Kaikki on hyvin suhteellista.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem IX Kalendas Octobres

Vielä on matkaa kahdeksannen kuun Kalendis-päivään mutta kaikki varmasti hyvin kaikilla. Ilolla on De Re Allii Satin toimituksessa huomattu lukijämäärien kasvu, ja myös se että vanhoja kirjoituksia käydään lukemassa hyvään tahtiin. Työ ei siis ole aivan turhaan. Tänään piti kirjoittaman vol. 2-kirjoitus jatkumona avaukselle ”Lajikkeiden tunnistamisesta vol 1, mutta viime hetkellä asia jätettiin hautumaan ja päätettiin pohtia kaiken suhteellisuutta. No ei ihan kaiken mutta ainakin sen mitä tulee kynsilaukkaan ja sen viljelyyn.

Mutta aivan ensiksi kuitenkin katse säätilaan. Suomen yllä näyttää nyt olevan korkeapaineen alue ja se voi pysyä täällä pitkäänkin. Voi hyvinkin olla että luvassa on lämpimämpi syksy kuin vuonna 2015 jolloin rikottiin lämpöennätyksiä. Tuolloin kuitenkin lokakuun alussa oli pakkasia ja De Re Allii Sativin koeviljelmän liepeillä ollut pähkinäsato Mantshurian jalopähkinäpuusta turmeltui yhden pakkasyön seurauksena. Mittari kävi miinus viidessä ja siitähän puu ei tykännyt. 50 hyvällä mailla ollutta kypsyvää pähkinää kokivat kovia ja ilman sisusta jäätiin. Juglans Cinarea Mantshuriensis on saksanpähkinän sisarlaji joka tekee varsin suuret pähkinät. Ne ovat vähän lituskaisempia kuin saksanpähkinä, mutta kunnon pähkinöit' kuitenkin. Pohjoisen napa-alueen jäätikkö on kasvanut hieman mutta toimituksen ennuste on nyt sellainen että lokakuun ollessa kaksi-kolmasosassaan tämän vuoden käyrä kohtaa vuoden 2012 käyrä ja menee siitä alakasvuun. Enemmän jään muodostusta olisi sitten luvassa vasta tammikuulla. Planeetan yleislämpötila on nyt nimittäin korkeampi kuin koskaan aiemmin ja se näkyy täälläkin. Todennäköisesti lähipäivinä saamme nauttia lämpimämmästä säästä Suomessa noin keskimäärin kuin Filareen väki Omakin taajamassa Okanoganin piirikunnassa Washingtonin osalvaltiossa. Nyt siellä on puolipäivä ja lämmintä plus yksitoista kun täällä toimituksen paikkakunnalla on ilman lämpötila plus 17 ja tuntia auringonlaskuun. Filaree on 1600 kilometriä etelämpänä. Tämä on suhteellista.

Kun omaa pientä koeviljelmää ollaan jälleen virittelemässä niin on aika miettiä suhteellisuutta kynsilaukan viljelyssä. Filareesta on puhuttu moneen otteeseen. Siellä harjoitetaan yhdeksän vuoden viljelykiertoa ja koko sato tuotetaan kolmen eekkerin alueella. Se ei ole meidän järjestelmässä kuin vain puolitoista hehtaaria. Sillä alueella tuotetaan siis kymmenen tonnia ensiluokkaista kynsilaukkaa. Maailman suurin yksittäinen kynsilaukan tuottaja on ns. piilakson alueella Santa Claran piirikunnassa. Tuon piirikunnan alueella on mm. San Josen kaupunki ja Apple Computerin päämaja Cupertinossa, ja tietenkin myös Gilroyn kaupunki ja Christopher Ranch, maailman suurin kynsilaukka-farmi.

Christopher Ranchilla asioita tehdään luonnollisestikin Amerikan malliin ja hehtaareitakin on vaatimattomat 3200. Farmi tuottaa tietysti muutakin kuin kynsilaukkaa. Jalostusaste on korkea ja brändi kantaa niin hyvin että viiden löpsin laatikko ensiluokkaista isokokoista Kalifornian heirloom-kynsilaukkaa maksaa taaloissa 19,99. Kilohinnaksi tulee siis 7,50 euroa. Onhan se ihan hyvin ja farmin nykyiselle omistajalle Bill Christopherille kuuluu paljon kunniaa siitä että Kalifornialaiset sanoivat selkeästi ”Nejtack” kiinalaiselle ”valkosipulille” suuren hinta-dumppauksen käydessä kuumana jokunen vuosi sitten. Ihmiset olivat valmiita maksamaan laadusta ja puhtaammin tuotetusta kamasta.

Christopher Ranchin tuoteperhe on suuri ja työntekijöitä on 500. Farmin kokonaistuotanto on noin 18000 tonnia vuodessa ja se on lähes 10 prosenttia koko Jenkkilän kynsilaukka-tuotannosta. 18 000 tonnia voidaan hahmottaa parhaiten siten että ajatellaan noin 25 000 kuution tilavuuden puulaatikkoa täynnä kynsilaukkaa. Nuo laatikot ovat 100x100 ja korkeutta on 130 senttiä. Niitä mahtuu aarin kokoiselle päntille 100 kappaletta ja koko Christopher Ranchin vuotuista satoa varten tarvitaan siis tätä suhteellisuus-asteikkoa käyttäen peräti kahden ja puolen hehtaarin ala. Pientä siinä on edes yksi tonni pohjoisissa olosuhteissa tuotettua suomalaista kynsilaukkaa. Filareellakaan ei päästä kuin kymmeneen tonniin. Christopher Ranchilla kaikki on pitkälle mekanisoitua ja Filareella traktoria käytetään hyvin harkitusti. Löpsi-hinnassa on kuitenkin huomattava ero joka on 3,75 — 22. Filareen tila saa siis tuotteestaan kuusinkertaisen hinnan. Filareella käytetään vuodessa teoreettisesti laskettuna 8 miestyövuotta pelkästään tuotantoon joka sisältää myös sadonkorjuun, greidaamisen, pakkauksen ja lähettämisen. Tuosta Christopher Ranchin 500 työntekijän määrästä voidaan ajatella olevan perustyössä noin 300 henkeä ja suhteellinen miestyövuosi-luku on varovaisesti arvioiden 250. Filareella tonnin tuottamiseen tarvitaan 1,25 miestyövuotta kun taas Christopher Ranchilla yhden miestyövuoden tuotto on 72 tonnia. Tässä siis näemme mikä on käsityön ja äärimmäisyyteen asti viedyn mekanisoinnin ero. Tämä on erittäin suhteellista.

Mutta mikä on totuus? Filareen väki tuskin maistelee Christopher Ranchin kamaa mutta mitä tekee Bill Christopher? Varmaankin hän on kuullut jotain tuosta pohjoisen farmista joka vannoutuneiden kynsilaukan ystävien mielessä on ”esikoinen kaikkien kynsilaukka-farmien joukossa,” todellinen firstborn. "Tiedä häntä? Kun katselee englanninkielistä  Wiki-sivua joka käsittelee Omakin kaupunkia ei sieltä löydy mitään mainintaa Ron L. Engelandista, Filareen vanhasta isännästä ja nykyaikaisen korkeatasoisen kynsilaukan viljelyn isästä osastosta ”Huomattavia Omakilaisia.” Sen ymmärtää että tuskin ranskalaisen viinitila Lafitten isäntä juo mitään Etelä-Ranskalaista bulkki-punkkua. Varmasti kiduksiin menee jonkin sortin nuorempien vuosikertojen roipe-viiniä, ja tuskin hän käy jossain Bordeauxin viinikaupassa ostamassa edes viiden euron chileläistä punkkua. Saattaahan tuo olla että Bill Christopher tilaa joka vuosi parinkymmenen löpsin satsin kunnon kamaa Filareelta jopa omalla nimellään. Tai sitten hän tilaa sitä salanimellä. Sekin on mahdollista että kyseinen heppuli ei juuri välitä kynsilaukasta syödä, mutta kasvattelee sitä muuten vain ilosta, harrastuksesta ja bisneksen vuoksi. Tämä on äärimmäisen suhteellista.

Kalifornian karttaa kun katselee niin siellä vilahtelee kovin useasti San-nimisiä paikkakuntia. Päivän avauksen hengessä pistetään nyt pyhimykset jonoon tämän laulun avulla.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.