hieman pakkasen puolella. Joskus tulee tietenkin sekin aika jolloin penkkeihin tulee laitettua bluetooth-laitteella varustetut mittarit. Laiskuutta se ei ole vaan ihan tuleepahan sitten sekin kokeiltua ja tilastoitua. Ehkä ensi vuonna. Nyt pärjätään ihan hyvin tuolla huokeilla kustannuksilla hankitulla monitoimimittarilla.

Ilmassa on tietenkin muutakin odotusta kuin adventin odotusta. Kevättähän tässä odotellaan ja sprouttaukseen on aikaa vielä 113 päivää jos toiveikkaita ollaan. Tuossa lukemassa on pessimismiä jokin verran sillä luvassa on kuitenkin lyhyt talvi. Jos kaikki menee putkeen niin tuo suuri ihme on mahdollinen jo maaliskuun kymmenes päivä. Nyt tietysti puhutaan Vanhan Suomen horisontista ja varsin aurinkoisella paikalla olevista  Indyn farmin yläviljelmän penkeistä. Mutta omia penkkejäänhän jokainen varjelee ja hoivaa.

Jäätä muodostuu nyt jonkin reilusti enemmän pohjoisella napa-alueella kuin vielä viikko sitten. Mutta hurjaltahan se kieltämättä kuulostaa kun viesti Huippuvuorilta kiirii nollakelistä. Ennen tarkkailtiin merkkejä luonnosta kun tulevaa ennakoitiin ja nyt jokainen voi tehdä päivittäisiä roknooseja. Tässä viimeinen tilanne.

Tänään on Huippuvuorten lisäksi saatu suruviesti Karibialta, tarkemmin sanottuna Kuuban sokeri-, ja sikarisaarelta. El comandante, Fidel Alejandro Castro Ruz, on siirtynyt autuaammille vallakumousmaille. Osa tuntemastamme maailmasta on ikuisesti poissa luotamme. Mutta miten käy kuubalaisilta kynsilaukka. Ei kun hakusanaksi nettiin vain ”Cuba & Garlic.” Hakutulos on vallan mielenkiintoinen. 


Oli paikka sitten mikä tahansa niin ole aina ihmetellyt miksi meillä Suomessa pidetään tähän kasviin liittyvät festivaalit elokuulla. Kama on nimittäin valmista vasta syyskuussa. Kuubassa ne pidetään syyskuun jälkimmäisellä puoliskolla. Mutta oikein Kuuban Fidel se oli parhaimmillaan sitkas puhuja. Hän se jaksoi kannustaa kansalaisiaan tuntitolkulla leikkaamaan sokeriruokoa jossa oli maan toivo ja tulevaisuus. Kuubassa kasvatetaan varmasti kreoli-kasvuryhmän makeita ja tulisia kynsilaukkoja. Todennäköisesti niitä popsi Fidel-vainaakin. Eniwei on aika kuunnella Fidelin muistolle ja muutenkin kaikista tunnetuin kuubalainen laulu: Guantanamera.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

2 kommenttia:

  1. Eilen ruukutin Indyn farmilta saadut ylimääräiset kynsilaukan kynnet ja kätkin ne takapihan nurmikolle ja peittelin styroks-lohilaatikoilla sekä ötökkäharsolla ja toivoin lumisadetta ja se sade tuli. Nyt siellä kynsiruukuissa on noin nolla astetta lämpöä joten kynnet säilyvät eikä homeet jyllää. Näin viileässä kynnet eivät herää kasvuun ennen kuin keväällä joten ruukut lienee syytä ottaa sisätiloihin huhtikuun alkupuoleen, se riippuu kevään etenemisestä. Meillä Pohjois-Karjalassa kevät tulee viikkoja varsinaissuomen jäljessä. Kerran siellä -90 luvun alkupuolella istutin viimeiset kynnet niin myöhään, että maa oli 2 - 3 cm paksuudelta jäässä. Ne sipulit nousivat taimelle toista viikkoa myöhemmin kuin muut syksyn istukkaat.
    Oikeita valkosipulin siemeniä yritän saada ensi kesänä ruukkukynsistäni. Ruukussa ne luulen saavani taimelle aikaisin ja tarvittaessa syksyllä sisälle yön kylmyyttä väistämään. Toivossa eletään.

    VastaaPoista
  2. täällä on vielä suuri ruukutus-operaatio kesken. isoja itusilmujakin menee vielä jiffy-ruukkuihin noin 250 kappaletta. kylmään nekin vielä joutuvat. menetelmä on toki hieman erilainen, mutta nollakelejä saavat maistella. siemenprojekti on nyt paremmalla tolalla kuin vuosi sitten. paljon on mielenkiintoisia raitapurppuroita. täällä on nyt kaikkiaan kymmenen aitoa raitapurppuraa eli purple stripe-lajiketta. sitten on nuo tänä kesänä tuotetut aidot siemenet. laitan ne myös jiffy-ruukkuihin. ja sitten odottelemaanihmeiden ihmettä. yksikin itänyt siemen molemmista lajikeista olisi varsin kova juttu, tai edes ylipäänsä yksi.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.