Maan, taivaan ja jään merkkejä.

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Idibus Martiis anno MMXVII

Kolmastosita kuluvaa piti sprouttaaman, mutta sitä ei ole vielä havaittu. Vanhan Suomen horisontissa oli aurinkoinen päivä ja viimeisetkin lumet kiehahtivat pois. Jäljellä on toki vielä jäistä pintaa esimerkiksi kynsilaukkapenkkien väleissä. Silputusta heinästä tehty kate on luonut penkkeihin jäisen pinnan. Penkkien sisässä kuitenkin tapahtuu ja sprouttaus on tosiasia muutaman päivän päästä. Ja sprouttaukseksi tässä kutsutaan siis sitä kun lohikäärmeenhammas tulee penkistä esiin. Huomio kiinnittyy tässä vaiheessa tietenkin erääseen turbaaniin eli Sumsikil-nimiseen lajikkeeseen. Tietysti kaikki lajikkeet ansaitsevat tasapuolisen kohtelun ja havainnoinnin. Mutta turbaanit ovat kuitenkin kaikista aikaisimpia lajikkeita ja otsikkokuvan penkki on suorastaan paalupaikalla. On kynsilaukkavuoden sulamakuu. Vaikka nyt sprouttaisikin niin kyse on vielä vain näiden airue-lajikkeiden sprouttauksesta. Kerrataan tästä mikä se kynsilaukka-vuosi olikaan:

http://derealliisativi.blogspot.fi/2017/02/helmikuussa-ikuista-tulta-ja.html

Kynsilaukkavuoden kuukausia ja niiden nimiä on tullut tietenkin arvioitua uudelleen ja ehkäpä parempi nimi syyskuulle onkin yksinkertaisesti ”kamakuu,” eli kuukausi jolloin kama on kypsää ja valmista myyntiin. Tänään on myös Mars-kuun idus jo roomalaisittain ajatellaan. Päivä on jo varsin pitkä ja auringon kehrä käy korkeammalle joka päivä. Napaseuduilla tapahtuu ja pohjoisessa napajäätikön laajuus on tällä hetkellä miljoona neliökilometriä pienempi kuin mitä se oli viisi vuotta sitten. Laajuus ei tietenkään kerro kaikkea koska jää on myös ohuempaa kuin koskaan aiemmin.

Kaikkinensa tänään on jo kulunut 2061 vuotta kun roomalaiset aristokraatit päästivät kuvaannollisesti ilmat pihalle Julius Caesarista. Talven mittaan piti tehdä pari käännöstä Plinius vanhemman teksteistä teoksesta Naturalis historia jotka käsittelivät kynsilaukkaa. Elämässä vaan on niin paljon josta voidaan vain sanoa ”Arjen hautaamaa,” joten ehkä sitten ensi talvena aikaisintaan ensi talvena juurikuun päätyttyä.

Nyt ei voi tehdä muuta kuin odottaa ja aina ei ole tarpeen kirjoittaa niin kovin vuolaasti. Ja ainahan voi suositella jotain vanhemppa bloggausta luettavaksi. Sellainen on näinä päivinä tietenkin tämä, roomalaisia kun ollaan:

http://derealliisativi.blogspot.fi/2016/04/aina-ajankohtanen-vergiliuksen-georgica.html

Vielä emme soita Kielon jäähyväisiä sprouttauksen kunniaksi, mutta odottavalle tämä kappale on mitä suurinta lääkettä:

https://www.youtube.com/watch?v=j226UkZ-oZI&list=RDj226UkZ-oZI

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.