Mikähän kynsilaukka tämä sitten lopulta on?

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Työnimellä "Epämääinen Morado" kulkevia kynsiä meni maahan kevään aikana varsin monta. Sprouttaus-prosentti on ollut melkein sata ja otsikkokuvassa on yhden yksittäisen raapin seitsemän suurta kynttä. Yhteensä kolmenkymmennenkuuden lisäysmateriaaliksi haalitun raapin joukosta erottui selkeästi yksi jonka seitsemän suurinta kynttä olivat noin kolmasosan suurempia kuin suurimmatkaan muiden raapien edustajat. Kooltaan raapi ei ollut sen suurempi kuin muutkaan mutta siinä oli vähemmän kynsiä kuin muissa keskimäärin. Toinen poikkeava raapi oli myös varsin isoja kynsiä sisältänyt ja väritykseltään poikkeava yksilö, ja se on erään kevätpenkin päässä työnimellä ”Morado värimuunnos.” Kun muut kynnet, ne seitsemän suurintakin olivat punertavia, niin nämä ns. värimuunnoskynnet olivat lähinnä marmorikuvioisia, valkea pohja jossa punaista pitkulaista laikkua. Lopuissa Moradoissa ei sitten mitään ihmeellistä ollutkaan. Syksy kertoo sitten mistä oli lopulta kyse. Vosi luulla että Kreoleista ei missään tapauksessa ole kyse. Kavsvutapa viittaisi lähinnä Turbaani-kavuryhmään. Vai onko se sittenkään niin yksinkertaista?

Moradoja on monelaisia ja käsiini saamien epämääräsiten Moradojen varmaa alkuperää ei ole tiedossa. Espanjan lämmössä se on kuitenkin kasvatettu ja tärkeintä on kai se miten kyseinen muunnos sitten meillä kasvaa. Jos raapit ovat ensimmäisenä vuonna vähintään 70-grammaisia kuivatettuina kai voidaan puhua, jos ei nyt ihan menestystarinasta, niin ainakin hyvähköstä tuloksesta. Osa kynsistä sai tehdä juuret ja sproutata turveruukuissa viileässä lämpötilassa.

Luultavasti tämä kynsilaukan muunnos soveltuu istutettavaksi myös syksyllä. Kokeilemallajhan kaikki luonnollisesti selviää. Turveruukutus on varsin työlästä ja siihen tarvitaan myös paljon tilaa. Kustannukset eivät ole kovinkaan suuret. Yhten turveruukun hinnaksi tulee 8-10 senttiä. Jos maa on syksyllä valmisteltu ajoissa niin tänä vuonna kynnet olis voinut laittaa maahan jo maaliskuun puolivälissä. Turveruukutus on mielekästä vain jos jostain saisi vaivan oikeaa Kreoli-kasvuryhmään kuuluvaa muunnosta. Kreolit vaativat kuuman kesän, mutta kasvuryhmän voi ihan varmasti kotouttaa lämpimimmän Suomen oloihin. Ja juuri tämän muunnoksen suhteen kasvukauden pidentäminen turveruukutuksella puoltaa paikkansa. Sitten tarvitaan vain hiekkamaata ja aurinkoinen kasvupaikka.

Sitten Kreolien kasvuolosuhteita voisi parantaa monellakin tavalla. Mustasta kankaasta tai muovista saa lämpöä keräävän seinäkkeen ja sitten penkin pintalämpötilaan voi vaikuttaa monella tavalla. Rivien väliin voi laittaa riviin nytkin kokoisia kiviä jotka on maalattu mustaksi.  Kreolin kasvattaminen ei saa olla pakkomielle, mutta kunnia-asia se voi olla. Syksyllä hyvään maahan päässet talvikynsilaukat kasvavat varsin pienellä vaivalla. Kaikkihan on tietysti kiinni määrästä. 600 kynttä kreolia reilun kahdena jalan levyisessä penkissä vaatii 25 juoksumetri-penkkiä ja alana tuo ei ole vielä kuin 6x6 metriä. Päivittäistä hoivaa tuollainen Kreoli-divisioona vaatii vain vartin kesäkuukausina. Ja 600 kynttä Kreolia hyvänä kesänä tuottaa meidänkin oloissamme vähintään 40 kilon sadon. Mutta mikä tämä Kreoli sitten on. Filareen, tuon kaikkien kynsilaukka-farmien esikoisen, kotosivuilla Kreolia kuvataan näin:

Kreoli (Kovaniska - ei letitettävä) 
Kreoli-ryhmä - Hopeakuorien kasvuryhmä

Geneettisesti ne ovat pehmytniskaisia Hopeakuoria jotka ovat heikosti vartta muodostavia ja ne käyttäytyvät kuten kovaniskainen kynsilaukka.

Kreoleilla on selkeästi purppuraiset kynnet, heikot kukkavarret ja pienet itusilmu-kapsulat. Kreoileilla on kauniit raapit ja helakat kynnet. Ne maistuvat usein makeahkoilta ja ne säilyvät pitkään. Ne menestyvät parhaiten leudon talven ilmastoissa ja eteläisissä kasvuoloissa. Niitä kutsutaan yleisesti ”Meksokon purppuraksi” Yhdysvaltain lounaisosissa. Pohjoisemmissa ilmasto-olosuhteissa harvat raapit saavuttava kahden tai reilun kahden tuuman koon (5-6 senttiä), vaikkakin olemme havaineet raapien koossa kasvua viime vuosina. Kreolit säilyvät noin 10-12 kuukautta.

Yhden pauna kynsi-annos tuottaa noin 80 kasvia vaikkakin vaihtelua voi olla suurestikin.
 
Kreoleitakin voi olla monenlaisia ja jos ollaan rehellisiä niin nyt toukokuun ensimmäisellä puoliskolla maahan menneet muistuttavat jossain määrin kynsiä jotka ovat seuraavassa kuvassa:

Espanjassa viljeltävät kynsilaukat ovat varmasti oma kiehtova ja vielä jäsentämätön maailmansa, mutta varmasti selvitettävissä oleva kokonaisuus. Mitä itse jään odottamaan on se miltä kasvi näyttää aikuisena. Nyt tämän avauksen alussa mainitut isokyntiset Moradot näyttävät nyt tältä:

Aikuisen kasvin tulisi näyttää tältä Filareen kotosivujen piirroksen mukaan:

Nyt ei auta muuta kuin odottaa. Odottaa kärsivällisesti kuin Leijona-maajoukkueemme tänäisessä Tanska-pelissä. Maalipaikkoja kyllä tulee kun vain pelaa tilanteet loppuun. Nyt pitää vain katsoa mitä näistä lapsuutensa vaihetta elävistä kasveista sitten oikein tulee. Toukokuu ei vielä kerro kaikkea mutta kummasti se antaa osviittaa. Jään itse ainakin odottamaan elokuun alkua ja sitä miten näiden ”epämääräisten Moradojen” varsi tekee mutkaa.” Elikkä käyräsauvaltahan sen pitäisi näyttää.

https://www.youtube.com/watch?v=ZchpQ5ft61A

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.