Il dono di Saturno all'umanità - Aglio Rosso di Sulmona.

 

                    Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Ehkä 50 vuotta sitten Kreolien kasvuryhmä lajikkeiden kotouttaminen Suomen eteläisimpiinkin osiin olisi ollut varsin toivoton yritys. Vuonna 2022 syksyllä Suomessa on kuitenkin Rosso di Sulmona-lajikkeesta juontuva kanta joka on kasvanut Lounais-Suomessa jo kuuden kasvukierron ajan. Kunnioitus perinteistä italialaista ruoka-aineisiin liittyvää lainsäädäntöä kohtaan pakottaa sitä Suomessa kasvattavan harrastajan puhumaan siitä nimellä Sulmonan punainen. Sanoissa Rosso di Sulmona kaikuu myös jotain pysäyttävää saturnaalista magiikkaa ja mieleen tulee sanat ”Älä turhaan lausu suuren valkosipulin nimeä vieraalla maalla.”

Aglio Rosso di Sulmona kuuluu Kreolien kasvuryhmään. Kreoleihin kuuluu pääasiassa kuuman hispaanisen maailmanpiirin lajikkeita. Rosso di Sulmonan on todellakin italiaano spaniardien joukossa. Se on ollut Burgundin ohella eturintamassa kun Kreoleja on yritetty kotouttaa Suomeen. Kunhan muut kreolit kotoutuvat Suomen oloihin paremmin voidaan niiden sukulaisuusuhteista sanoa enemmän.

Suomessa Rosso di Sulmona kasvaa laiskan ja hintelän oloisesti; mahdollisimman isokoinen kynsi lisäysmateriaalina tietenkin on tarpeen. Aurinkoinen ja kuuma kasvupaikka on tarpeen. Kivetty ja porrastettu penger on ihanteellinen kasvupaikka. Tämä lajike tekee parhaimmillaan vain 6-7 lehteä oloissamme. Skeippi tuo mieleen paimensauvan joka ei tahdo pysyä muodossaan. Rosso di Sulmona tiivis pakkaus pitää sen hämmästyttävän tuoreena siihen asti kunnes seuraavan sadonkorjuun raapit valmistuvat.

Italialainen aglioso, valkosipuli-intoilija, saattaa lausua lempilapsestaan tähän tyyliin:

”Rosso di Sulmonan raapi on pieni, halkaisijaltaan 5–7 senttimetriä, ja siinä on 8–14 kynttä, jotka on kääriytyvät kahteen kynsipussiin. Rosso di Sulmonan uloimmat uloimmat kääreet ovat valkoisia ja paperinohuita, ja sisimmän wrapperin alla kermanväriset kynnet ovat tiiviiden, viininpunaisten kuorten sisällä. Rosso di Sulmonalla on lajikkeelle ainutlaatuinen pistävä ja makea maku, ja yksi kynsi voi tarjota tarpeeksi valkosipulin makua yhteen kokkaukseen.”

Joka tuo Rosso di Sulmonaa Suomeen varautukoot neljän kasvukierron kärsivällisyyttä vaativaan urakkaan. Pikavoittoa ei ole luvassa.  40-grammainen raapi on merkittävä saavutus ja kun sellaisen löytää on aika kumartaa, olla vaiti ja sanoa ”Saturnus on puhunut.” Rosso di Sulmona kuuluu ehdottomasti valkosipulien top-5 joukkoon. Joidenkin mielestä, muidenkin kuin italialaisten, se on maailman suurenmoisin valkosipuli.

Vuonna 2017 De Re Allii Sativi nosti Rosso di Sulmonan vuoden kynsilaukaksi. Kirjoitukseen sisältyi seuraava hehkutus:

”Rosso di Sulmonan maussa on ainutlaatuisia piirteitä. Puristettaessa kynttä varovasti tihkuu siitä hyvin korkea-oktaaninen ja notkea öljyisä neste. Nesteestä lähtee hyvin parfyyminen tuoksu joka tuntuu nenässä jopa metrin etäisyydeltä. Maistettaessa puhdasta kynnestä herutettua öljyä on ensireaktio ”merellinen.” Herkullisen ruuan ystävälle tulee heti mieleen äyriäiset ja kala. Puristeessa on voimaa ja myös makeutta.”

Rosso di Sulmona on elintarvike joka saa italialaisen vanhanajan ”cum poeta laudant-mentaliteettiin.” Kun yritimme kääntää tässä linkissä olevaa tekstiä huomasimme että se on lienee google-kääntäjällä tehty käännös alunperin italiankielisestä tekstistä. Mutta italialainen kulinaristi äityy todella runolliseksi puhuessaan Rosso di Sulmonasta unohtamatta että valkosipulia pidetään funktionaalisena elintarvikkeena. Ruoka on italialaisille pyhä asia. Seuraaavassa dynaamisen vastaavuuden mukainen käännös linkistä avautuvasta tekstistä:

”Sulmonan punainen valkosipuli (Aglio Rosso di Sulmona) tunnetaan tuskin laajalti herkkusuiden, kokkien ja Italiassa Abruzzossa lomailevien lisäksi.

Niinpä kun yrität luoda vähän aitoa Abruzzo-tyylistä ruoanlaittoa, tämä ainesosa unohtuu usein.  Jos olet sitten rehellinen maistellessasi että valkosipulia ja verratessasi sitä muihin huomaat eron. Olet koukussa kasvattamaan sitä itse ja haluat sitä joka päivä. !

Rosso di Sulmona tunnetaan hienosta maustaan ilman kitkeryyttä. Tätä ominaisuutta tervehtivät ilolla ne kaikki, jotka ovat epäonnistuneet Bruschettaa tai yksinkertaisen Spagetti Aglion, Olio e Peperoncinon valmistamisessa ja päätyneet hirveän happamaan sotkuun. Näiden yksinkertaisten italialaisten avainruokien salaisuus piilee sen pääainesosassa - "suuressa valkosipulissa.” Sulmonan makean punaisen valkosipulin oikeanlaiseen käytön ansiosta ne maistuvat juuri sellaiselta kuin niiden pitääkin. Päällisin puolin nämä valkoiset raapit eivät vaikuta mitenkään erityiseltä; vasta kun poistat niiden ohuet ulkokuoret, näet niiden viininpunaiset kuoret.

Tällainen valkosipuli on must” niille, jotka uskovat sen sisältävät luonnollisia  antibiootteja ja vannovat funktionaalisten elintarvikkeiden tehoon. Siinä on korkeimpia allistatiini-pitoisuuksia mitä Allium-sukuisista kasveista löytyy (Tämä on luonnollinen antibiootti, joka löytyy tämän kasviperheen edustajista ja joka ei onneksi ole menettänyt vastustuskykyään.) Suositeltava kokonaisvaltainen flunssa- ja vilustumislääke Campolta di Fanon alueella, jossa tätä sipulia viljellään Abruzzossa tehdään seuraavasti: 5 siivua sitruunaa, 1 laakerinlehti ja 2 kuorimatonta Rosso di Sulmona -valkosipulin kynttä haudutetaan 4 desilitrassa kuumaa vettä. Tämä haudute juodaan tämä ennen nukkumaanmenoa heti kun olo alkaa tuntua tukkoiselta.

Tosin kuin tavallisessa suoraan Supermarketista ostetussa valkosipulissa jota joudut käyttämään kaksinkertaisen määrän missä tahansa ruokaohjeessa jonka löydät keittokirjasta on Rosso di Sulmonan kohdalla kaikki toisin. Tälle valkosipulille on ominaista hieno ja tyrmäävän voimakas maku. Missä sanotaan että käytä yksi kynsi niin se tarkoittaa todella sitä. Siinä on kaikki mitä todella tarvitset kun yrität tuottaa yksinkertaisten italialaisten lounaiden perimmäisen olemuksen kuumana kesäpäivänä.

Abruzzo on nähnyt hyviä ja huonompia aikoja viime vuosisatojen kuluessa. Se on on opettanut sen väestöä olemaan laittamatta mitään hukkaan. Tähän hyötykäyttöön kuuluvat valkosipulin kukkavarret. Ne kuuluvat lähtemättömästi tähän valkosipuliin ja niitä kutsutaan nimellä ”zolle.” Ne korjataan kuukautta ennen varsinaista sadonkorjuuta. Ne säilötään oliiviöljyssä ja ne sopivat täydellisesti munakkaisiin. Pilkottuna pieneksi ne ovat ilmakuivatun kinkun ja rosmariinin kera aivan ihana täyte kanalle ja sopivat myös täytettyyn lampaaanrullaan."

Tässä kirjoitus vuodelta 2017: Vuoden kynsilaukka Rosso di Sulmona.

Tässä hieman paremmalla englannilla tuotettu kuvaus Rosso di Sulmonasta.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.