Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
ante diem VI Idus Maias
Eipä ole ihannevuosi kovin hyvin edennyt. Mutta jonain vuonna kaikki sitten kyllä menee kuten toivotaan ja sitä kannattaa odotella. Nyt voidaan jo sanoa, että viimä vuodesta ollaan jäljessä kaksi viikkoa ainakin Vanhan Suomen horisontista katsoen. Toivo on asetettava hyviin kesäkuukausiin; eipä muutakaan voi tehdä. Jotenkin näyttää siltä katsoessa mitä pohjois-amerikkalaisilla farmeilla että muuallakaan ei ole ollut kaikkein suotuisin kevät. Filareellakin ollaan parisen viikkoa jäljessä viime vuodesta. Tällaiseen havaintoon päädytään jos tutkitaan viimeisimpiä päivityksiä.
Niin… Luonnollinen kasvu että hyväksytään luonnonolosuhteet sellaisinaan kuin ne ovat ja vain toivotaan sitä että mikä menetetään kylmässä keväässä se voitetaan kesällä ja periaatteessa huononakin kesänä. Tietysti voihan se vähän siepata jos on itse tehnyt kaiken miten piti ja sitten luonto on enemmän kuin vastahakoinen. Ei siinä auta perusteellinen kynsien valinta, hartaasti toimitettu maannoksen valmistaminen, oikeaan aikaan tehty kynsien maahan kätkeminen ja syyskattaaminen. Jospa muutamalla viikolla myöhästyvä sadonkorjuu sitten toisi muassaan kaikkien aikojen korkeatasoisimmat raapit. Tästä on lähdettävä. Näky tulevasta sadosta luo uskoa ja toivoa tulevaisuuteen päivinä jolloin on aika outo olo. Nimittäin aurinko on yhtä korkealla kuin elokuun neljäs mutta sitä ei usko ulkona ollessaan. Aurinko lämmittää naamaa, mutta muuten on kuin kävelisi Jäämeren rannalla toukokuussa. Näinä päivinä autossa on miellyttävää istua ja katsella viettelevää auringonpaistetta.
Kohta on jo kaksi kuukautta siitä kun ensimmäinen turbaani-lajike ”Sumsikil” nosti pintaa lehtikotelonsa. Sen jälkeen on ollut aikaa tehdä havaintoja havaintojen perään kirjasto-penkkien äärellä ja muutenkin. Aikaisesta sprouttauksesta ei voi tehdä niin suuria johtopäätöksiä ennen kuin lajike on ollut omassa kasvatuksessa vähintään kaksi talvea. Jos oli Sumsikil nopein niin hitain on ollut tänä vuonna artisokkien kasvuryhmän Messidor. Jo toisen talven yli kasvatuksessa olleet posliinien kasvuryhmän lajikkeet Dukat ja Ornak eivät ole nopeimpien sprouttaajien joukossa nekään. Sekin on huomattavaa että mikä on totta tässä ei ole totta kahdenkymmenen metrin päässä. Lopullinen totuus, jos sitä on edes olemassa, voidaan muodostaa ehkä neljän tai viiden vuoden päästä. Ja sekin on vain yhden kasvatuspaikan totuus.
Jokaisen lajikkeen sprouttaus on aina suuri ilonaihe ja kun lajikkeita on maassa tarpeeksi monta niin ainakaan sen suhteen ei pitäisi masennus saada sijaa ja valtaa. samalla tulee miettineeksi sitä montako kynsilaukkaa maailmassa oikein on. Jos itse on onnistunut haalimaan kasaan 108 lajiketta niin ei olla vielä edes puolivälissä. Jotenkin päässä liikkuu lukema 280. Voikin olla niin että noista sadastakahdeksasta lajikkeesta esimerkiksi idaholainen Killarney Red, transylvaanialainen Karpaatialainen, kroatialainen Mirejovice ja tsekkiläinen Bjetin ovatkin hienohelma-rocambole Spanish Rojan muunnelmia. Killarney Redin suhteen asiasta vallitsee maailmalla selkeä kanta ja se on ”joo.” Ehkä jonakin päivänä otsikkokuvan Spanish Roja on mukautunut siinä määrin pohjoisiin olosuhteisiin että sitä voidaan pitää omana muunnelmanaan. Spanish Roja tai Kreikan sininen. Sinisestä puheen ollen...
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.