Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Lämpimät päivät tuovat kasvua ja liikkeellä on monenlaisia yrittäjiä. Niinkuin tuo heinä jonka kohtalona oli tulla nypätyksi pois. Yksinäinen ja toivoton yrittäjä, näin kai voisi sanoa. Mutta kaikkensa se teki, ja sen saavutus herättää kyllä kunnioitusta tai oikeastaan enemmänkin ihmetystä. Yritys on kaikesta kunnioitettavuudestaa huolimatta toivoton ellei suorastaan epätoivoinen. Tuntuu siltä kun se olisi venyttänyt kaikki kapasiteettinsa näyttääkseen hennolta kuynsilaukan versolta. Mutta kun ei niin ei! Voisi peräti kysyä: mikä on totuus? Onko peräti mahdollista että heinät ovat lähteneet todellakin kovin epätoivoiseen yritykseen resonoida kynsilaukan muotoa. Tarkkana pitää olla ja varmaa on että tämä ei todellakaan jää viimeiseksi yritykseksi.
Suomessa kasvatettua Rocambolea oli jäljellä neljä kynttä helmikuulla. Ne menivät orkidea-ruukkuihin ja saivat ulkovarastossa pitkän kylmäkäsittelyn. Kyse oli samalla kokeesta jotta nähtäsiin miten paljon sproutannut kynsi on jo tuottanut juurta. Tämä jouluuun viimeisenä päivänä saapunut kanta ristittiin yksituumaisesti Sylvesteriksi. Sylvesterin kuori on syvän violetti. Ilmeisistä väkilannotteista ja torjunta-aineista juontuvaa metallista makua löytyi koemielessä maistetuista kynsistä. Mutta uusi syksy kaiken muuttaa voi. Palaamme tähän metalliseen sivumakuun joskus myöhemmin.
Sylvesterit saavat nyt kasvaa neljän ryppäässä ja nauttia varsin kansainvälisestä seurasta. Samassa penkissä on nimittäin kiinalaista yksikyntistä, ”Moradon väri-muunnosta,” kahta Pohjois-Intiasta tuotua kääpiö-kynsilaukkaa ja normaalikokoista intialaista artisokkaa, ja niin ikään intialaista pinkkikuorista silverskiniä. Intialaiset kääpiöt ovat lähteneet tekemään juurinystyröitä varsin verkkaiseen vauhtiin, mutta eiköhän lämmin toukokuu saa nekin vallan villiin kasvuun…
Talvilajikkeiden puolella ”tuntematton venäläisen” suurpenkissä yksi kasvi-yksilö (Yllä oleva kuva.) herättää kovasti mielnkiintoa. Ei ollut toukokuu vasta kuin toisessa illassaan ja tuo yksittäinen kasvi on jo tuottanut kahdeksan lehteä. Morfologisesti tarkastellen lehtien kasvutapa poikkeaa kaikista muista penkissä olevista saman erän kasveista. Juurituppikin on rakenteeltaan aivan erilainen mitä kaikissa muissa penkin kasveissa, eikä kyse ole missään tapauksessa tuplakynnestä. Tietysti kyse voi olla siitä, että alkuperämaan pellossa on kasvanut kahta erilaista kovavartista muunnosta, ja viime syksyllä maahan laitettu kynsi olisi juuri tuosta valtavirrasta poikkeavasta kasvista. Kyseessä voi kutienkin olla sellainen mutaatio josta Engelandkin puhui muutamaan otteeseen kirjassaan ”Growing Great Garlic.” Kesä ja syksy näyttävät sitten sen mistä on.
Kunnon lajikekirjaston omaksi iloksi ja muiden ihmeteltäväksi saa jokainen helposti laittamalla maahan riviin niin monta muunnosta kynsilaukkaa kun vain löytyy. Yllä olevassa kuvassa on kyseessä ns. ADUKST-penkki. Penkin läntisestä päästä lukien muunnokset ovat Rocambole Alexandra (Iso venäläinen) — Lasinen raitapurppura Dukat — Marmorinen raitapurppura Unikat — Marmorinen raitapurppura Kodaver — Marmorinen raitapurppura Siperialainen ja Artisokka Therador. Tässä eriomaisen aurinkoisella paikalla olevassa penkinpätkässä tehdään sitten koe josta kerrotaan kesän edetessä. Sen näemme ja elämme.
Toiseksi viimeinen kuva osoittaa todeksi sen vanhan koetellun tiedon siitä miten pyöreä itusilmusta kasvatettu sinkku tuottaa heti paremman kasvun kuin pienehkö kynsi. Noiden versojen alku on niissä kahdessa isossa venäläisessä joiden kynnet menivät maahan syksyllä 2013. Jokaista yksittäistä kasvia pitää seurata tarkasti. Pienen skaalan viljelijän (1000-4000 kynttä) etu on siinä, että hän tuntee käytännössä henkilökohtaisesti jokaisen kasvinsa. Ei pidä epäilemän että tämä ei olisi mahdollista jopa seitsemääntuhanteen yksilöön saakka. Vaatimatontahan tuollainen on vielä siihen, että suuri roomalainen Julius Caesar tunsi nimeltä kaikki sotilaansa joita oli 50 000.
Lopuksi pitää vielä todeta että Amazon-kirjakaupan kanssa on suuri ilo asioida. Posti toi pienellä kustannuksella Chester Aaronin englanninkielisen kynsilaukka-klassikon ”Garlic is Life — A memoir wirth recipes." Edelleen elävien kirjoissa oleva Mauno Koiviston ikäinen Chester Aaron on elänyt vaiherikkaan elämän. Seniori-vuosinaan kirjailijana meritoituneen Chesterin uraan on mahtunut mahtunut vuodet terästyöläisenä, röntgen-teknikkona, yliopisto-professorina ja kynsilaukka-farmarina. Jenkkien Euroopan sotaretkellekin mies osallistui toisessa maailmansodassa ollen mukana niissä joukoissa jotka vapauttivat Dachaun kuolemanleirin. Aaronin vanhempien sukujuuret ovat Gruusiassa ja vanhemmilla päivillä hänelle lankesi hyvä osa maatilan muodossa ihanassa Sonoman piirikunnassa Kaliforniassa. Olkoot Chester Aaronilla vielä monia täyden tolkun vuosia. Chesterin klassikon avausjuttu on nimeltään ”Garlic, Gophers and Sadie” eli ”Kynsilaukka, Myyrät ja Sadie.” Sadie on tyttökissa. Lopuksi vielä selkeästi Filaree-tyyppinen kuva. Jalka on pian tosiasia isojen venäläisten suhteen elikkä viikon sisään kasvuston keskikorkeudeksi tulee jo reilut 30 senttiä.
Tässähän net tärkeimmät...
https://www.youtube.com/watch?v=mAgWtfc90ok
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.