Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Sandbergin Messidorin ja sen jälkeläisten tarina on monellakin tavoin erikoisin episodi elämässäni kaikki asiat huomioon ottaen. Kasvi menee nyt todellakin edelle ihmiskohtaloista. Se opetti jotain ihmiselämästäkin ja siitä mitä IKIGAI voi olla ja miten suuri viisaus voi kätkeytyä zenin harjoittamiseen.
Muistikuvat menevät ihmisellä sekaisin kun ikää tulee. Mistä hän se johtuu? Olisiko selitys siinä että pääsi on todellakin kuin iso arkisto jossa on lukematon määrä tiedostoja, faileja. Muistiliikennettä hoitavat pienet lähettipojat jotka välillä takkuavat ja muisti pätkii. Eikä se pelkästään pätki vaan kun he kirjoittavat ja raportoivat työstään niin tulee tahattomia virheitä ja failit tahtovat konglomeroitua eli sekoittua, tai jotkut niistä rikastuvat.
Mitä edellisellä tahdoin sanoa on siinä että joku väittää minun joskus sanoneen että tarkoitukseni on perustaa kynsilaukkafarmi residenssini partaille. Jos edellä mainittu on totta niin olen mahdollisesti sanonut tuon vuoden 2004 jälkeen jolloin muutin Auran pitäjään ja kävin asustelemaan Auran pappilaa. Puutarhan työslistalla oli kasvimaiden perustaminen ja omena-, ja päärynätarhan luominen. Enemmänkin oli mielessä perunoiden kasvatus. Olinhan Karhulassa Sunilan pappilassa kasvattanut neljääkymmentä eri peruna-lajiketta.
Syksyllä 2011 elämä etsi suuntaansa ja iso haave oli karilla. 1294 ääntä Varsinais-Suomen vaalipiirissä eivät riittäneet kansanedustajan paikkaan. Oli aika käydä kirjallisten töiden pariin ja etsiä lohtua elämään sieltä mistä lukematon määrä ihmisiä on aina sitä etsinyt. Niin koitti kevät 2013 ja laitoin parsantaimet tuloilleen. Mielessä alkoi siintää yksi haave. Kynsilaukkaa pitäisi jotain saada istukkaaksi ja niinpä elokuussa kun parsantaimet olivat jo maassa matkasin tyttäreni kanssa Helsinkiin. Siellä ostin eräiltä markkinoilta jossa joka pöydässä kaupiteltiin Alexandra-nimistä kynsilaukkaa kaksi keskikokoista raapia jotka sitten muodostivat IGOR-nimisen Ison venäläisen kannan pohjan. Matkan budjetti oli varsin pieni ja reissusta ostettiin muutakin. Maahan meni lokakuulla kymmenen kynttä joista yhdeksän tuotti kasvin seuraavana vuonna. Sanotaan että suomalaisilla ja japanilaisilla on paljon yhteistä. Näen itseni tuossa toteuttaneen ensimmäistä IKIGAI-periaatetta joka yksinkertaisesti kuuluu: ALOITA PIENESTÄ.
Seuraavana vuonna hankin keskeiseltä toimijalta kilon ja vartin Alexandra-nimikettä. Myöhemmin selkisi että tuossa satsissa olikin kahta eri lajiketta eli Isoa venäläistä ja jotain siperialaista marmoriinia. Mukaan tuli myös KODAVER-niminen kanta ja Hollannista tuotettu lajike joka kantoi nimeä Therador. Maahan meni kaikkiaan 113 kynttä eikä asiasta tullut sen kummempaa numeroa. Satoa saatiin ja syksyllä 2015 pystyin jo toimittamaan tavaraa pienessä mittakaavassa lähipiirille. Pieni menestys toi intoa ja huomasin laajentavani lajikevalikoimaa. Tavaraa haalittiin joka paikasta ja kun lumet tulivat oli maassa 1314 kynttä. Lajikemäärä oli yhdessä hyppäyksessä kasvanut kymmenkertaiseksi. BAUHAUS-tavaratalossa myytiin Lord Nelson-kokoelmaa ja siitä sain lajikkeet Messidor, Pure White, Thermidrome ja Unikat. Penkit tehtiin luovalla tavalla ja tuossa vaiheessa, en sitä tosin tiennyt, oli kuvioissa jo seitsemän kasvuryhmän edustajia; marmoriineja, lasikkaita, rokaleita, raitisia, posliineja, artisia ja silveriinejä. Tuon syksyn istukkaista kolme lajiketta tuotti myöhemmin uuden kasvutavan. Turbaaniksi luokiteltava Tourbillon du Nord on pehmytniskaisen artisen, Thermidromen yhden raapin ja yhden kynnen jälkeläinen. Nykyään tuota lajiketta kasvaa ainakin neljänkymmenen harrastajan viljelmällä.
Tourbillon du Nord on oma viehättävä tarinansa ja se on dokumentoitu kymmenin valokuvin. Merkillisin ja opettavaisin tarina on kuitenkin ns. Sandbergin Messidor. Kun tultiin sadonkorjuuseen vuonna 2016 oli De Re Alliin Sativi-blogi julkimoinut jo nelisenkymmentä kirjoitusta ja tottakai tiedettiin millainen on lajikeryhmä on ns. artisokka. Mutta niinkin heikolla kokemuksella jonka kirjoittaja omasi syksyllä 2016 saattoi jo tehdä johtopäätöksiä. Nimittäin Messidor oli tuottanut varsin kaksi varsin outoa raapia. Kirjoitinkin stoorin jossa pohdin sitä mistä oli kyse. 23.10.2016 päivätyn tekstin voi lukea tästä linkistä.
Kynsiä meni maahan syksyllä 2016 luonnollisesti enemmän kuin edellisellä kerralla. Sandbergin Messidorin osuus oli nelisenkymmentä. Valitsin jatkoon suurimmat ja tasamuotoisimmat kynnet. Kaverini varoituksesta huolimatta söimme teen ja näkkileivän kera puristeena yhden noista syksyn 2016.
Syksyllä 2017 saattoi iloita siitä että kasvutapa oli pysynyt samalla. Havaintoja varmasti tehtiin mutta kun lajikemäärä oli tuolloin jo reilut sata niin kovin suurta huomiota kaikki lajikkeet eivät saaneet. Mielessä oli haave vakaan kasvutavan artisokasta ja iloitsin kovasti siitä että Messidor-kanta ei tuottanut enää varsinaisia varsiklooneja. Kukkavarsia ei syksyllä 2017 ollut kuten ei vielä seuraavana vuonnakaan. Jos ajattelen omaa kasvattajan kokemusta IKIGAI-periaatteiden mukaisesti olin varmasti vapauttanut itseni kaikista ennakkokäsityksistä ja ihmisperäisistä auktoriteeteista. Nuorempana olin harrastanut jousiammuntaa ja koin harjoittavani zenin periaatteita:
Yksinkertaisesti sanottuna sinä et ammu jousella vaan jousi on ampuja ja sinä olet jousi. Jousi ei koskaan ammu ohi vaan nuoli osuu aina oikeaan paikkaan, sinne minne se osoitetaan. Kun pääset oivalluksen partaalle olet yhteisymmärryksessä ampujan kanssa ja osut perimmäiseen. Kun jousi saa opettaa sinua vapaudut kaikesta.
Kynsilaukan viljelyssä opettajasi on pelto ja sinä olet jotain mitä voitaisiin ehkä verrata toimijaan. Kun vapautat itsesi ja antaudut kokonaan edessäsi avautuvaan maailmaan niin voit kenties oppiakin jotain. IKIGAIN toinen periaate toimii: VAPAUTA ITSESI.
Syksyllä 2018 saatoin istuttaa maahan 6400 kynttä ja eri tunnisteita oli noin 170. Sandbergin Messidorin kynnet olivat kauniita ja niin tasamuotoisia, seitsengrammaisia kaikki tyynni. Kun ajattelen jälkeenpäin rojektin ja hankkeen kokoa en varmasti noudattanut harmonian ja kestävyyden periaatetta. Kun laitoin kynnet maahan hehkutin yhtä asiaa mielessäni. Olin varma siitä että nyt on löytynyt vakaan ja kestävän kasvutavan artisokka. Maahan meni 36 kynttä mutta mielessä siinsi yli kaksikymmenmetrinen penkki johon voisi laittaa triplagrossin määrän eli 432.
Ja niin koitti kevät 2019 ja kasvu eteni kohti juhannusta. Monet uudet lajikkeet veivät paljon huomiota mutta aikaa riitti toki Messidorillekin. Mutta mitä lähemmäs keskikesää tultiin vahvistui epäilys siitä että jotain merkillistä oli tekeillä. Näytti nimittäin siltä että Messidorit todellakin tekevät aidon kukkavarren ja skeipit eivät todellakaan ole samanlaisia. Oli aika jäädä odottelemaan. Kesäkuussa saatoin kirjoittaa havainnoistani perusteellisen raportin tämän kirjoituksen muodossa.
Koitti sitten sadonkorjuun aika ja syksy jonka muistamme viimeisenä normaalina syksynä. Skeipit leikattiin käytännössä kaikki ja sadonkorjuussa kasvit olivat nipuissa. Hämmästys alkoi kun raapit erotettiin varrestaan. Raapien joukossa näytti olevan kolmenlaisia yksilöitä. Osa raapeista oli ilmiselviä rokaleita, osa marmoriineja ja osa lasikkaita. Viimeisestä kimpusta löytyi sitten yksi pienikasvuisempi vain neljä kynttä tuottanut raapi. Kolme aikaisempaa joukkoa olivat olleet suuri hämmästyksen aihe mutta viimeisen raapin kynnet olivat sellaisen tuntemuksen aihe että siinä tilanteessa olisi pitänyt vain kumartaa: jokin oli puhunut ja se saattoi olla tulos HARMONIASTA JA KESTÄVYYDESDTÄ. Ehkä olin jopa elänyt IKIGAIN kolmannen periaatteen mukaisesti ja etsinyt harmoniaa ja kestävyyttä. Tuli mieleen japanilainen REIWA-aikakausi ja se jos olin saanut osakseni siitä pienen pisaran.
tulee nuori kevät, kaunis kuukausi
tuuli käy lempeästi ja ilma kirkas
pellot ja suot täynnänsä vihreyttä
ruohoa paljon, tiiviinä ja sakeana
Jos jotakuta kiinnostaa mitä REIWA tarkoittaa niin tämä kirjoitus selkeyttää asiaa.
Olin käytännössä saanut neloset ja lapsille piti tietysti lähteä etsimään sopivia nimiä. Kun katseli neljää kulhoa ja niissä olevia kynsiä kiinnittyi ensimmäisenä huomio kastanjanruskeisiin kynsiin, ilmiselviin marmoriineihin. Niiden kantamuoto oli ollut Messidor, tuo artisten kasvuryhmän edustaja. Eikö olisi syytä antaa uudelle lajikkeelle peräti ranskankielinen nimi. Mieleen tuli heti Pohjolan kastanja, olihan Thermidromenkin jälkeläinen saanut ranskankielisen nimen ”Tourbillon du Nord.” Niinpä sai tämä Messidorin jälkeläinen nimen ”Chataigne du Nord”mieleen eli Pohjolan kastanja. Mutta mikä nimi annettaisiin täysin ilmiselvälle Rocambolelle joita myöhemmin kutsuisin rokaleeksi. Pian välähti mieleen sana SAMEROC. Se oli luonnollisesti lyhenne sanoista ”Sandbergin Messidorin Rocambole.” Lasikkaaan kohdalla heittäydyin sitten rennoksi ja annoin nimen ”Sandys Glazer.” Nämä lasikkaat olivat pieniä ja heiveröisiä kuin joukko keskosia mahtavan kokoisten ja kauniiden kastanjanväristen marmoriinien rinnalla. Vastaa vuonna 20220 niiden viherkasvusto antaa ymmärtää että nyt on luvassa kauniita ja tasakokoisia raapeja. Jos olivat kauniita Pohjolan kastanjan kynnet niin olivat kauniita posliineiksi luokitellutkin. Hiljaa osasin ILOITA PIENISTÄ ASIOISTA ja ilo purkautui varmaan kun neljäs lajike sai nimen ”The Glory of Sandberg.” Tämän posliinin kehitys on ollut hidasta mutta varmaa. Siitä on jo tuotettu latvakloonien kautta uusia yksösiä. Ikigain neljäs periaate on: ILOITSE PIENISTÄ ASIOISTA.
Syksyllä 2019 en enää kirjoittanut asiasta muutoin kuin suomenkieliseen valkosipuli-ryhmään Facebookissa. Joku epäili että olisin sekoittanut lajikkeet. Kehitys on kuitenkin dokumentoitu tarkasti lukuisin valokuvin. Jotain merkillistä oli tapahtunut ja en tehnyt siitä mitään suurta numeroa. Tämän planeetan, sen kasvi-, eliökunnan kehityshistoriassa, Sandbergin Messidor on yksi lukemattomista nyansseista. Pieni asia kokonaisuudessa mutta ehkä vähän suurempi itsensä kynsilaukan suhteen.
Myöhemmin tapahtunutta on analyseerattu ja pohdittu ja proosatekstiä tulisi paljon, liian paljon yhteen bloggaukseen. Mutta onneksi roomalaiset tulevat avuksi:
I Jo Ron L. Engeland puhui teoksessaan Growing Great Garlic, sen lisäosassa, siitä että jotkut artisokkien kasvuryhmän edustajat, siis artiset, voivat ottaa turbaanien kasvumoodin pohjoisissa olosuhteissa. Näin tapahtui Thermidromen suhteen ja tuloksena oli uusi Turbaanien kasvuryhmään luokiteltava lajike. Engelandin Vanha Filaree oli Oregonissa ja suhteellisen lähellä Kanadan rajaa joka on samalla korkeudella kuin Tsekinmaan Praha. Engelandille Kalifornian pohjoisosat olivat jotakuinkin varmasti sama asia kuin ”etelä.” Auran pappila on noin 1500 kilometriä pohjoisemmassa kuin Filaree, käytännössä samalla korkeudella kuin Alaskan Anchorage.
II Samainen Engeland puhui siitä että mutaatioita tapahtuu koko ajan mutta suurin osa, käytännössä melkein kaikki, syödään pois. Kuten on jo aiemminkin tässä blogissa todettu niin Engelandin työn jäljiltä on käytännössä vain yksi kaupallisesti tunnettu uusi lajike joka tunnetaan nimellä Russian redstrake. Engeland ei varmastikaan olisi väittänyt mutaatioiden olemuksesta edellä mainitulla tavalla ellei hänellä olisi ollut lukuisa määrä löydöksiä.
III Mutaatioita on mahdollista löytää mutta se vaatii paljon työtä. Kesinä 2016-2019 käytännössä asuin viljelmälläni ja voin sanoa tunteneeni joka ainoan kasvin henkilökohtaisesti. En tiedä olinko silloin tilassa OLE LÄSNÄ TÄSSÄ JA NYT kuten IKIGAIN viides periaate kuuluu mutta pellolla puuhastelu oli se jokin joka antoi elämänvoimaa ja oli se paljon puhuttu oma juttu.
IV Kynsilaukan kantamuoto on varmastikin kovaniskainen aron liljakasvi joka leviää latvakloonien avulla. Ei ole olemassa kahta alamuotoa kuten joissakin yhteyksissä mainitaan, että olisi Allium Sativum ja Ophioscorodon. Pehmytniska voi palautua kovaniskaiseksi todistetusti ja kovaniska voi muuttua pehmytniskaksi. Vuosina 2016 posliinien kasvuryhmän Ornak tuotti lähinnä Silveriiniksi luokitellun kannan. Kaikki sai alkunsa yhden kasvin yhdestä kynnestä.
V Kasvit viestivät tavalla jota emme vielä täysin tunne. Se tapahtuu tuoksujen ja hormonien avulla ja varmastikin jollain muulla tavalla jota emme vielä alkuunkaan ymmärrä. Eräs tsekinmaalainen kasvattaja painotti minulle että pidä nuo kaksi lajiketta Tristan ja Tantal erossa kaikista muista. Tristan on sama kuin Karpaatialainen ja molemmat ovat kovin hankalia ja oikukkaita kasvatettavia. Kyse ei ole herkkyydestä kasvitaudeille ja tuholaisille vaan aivan jostain muusta. Ehkäpä samanlainen ongelma oli aikoinaan Pinot Noirin kanssa viinien maailmassa. Se ei tahtonut kotiutua minnekään ja alkoi tuottamaan outoja hybridejä. Jotkut lajikkeet ovat ilmeisesti kasvutavassaan herkempiä altistuksille kuin toiset.
VI Mutaatiota voi tapahtuu yksi tuhatta kynttä kohden.
VII Sandbergin Messidorin kaltainen tapahtumaketju voi ilmetä uudelleen missä ja milloin tahansa.
Otsikkokuvassa "Chataigne du Nord" eli Pohjolan kastanja. Se on Sandbergin Messidorin yksi neljästä jälkeläisestä. Soitetaanpa tähän Enrico Morriconen ihanan hallitun melankolinen Gabriels oboe Henrik Chaimin tulkitsemana.
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.