Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Kirjat ovat aina olleet varsin suosittuja joululahjoja. Kynsilaukan ystävä etsiskelee tietenkin aihepiiriin liittyviä kirjoja, mutta niitä ei heivn löydy suomen kielellä. Oikeastaan niitä on vain yksi, täälläkin ahkerasti kommentoivan Kalevi Tikan ”Valkosipulin viljely” vuodelta 2000. Kynsilaukkahan on ollut aina varsin epämääräinen asia vaikka sillä on aina ollut vankka ja omalla tavallaan valistunut ystäväkuntansa.
On aika katsoa mitä keskiverto-ihminen Suomessa saattoi kynsilaukasta tietää viime vuosisadalla, varsin kauan sitten sen tullessa ensimmäiseen kolmannekseensa. Omistan itse mainion kirja-sarjan 85 vuoden takaa. Kyse on tietenkin Neliosaisesta Emännän tietokirjasta jonka neljäs osa on painettu vuonna 1933. Jokaisessa osassa on hieman yli 1150 sivua. Toimittajakunta oli tomerien tätien joukkio. Noiden naisten edessä tasavallan presidenttikin otti hattunsa pois päästä ja oli kovin varautunut. Vai mitä sanotaan näistä naisista: Mandi Hannula, Hedvig Gebhard, Laura Harmaja, Mary Ollonqvist ja Alli Wiherheimo. Kaikki 1800-luvulla syntyneitä ja yhteensä heidän elinvuosiensa määrä oli 414 vuotta. Hannula istui kahdetkymmenet valtiopäivät ja Gebhard kymmenet. Heidän luulisi tietävän jotain kynsilaukasta. Parempi kuitenkin etsiä tietoa hakusanalla ”valkosipuli.”
Hakusanaa valkosipuli ei löydy, mutta kymmenen riviä kahdelle palstalle ladottuun sivuun kylläkin löytyykin sipuli-hakusanan lopusta. Teksti lukee siellä neljännen osan sivulla 366 näin:
V a l k o s i p u l i eli k y n s i l a u k k a (Allium sativum) on valkoinen, kulmikas, sangen kirpeä sipulilaji, jota käytetään etupäässä lääketarkoituksiin, mutta myöskin mausteena. Meidän maassamme on valkosipulin viljely jokseenkin vähäistä. Sitä monistetaan pienistä sivusilmuista, jotka istutetaan kasvupaikoilleen aikaisin keväällä.
Olen lukenut tuon kappaleen hakusanasta aikaisemminkin. Nytpä se avutuu aivan eri tavalla ja pääsemme kurkistamaan mitä Mandi Hannulan ja muiden mamsellien päässä oikein liikkui asiasta nimeltä kynsilaukka. Ensinnäkin kynsilaukka luettiin ihan tavalliseksi sipuliksi. Sitä pidettiin rohtona, mutta maustekäyttökään ei ollut tuntematonta. Varmastikin se oli osa itseään kunnioittavan hyötytarhurin kasvimaata. Sen johtopäätöksen voimme tehdä, että maassamme viljeltiin pääasiassa talvilajikkeita. Nimittäin tuo puhe sivusilmuista viittaa siihen. Ilmeisesti kasvatusprosessi oli monivuotinen. Suurimmat raapit syötiin kokonaan ja ne olivat toisen tai kolmannen kasvukauden tuotteita. Jos itusilmnuja laittaa maahan keväällä niin tuloksena on tietenkin syksyllä pienehköjä sinkkuja joista saadaan sitten vasta seuraavana vuonna kunnon raapeja.
Mutta kuka onkaan kirjoittanut tuon artikkelin. Emännän tietokirja on aikansa mittapuun mukaan taatusti ensiluokkaisesti toimitettu teossarja jonka ei tarvitse hävetä vastaavien ulkomaalaisten rinnalla. Jokaisen artikkelin lopussa on sen kirjoittajan nimi. Hakusanan ”sipuli” on kirjoittanut puutarhuri Frans Salonen. Salosellekin löytyy hakusana Wikipediasta.
Toisaalta voidaan sanoa, että Salonen ei ollut varmaankaan mikään suuri kynsilaukka-tietäjä. Tai sanotaan, että hän ei sellainen ollut ainakaan vuonna 1933 jolloin ikävuosia miehellä oli 46. Tuon artikkelin kirjoittamisen jälkeen mies eli toki vielä 36 vuotta ja varmasti syvensi tietämystään kynsilaukasta. Oma pieni tutkimuksen aihe olisi varmasti koluta läpi kaikki hänen vuoden 1933 jälkeen ilmestyneet 11 kirjaa. Jätän asian tältä illalta tekemättä koska en omista yhtään niistä. Mutta emännän tietokirja on mainiota luettavaa aina silloin tällöin. Noiden neljän osan hakusanajärjestyskin herättää jos suurta mielenkiintoa, vai mitäpä sanotte tästä arvoisa lukijat: aamiainen - jäätymäpiste; kaakao - lastensuojelu; lastentarha - pöytätavat; raajarikkoinen - öljylamppu.
Noista sanoistahan kehittelisi vaikkapa dekadenssi-runoutta tällaiseen tuyyliin:
aamiainen lähes jäätymispisteessä
kaakaota keitettiin lastensuojelutarkoituksiin
pöytätavat olivat hakusessa lastentarhassa
ullakolla raajarikkoinen öljylamppuineen
Jos Haavikon Pate olisi kirjoittanut tuon niin se olisi ollut varsinaista taiderunoutta kaikki tyynni. Mutta jos haluaa hankkia toisenlaisen joululahjan, 4600 sivua luettavaa, joka kertoo kynsilaukasta kovin vähän niin on sekin hyvin suositeltavaa. Itse asiassa sanottuna se on oiva kuvaus Suomesta joka tiesi hyvin vähän kynsilaukasta. Menneiden ihmisten maailman menoa on hyödyllistä tutkia ja siihen emännän tietokirja antaa oivat mahdollisuudet. Antikvariaatista kirjat voi saada kympillä. Ehkä pääsemme seuraavassa avauksessa kiinni varsinaisiin kynsilaukka-kirjoihin. Lopuksi kaikkien emäntä-biisien äiti elikkä Tiskarin polkka.
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Tervehdys blogin lukijoille. Onnistuin hoksaamaan kymmenkunta vuotta sitten kirpputorilta kirjan nimeltä KASVITARHAKIRJA tekijät Erik Lindgren ja Klas Stening mustialan puutarhuri. Ensipainos vuodelta 19003. Tekijät tuntevat jossakin määrin valkosipulin viljelyä. Muutama ote kirjasta. "Valkosipuli Kynsilaukka ( Alium Sativum ) On erittäin väkevähajuinen ja makuinen monivuotinen sipulikasvi. -- Sipuli on valkoinen ja kerrottu - sisällä on pieniä sipuleita.
VastaaPoistaValkosipuli kasvaa villinä Länsi Aasiassa kirgisien aroilla Songariassa.
Suomessa sitä on viljelty 1600 luvun lopulta ja käytetty jonkin verran pääasiallisesti lääkekasvina.
Viljely, Valkosipulilla on samat vaatimukset maanlaatuun ja lannoitukseen nähden kuin muillakin sipuleilla. Pienet sivusipulit istutetaan keväällä aikaisin 6 - 7 riviin tavalliseen kasvitarhapenkkiin ja 15 cm päähän toisistaan sekä vähän syvempään kuin salotten tai istutussipuli. Sipulit muodostuvat ja kasvavat maan sisällä ja emäsipulin sitkeät suojuslehdet ympäröivät vielä tuleentumisaikanakin sivusipuleja. Kun varsi on kellastunut, korjataan sipulit ja kuivataan sekä säilytetään kuivassa, pakkaselta suojatussa paikassa. Se on kestävämpi kuin useat muut sipulilajit.
-Meille valkosipulilla ei keittiökasvina ole mitään arvoa. Apteekeissa sitä vielä käytetään, mutta sielläkin hyvin vähän.
-Eri viljelymuotoja ei kasvista tunneta eikä niin ollen laatuvalintakaan tule kysymykseen."
Tuo loppuosan arvio valkosipulin käytöstä meni pieleen, mutta tulevaa on vaikea ennustaa.
Kasvitarha kirja on hyvin tehty ja sen ohjeet ovat käyttökelpoiset tänäkin päivänä, valkosipulia lukuun ottamatta.
kyllä on ollut alkukantaisella tasolla kynsilaukka-tietämys reilut 100 vuotta sitten. ei tunnettu varmasti valkosipuliperunoitakaan. taisi olla kynsilaukassa vähän "kielletyn hedelmän makua."
VastaaPoistaKun ryhdyin etsimään tietoa valkosipulin viljelystä siellä 1990 luvun puolivälissä oi tietämys siitä Suomessa melkein samaa luokaa kuin Kasvitarhakirjassa. Vasta internet aikakausi avasi tiedon saatavuuden kaikille joita valkosipuli kiinnostaa.
VastaaPoista