Kynsilaukka-tasting.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kalendis octobribus

Aluksi on tietenkin ihan paikallaan katsoa miten pohjoinen puhuu ja puhuuhan se. Koillisväylä on vielä auki mutta ei varmaankaan enää monta viikkoa. Kynsilaukan istutus on alkanut pohjoisimmissa maakunnissa mutta vanhimmassa läänissä voi vielä odotella parikin viikkoa. Mikään ei anna olettaa että vuoden 2012 kaltainen aikainen talventulo olisi nyt edessä. Toisaalta se ei ole ihmisen päätettävissä vaikka antroposeenin aikaa elämmekin. Näin ainakin monet väittävät.

—————————————————————————————————————-
Ekskurssi ”Antroposeeni.”

Antroposeeni on vielä epävirallinen, mutta jo joidenkin tieteilijöiden käyttämä nimitys meneillään olevasta geologisesta aikakaudesta. Hyvin yleisluontosesti sanottuna antroposeeni on holoseenin, nykyisin vielä jatkuvan jääkausien välisen lämpimän kauden jatkumona oleva aikakausi. Sen katsotaan alkaneen teollistumisen myötä 1800- tai 1900-luvulla. Perusteluiksi antroposeenisen epookin käyttöönotolle on esitetty sitä, että ihmisen toiminnasta johtuvia muutoksia luonnossa on niin paljon ja osa niistä on geologian keinoin havaittavissa, että uudelle geologiselle aikakaudelle on tarvetta.
——————————————————-

Holoseenin aikana ihminen on domestikoinut kynsilaukan ja tämä liittojen liitto saa varmasti seuraavien sukupolvien aikana uusia ulottuvuuksia. Tulemme näkemään kuinka penisiliinit ja muut lääkkeet menettävät tehonsa. Silloin nousee arvoon arvaamattomaan myös kynsilaukka. Tulemme näkemään myös monenlaista hifistelyä joka littyy asiaan ja se ei suinkaan ole mitenkään huono asia. Kaiken kaikkiaan voitaneen ennustaen sanoa että antroposeenin aikana kynsilaukka nousee ihmiskunnan tärkeimmäksi kasviksi ja oma Suomemmekin voi nousta vielä jopa todella laadukkaan kynsilaukan suurvallaksi.

Hifistelyyn kuuluu myös kynsilaukan maistelu ja siihen tavitaankin jo sitten vähän erilaisia lajikkeita eri kasvuryhmistä. Siihen ei riitä se että jokainen tuo nyyttärimäisesi tastinkeihin omaa, itsekasvatettua Alexandraa vaan kunnon maistiaisiin tarvitaan kamaa ainakin kuudesta eri kasvuryhmästä. Tulee mieleen tässä vanha vitsi jonka voi kertoa nykyään jo varsin huolettomasti: ”Oli kaksi naapuria ja toinen sanoi toiselle että ”Pidänpäs huomenna kunnon seksi-orgiat!” Toinen oli tietysti kovasti kiinnostunut ja halusi tietää ketä oli kutsuttu. Toinen vastasi hänelle: ”No näillä näkymillä ei ole tulossa ketään muita kuin sinun vaimosi.” Tarina ei kerro miten tuossa sitten loppujen lopuksi kävi. Saattoi olla kovin yksipuolista eniwei jos asiaa katsoo pelkästään asiana ottamatta sen enempää kantaa moraali-kysymyksiin.

Alexandrakin on tietysti tervetullut teistinkeihin jos siitä vain käytetään sen oikeaa nimitystä ”Iso venäläinen.” Kun lajiketietous kasvaa ja on jo olemassa harrastajia jotka kasvattavat kahtakymmentä lajiketta niin viimeistään silloin on aika pitää teistinki. Ehdoton minimivaatimus on kahdeksan kasvuryhmää; raitapurppura; marmoripurppura; rocambole; posliini; artisokka; turbaani, posliini ja silverskin. Jokaisesta noista pitää olla vähintään yksi edustaja.

De Re Allii SatIviin toimituksessa on maisteltu kymmeniä kynsilaukkoja ja viimeisin niistä oli Hienohelmojen alaryhmään kuuluva Killarney Red. Juuri Killarney Redin maistiaiset täydellä kokoonpanolla ovat kirvoittaneet tämäN avauksen. Asiasta päätettiin kertoa ja miettiä myös sitä millaiset kynsilaukka-teistingit voisivat sitten olla?

Tarvitaan siis noin 15-20 eri lajiketta vähintään seitsemästä kasvuryhmästä. Isännän velvollisuus on hankkia riittävän hyvä varustus mikä voi tarkoittaa jopa kymmentä puristinta. Lisäksi tarvitaan paljon pieniä lautasia, veitsiä ja lusikoita.

Mutta miten teistinki suoritetaan? De re allii sativin toimitus on tullut siihen tulokseen että parhaiten maistamienn sujuu ohuen, rapean ja maultaan neutraalin näkkileivän päältä jossa on ohut kerros vähäsuolaista kevytlevitettä. Voileipäkeksikin käy, mutta huomaavainen isäntä varaa teistinkiin runsaasti gluteenitonta näkkäriä. Annoksen kynsilaukkaa voi imaista suitsait-helposti suuhunsa näkkärinpalalta joka on päällystetty kevytlevitteellä. Palanen näkkäriä rasvoineen neutralisoi suun ja kynsilaukka ei mene päähän kuten viini joten sylkyämpäriä ei tarvita kuten kymmenien eri viinien viiniteistinkeissä. Vaikka olisit maistanut viittäkymmentä kynsilaukkaa voit mennä auton rattiin aivan huoleti.

Tietysti juomatkin kuuluvat olennaisena osana kynsilaukka-teistinkeihin. Luonnollisesti hyvä perus-lager on hyvä valinta suun neutralisoimiseen eri lajikeiden välillä. Gepardi-vahvuinen vaalea olut on siis paras valinta jos ei sitten tyydy veteen. Viini on pieninäkin annoksina vähän huono vaihtoehto sillä jo pienikin nousuhumala vie makuaistilta parhaan terän. Sanotaanko että jo onnistuu killistelemään yhden pienen tölkin gepardia kanssa viidentoista eri kynsilaukka-sortin maistias-kierroksella on hyvinkin kohtuullinen ihminen. Hyvä ykkösolutkin riittää tarkoitukseen, ja käänteisosmoosi-mentelmällä valmistettu alkoholiton olut.

Jos De Re Allii Sativin toimitus pystyisi nyt kutsumaan kynsilaukka-teistinkeihin uskollisia lukijoitaan niin maisteltavien lista olisi seuraava:

Rocambolet:  Killarney Red, Bjetin ja Ljubasha
Raitapurppurat: Belarus, Kolkjan purppura, Verchaja Mcara ja Shvelisi.
Marmoripurppurat: Siperialainen, Havran ja Alexander Tjetanov.
Lasipurppurat: Early Purple, Unikat ja ”Siberian Glazer”
Artisokat: Messidor, Anton ja Therador.
Turbaanit: Casablanca, Red Janice ja Dushanbe.
Posliinit: Dukat, ”Avvakum,” Georgian Chrystal, Havel ja Orzava Landrache II.
Silverskin: Ihan mikä vaan.
Määrittelemättömät: Lata.


Ehkä lähivuosina, ehkä lähivuosina. Ehkä jo syksyllä 2019…

Tähän sopii hyvin Beatlesin ”A Day in The Life…”

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.