Kyllä kandee kattaa!

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem XIV Kalendas Apriles

Niin kandee ja sen kyllä huomasi tänään kun penkit pääsivät ottamaan aurinkoa katteen väliaikaisen poistamisen myötä. Sproutteja löytyi lisää ja varsinainen yllätys oli huomata kuinka eräs Artisokkien kasvuryhmään kuuluva lajike oli jo pitkillä versoilla. Parhaimmat versot olivat nelituumaisia. Tarkempi havainnointi osoitti sen, että nuo sproutit ovat puskeneet esiin ennen joulukuun alkua ja ne ovat jääneet sitten talvehtimaan runsaan heinäsilppu-katteen alle. Talven aikana ulkona oli parhaimmillaan miinus 22 astetta. Katekerroksen paksuus tuon ryhmän 95 kasvin kohdalla on ollut noin 20 senttiä ennen sen lopputalven aikana tapahtunutta tiivistymistä. Eiköhän nuo sproutit ole aprillipäivänä jo vihertymään päin ja vappuna ne ovat sitten 40-senttisiä. Niiden vaihetta ei pidä ihmetellä sillä kynnet olivat jo lähdössä jonkin verran kasvuun lokakuun 23 päivä viimä vuotta kun ne menivät maahan.

Otsikkokuvaan artisokkien paraati ei valitettavasti päässyt eikä siitä nyt julkaista vielä kuvaa. Annetaan vähän vihertää että kehtaa esitellä. Päivän yllätys oli sitten tunniste numero 1 eli Italian Raitapurppura. Hämmästyttävä havainto kun penkkiä vähän kuorittiin liiasta katteesta. Penkkiin laitettiin kyseistä lajiketta 232 kynttä, ja otsikkokuvassa nähdään kuinka yksi on sproutannut. Kyse on siis taksonomisesti ns. aitojen Raitapurppuroiden ryhmän valkeat wrapperit tekevä lajike.

Bloggerin julkaisu-alustan kuvaa voi klikata ja niin pääsee tarkastelemaan tuota todellista avantgardea ja scouttien scouttia lähempää. Se on poranut itsensä läpi jääkerroksen. Sproutti on todellakin tuore eikä talvenruskea. Kynnet laitettiin noin neljän sentin syvyyteen. Todennäköisesti se on sproutannut samana päivänä kuin Sumsikil. Tämä kasvi laitettiin maahan 06.10.2017 aivan ensimmäisenä lajikkeena. Se on voinut tehdä muhkeat juuret loka-marraskuussa ja työntää esiin hammasta, ja nyt se on tullut polttavan säteen lailla jään läpi. Viikon kuluttua sen lajitoverit ovat myös pinnalla. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Tämä kaikki on mahdollista jos istutus valmistellaan huolella. Kynnet irroitettiin vasta istutuspäivänä. Viimeinen havainto kynsistä oli joskus marraskuun puolivälissä ja silloin niissä oli puolen tuuman pituiset juuret. Penkin lämpötila oli silloin vielä 4 astetta plussan puolella. Varmastikin se on nyt käyttänyt sen energian mitä sillä on ollut käytössään kynsissä ja tulevien viikkojen aikana mitään roimaa kasvua ei ole luvassa. Kyseinen lajike lähti kasvuun viime vuonna kovin hitaasti ja syykin on mitä suurimmalla varmuudella tiedossa. Kynsiä ei saa irrottaa kannastaan vasta kuin mieluiten istutuspäivänä. Syksyllä 2015 ne odottelivat maahan pääsyä kuukauden verran ja se ei tee hyvää. Tietysti vasta toisena kasvuvuonna ne ovat mukautuneet paikallisiin olosuhteisiin.

Vuoden 2017 ensimmäiset sproutit ovat tietenkin penkkiviljelyn riemuvoitto. Penkkiviljelyyn joka on standardi Pohjois-Amerikassa kuuluu penkkien kattaminen. Vuodet ovat vain erilaisia. Viime vuonna, siis 2015-2016 talvena, maa jäätyi nopeasti ja päälle satoi lunta minkä satoi. Talvena jo nyt on luopumassa vallastaan on satanut ja sulanut monta kertaa ja penkkien päällä katteen alla on jääkerros. Kuten jo aiemminkin on tullut sanottua niin kate mahdollistaa sen, että kynnet voivat tehdä juuret jo ennen lumen tuloa. Juurien kasvu auttaa kynttä selviämään paremmin talvesta. Syksyllä varmistetaan se että lumien sulattua päästään liikkeelle ajoissa. Oikeilla toimilla osaava viljelijä saa ainakin  kolmen viikon etulyöntiaseman niihin jotka eivät halua ottaa opikseen. Näin hyvänä vuonna kasvin fotosynteettinen kapasiteetti on valmis jo toukokuun puolivälissä. Tietysti nyt puhutaan eteläisimmän Suomen oloista. Mutta siitä voi olla varma, että sopivaa lajiketta eli vaikkapa Siperialaista voi kasvattaa Napapiirin pohjoispuolellakin jos konstit on hallussa. Alaskassakin homma luontuu Fairbanksin korkeudella ja pohjoisemmassakin. Fairbanks ja Oulu ovat samalla korkeudella. Kokemuksista joita olen saanut muista kasveista ja karttaan katsomalla voin sanoa että olen vakuuttunut siitä että Inarinjärven rantamilla voisi kasvattaa Siperialaista hyvällä menestyksellä, ja 60-grammaiset raapit ovat ihan mahdollisia. Eikä kynsilaukan kasvatus ole mahdotonta kveenien rannoillakaan. Mutta kaiken aa ja oo on oikeat toimenpiteet syksyllä ja hyvä kattaus. Alaskassa kynnet laitetaan neljän tuuman syvyyteen ja muhevaan maahan. Seuraavassa mainio artikkeli Alaskan kynsilaukan viljelystä:

http://www.newsminer.com/features/sundays/alaska_grown/alaska-garlic-is-a-new-trend-but-is-it-worth/article_9262c554-361b-11e4-a973-0017a43b2370.html

Ja tähän sopii Tapio Rautavaaran tulkinta Weiapnootista:

https://www.youtube.com/watch?v=grlOGO8H4Oc

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.