Ophioscorodondoosi vai mistä oikein on kyse?

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Otso Kirjosiiven lailla voisi veistää vulgäärirunoutta vaikka tähän tyyliin nyt kun varsinaiset istutukset on tehty ja jäljellä on vielä ulkomailta tulevien lähetysten odottelua ja nysväystä kirjastopenkin kanssa:

”Jo nukkuu katteen alla suuri kansa,
se juuria käy puskemaan kukin tavallansa.
Se opin ottaa kielosta eikä kärsi nietoksista,

Tässä vaiheessa runoratsu leikkaa sen verran apulantaa että parempi lopettaa jos vielä mielii olla edes hieman vakavasti otettava kirjaltaja. Otsikko sen sijaan on asetetu ihan vakavalla sävyllä. Syksyn mittaan on näissä kirjoituksissa vilahtanut sellainen termi kuin ”rocambolesaatio.” Ehkä kuitenkin ”ophioscorondondoosi” on oikea termi kuvaamaan niitä havaintoja joita artisokkien kasvuryhmään kuuluvilla muunnoksilla havaittiin kynsilaukkavuonna 2016. Otsikkokuva kertoo mistä on kyse. Siinä on kolme kuivattua Germidour-raapia joista kaksi on kasvanut eri tavalla kuin se yleensä kasvaa. Kuvan ylin raapi onkin normaali Germidour. Samanlaisia ilmiöitä havaittiin myös seuraavilla artisokilla: Pure White, Therador, Casablanca, Flavor ja Messidor. Jossain määrin samaa oli havaittavissa myös munnoksissa Messidrome ja Thermidrome.

Nimittäin noiden artisokkien joukossa lajinsa mukaan oli yksilöitä jotka tekivät kovan kukkavarren ja aivan oikean kukinnon. Flavor meni ophioscorodondoosissaan kaikista pisimmälle tehden usean kukkavarren päähän artisokalle epätavanomaisia itusilmuja. Epätavanomaisia ehkä artisokalle, mutta aika tavalla samanlaisia kuin vaikkapa Rocambole-kasvuryhmään kuuluvissa muunnoksissa. Pure Whiten itusilmut ovat valkoisia ja muistuttavat toisesta päästään terävänmuotoista riisinjyvää.

Ehkä merkillisintä on se, että kaikissa edellä mainituissa muunnoksissa esiintyi raapeja joiden muoto poikkeaa suuresti totutusta. Esimerkiksi kaikki kymmenen Messidor-raapia ovat saaneet alkunsa saman yksilön kynsistä.. Siinä oli siis syksyllä 2015 10 kynttä. Tänä vuonna yhdessäkään yksilössä ei ollut enempää kuin 7 kynttä (Yllä olevassa kuvassa yksi tämän vuoden Messidor.), ja useimmissa vain kuusi. Artisokkamaisen raapin muoto oli vaihtunut lähinnä tuttuun Rocambolen muotoon. Messidorin kynnet olivat muuttuneet kovin pulleiksi ja ne vastaavasti muistuttivat jonkin verran Posliinien kynsiä. Kattavaa maistelua ei tosin ole tehty, mutta kovin kylmä tammikuu on tuonut ainakin Theradoriin vallan vahvan maun joka on kaikkea muuta kuin edellisen vuoden Theradorin maku.

Siis artisokka-kasvuryhmän muunnoksissa on ilmennyt jotain kovin erikoista. Että kynsilaukka mukautuu paikallisiiin olosuhteisiin ei ole mitenkään erikoista, mutta muutoksen vauhti on erikoisen nopea. Therador oli maassa jo toista vuotta kun taas muut olivat vasta syksyn 2015 tulokkaita. Kaikki on nyt dokumentoitu niin hyvin kuin mahdollista ja luonnollisestikin ensi vuosi on viisaampi jos on ollakseen. Kirjastopenkkiin on valikoitu kyseisten lajien edustajista niiden yksilöiden kynsiä joissa tuo ophioscorodondoosi ilmeni voimakkaimmin.

Kyse ei ole varmastikaan siitä, että nyt yhdessä paikassa olisi tapahtunut jotain erikoisen vallankumouksellista. Se ei voi olla mahdollista eikä tässä tapauksessa ole kysymys ”noituudesta” tai jostain muusta ylimaallisesta. Väitänpä että kyse on siitä että tarkkailuun on ollut otollista aikaa ja on kuunneltu viisaiden opastuksia. Pelto on paras opettaja ja jokainen kasvi, yksilö, voi kertoa jotain aivan uutta. Ei uutta auringon alla koko ihmiskuntaa ajatellen, mutta uutta aina yhdelle pienelle kulkijalle.

Vuoden 2017 yksi suuri kysymys on siis siinä, miten ophioscorodondoosi etenee vai palatuvatko nuo ”kurittomat artisokat” heille normaaliin kasvutapaan. Epäillä sietää, että kehitys ei mene taaksepäin vaan mukautuminen etenee vielä tulevissa sukupolvissa. Muistutetaanpa lopuksi vielä mistä tuo sana ophioscorodon tulee. Sana on ikivanha ja jo kreikkalaiset kutsuivat kovaniskaista kynsilaukkaa juuri nimellä ophioscorodon. Käärme on kreikaksi ”ophis” ja kynsilaukka on skorodon. Allium sativum on kynsilaukan tieteellinen, latinankielinen nimi ja seuraava yhdistelmä ”Allium sativum var. ophioscorodon” tarkoittaa siis ”Allium sativum; muunnos käärmekynsilaukka.” Tai jotain sinne päin. Tärkeintä tässä on huomioida sana ”sativum.” Se tarkoittaa viljeltyä. Luonnossa kynsilaukka taantuu nopeasti ja häviää kilpailun muille kasveille. Se on riippuvianen ihmisestä.

Ophioscorodondoosi jää varmasti monelta huomaamatta ja oudosti kasvavista artisokista on moni luopunut. Mutta juuri ophioscorodondoosi osoittaa sen, että kynsialukka on yksi ja sama kasvi. Pohjoiset kasvuolosuhteet pistävät sen ajattelemaan ja silloin se hakee samanlaista kasvutapaa kuin kovaniskaiset lähisukulaisensa. Vai onko se kuitenkaan näin yksinkertaista.

Miltähän vaikkapa otsikkokuvan rocambole-raapia muistuttava Germidourin jälkeläiset näyttävät vaikkapa vuonna 2025? Jossain päin Suomea sanotaan ”Piru tietää vaan ei sano.” Piruun ei auta luottaa vaan omiin havaintoihin. Pistetäänpäs lopuksi kehiin Maria Kalaniemi. Hän se taitaa pirunkeuhkon soitannan, ja tähän avaukseen löytyi vielä sopiva kappalekin. ”Koskaan et muuttua saa.”

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.