Mitä pienistä tulee isona — mietteitä takatalvea odotellessa ja sen jälkeen.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Yrjönpäivän iltana näitä miettiessä MMXVI-vuonna voi näin kysyä koska kaikki lajikkeet ovat kunnolla sproutanneet ja joissakin näkyy jo aikuisen kasvin hahmo.  Takatalvella tässä taroitetaan pian luvattua ja tulevaa muutaman sentin paksuista lumipeitettä. No sellainen pieni takatalvi on vain omiaan karaisemaan kasvustoa. Jotenkin vain Suomen kesän lyhyys tulee mieleen aina uudelleen ja uudelleen. Kynsilaukan viherkone pitäisi saada täyteen komeuteensa useimpien muunnosten suhteen seuraavan 60 päivän aikana jotta raapeja voisi sitten odotella elo-syyskuussa.

Mitä tässä vaiheessa voi sanoa on se, että jotkut ovat todellakin aikaisempia kuin toiset. Pieniä ja niin pikkuvanhan oloisia ovat melkein kaikki toisessa erässä Pyhäinpäivän jälkeen marraskuulla istutetut Artisokka-kasvuryhmän Germidourit. Kaikista hitain sprouttaaja on Silverskin Garcia, mutta sille on varmasti oma selityksensä myöhäisessä korjuu-ajassa. Jos olisi tiennyt miten myöhässä varsinainen talven tulo oli, niin Garciat olisivat menneet maahan vasta joulukuun alussa. Aito raitapurppura, mahdollisesti Ferganski, antoi odottaa itseään mutta nyt se tulee rytinällä, ja ollee sitten juhannuksen jälkeen ensimmäinen joka tekee kukkavarren. Mutta kyllä muutama Germidour-komppanian yksilö on kerrassaan valloittava.

Millaista eleganssia ja muodon kauneutta tuo pieni Germidour-yksilö edustaakaan jonka näemme tuossa ylhäällä! Nuori Germidour antaa viitteitä paljon siitä mitä aikuinen ja korjuuikää lähestyvä Germidour lopulta on. Lehdet nousevat jo nyt ylös kauniisti kaareutuen. Ne ovat paljon vaaleampia kuin täydellisesti kukintovarren tekevät kynsilaukat. Sanotaan asia nyt jotenkin tyhjentävästi: tämä eri tyyppisiin ilmastoihin ja eri leveysasteille  ehkä parhaiten sopeutuva kynsilaukan kasvuryhmään kuuluva muunnos muistuttaa jotain jota voidaan verrata lähinnä vain kiinalaiseen Ming-dynastian aikaiseen maljakkoon.

Lehtiäkin on jo siis viisi kuten kuvasta näkyy, ja mitä nyt tarvitaan on vain aurinkoinen sää ja vettä. Tämän nuoren Germidourin valmis maanpäällinen osa, foto-synteettinen kone tulee käsittämään kahdeksan lehteä. Jos kaikki menee niin kuin pitääkin niin elokuulla on valmiina reilu satagrammainen raapi, jonka parhaat kynnet voivat päästä tulevan vuoden sadon istukkaiksi. Tai sitten sen tarkoitus on jatkaa katoamattoman aineen kierrossa, käydä ihmisen ruuansulatuskanavan lävitse. Kynsilaukan suhteen molemmat ratkaisut ovat oikein hyviä. Mitä enemmän sitä ihminen syö, sitä enemmän sitä myöskin viljellään. Jos kynsilaukalla olisi tietoisuus niin se varmasti ymmärtäisi tämän logiikan. ”Tule syödyksi niin saat elää ikuisesti.” Tai saat elää ainakin niin kauan kuin on ihmisiä. Jos ihminen ei sitä viljele, niin silloin sille koittavat hankalat ajat. Se joutuu silloin sinnittelemään maassa jossa se kilpailee monien muiden vähempiarvoisten ja vähemmän jalojen kasvien kanssa. Älykäs ihminen ymmärtää tosiasiat, ja niin tekee älykäs kasvikin omalla ja meille vielä salatulla tavallaan.

Takatalven tultua nuoret kynsilaukat alut kahden tuuman lumikerroksen saatua maan ovat ylväs näky. Vihreän eri sävyt ja puhdas lumivalkea ovat kerrassaan leikkivä näky. Vielä kiehtovampi näky on jos aurinko sattuu luomaan säteitään lumeen. Lumen valta on äkkiä murrettu ja kasvit ovat saaneet varmasti reilun määrän vettä penkkeihin. Jo viikon päästä kaikki näyttää aivan toiselta. Toukokuun puoleen väliin mennessä pieni Germidourkin on jo kasvattanut kokoaan puolella. Sen maanpäällinen tyvi on puolet paksumpi ja korkeutta on jo nelisenkymmentä senttiä. Toinen tuplaantuminen tapahtuu sitten kesäkuun puoliväliin mennessä.

Mitä muihin kasvuryhmiin ja muunnoksiin tulee niin ensimmäisenä hunajakenno-kuvioon istutetut Rocambolet ovat todella komeaa katseltavaa. Istutusvahvuus oli 188 kynttä joista kaksi oli ns. tuplakynsiä, muun muassa ensimmäisenä maahan laitettu kaikista suurin kynsi. Vahvuudesta puuttuu vain kaksi yksilöä jota voidaan pitää varsin hyvänä tuloksena. Vai mitä pitää sanoa lukemasta 98,93 prosenttia. Viime vuoden syksyllä maahan piti laittaa kaikki mahdollinen oma ja kaukaakin haalittu lisäysmateriaali. Viisaushan olisi siinä, että maahan menevät kynnet valittaisiin tasakokoisista ja kaunismuotoista raapeista. Yksittäisen raapin yksittäinen iso kynsi tuottaa yleensä pienemmän raapin seuraavana vuonna kuin kynnet tasakokoisista ja kaunismuotoisista raapeista. Siis lisäysmateriaalin valinnassa pitää monen viisaan kasvattajan koeteltujen oppien mukaisesti katsoa ensi raapia ja sitten vasta kynsiä. Yksittäisessä raapissa voi olla yksi valtavan iso kynsi ja neljä muuta joiden yhteispaino jaettuna kahdella voi olla nippa nappa sama kuin suurimman kynnen paino.

Ei siis ole kynttä raapiin katsomiminen vaan raapista kynsiä. Tuplakyntisyys ja joskus joka tripla-kyntisyys on ominaista juuri Rocamboleille, ja meilläkin tunnetulle iso venäläiselle eli Alexandralle. Että yhdestä kynnestä tulee kaksi tai jopa kolme raapia selittyy sillä että maahan menevän kynnen sisällä on kaksi tai kolme kasvulehteä. Kaikille osapuolille paras ratkaisu on yksinkertaisesti vain ottaa ja syödä tuollainen iso kynsi. Siitä hyötyy tietysti ensimmäisenä ihminen mutta vielä enemmän siitä hyötyy kynsilaukka itse. Kun maahan pääsee takaisin vain valioyksilöiden kynsiä niin tuloksena on raapeja jotka ovat valioyksilöitä ja vain valioyksilöitä. Tietysti on myös raapeja jotka sisältävät aluksi vain kummallisilta näyttäviä kynsiä koska ne ovat tavallaan kummallisia. Kuten Engeland sanoi klassikossaan ”Growing Great Garlic” niin suurin osa mutaatioista, joita kynsilaukka voi jatkuvasti tuottaa menevät yleensä ihmisen vatsan kautta em. aineen katoamattomuuden kiertoon. Kasvattajan näkökulman pitäisi aina olla tiedostettuna kun olemme tekemisissä kynsilaukan kanssa.

https://www.youtube.com/watch?v=qsdR8eycRys

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.