On kesäkuun kahdeksas päivä ja huomenna kello 13.09 on täysikuun hetki. Kesäkuun Idus-päivä meidän roomalaisten ajatuksissa on vasta kuitenkin 13 päivä. Alun perin roomalaisten kalenterissa Idus ja täysikuun sattuivat aina yhteen. Kalenterista, muista ja säistä puheenollen pitää todeta, että pohjoisen pallonpuoliskon päivittyvään jääkarttaan on tullut uusi kartta joka kuvaa jään ”vahvuutta.” Saapas sitten nähdä miten käy kun tästä vielä mennään eteenpäin kuutisen viikkoa. Pienimmilleen jääpeitteen laajuus ja vahvuus varmasti käy mitä koskaan on ollut. Kylmiä ilmoja on kuitenkin tuo kutistuva pohjoinen jääpeite tänne generoinut! Ihannekevättä ei sitten tullut vaikka maaliskuun puolivälissä oli jo lupaavia sproutteja. No, ehkä sitten ensi vuonna… https://nsidc.org/arcticseaicenews/
Kynsilaukkaan kasvina pätee vähän sama kuin vaikkapa tarkan harkinnan jälkeen kaadettavaksi tulevaan jo reilurunkoiseen hyötypuuhun kuten koivuun, mäntyyn tai kuuseen. Vielä penkissä ollessaan vaikkapa artisokkien kasvuryhmään kuuluvan tunnisteen 19-2017 pienemmän kokoluokan mittaan ”1”10” yltänyt kasvi näyttää siinä ollessaan kovin vaatimaatomalta. Mutta kun se tuodaan sisälle ja laitetaan puiselle leikkuulaudalle niin se onkin jo varsin suurikokoinen kaveri. ”1”10” elikkä jalka ja kymmenen on siis 55 senttiä.
Kynsilaukkaan kasvina pätee vähän sama kuin vaikkapa tarkan harkinnan jälkeen kaadettavaksi tulevaan jo reilurunkoiseen hyötypuuhun kuten koivuun, mäntyyn tai kuuseen. Vielä penkissä ollessaan vaikkapa artisokkien kasvuryhmään kuuluvan tunnisteen 19-2017 pienemmän kokoluokan mittaan ”1”10” yltänyt kasvi näyttää siinä ollessaan kovin vaatimaatomalta. Mutta kun se tuodaan sisälle ja laitetaan puiselle leikkuulaudalle niin se onkin jo varsin suurikokoinen kaveri. ”1”10” elikkä jalka ja kymmenen on siis 55 senttiä.
Näinä päivinä voi siis ryhtyä poimimaan joka päivä kasvi sieltä ja kasvin täältä iltalisukkeeksi leivän päälle ja salaattiin ytyä antamaan. Samalla voi tutkia kasvin sisusta myöten, ja vakuuttua jälleen kerran siitä että kyllä niitä kynsiä vielä tulee. Tosin tänä vuonna kaikki tulee vähän myöhässä. Mustikan kukintakin on pari viikkoa jäljessä ainakin Vanhan Suomen horisontissa. Mutta kynsien aihioita löytyi otsikkokuvan artisokasta ainakin seitsemän kappaletta.
Muutoin on todettava että
kasvu näyttää pääsevän jo hyvään vauhtiin. Tänä vuonna on tehty jo
joitan havaintoja ja yksi niistä on se, että juuri turbaanien kasvuryhmään
kuuluvissa lajikkeissa on poikkeuksetta ollut liehkehdintää. Siis
muutamien lehtien päät ovat aivan punertavia (Alla olevassa kuvassa isoista sinkuista kasvatettuja Casablanca-lajikkeen mukaisia turbaaneja joissa tuo feliminki on jopa hallitun kaunista.).
Turbaani
on läpimien seutujen kynsilaukka joka on kyllä kotoutettavissa
meidänkin leveysasteille kärsivällisellä työllä. Turbaani lähtee kasvuun
nopeasti ja on ensimmäinen joka tulee korjuuvalmiiksi. Kooltaan
turbaani jää viherkoneen, siis kasvin suhteen, puolet pienemmäksi kuin
oikeat kukkavartta tuottavat lajikkeet. Sen vihersävy on paljon
helakampi kuin meillä paremmin tunnettujen reilusti kukkavarren tekevien
kasvuryhmien edustajien. Varsin pienestä kasvista (Itse en käytä sanaa
naatti aktiivisesti.) huolimatta raapit ovat varsin suuria.
Onko tultava siihen johtoppäätökseen, että turbaanit ovat huonoja typenottajia jos kevät on viileä huhti-toukokuussa. Tänä vuonna siis kaikki turbaanit liekehtivät eli muutaman lehden kärki on punertava. Kyse on siis typenpuutteesta ja mitä ilmeisimmin siitä, että tämä kasvuryhmä tarvitsee paljon nimenomaan pelkistynyttä ammonium-typpeä.
Viime vuonna raapein synnystä porinoitiin näin: http://derealliisativi.blogspot.fi/2016/05/tapahtuu-naina-paivina-kuinka-kynnet.html
Ja kun kerran puhutaan liekehtimisestä niin eiköhän oikea kappale loppuun ole Jose Felicianon tulkinta Doors-klassikosta: https://www.youtube.com/watch?v=5QJyyznbqUg
Tuo valkosipulin lehdenkärkien kellastuminen näin keväällä kertoo kuten sanot typen puutteesta ja jos värilisänä on violettia myös fosforin riittämättömyydestä. Meillä tuohon on lisättävä vielä pakkasvaurioita lehden kärkiosassa. Kylmä maa ja kylmä ilma tarkoittaa kaikella tavalla hidastunutta kasvua. Tohmajärvellä toukokuun keskilämpötila jäi + 6 asteen tuntumaan. Kesä säät tulivat tälle viikolle ja toiveissa on, ettei tulisi helleteitä. Helle saa valkosipulin reagoimaan siten, jotta se aloittaa sipuliosan muodostamisen vajaalla naatilla. Silloin sipulit jäävät pieneksi.
VastaaPoistakiitos kalevi. tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys. onneksi ei ole helteitä luvassa liialti ja kasvit kasvavat vielä. maassa pitäisi kyllä olla fosforia ja muutakin ihan riittämiin. kyse on nyt tästä viileästä vuodentuolosta. mihin tässä havainnossani kuitenkin pitäisi kiinnittää huomiota on siinä, että tuota fleiminkiä tapahtuu vain turbaanien osalta. vain turbaaneissa on violettia. monihan ei tiedä sitä miksi kasvit ylipäänsä ovat vihreitä. kasvit yrittävät poistaa vihreää koska vihreä valohan on ainoa kaista näkyvästä valosta jota kasvit eivät voi käyttää hyväkseen. punaiset lehdenkärjet eivät välttämättä kiiri fosforin puutteesta, onhan puita ja leviä jotka yhteyttävät hehkuvan punaisilla lehdillä. kasvit joissa on nyt punaiset lehdenkärjest eivät ole kärsineet mitenkään pienikasvusuudesta. mene ja tiedä. väitteeni on siinä, että tuo liekehtiminen liittyy jotenkin turbaanien kasvuryhmään. vieressä kasvaa artisokkia ja silverskinejä jotka ovat normaalin vihreitä...
VastaaPoistaeli mitä tuossa äsken yritin sanoa on tiiviisti tässä:
VastaaPoistaI liekehdintää on ollut vain turbaaneissa.
II turbaanit voivat hyvin liehkehtimisestä huolimatta.
III kasvi voi yhteyttää myös punaisilla lehdillä. klorofyllin kemiallisessa reaktiossa käytetään valon kirjosta nimenomaan punaista kaistaa.
IV tämä on mielenkiintoinen kysymys.