Marraskuu kaksikolmasosassaan ja pikavirittelyä.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kuten otsikkokuva kertoo niin jotain on meneillään. Aurinko on yhtä korkealla kuin tammikuun kolmaskolmatta päivä. Ensimmäinen talvijakso on koettu ja nyt on lauhan kelin aika. Aurinko ei juuri lämmitä mutta kun sen näkee niin vaikutus on vallan suuri. Yhtä kaikki on Liisan päivä ja ennekin maailmassa vanhojen suomalaisten aikana kävi monesti niin, että ensimmäinen suojasää sulatti lumet ja sitten puhuttiin Liisan liukkaista ja Kaisan kaljamista. Sanottiin monella paikkalunnalla: ”Kun ei pidä Liisa liukkaita eikä Kaisa kaljamia, niin ei ole hyvä leipävuosi tulevana vuonna. Kirjassaan ”Vuotuinen ajantieto” Kustaa Vilkuna  toteaa tästä näin: ”Tämä on totta sillä syksyiset pakkaset ennen vahvaa lumipeitettä jäädyttävät maan syvään, joten keväällä kestää kauan, ennen kuin routa sulaa, mikä huomattavasti lyhentää kasvukautta ja ehkäisee kasveilta edullisen kevätkosteuden käyttämismahdollisuuden.”

Ainakin Vanhassa Suomessa maa on täysin sula ja auki. Lämmintä jaksoa on luvassa joulukuun alkuun. Pohjoisnavan ympäristössä jääpeite on pienimmillään kuin koskaan. Siperian rannatkin ovat poikkeuksellisella tavalla sulat. Koillisväylää pääsisi purjehtimaan karan meren poikki Bolseviikkien saarella aina Laptevin meren porteille. Ehkä Siperiasta ei niin kauheasti puhalla kylmää ennen joulua. Nyt on aika laittaa maahan mitä kullakin vielä on jos sitä on ollakseen, siis kynsilaukkaa. 

Otsikkokuvassa on pikavirityksessä muutamaa lajiketta. Käsittelyssä ovat mm. Raitapurppurat Verchaja Mcara, Red Grain ja Shvelisi. Verchaja Mcara on Raitapurppura joka on parhaita aitoja siemeniä tuottavia kynsilaukkoja. Ensi kesä sitten näyttää mitä on tuleman. Mutta nyt on vielä marraskuu ja pikaviritys juuri käynnistynyt. Idea on siinä, että kun kynsiä vähän huijaa niin ne lähtevät sitten maahan päästyään kasvattamaan juuria kun maan lämpö on vielä reilusti lämpimän puolella. Kaiken lisäksi kasvi on itsepäinen ja suorastaan nauttii viileästä mullasta. Kynnet tekevät jo yhden vuorokauden aikana melkoiset nystyrät elikkä juurien alut. Tämä on myös prosessi joka muuttaa kynsien hormonitoimintaa ja näin niistä tulee paremmin kylmää kestäviä. 

Tänään on tullut tiedusteluja siitä kannattako vielä laittaa kynsiä maahan. Ainakin Salpausselän eteläpuolella kynsilaukkaa kasvattaville voi sanoa että äkkiä kynnet pikaviritykseen ja maahan. Kyse on siis hallitusta kannan liotuksesta. Sen voi tehdä vaikkapa kastelemalla talouspaperia ja tekemällä niistä taskut kynsille. Jotenkin tuo tuntuu vain parhaalta konstilta. Kynnen kanta saa tasaisen vesihauteen. Prosessi on noin paljon nopeampi kuin jos ne laittaa pelkkään veteen. Yhden vuorokauden aikana tapahtuu sama mikä tapahtuu kymmenen päivän aikana maassa. Seuraavan viikon aikana kun maa on sula ja sen lämpötila on plussan puolella saavutetaan se mitä muutoin kahdessa viikossa. Kyse ei ole noituudesta vaan ihan koetellusta konstista.

Keskitalvi lähestyy ja ehkäpä näinä päivinä on aika ottaa pakasteesta viimä kesän pilkottuja kukkavarsia. Siinä on kesän ja menneen kynsilaukkavuoden maku vielä tuoreena.  Loppuun vähän tuvalaista kurkkulaulua. Moinen ei onnistu ilman kynsilaukkaa. Channna ham nah channa channa.

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.