Vähän kynsilaukasta ja musiikista.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Mutta aivan aluksi otsikkokuvaan ja varsin kukoistavaan Dukat-joukkueeseen. Dukat on ns. tsekkiläiseen kokoelmaan kuuluva kynsilaukan muunnos. Varsinainen kasvuryhmä on mitä todennäköisimmin lasinen raitapurppura. ”Lopullinen” varmuus asiasta saadaan viimeistään elo-syykuulla. Joukkue majailee nyt sen penkin eteläpäädyssä, jossa ilman miehistötappiota talvesta selvinnyt Rocambole-ryhmän Iso venäläinen on lähtenyt todella huimaan kasvuun.

188 isoa venäläistä on upea näky, mutta jos tässä jotain kauneuskilpailuja pitäisi järjestää niin kyllä Dukat on tässä vaiheessa kaikista kaunein ja vihreän sävyt sillä on vallan viekottelevat. Elinvoimaisuus on tuossa otsikkokuvassa aivan ylivertaista. Yläpuutarhan koepenkissä on vielä kylläkin neljä vieläkin viehkompaa yksilöä. Nyt eletään toki vasta länsiliittoutuneiden Voitonpäivän iltaa, ja kun kevät etenee ja juhannusta lähestytään niin ei pidä epäilemän etteikö Ornak ota paikkaansa suurimpana ja kauneimpana. Toisaalta jokainen muunnos on itsessään kaunis.

Mutta asiaan ja otsikkokuvasta varsinaiseen otsikon aiheeseen. Niin, sanovat musiikin kuuntelun olevan hyödyllistä ja jopa luovuutta kehittävää. Onpa jopa väitetty että kukat pitävät musiikista. Musiikista pitävät kissat ja tietysti myös koiratkin  ja varmasti kaikki muutkin. Linkolan Pena ei todellakaan voi olla väärässä. Hänhän sanoi että kyllä on sääli jos tämä maailma ottaa ja tuhoutuu typerän ihmislajin toilailun seurauksena, ja sellainenkin hieno asia kuin parhaimmat sävellyksemme jäävät vain tämän yhden huonosti voivan kiviplaneetan katoavaksi perinnöksi (Pena ei ole sanonut noin sanatarkaan, mutta kirjoittaja on yrittänyt tavoitella suuren mestarin henkeä.).

Tänään äitienpänä, Länsi-liitoutuneiden Voitonpänä, ja muutenkin aurinkosena päivänä vnahta viisaudet musiikin elivoimaa luovasta voimasta tulivat mieleen. Niinpä ei sitten voinut muuta kuin käydä sisältä vanha ja uskollisesti ulkopalvelusta niin taajaan suorittanut paristo-käyttöinen radio ja etsiä sieltä sopivaa musiikkia. Nykyään on vaikea löytää puhdaspiirteistä ja hyvää musiikkikanavaa joten vähän hasardiksi hanke saattoi mennä. Eniwei, pää on nyt avattu ja on aika pohtia kynsilaukan kasvun ja viihtyvyyden edistämisen kannalta sopivaa musiikkia.

Suppea tarkastelu — muutamat musiikkilajit ja kynsilaukka.

Klassinen musiikki. Varmasti kaikki klassinen musiikki aina vuosisadan alkuun asti on sopivaa. Wagneria ei ehkä pidä soittaa kynsilaukalle sillä se voi häiritä kasvua ja varsinkin toukokuussa haitata erityisesti typenottoa. Toisaalta Wagner voi ihan hyvin edesauttaa asiaa jos on pakko saada aikaan pikatuleentuminen. Bach on mitä parasta tavaraa, mutta todennäköisesti Dvorakin yhdeksäs on mitä ihanteellisinta musiikkia ja erityisesti toinen liikunto pitäisi soittaa joka ilta kehtolauluna kynsilaukka-farmilla toukokuun aikana. Mutta kokeilemallahan asia selviää kaikista parhaiten.

Jazz. No mikäpä ettei. Tietysti Jatsi ja kynsilaukka sopivat elokuun alkuun jos on lämpimiä iltoja, samettisia iltoja joista voi leikellä tilkkuja vanhoilla takorautaisilla saksilla. Jos meillä voi todellakin voisi viljellä Kreoli-kasvuryhmän lajikkeita niin silloin vanhat kunnon Armostrong ja Ellington nousevat arvoon arvaamattomaan. Kreolit pitävät auronkoisen kuumasta päivästä ja silloin syvän etelän meininki voi pelastaa hieman koleankin päivän.

Kansanmusiikki. No ilman muuta ja tällöin nousee kunniaan Ylen ykkösen tiistai-ilta jossa saamme kuulla kaiken maailman musiikkia. Varmaankin raitapurppurat, nuo kynsilaukan lähinnä alkuperäiset muunnokset, rakastavat yli kaiken Tuvalaista kurkkulaulua, ja niille pitäisi antaa henkisenä erityislannoitteena kerran viikossa puolen tunnin satsi parasta Kongar Ol-Ondarin kurkkulaulua. Tietysti Kongar Ol-Ondarin ja Paul Penan mahtava tulkinta ”Hyvät hevoset” saa ne resonoimaan ja tuottamaan lisäarvoa koko kasvustolle, kaikille kasvuryhmille ja kaikille muunnoksille. 

Slaavilaissävytteinen musiikki. Paljolti olemme kiitollisuudenvelassa Suurelle ja mahtavalle Venäjänmaalle myös mitä kynsilaukkaan tulee. Rocambole Alexandra, tuo suomalaisten suuri suosikki, on todellakin sama asia kuin Iso venäläinen. Venäläisiä kasvinjalostajia ja maatiaslaikkeiden vaalijoita kuten Ivan Vladimirovitch Michurinia saamme kiittää omenoista ja muista puutarhan puista, mutta myös kynsilaukan monimuotoisuudesta. Kynsilaukka ja aivan erityisesti talvi-kynsilaukka elää vahvasti vuodenkierron rytmeissä ja se on valmis kestämään kaikkea mahdollista. Se ymmärtää myös elämää suurempia asioita ja yhden aivan varmasti. Sen tulee antaa uhrinsa jotta se voi ilahduttaa sen suurta ja ainoata ystävää, ihmistä. Elämä on kuolemista, mutta aina elää unelma kaupungin valoista ja paremmasta tulevaisuudesta.

Uudempi musiikki ja aivan erityisesti klassinen pop-musiikki. Aivan ehdotonta kamaa on Beatles ja heidän tuotantonsa kokonaisuudessaan. Mitään ei saisi lukea pois hyödyllisen listalta. Tiedä vaikka suuret raskassarjalaiset, korkeimmat tulisuuden tuottajat Posliinit, pitävät todellakin kovimman luokan Hevistä. Kokeilemallahan tästäkin saa selon.


Mutta yksi kappale on varmasti ylitse muiden ja jos olisi olemassa "Kynsilaukkojen Lauantain toivotut," niin kyllä Henry Theelin laulaman ”Kielon jäähyväiset” olisi aivan ykköskamaa. No, ehkä vuoroviikkoina Harmony Sistersien versio pitäisi puolensa. Tasapuolisuuden vuoksi tässä molemmat. Ja vielä suuremman tasapuolisuuden vuoksi ihan ruattiksi tuo Valtosten sisarusten mestaritulkinta:

Theelin henkan ilmava tulkinta:  https://www.youtube.com/watch?v=eLV5ZA8OZ-4

Ja Harmony Sisters: https://www.youtube.com/watch?v=Oi3Pew-6hAE

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.