Idibus Iuniis
On pakko uskoa että on jo Iuniis-kuun Idibus. Sen sanoo kalenterikin. Tänään on ilmennyt yksi asia jota on kuitenkin kovin vaikea uskoa todeksi. Mutta kun asian sitten monta kertaa tarkistaa niin uskottava se sitten vain on. Lyhyesti sanottuna, kuten otsikkokin sanoo, koeviljelmällä on tehty hyvin merkittävä havainto joka voi muuttaa petinteissen käsityksen kynsilaukan taksonomiasta aivan uuteen muotoon. Jo edellisenä kolmena kasvukautena suuria muutoksia kokenut lajike Messidor on tuottamassa aitoa kukkavartta ja sen varren kasvutapa on kokenut myös valtaisan muutoksen.
Lajikkeen tarina on yksinkertaisesti seuraava. Vuonna 2015 hankin yhden Messidor-nimikkeellä myytävän raapin. Tuotemerkki oli Nelson Garden ja mitä ilmeisimmin se oli kasvatettu huomattavan etelässä. Raapissa oli kymmenen kynttä ja ne olivat huomattavan erikokoisia. Maahan meni siis kymmenen kynttä ja kaikki tuottivat kasvin seuraavana vuonna. Muutaman kasvin varteen tuli klooninippu, mutta muuten kasvu oli tasaista. Ihmeellisintä oli kuitenkin se, että kymmenkyntisen raapin jälkeläisistä jotkut tuottivat vain kuusikyntisen ja kauniin symmetrisen yksilön. Heräsi ajatus laittaa näiden raapien jälkeläiset kasvamaan erikseen ja niin luoda mahdollisesti uusi kanta. Kirjastopenkiin valittiin huolellisesti yksi raapi josta kasvamaan laitettiin vain neljä kynttä. Muutoin viljelmällä istutettiin 36 kynttä. Seuraavassa kuvassa kaksi uuden kasvutavan raapia vuodelta 2016.
Vuonna 2017 kirjastopenkin yksilöt olivat sitten varsin komeita kavereita ja kasvutapa oli pysynyt ennallaan. Saman vuoden syksyllä kannan parhaat kynnet uuden kasvutapansa säilyttäneistä yksilöistä, yhteensä 40 valioyksilöä, pääsivät sitten kirjastopenkkiin, ja lajiketta ei muutoin laitettu kasvamaan ollenkaan. Lajikketta toimitettiin tässä vaiheessa usealle kasvattajalle ympäri Suomea. Seuraavana syksynä viljelmällä alkoi uusi kasvukierto; kirjasto-penkissä lepäsi kahden tuuman syvyydessä kahdeksan julkean kaunista ja valiomuotoista kynttä ja laajemman kasvatuksen penkissä myös 32 valioluokan kynttä. Lajikkelle annettiin syksyllä 2018 myös nimi Sandbergin Messidor. Mitä tuossa vaiheessa voitiin sanoa? Se varmasti tiedostettiin, että jotain erikoista oli todella tapahtumassa. Kun sitten arkistosta löytyi vielä varta vasten otettuja kuviakin niin hämmästys on sitäkin suurempi kun asiaa tarkastellaan nyt, seuraavana vuonna. Raapin wrapperit ovat kauniin valkoisia ja niitä oli onnistuneen kuivauksen jälkeen jopa 5 kappaletta. Ne olivat tietyllä tavalla paperimaisia ja sitkaampia kuin useimmissa lajikkeissa kun puhutaan riihikuivasta tavarasta. Sisimmissä wrappereissa oli purppuraisia pystyraitoja. Kynsien muoto oli alkanut muistuttaa Rocambole-lajikkeiden kynsiä. Ja edelleen näytti siltä, että ne edelleenkin vain muuttuvat tasamuotosimmiksi. Kynnen rakenteessa oli havaittavissa samanlaista keraamisuutta kuin esimerkiksi riihikuivan Saksan punaisen kynsissä. Eli tältä Sandbergin Messidorin kynnet näyttivät syksyllä 2018.
Otsikkoleiman päivänä eli tänään voidaan Sandbergin Messidorin suhteen sanoa lähinnä seuraavaa.
—varsi näyttää hvvin jykevältä lasipurppuran varrelta ja se vinksahtava, rottinkimainen kasvutapa on silmiinpistävä.
—lehdet ampuvat sivuille samanmoisessa kulmassa kuin posliinien lehdet, mutta lehtien kourumaisuus on enemmänkin sama mitä on ryhdikkäillä Rocambole-lajikkeilla kuten Saksan punaisella.
—kasvin lehtirunko näyttää ”kiiruhtavalta” tai pikemminkin ”läkähtyvältä.” missään muussa lajikkeessa ei ole havaittu sellaista ilmiötä että ylimpien lehtien väli pienenee. jos tätä on jotenkin havainnollistettava niin sanotaan asia siten, että se pienenee ikäänkuin geometrisessä sarjassa. jos kolmannen ja neljännen lehden väli on kolme tuumaa niin kuudenen ja seitsemännen väli onkin enää tuuman ja seitsemännen ja kahdeksannen lehden väliä ei juuri enää olekaan. Tältähän se näyttää...
—kukkavarsi ampuu kahden viimeisen lehden välistä ylöspäin aivan pystysuoraan, mutta siinä on jännää vaappuvuutta. No aika näyttää...
Nähtäväksi jää nyt sitten millaisen kiehkuran Sandbergin Messidor tekee ja millaisia sen kloonit ovat? Nyt on vasta perinteisen ajanlaskun mukaan, länsimais-tyypillisen ilmaisun mukaisesti suomen kielellä sanottuna kesäkuun kolmastoista päivä ja kasvi on myös jo muodostamassa hyvän kokoista raapia. Sandbergin Messidor on varastanut shouvvin ja se on nyt jokapäiväisen tarkkailun kohde. Uuttako alla auringon? Ehkä ei, mutta perinteinen jako kovavartisiin ja pehmytniskoihin joutuu nyt koetukselle ja todennäköisesti se ei ole mitenkään kestävä. Näyttää siltä että on olemassa vai yksi kasvuryhmä jonka lajikkeista tuskin yksikään koskaan tuottaa kovavartista muunnelmaa. Silverskinit voivat todellakin jäädä ainoksi pehmytniskojen ryhmäksi. Mutta tarina jatkuu — La Storia continua… Tekee mieli vain soitattaa tämä kappale....
On pakko uskoa että on jo Iuniis-kuun Idibus. Sen sanoo kalenterikin. Tänään on ilmennyt yksi asia jota on kuitenkin kovin vaikea uskoa todeksi. Mutta kun asian sitten monta kertaa tarkistaa niin uskottava se sitten vain on. Lyhyesti sanottuna, kuten otsikkokin sanoo, koeviljelmällä on tehty hyvin merkittävä havainto joka voi muuttaa petinteissen käsityksen kynsilaukan taksonomiasta aivan uuteen muotoon. Jo edellisenä kolmena kasvukautena suuria muutoksia kokenut lajike Messidor on tuottamassa aitoa kukkavartta ja sen varren kasvutapa on kokenut myös valtaisan muutoksen.
Lajikkeen tarina on yksinkertaisesti seuraava. Vuonna 2015 hankin yhden Messidor-nimikkeellä myytävän raapin. Tuotemerkki oli Nelson Garden ja mitä ilmeisimmin se oli kasvatettu huomattavan etelässä. Raapissa oli kymmenen kynttä ja ne olivat huomattavan erikokoisia. Maahan meni siis kymmenen kynttä ja kaikki tuottivat kasvin seuraavana vuonna. Muutaman kasvin varteen tuli klooninippu, mutta muuten kasvu oli tasaista. Ihmeellisintä oli kuitenkin se, että kymmenkyntisen raapin jälkeläisistä jotkut tuottivat vain kuusikyntisen ja kauniin symmetrisen yksilön. Heräsi ajatus laittaa näiden raapien jälkeläiset kasvamaan erikseen ja niin luoda mahdollisesti uusi kanta. Kirjastopenkiin valittiin huolellisesti yksi raapi josta kasvamaan laitettiin vain neljä kynttä. Muutoin viljelmällä istutettiin 36 kynttä. Seuraavassa kuvassa kaksi uuden kasvutavan raapia vuodelta 2016.
Vuonna 2017 kirjastopenkin yksilöt olivat sitten varsin komeita kavereita ja kasvutapa oli pysynyt ennallaan. Saman vuoden syksyllä kannan parhaat kynnet uuden kasvutapansa säilyttäneistä yksilöistä, yhteensä 40 valioyksilöä, pääsivät sitten kirjastopenkkiin, ja lajiketta ei muutoin laitettu kasvamaan ollenkaan. Lajikketta toimitettiin tässä vaiheessa usealle kasvattajalle ympäri Suomea. Seuraavana syksynä viljelmällä alkoi uusi kasvukierto; kirjasto-penkissä lepäsi kahden tuuman syvyydessä kahdeksan julkean kaunista ja valiomuotoista kynttä ja laajemman kasvatuksen penkissä myös 32 valioluokan kynttä. Lajikkelle annettiin syksyllä 2018 myös nimi Sandbergin Messidor. Mitä tuossa vaiheessa voitiin sanoa? Se varmasti tiedostettiin, että jotain erikoista oli todella tapahtumassa. Kun sitten arkistosta löytyi vielä varta vasten otettuja kuviakin niin hämmästys on sitäkin suurempi kun asiaa tarkastellaan nyt, seuraavana vuonna. Raapin wrapperit ovat kauniin valkoisia ja niitä oli onnistuneen kuivauksen jälkeen jopa 5 kappaletta. Ne olivat tietyllä tavalla paperimaisia ja sitkaampia kuin useimmissa lajikkeissa kun puhutaan riihikuivasta tavarasta. Sisimmissä wrappereissa oli purppuraisia pystyraitoja. Kynsien muoto oli alkanut muistuttaa Rocambole-lajikkeiden kynsiä. Ja edelleen näytti siltä, että ne edelleenkin vain muuttuvat tasamuotosimmiksi. Kynnen rakenteessa oli havaittavissa samanlaista keraamisuutta kuin esimerkiksi riihikuivan Saksan punaisen kynsissä. Eli tältä Sandbergin Messidorin kynnet näyttivät syksyllä 2018.
Otsikkoleiman päivänä eli tänään voidaan Sandbergin Messidorin suhteen sanoa lähinnä seuraavaa.
—varsi näyttää hvvin jykevältä lasipurppuran varrelta ja se vinksahtava, rottinkimainen kasvutapa on silmiinpistävä.
—lehdet ampuvat sivuille samanmoisessa kulmassa kuin posliinien lehdet, mutta lehtien kourumaisuus on enemmänkin sama mitä on ryhdikkäillä Rocambole-lajikkeilla kuten Saksan punaisella.
—kasvin lehtirunko näyttää ”kiiruhtavalta” tai pikemminkin ”läkähtyvältä.” missään muussa lajikkeessa ei ole havaittu sellaista ilmiötä että ylimpien lehtien väli pienenee. jos tätä on jotenkin havainnollistettava niin sanotaan asia siten, että se pienenee ikäänkuin geometrisessä sarjassa. jos kolmannen ja neljännen lehden väli on kolme tuumaa niin kuudenen ja seitsemännen väli onkin enää tuuman ja seitsemännen ja kahdeksannen lehden väliä ei juuri enää olekaan. Tältähän se näyttää...
—kukkavarsi ampuu kahden viimeisen lehden välistä ylöspäin aivan pystysuoraan, mutta siinä on jännää vaappuvuutta. No aika näyttää...
Nähtäväksi jää nyt sitten millaisen kiehkuran Sandbergin Messidor tekee ja millaisia sen kloonit ovat? Nyt on vasta perinteisen ajanlaskun mukaan, länsimais-tyypillisen ilmaisun mukaisesti suomen kielellä sanottuna kesäkuun kolmastoista päivä ja kasvi on myös jo muodostamassa hyvän kokoista raapia. Sandbergin Messidor on varastanut shouvvin ja se on nyt jokapäiväisen tarkkailun kohde. Uuttako alla auringon? Ehkä ei, mutta perinteinen jako kovavartisiin ja pehmytniskoihin joutuu nyt koetukselle ja todennäköisesti se ei ole mitenkään kestävä. Näyttää siltä että on olemassa vai yksi kasvuryhmä jonka lajikkeista tuskin yksikään koskaan tuottaa kovavartista muunnelmaa. Silverskinit voivat todellakin jäädä ainoksi pehmytniskojen ryhmäksi. Mutta tarina jatkuu — La Storia continua… Tekee mieli vain soitattaa tämä kappale....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.