Haaveita paremmasta tulevaisuudesta

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem XV Kalendas Octobres

Tänään on ollut maassamme ”Osta tilalta-päivä.” Tällainen päivä herättää kysymyksiä myös kynsilaukan suhteen. Herää myös kysymys mikä on oikeaa korkealuokkaista kynsilaukkaa ja mikä on vähemmän korkealuokkaista kynsilaukkaa. Kun asiaa tarkastellaan niin pitää tietenkin muistaa se, että ei ole kälyisimmänkään Kiinassa tuotetun kynsilaukan vika siinä itsessään vaan jossain aivan muussa.

Tässä huomaa että otsikko on liian valtava tyhjennettäväksi yhden aa-nelosen puitteissa suorasanaisen ilmaisun puitteissa. Nyt on aika käyttää roomalaisia.

I Pienviljely on aina parempi kuin latifundiumi. Korkeatasoista kynsilaukkaa ei voi viljellä suurissa mittakaavoissa yhdellä tilalla. Maamme pohjoinen sijainti ja kulttuuriset syyt asettavat rajoituksia.

Mitä se tarkoittaa: Pohjoinen sijainti on siunaus mutta vaikeat olosuhteet ajavat liian helppoihin ratkaisuihin. Suomalainen luonne on liian Macho. Käsityö ja nysväys on varsinkin miessukupuolelle myrkkyä. Täällä on vaikea kuvitella olevaksi Filareen kaltaista kynsilaukkatilaa jossa on pilvin pimein ”hipähtävää” kausityövoimaa.

II Pitkäjännitteisyys on armolahja jota harvalla on. Pikavoittoja on turha tavoitella. Jos lähtee nopean kasvun tielle ei tuota sen parempaa tavaraa kuin kiinalaisetkaan.

Mitä se tarkoittaa: On kaksi tapaa kasvattaa kynsilaukkaa. Toinen on käsityö ja toinen on se mikä ei ole käsityötä. Yksi ihminen voi hoitaa käsityönä 7000 kasvin viljelmää vapaa-ajan harrastuksena. 7000 kasvin viljelmä voi taata tuloja 12 000 euroa bruttona jos kaikki osatekijät ovat kunnossa ja markkinointi toimii. 7000 kasvin viljelmä vaatii kuitenkin lisäysmateriaalille oman linjan ja kirjastoviljemän. Tässä vaiheessa tarvitaan jo avuliaita ja asiasta kiinnostuneita kavereita. Että viljelee päätoimisesti kynsilaukkaa käsityöhön nojautuen vaatisi 40000 kasvin viljelmän. Kausityövoimaa tarvittaisiin silloin jo aika paljon ja nippa nappa päästäisiin kohtuupalkkaan. Tämä edellyttää velatonta pientilaa. Tukiaisilla ei kynsilaukka viljellä. Ihanteellisinta olisi jos voisi aloittaa ”pienviljelijän” elämän vähän yli kuusikymppisensä jolloin saa jonkinmoista eläkettä.

III Suomessa ei nähtäne Filareen kaltaista ilmiötä. Toivo on hajautetussa tuotannossa ja asialle omistautuneissa harrastajissa.

Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa tuhansien ja taas tuhansien harrastajien ja pienimuotoisten sivutoimiviljelijöiden armeijaa. Omatarveviljelyyn tarvitaan 150 kasvia. Sadanviidenkymmenen kasvin tuotto on vähintään 10 kiloa. Tuohon tarvitaan 7-8 metriä Filaree-standardin penkkiä(65 senttiä leveä ja juoksupenkkimetriä kohden 20 kasvia.). Tuhannen kasvin viljelmä eli 50 juoksupenkkimetriä voi tuottaa kamaa jo kahdellekymmenelle ihmiselle/perhekunnalle. Tarvitaan muutama emotila joissa pidetään yllä suurta lajikevalikoimaa ja sopeutetaan lajikkeita eri olosuhteisiin. Tarvitaan myös harrasteviljeijöiden tiivis yhteisö. Internet antaa tähän hyvän mahdollisuuden julkaisupohjineen.

IV Suomessa ei järjestetä kunnon kynsilaukka-festareita ja hyötykasviyhdistys on kynsilaukka-asian suhteen impotentti.

Mitä se tarkoittaa? No eihän hyvänen aika kama ole vielä valmista elokuun kolmantena lauantaina! Keravan festarit on hupaisa ja jopa irvokas juttu! Jos tässä maassa olisi muutama sata pienen mittakaavan viljelijää niin joka maakunnassa voisi olla kunnon kynsilaukka-festarit syyskuussa aikana jolloin illat jo pimenevät. DDR ei ole kuollut; sen löytää Suomesta vähän kaikkialta mihin päänsä kääntää. Ehkäpä syy on luterilaisuuden vaikutuksessa, tuon uskonnon jota ei keksitty torilla eikä navetassa vaan yliopistossa. Kaikki mitä sanotaan muuttuu painotuotteeksi ja lopulta tehdään säännöt ja viimeisimpänä on vain yksi totuus. Tästä on hyvänä osoituksena ns. Alexandra-syndrooma joka on Hyötykasviyhdistyksen suoranainen uskontunnustus. Voi pyhä yksinkertaisuus!

Tässä loppumusiikki. Ajatelkaapas tuota näkyä ja jokaiselle raapi käteen cokis-pullon sijaan.

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.