Sadepäivän mietteitä - kattaaminen, kynsilaukka ja Lasse Mårtenson in memoriam.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Muutamat viestit ympäri maata kertoat siitä, että talvi on ollut kynsilaukan kannalta varsin kova, ehkä jopa armottoman kova. Monet ovat menettäneet käytännössä koko satonsa ja isojenkin hankkeiden tiloilla vahingot liikkuvat jopa kolmessakymmenessä prosentissa. Jos itse pääsee suurella vaivalla varjelluissa penkeissä kolmen prosentin tappioilla, niin tyyten pitää olla. Ja kun tuosta kolmesta prosentista vielä yhden lajikkeen tappiot muodostavat kaksi kolmasosaa niin eipä hätää. Kysehän on Silverskin-ryhmään kuuluvasta Garcia-muunnoksesta joka ilmeisesti meni maahan liian aikaisin. Mutta ne mitkä maasta ovat tulleet ovat sitten todella mallikasta kasvia kerrakseen. Pienen hankkeen suhteen kattaamiseen voi kiinnittää suurempaa huomiota ja kaiken voi tehdä ihan käsipelillä. Kuluva kynsilaukkavuosi on opettanut ainakin seuraavat asiat:

I On olemassa kahdenlaista kattaamista, talvikattaaminen ja kesäkattaaminen.

II Talvikattaamisen tarkoituksena on luoda eristävä kerros joka lumen kanssa auttaa kasvia selviämään talvesta. Penkkien päällä oleva kate kerää myös lämpöä jo lopputalven aikana ja lumi sulaa helpommin. Talvikatteeksi käy oloissamme parhaiten tuore apilaheinä.

III Talvikate on syytä ottaa pois maaliskuun puolivälin jälkeen jotta penkit saavat kaiken mahdollisen lämmön ja että routa sulaa. Ei pidä sitten ihmetellä vappuna kun ei sprouttaa sitten millään. Että on erikseen talvikate ja kesäkate, siitä voidaan keskustella. Samalla katteella selvitään varmasti vaikkapa Filareen oloissa Washingtonissa, mutta Suomi on aina Suomi. Siellä ei ole tuntemaamme routaa ja kevät saapuu paljon aikaisemmin.

IV Kesäkattaamisen voi tehdä varsin myöhäänkin jos vain jaksaa kastella penkkejä toukokuun sateisiin saakka. Kesäkatteen tarkoitus on se, että penkeissä kosteus säilyy paremmin. Kesäkatteeksi käy talven yli kuivannut tai vieläkin vanhempi silputtu heinä. Silpun tulisi olla kaksi-kolmetuumaista. Sitä ei tarvitse olla enempää kuin puolen tuuman kerros siten että penkin pinta ei paista läpi. Jos penkin päällä mätkäistään vaaksanpaksuinen kerros sippuamtonta olkea niin huonostihan siinä käy. Penkit eivät lämpene ja kasvin viherkone kärsii, yksinkertaisesti kasvi ei kasva. Ilman lämpöä ammonium-typpi ei myöskään muutu nitraattitypeksi ja kasvua ei todellakaan synny. Sopivaan kokoon silputtu kesäkate lomittuu itsestään penkkiin ja kasvit eivät kärsi. Rikkaruohot on helppo nujertaa käsiharalla kun ne puskevat ohuen katteen läpi. Jo ohutkin kerros katetta sitoo maahan kosteutta. Pienemmän mittakaavan kasvattajat voivat haalia katteeksi tuoreen ruohon silppua. Jos isomman hankkeen kasvattajilla on aikaa ja varaa kasvattaa heinää ja työntekoa ei pelätä, niin parempi heinäsilppu raapipellossa kuin satunnaisen märehtijän suussa.

Otsikkokuva kertoo kasvusta. Elikkä Isolla venäläisellä on korkeutta jo 45 senttiä ja paksuutta tyvessä on jo aikakasvin verran. Se sai kyllä syksyllä osan hyvästä maasta jossa oli paljon kypsää orgaanista ainesta. Ja kaiken lisäksi istutettvat kynnet olivat edellisvuosina paikalliisiin oloihin sopeutunutta sorttia ja useimmat painoltaan yli 18 grammaa. Kieltämättä kasvustoa on mukava tarkkailla ja välillä ihan polvenkorkeudeltakin. Silloin siinä voi saada vähän suuremmankin maailman käsityksen, ikään kuin olisi isommallakin pellolla.

Viimä talven jälkeen odottaisi hieman erillaista seuraavaa. Mutta millainen olisi se kaikista ihanteellisin talvi? Itsekäs ei saisi olla. Lastenkin pitää saada lasketella ja lauleskella. Kaiken lisäksi asioita katselee peri-inhimillisesti aina oman maakunnan horisontista. Mutta jos saisi joskus sellaisen ihannetalven niin seuraavien asioiden pitäisi täyttyä:


I Ihannetalvea edeltää leuto ja pitkä syksy aina joulukuun alkuun saakka.

II Pakastua saa joulukuun puolivälin jälkeen, mutta mittarissa ei saa koskaan olla enempää kuin miinus viisitoista.

III Lumi saa tulla jouluksi ja olkoot niin, että ilman suojasäätä selvitään helmikuun alkuun saakka. Elikkä kerran lumi maahan ja sitten sulamati helmikuulle.

IV Ilma saa lämmetä helmikuun puolivälistä lähtien.

V Olkoot maaliskuun puolivälissä poikkeuksellisen lämmintä.

VI Pieni takatalvi tulkoot huhtikuun alussa.

VII Olkoot niin lämmintä, että vappuna koivunlehti on puolikoossaan.

VIII Toukokuussa vaihdelkoot poutasää ja sade. Kuitenkin sadepäiviä yksi neljää poutapäivää kohden.

IX Sitten vielä lämmin kesäkuu ja vielä lämpimämpi heinäkuu. Kesäkuussa saa sataakin jokin verran.

X  Kuiva elokuu ja vielä kuivempi syyskuu.

Tuollaisen ihannevuoden ei luulisi haittaavaan maantalouselinkeinon kannalta viljanviljelijöitäkään.  Tuossa alussa taisi tulla käytettyä sanaa ”kynsilaukkavuosi.” Kynsilaukkavuosi alkaa yksinkertaisesti sadonkorjuun aloittamisesta ja päättyy seuraavana vuonna aikaan ennen sadonkorjuuta. Niin yksinkertaista se vain on. Nyansseista voidaan keskustella myöhemmin ja siitäkin, miten kynsilaukkavuoden kuukausia pitäisi nimittää. Jotain on kyllä jo tullut mietittyä: sprouttikuu, varsikuu, kielokuu… Mitään Ranskan vallankumouskalenteriin  verrattavaa ei varmastikaan saada aikaan, mutta ehkä jotain.

Kynsilaukan kanssa puuhastelu on maakravun puuhaa ja merelle ei voi lähteä sillä vaativa kasvi vaatii sen vaalijan lähes jatkuvaa läsnäoloa. Kuluva päivä toi suruviestin suuren suomalaisen musiikkimiehen siirtymisestä ajasta iäisyyteen. Lasse Mårtenson on kuollut. Kynsilaukka-ihmiset osaavat arvostaa monipuolista musiikkimiestä. Lasse oli muutankin kuin Myrskyluodon Maijan säveltäjä. Kynsilaukan kasvattaja on kiinni maassa ja merelle lähdöstä voi vain haaveilla. Mutta hengessä on mukava olla mukana. Jäämme päätöslaulun tunnelmiin:

https://www.youtube.com/watch?v=W11QLJ_Ienc

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.