Eläköön moninaisuus II!

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Sakemannien kodin tarvetavara-tavaratalo Bauhaus jaksaa yllättää valikoiman moninaisuudellaan. Mennessäni viimä lauantaina ostoksille Vanhan Suomen ydinkaupungin liepeillä olevaan tavara-taivaaseen ei olut ensimmäisenä mielessä kynsilaukka. Mutta viimein oltiin sitten otsikkokuvan asetelman kohdalla. Siinä näemme ns. Nelson Gardenin kynsilaukan talvilajikkeiden valikoiman. Kaupan ovat seuraavat muunnokset: Dukat; Germidour; Messidor; Morado; Pure White; Therador; Thermidrome ja Unikat.

”Ti nuun hoidamen;” eli vanhalla kreikan kielellä kysyen: ”mitä nyt pitää sanoa” tai pakinoitsija Ollin ilmaisua tapaillen ”Mitäpä olette mieltä?” ”Valkosipulia” sanoisi Keravan murretta käyttävä suomalainen. Vanhan Suomen asukas sanoisi luonnollisesti itse Mikael Agricolan hengessä: ”Ah, kynsilaukkaa!” Mutta mitäpä sanoisi kynsilaukan ystävä joka alkaa aavistella pimeän keskiaikansa päättymistä? Hän sanoisi luonnollisestikin ”viisi sorttia artiosokkaa, yksi turbaani, yksi lasipurppura ja yksi posliini.”

Nelson Gardenin valikoima on oikein viehättävä ja puoltaa paikkansa. Siinä on yksi ylivertainen, yksi kovin korea ja niin pahuksen syötävä, yksi mielenkiintoinen, yksi aikainen, yksi salaperäinen, yksi outo, yksi hyvin mukautuvainen ja yksi identiteetti-kriisistä kärsivä. 

Ylivertainen on luonnollisestikin Dukat. Dukat on jo viettänyt yhden vuoden Indyn farmilla ja lupaukset ehkä täyttyvät. Syksyllä 2015 istutettu Dukat maistui kovin elohopeaiselta, mutta kun se oli saanut puhdistautua hyvässä maassa vuoden verran se näytti maistajalleen mitä posliini parhaimmillaan voi olla. Dukat on talvenkestävä ja lähes immuuni mille tahansa kasvitaudille ja homeelle. Se on öljyinen ja siitä saa vallan kauhean tripin. Kun murskaat isohkon kynnen ja levität sen rasvan päälle voikkarille tai näkkärinpalalle ja viet suuhusi niin silloin alkaa tapahtua. Päässäsi soi enkeliruhtinas Umbrielin aina niin epävireinen harppu. Kuuma ping pong-pallo sukkuloi kallosi sisällä, ja vanhat amalgaamit pakkaavat höyrystymään. Makuelämys toki tasoitttuu, mutta aikaa tarvitaan muutama tunti. Elohopean maku tulee luonnollisestikin kasvinsuojelu-aineiden jäämistä. Tuota kokemusta voi verrata siihen makuun joka tulee kun nuolaiset happonsa vuotaneen pariston pohjuksia, tai jos olet poltellut piippua ja laitat sen jälkeen suuhun pienen alumiinifolio-tollon. Dukat on vielä kokeva voittokulkunsa meilläkin.

Korea on tietenkin lasipurppura Unikat. Maku ei ole liian raju, mutta se on kestävä. Unikat on on viettelevän kaunis jo sadonkorjuuvaiheessa ja jos osaa käsitellä raapin siten, että kahteen sisempään wrapperiin tulee lähes läpikuultava pinta voi syksyn saadessa ja iltojen pimetessä pitää käsissään joulukuusen koristeiden kuningatarta. Syötävästä joulukuusen-koristeesta jolla on vielä suuria terveysvaikutteita voi tulla kerrassaan mahtava hitti. 60 euroa kilosta; sitä on helppo pyytää.

Mielenkiintoinen on tietenkin Morado. Sitä voi joku väittää Kreoleiden kasvuryhmään kuuluvaksi, mutta moni seikka puoltaa sitä, että se on turbaani. Indynkin farmilla pää-indikaattori eli tapa jolla itusilmu-sumppu muodostuu viittaa vain ja ainoastaan turbaaniin. Morado on espanjaa ja takoittaa ”violettia, sinipunaista tai purppuraa.” Kyseessä on lähes täysin varmasti sama kynsilaukka jota oli kaupan ison kauppaketjun hyllyillä viimä talvena. Mutta kun se istutettiin maahan keväällä ei uusi raapi kovin paljoa muistuttanut edellistä sukupolveaan. Syvä violetti tai purppura oli wrappereiden väri. Nyt Moradoa menee toisena sukupolvena maahan jo syksyllä ja heinäkuu 2017 kertoo paljon. Avoituksellisuuden verho väistyy jos se väistyy.

Aikainen on Germidour ja siitä löytyy valtava määrä vaihtelua. Syksyllä 2015 istutettujen joukossa oli kolmesta eri lähteestä saatua lisäysmateriaalia ja lopputulos oli vielä moninaisempi. Muutama Germidour kasvoi jopa Rocambolen tavoin ja tuotti itusilmuja kasvin latvaan eli kukintovarren päähän. Nuo kasvit tuottivat jopa aitoja kukkia.

Salaperäinen on tietenkin Pure White. Sen piti olla letitettävä kynsilaukka joka ei tuota kukkavartta. Toisin kävi ja nyt on saaliina kahvikupillinen itusilmuja. Pure White kesti kovan talven. Jouluaattona se oli kolmen tuuman versoilla. Ensimmäisenä se korjattiin täysi tuleentuneena juhannusaattona. Mitä tuokaa tullessaan vuosi 2017?

Outo on tietenkin Messidor. Tai pitäiskö sanoa että sopeutumiskykyinen. Se oli nopea kasvussaan ja raapi ei todellakaan muistuttanut sitä miltä edellisen sukupolvien edustajat näyttivät. Vuosi 2017 voi tuottaa mitä tahansa. Tänä vuonna Messidor oli muiden joukossa lähinnä ”avaruus-olio.”

Therador on sukupolvi sukupolven jälkeen hyvin yllätyksellinen. Siinäkin oli nähtävillä tänä vuonna vahva ”rocambolesaatio.” Muutama kasvi tuotti raapin joka muistuttaa kovin paljon kuusikyntistä Isoa venäläistä.

Thermidrome kärsi pahasta identiteettikriisistä. Jotkin yksilöt kasvoivat kuten ne kasvaisivat jossain Keski-Euroopassa. Muutamat tekivät vallan suuria itusilmu-kimppuja varrentyveen, ja jotkin yrittivät jopa tuottaa kunnollisen kukkavarren melkein onnistuen.

Nelson Gardenin valikoima on askel hyvään suuntaan. Mutta paljon on vielä tehtävä moninaisuuden edistämisen puolesta. Jotain pitäisi myös tehdä varsin haitalliselle Keravan murteelle. Nimittäin muuten ei meillä nähdä sitä kynsilaukka-renesanssia jota Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa ja irtopäiden asuttamassa Kanadassa on eletty jo neljännesvuosisadan ajan.

https://www.youtube.com/watch?v=PHMcVJQgq2o

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.