Ei mikään vähäinen veli.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem IV Kalendas Iulias

Yksi yleisen ajanlaskun mukaisen vuoden 2017 kesän suurimpia ja odotetuimpia asioita on nähdä miten joidenkin Silverskin-kasvuryhmän lajikkeiden tahdistus talviseen kasvukiertoon onnistuu. Viime päivien havainnot ovat enemmän kuin lupauksia antavia. Kasvu on vallan rehevää ja pitää aina muistaa että Silverskinit ovat kaikkialla missä kynsilaukkaa hyvässä järjestyksessä viljellään viimeinen sadonkorjuuseen kypsyvä kasvuryhmä. Vaikka se ei tee kukkavartta ja kasvaa tuottaen vain muutaman ison kynnen ja parhaimmillaan 25-30 erisuuruista kynttä, niin se ei todellakaan ole vähäinen veli kasvuryhmien joukossa.

Silverskinejä kasvatetaan Pohjoismaissa, suuren Aasian mantereen kaukaisella niemimaalla, paljolti kevätlajikkeena. Kuitenkin kaikkialla muualla maailmassa Silverskinit ovat kuten muutkin lajikkeet. Jako talvilajikkeisiin ja keväällä istutettaviin on paljolti Pohjoismainen jaottelu eikä tee oikeutta kasvupotenitaalille. Esimerkiksi Filareen kynsilaukkafarmilla, tilalla jossa Ron L. Engeland suorastaan hakkasi kiveen sadoiksi miljooniksi vuosiksi kynsilaukkojen kasvuryhmäluokituksen, ei tunneta tapaa istuttaa kynsilaukka keväällä. Kynsilaukka on siellä ja muuallakin yhdeksän kuukauden kasvuajan kasvi.

De Re Allii Sativin koeviljemän kirjastopenkissä on tänä vuonna hyvässä kasvussa kuusi eri Silverskin-lajiketta. Niistä kolme on suomalaista alkuperää ja kantavat tunnisteen lisäksi hypoteettisia nimiä ”Garcia,” ”Laitila” ja Isokääntä III.  Kaksi on peräisin Intiasta ja yksi on Japo-lajikkeen kroatialainen kanta. Parhaassa kasvussa on otsikkokuvan Garcia. Se on nyt viettänyt koeviljelmän mullissa maan toisen talven. Kaikki näyttää nyt kovin lupaavalta ja antaa uskoa siihen että toivoa ei saisi menettää vaikka mitään todisteita ei olisikaan paremmasta. Syksyllä 2015 Garciaa meni maahan 37 kynttä ja kun sadonkorjuun aika koitti niin kopassa oli vain 5 raapia. Mutta niiden kynsistä valikoitiin vain kahdeksan parasta ja se totisesti kannatti.

Kysymys talvilajikkeista ja keväällä istutettavista jakaa varmasti mielipiteitä eri leireihin. Kun De Re Allii Sativin hypoteesi on siinä että jopa Inarinjärven rantamilla voidaan kasvattaa marmoripurppuroiden kasvuryhmän lajikkeista 50-grammaisia raapeja niin mihin sitten tarvitaan Salpauselän pohjoispuolella kehnosti kasvavia ja kasvuhäiriöistä kärsiviä Artisokkia, Turbaaneja ja Silverskinejä. Pitää katsoa karttapalloa ja havaita että elämme Alaskan korkeudella. Tietysti kyseisten kasvuryhmien lajikeet saa kasvamaan  pohjoisemmassakin kuin mitä Vanha Suomi on, mutta kysyä vain pitää Vanhan testamentin Saarnaajan tavoin ”Mitä hyötyä.” Kyseisen noin 300 vuotta ennen ajanlaskua eläneen kirjoittajan ajattelu on kauttaaltaan sosio-ekonomista. Hän käyttää useasti myöhäisen hepreankielen termiä ”injaan.” Se tarkoittaa yksinkertaiseti lisäarvoa tai hyötyä. Palaamme Silverskinien kohtaloon kunhan tulemme syksyyn.

Loppumusiikin suhteen teksi mieli päästää irti Nyrock Cityn hengessä itse Erkki Punkkarinen ja Ruusut hopeamaljassa, mutta kyllä A. Aimo jotenkin säväyttää enemmän näin myöhäisempien aikojen tarkkailijaa.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.