Hienohelma Killarney Red — tanssivaa poltetta.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem III Kalendas Octobres

Yksi asia on toiselle vähän eri asia kuin toiselle. Killarney Red merkitsee piippu-harrastajille Peterson-valmistajan korkeatasoista tupakointivälinettä. Kynsilaukan harrastajalle kyse on idaholaisesta kynsilaukasta joka on mitä suurimmalla todennäköisyydellä sama lajike kuin Spanish Roja. Syksyn istutuksia ja kirjastopenkistöä valmistetaessa tuli aika perata pitkään saattokuivatuksessa ollut rocambole-kasvuryhmän Killarney Red. Aivan aluksi pitäisi tutkia sitä mistä nimitys Killarney Red tulee, mutta jostain on tingittävä. Ehkä talvella kirjoitetaan jollekin asian harrastajalle Yhdysvaltain länsi-rannikolla ja sitten ollaan viisaampia. Nyt voidaan keskittyä vain niihin kokemuksiin joita vuoden aikana on saatu. Ensi vuonna ollaan sitten varmasti monin verroin viisaampia.

Killarney Red kuuluu yhteen Rocambole-kasvuryhmän ala-lajeista ollen ”hienohelma.” Sen kasvi on paljon sirompi kuin sisartensa ”ryhdikkäiden” ja ”paksujen maalaispoikien.” Raapin muoto on tekijä joka paljastaa hienohelman. Sen muoto on pisaramainen ja sisus on pakkaustyylitään kuin Raitapurppura. Suomessa paljon kasvatettu Iso venäläinen kuuluu paksujen maalaispoikien joukoon ja ryhdikkäitäkin löytyy puutarhoistamme. Oikeaa Spanish Rojaa saattaa joku tietämättään jossakin kasvattaa. Ainakin sitä löytyy De Re Allii Sativin kirjastosta. Nähtäväksi jää vielä löytyykö edellisen kauden lajikkeista joku toinenkin Spanish Roja-mukauma.

Killarney Red tuli koeviljelmälle Keski-Euroopan kautta ja raapit eivät totisestikaan olleet suuria. Mikään yksittäinen kynsi ei ollut painoltaan yli kahta grammaa. Tietysti lähetyksestä toimitettiin alan uskollisimmille harrastajille muutama kynsi ja taisipa muutama kynsi lähteä takaisin Keski-Eurooppaan toiseen osoitteeseen uskolliselle asiamiehelle. Korvaamattomista palveluksista on näet aina annettava paras mahdollinen vastalahja. Syksyn viimeisenä istutuspäivänä maahan meni sitten 15 kynttä ja tulevan vuoden odotus alkoi heti.

Ollen aurinkokylläisimmällä lohkolla sprouttasi Killarney Red varhain. Versot olivat helakamman vihreämpiä kuin useimmissa Rocambole-ryhmän lajikkeissa. Luonnollisestikaan kahden gramman kynnet eivät tuota kovin suurta viherkonetta. Kun kasvua verrattiin vasta toukokuulla juuret tehneisiin kahteen Spanish Roja-sinkuun oli yhtäläisyys huomattava. Killarney Red-puolijoukkue ei tosin saanut pitää kukkavarsiaan kuten Spanish Roja-kaksikko. Idaholainen kasvatti mukavanlaiset raapit ja suurimmat kynnet olivat kolmi-grammaisia. Spanish Roja teki hyvin pienet raapit mutta latvaklooni-rypäs oli sitäkin muhkeampi. Kaksi kasvia tuottivat yhteensä noin 70 itusilmua. Ensi vuonna kuudenkymmenen kasvin Killarney Red-osasto saa kasvattaa puolen tusinaa kukkavarsia sillä kanta täytyy uudistaa välittömästi. Jotkut väittävät että Spanish Rojan kanta on taantunut noin yleensä ottaen ja Killarney Red kasvaa nykyään paremmin. Kyse on tietenkin Jenkkilän länsi-rannikon kasvattajien havainnoista. Tänä vuonna korjatut Killarney Red-raapit ovat varmastikin kaikista pohjoisimmalla latidutilla menestyksekkäimmin kasvatetut yksilöt. Mitään syytä ei ole myöskään olettaa etteikö aito ja oikea Spanish Roja tulisi perässä myös yhtä hyvällä menestyksellä. Spanish Roja vain joutui antamaan tasoitusta ja kesällä 2016 pakkokasvatetut kynnet taisivat olla vielä pökerryksissä kun muut lähtivät kasvuun huhtikuulla kuluvaa vuotta.

Viisitoista kasvia tekee viisitoista raapia. Vaikka ne olivat pieniä raapeja niin muutama niistä rikottiin ja oli aika aistinvaraisen arvostelun. Toimituksen toinen jäsen ei tällä kertaa ollut tavoitettavissa mutta toisella kierroksella asia korjautuu; pian saa hänkin konstikkaaseen suuhunsa aitoa idaholaista. Seuraava lausunto on siis hyvin objektiivinen ja vain päätoimittajan henkilökohtainen mielipide.

Killarney Redin "oktaaniluku" oli hieman alle sadan. Kynnet eivät olleet erityisen mehukkaita ja puriste oli todellakin hieman kuivankarheaa. Öljyisyydessä jäätiin kauaksi taakse marmoripurppuroista. Puristeesta irtosi kuitenkin laajalle leviävä tuoksu. Ensimmäisellä kerralla mausta löytyi vihanneksisuutta. Spanish Rojalle ominaista pähkinämäisyyttä ei ainakaan vielä löytynyt. Maku oli hyvin sokerinen ja niinpä kestikin vähän aikaa ennenkuin maku iski todella polttavasti. Polte oli kuitenkin hyvin miellyttävä ja tuntui siltä kuin se olisi tanssinut suussa. Sokerisuus tulee hyvästä maannoksesta jossa se on saanut kasvaa ja pitkästä kasvukaudesta. Liekö tuossa tanssivassa poltteessa syy siihen miksi Killarney Red ja sen kantamuoto Spanish Roja ovat valloittaneet asiaan vihkiytyneet harrastajat vuosikymmenestä toiseen. Paljon löytyy vielä tulevaisuudessa kerrottavaa kynsilaukasta nimeltään Killarney Red. Tutkimukset etenevät…”

Sokeri... Tulee mieleen tämä.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.