Metallisen maun jäljillä.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem V Kalendas Apriles

Lunta ei näy ainakaan Vanhan Suomen horisontissa. Vuorokautiset lämmön vaihtelut ovat vallan suuret koska vanha tunnettu tosiasia on siinä, että aurinko ei lämmitä yöllä. Näinä päivinä onkin vallan mukavaa istuskella autossa ja nauttia lämmöstä. Kynsilaukka-penkeissä tapahtuu kuitenkin koko ajan ja kun vain saamme vielä muutaman lämpimän ja aurinkoisen päivän niin suuri sprouttaus-paraati on tosi-asia. Tällä hetkellä sproutanneita lajikkeita on kymmenkunta. Lohikäärmeenhampaita ilmestyy joka päivä lisää. Kroatialainen ja Tsekinmaan kautta tullut Rocambole Bjetin puskee jos monen sproutin voimalla. Kovin olivat kynnet pieniä marraskuun ensimmäisellä viikolla kun maahan menivät.

Monet posliinit lykkäävät myös lohikäärmeenhammasta minkä kerkeävät. Niiden päällä olikin todella paksu kerros silputtua heinää ja niinpä joulukuulla penkin sisässä riitti lämpöä vielä nelisen astetta. Mahtaa olla melkoiset juuret. Todellakin, vain muutama päivä ja sitten tapahtuu.

Yhden lajikkeen kohdalla voidaan jo puhua oikeista versoista. Maaliskuun lopulla sataa lähentelevä nelituumainen versosto on ihana näky. Vuodet eivät ole veljeksiä, mutta tietenkin tämän lajikkeen voisi sopeuttaa nopeaan kasvuun varsin pienellä vaivalla. Kynsiä voisi viritellä kasvuun jos syyskuun aikana pitämällä niitä viileässä. silloin ne sprouttaavat katteen alla ja jäävät sitten odottelemaan maaliskuun puoliväliä jolloin katteen voi tilapäisesti poistaa. Mutta vuodet eivät todellakaan ole veljeksiä keskenään edes varsin suotuisan kasvun alueilla.

Näinä päivinä nousevat arvoon kynsilaukan kukkavarret. Tietenkin vain jos niitä on pakastimessa. Niistä saa hyvin nopeasti syötävää kuten otsikkokuvakin kertoo. Tässä vaiheessa on vielä kaksi kuukautta aikaa siihen ennen kuin ensimmäisen sadonkorjuun ensimmäiset versot ovat korjuumitassaan. Viime vuoden aikataulun mukaan elettäessä aikaa olisi 60 päivää. Kaikki viittaa kuitenkin siihen että tänä vuonna ollaan kymmenen päivää edellä viime vuodesta. Kukkavarret ovat meillä vielä  kovin tuntematon herkku ja sellaiseksi jäävätkin. Kuten on tullut sanottua monta kertaa niin isoilta viljelmistä niitä emme saa koska tuholaistorjunta estää sadonkorjuun. Kukkavarsia emme tavallisissa kaupoissa tule näkemään. Korkeintaan näemme niitä pienissä puutarha-myymälöissä ja paremmissa ravintoloissa. Yhden skeipin paino on 15-18 grammaa ja kiloon tarvitsemme siis 60 kasvia. 600 tarvitaan siis kymmeneen kiloon…

Kulunut viikko toi ehkä lisävalaistusta yhteen arvoitukselliseen asiaan. Olen nimittäin aika ajoin ihmetellyt sitä mistä kynsilaukkaan tulee metallisen kitkerä maku. Kysehän on tietysti muualla kuin omassa maassa kasvatetusta kynsilaukasta. Selaillessani nettiä törmäsin amerikkalaiseen sivustoon jossa kerrottiin kuinka kiinalaisen kynsilaukan erottaa amerikkalaisesta. Sen voi erottaa pääasoassa siitä miten raapi on käsitelty. Kiinalaisista kynsilaukoista puuttuu kokonaan kantaosa ja juuret. Kiinalaisten raapien kynsiä on ilmeisen mahdotonta saada kasvamaan koska se ei tee oikeita juuria. Toinen tekijä on californialaisten asiantuntijoiden mukaan kiinalaisen kynsilaukan ”BRIX-skaala” eli heikko sokeri-pitoisuus. Laittaessani aikoinaan ensimmäistä kertaa maahan tsekkiläistä Posliinien kasvuryhmään kuuluvaa Dukat-lajiketta tietysti maistoin sitä. Siinä oli todellakin se maku joka on sama jos laitat suuhun tina-foliosta tehdyn pienen pallon. Saman ilmiön voi toki kokea maistaessa muutamaa suomalaista hyvänä pidettyä kynsilaukkaa. Sokerin puute kielii tietenkin jonkin ravinteen puutteesta. Dukat ei enää seuraava syksynä maistunut metalliselta eikä eräs toinenkaan kynsilaukka. Penkkien maannoksessa tulee olla hyvä ravinne-tasapaino ja runsaasti eloperäistä ainesta. Asiasta ei kannata varmaankaan tehdä ongelmaa eikä liian suurta numeroa niin kauan kuin oma kama maistuu hyvältä.

https://www.youtube.com/watch?v=QIkl2gqXFaw

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.