5. maaliskuuta 2017

Matalapainetta odotellen ja muistoja Peipsijärveltä!

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

ante diem III Nonas Martias

Aivan! Nimittäin lämpimän ilman aallon pitäisi saapuman lähipäinä. Nyt on aika katsella Euroopan sääkarttoja pohjoisen napa-alueen jääkartan sijaan. Viljelmällä penkkien päällä on vähän jäistä. Silputusta heinästä tehty kate on varmasti tätä auttanut. Mutta muutama lämmin päivä ja kaikki on toisin. Penkin sisällä kynnet ovat heräämään päin ja varmastikin turbaanien osastolla nostetaan valmiuksia jokainen tasatunti. Vaikka penkin pinta katteen alla on routainen niin maassa olevan kynnen ympärillä syntyy lämmintä liikettä. Kynnet ryhtyvät kommunikoimaan keskenään ja siitä ne saavat lisää energiaa. Tunti tunnilta niiden tietoisuus kasvaa ja lopulta mikään ei voi enää pysäyttää niitä. Nouseva sproutti voi polttaa reiän routaiseen kanteen. Että sprouttaus olisi totta 13 päivä kuluvaa kuuta ei ole mahdotonta. Ja sprouttaukseksi tässä katsotaan sitä että penkin pinnalla näkyy lohikäärmeen hammas.

Illan mittaan tuli mieleen elokuinen retki Peipsijärvelle ja Ülenurmen kynsilaukka-festivaaleille viimä vuonna. Nyt kun ei ole enää omaa satoa kynsilaukkaa syötäväksi niin tuli mieleen että onhan vielä jäljellä mainiota Peipsijärven sipulia ja punasipulia. Ja eikun valmistamaan ilta-atriaa. Tavara on erinomaisessa kunnossa ja säilynee vielä toukokuulle. Mielessä käy jopa se, että josko laittaisi muutaman sipulin ja yhden punasipulin maahan ja tuottaisi istukassipuleita. Muutaman muoden se toki vaatii. Ensin pitää kasvattaa kukinto ja sitten istuttaa ensi vuonna pikkuiset itusilmut maahan joista tulee pieniä. Ne voi sitten laittaa maahan vuonna 2019!!! Että joo… Ehkä parasta jättää silleen koska sipulikärpäset vaanivat aina ja tuollaisia herkullisuuksia ei oiken viitsi uhrisipuleiksikaan laittaa. Mutta ans kattoo!

Peipsi-järven sipulit ovat ikivanhaa maatiaskantaa. Tavallisessa sipulissa on värivaihteluja. Kuoritun sipulin pinnassa on jonkin verran lilaa hohdetta. Jotkin sipulit ovat jopa selkeän lilaisia olematta punasipuleita. Otsikkokuva kertoo kaiken. maku on talven mittaan pysynyt yhtä herkullisena kuin mitä se oli elokuulla. Elokuusta on jo 6 kuukautta aikaa. Peipsijärven venäläisten sipulit on kuivattu lämpimässä elokuisessa ilmanalassa ja sen kyllä huomaa.

Venäläiskylien sipulit ovat taattua käsityötä ja sellaista on vaikea jäljitellä. Kynsilaukan ystävän ei kannata lähteä noille vanhoille kylille asian itsensä eli kynsilaukan takia. Mutta mistään et saa yhtä hyvää tavallista sipulia yhtä huokeaan hintaan. Niille ihmisille jos keille kannatta kantaa muutama ylimääräinen kymppi jos niin on tehdäkseen. Auringon kehrä käy päivä päivältä korkeampaan ja uusi kausi lähestyy. Valmiuksia voi parantaa vaikkapa pienellä De Re Allii Sativi-elokuvalla.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

2 kommenttia:

  1. Minun vanha kirpputori löytö KASVITARHA kirja vuodelta 1903 sanoo parhaat sipulien istukkaat saatavan Pietarista. Meillä Kainuulainen ryvässipulikanta on hieman punaviolettiin vivahtavaa kuoriltaan. Olisikohan niidenkin alkuperä samaa kuin Peipsijärven alueelta ostamissasi sipuleissa.

    VastaaPoista
  2. Meinaan tuota että näiden kuorittujen peipsiläisten sisus on lilaan vivahtava. Se on vallan villi näky. Kaikissa sipuleissa tuota lilaisuutta ei ole. Ja hyviä ovat. Valmistin juuri äsken pari possunpihviä ja paistoin runsaasti silputtuja peipsiläisiä muassa. Hyvää oli. Hyvää tulee kun ei liikaa paista. Ei saa päästää kuullottumaan.

    VastaaPoista

Kaikki kommentit tarkastetaan ennen julkaisua. Pysythän asiassa ja vain asiassa. Henkilöihin käyviä keskusteluja ei hyväksytä! Kommentit tarkastetaan ja hyväksytään viimeistään 8 tunnin viiveellä.