Pesäpäivien mietteitä, iso kesä alkaa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem IX Kalendas Iulias

Tällä kertaa tähän alkuun pitkähkö lainaus Kustaa Vilkunan teoksesta ”Vuotuinen ajantieto.”

Vanhoista kalentereista ja almanakoista löydämme moniaita eri päiviä, jotka on merkitty vuoden pisimmäksi päiväksi ja siis kesäpäivän seirauksiksi. Agricolan rukouskirjassa solsticium Estitua on 10.6., minkä lisäksi 12.6. on merkintä auringon varhaisesta noususta. Sigfried Aronus Forsiuksen almanakassa v- 1608 Eskil on vuoden pisin päivä, samoin Gezeliuksen kalenterissa 1668, mutta Jonas Raumanuksen kirkkokäsikirjaan 1646 painettu muistovärssy siirtää sen kolme päivää lähemmäksi juhannusta: ”Lucia (13.12) pisimmän yön anda, Vitus (15.6) pisimmän päivän canda,” mitä vastaava säe on myös jo Agricolalla: ”Vitus peiuen pitä ja niiden ikä on sitä suurempi, jota lähempänä ne ovat juhannusta. Ne ovat juliaanisen ajanlaskun mukaisia ja ovat eri vuosisadoilla syntyneitä. Ajanlaskumme alussa näet päivänseisaukset sattuivat suunnilleen juhannukseen ja jouluun, mutta kun aina 128 vuodessa tuli vuoteen täysi vuorokausi liikaa, siirtyivät tasauspäivät saman verran taakse päin, kunnes roomalaiskatolisen krikon piirissä ajanlaskua 1572 korjattiin 10 päivällä, jolloin kesäpäiväntasaus tuli kesäkuun 22. päivään. Suomessa korjaus toteutettiin 1753. Senjälkeisissä amanakoissa 1700-luvulla on 22.6.: ”Kesä päivän seidsomus”. Agricolan merkintä 10.06 oli 1500-luvulla verraten lähellä oikeaa seisauspäivää. Vanha kansa on puhunut  p e s ä p ä i v i s t ä, joilla se tarkoittaa vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla. Aurinko on saavuttanut pesänsä ja kääntyy loppuvuodeksi rendin puolelle, joulusta taa isännän puolelle.

Ennen vanhaan puhuttiin myös pienestä kesästä ja isosta kesästä. Pieni kesä oli ennen juhannusta ja iso kesä juhannuksen jälkeen. Kasvusta ollaan jäljessä ainakin Vanhan Suomen horisontissa kolme viikkoa. Viimä vuonna näinä päivinä leikattiin skeippejä. Tänä vuonna nuo kukkavarret ovat vasta tuloillaan ja vasta muutama lajike on niitä lykännyt. Vuosi on muuten ollut otollinen ja ehkä kaikki tapahtunut tulee vielä ymmärretyksi. Mitään ei ole menetetty, päinvastoin. Kesäkuun sateetkin koituvat siunaukseksi. Näyttää siltä että pehmeä taivaalta satanut vesi on saanut kasvit parempaan kasvuun. Vaikka skeippejä ei vielä näy niin kasvien viherkoneet ovat massaltaan paljon suuremmat kuin vuosi sitten.

Pienen kesän päättyessä näinä päivinä pitäisi kasvin yhteyttävän vihreän osan olla valmis mitä kokoon tulee. Tässä suhteessa ollaan paljon pitemmällä mitä oltiin viime vuonna toukokuun lopulla. Tuolloin Ison Venäläisen kasvusto oli yhden jalan verran vaatimaatomampi kuin se on nyt ja kukkavarret olivat tuloillaan. Tuo 30 senttiä on todellakin järkyttävän paljon. Kaikkinensa kasvien vihreä massa näyttäisi olevan 25 prosenttia suurempi kuin vuosi sitten. Näkyykö se sitten tulevien raapien koossa samassa suhteessa onkin eri asia. Yleensä voidaan luottaa siihen, että mitä isompi viherkone, sitä isompi raapi. Koleaa on ollut aurinkoisinakin päivinä, mutta siitä eivät kasvit välitä. Auringonvalo on auringonvaloa koleanakin päivänä kunhan vauhtiin on vain päästy.

Otsikkokuvassa posliinien kasvuryhmän Viron Kasepään kylästä löydetty lajike joka on nyt saanut nimen "Avvakum" kukkavarsi alkaa olla jo varsin mallikkaassa kasvussa. Näinä päivinä on julkaistu myös aito De Re Allii Sativi-elokuva.

Kun kerran puhuttiin Isoista venäläisistä jälleen kerran niin loppumusiiksi käynee varmaan jotain kesäistä Bachia, vaikkapa Sonetti II BWW, Fuga. Esittäjänä tietenkin valkovenäläinen Tatyana Ryzhkova.

https://www.youtube.com/watch?v=olW6-jhSgMg

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.