Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Kori oli vielä täynnänsä kymmeniä ykkös-kategorian isoja venäläisiä. Mielessä oli pyörinyt jo parin päivän avata yksi virheetön ja moni-wrapperinen, silkinpehmeä iso venäläinen. Lopulta valinta osui yhteen yli satagrammaiseen, ja suorastaan ylellisen silkinpehmeään yksilöön. Kuivaus oli onnistunut hyvin; sen tuli seuraava varttitunti osoittamaan. Yksilö jossa oli parin sentin naatinkanta painoi 109 grammaa. Tänä vuonna tehtiin kompromissi kukkavarren poistamisen ja sadonkorjuun suhteen. Harvassa olivat yli 120-grammaiset yksilöt. Mutta mikä koossa menetettiin voitettiin wrappereiden määrässä. Mutta montako ehjää wrapperia siinä sitten olisikaan? Koskematon raapi lepäsi kämmenellä.
Kuivauksen jälkeen tuo iso venäläinen tuntui silkkiseltä ja pehmeältä. Se oli halkaisijaltaan yli kolme-tuumainen kapeimmaltakin kohdaltaan. Kun sitä varovasti puristeli saattoi tuntea kuinka siinä oli ilmavuutta. Ensimmäinen wrapperi lähti pois ja niin myös toinen. Kolmannen kuoren poistamisen jälkeen pystyraitainen kuvio näkyi jo kuorissa. Oli aika myös punnita raapi uudelleen. Kolmannen jälkeen tarkka vaaka näytti lukemaa 108 grammaa.
Neljäskin wrapperi oli täysin virheetön ja samoin viideskin, sillkisyydestä ei tässä vaiheessa kuitenkaan enää voinut puhua. Viidennen jälkeen paljastui se, että tämä raapi oli kahden hedelmällisen lehden yksilö. Ulompi hedelmällinen lehti oli tuottanut kolme kynttä. Ja niinkuin isojen venäläisten suhteen on tavallista, niin tuplakynnet eivät ole mitenkään harvinaisia. Suurin kynsi noista kolmesta painoi 22 grammaa ja leventynyt kanta jo todisti itsessään tuplakynnestä. Toinenkin kynsi oli varsin suuri ja se painoi 19 grammaa.
Toinen hedelmällinen lehti oli tuottanut viisi kynttä. Suurin niistä oli 18-grammainen. Kun kaikki kahdeksan kynttä asetettiin puntariin niin tulos oli odotettu. Viisi kynttä kynsikalvoineen painoivat 104 grammaa. Ja kun sisin lehti, kolmituumainen kukkavarren osa kantoineen painoi kolme grammaa niin siitähän voi päätellä paljonko reilun satagrammaisen raapin wrapperit painavat. Ne painavat vaivaiset 2 grammaa. Mutta niitä ei pidä aliarvioida. Tilavuuteensa nähden ne voivat sitoa kolmitoistakertaisen määrän vettä. Tiedä sitten onko arvo kerätä sinänsä säkkikaupalla hyvän talvi-kynsialukan wrappereita. Aika paljon niitä pitää olla jos niillä mielii täyttää vaikkapa tyynyn. Mutta onhan hullumpiinkin hankkeisiin ryhdytty.
Kaiken tämän jälkeen voimme varsin helposti laskea
paljonko tuo 109-grammainen iso venäläinen sisältää täyttä kamaa. Jos
vielä arvioimme kahdeksan raapin kynsikalvon painavan yhteensä 2 grammaa
niin täyttä kamaa olisi silloin yhdessä tuollaisessa raapissa 102
grammaa. Täyttä kamaa on tuollaisella kukkavareen typistyksellä silloin
93,57 prosenttia raapin painosta. Yhdessä kilossa tällä tavalla
käsiteltyjä raapeja on siis wrapperia, kukkavartta ja kantaa noin 6,4
prosenttia. Hyvä raapintoimittaja, kunnon kamakauppias, toimittaakin
siis ainakin noin 1020-1030 grammaa kynsilaukkaa puhuessaan kilosta. Ja
kaupan päälle pitää aina antaa pari noin 35-grammaista
artisokka-kasvurymän hyvin kuivattua yksilö. Pitää myös kertoa mikä on
niiden paras käyttötarkoitus.
Ison venäläisen avaaminen, tai
minkä tahansa hyvä kynsilaukka-yksilön avaaminen ei ole pelkkää
puntarointia ja laskutoimistusten tekemistä. Useimmiten kaupan oleva
kynsilaukka, ja aivan erityisesti Rocambole-kasvuryhmän kama, on
korkeintaan kahden, kolmen wrapperin omaavaa. Kynsilaukka-raapin
avaaminen on aina myös esteettinen kokemus. Siihen liittyy aina ensi
kosketus. Jokainen päättää tietysti sen mitä haluaa. Raapin avaaminen
on nautintaketjun ensimmäinen ja hyvin tärkeä osa. Silkinpehmeä ja
viisi-wrapperinen iso venäläinen on tavoittelemisen arvoinen tuote jota
et marketista löydä. Joka saa joskus avata yhden sellaisen ei varmasti
mitään muuta koskaan haluakaan. Voi kuullostaa kaukaiselta ja vaikeasti
tavoiteltavalta asialta. Kuitenkin jokainen jolla on tilkku maata voi
päästä tuosta kaikesta osalliseksi. Tähän sopii lopetukseksi ripaus Procol Harumia:
https://www.youtube.com/watch?v=Mb3iPP-tHdA&list=PL4AA563ACF7F1DB98
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Se Viron tuonti jolla aloittelin talvivalkosipulin viljelyä tuotti alku aikoina sipuleita joissa puoli sipulia oli saman kynsikuoren alla. Valitsin istutuskynsiksi vain sellaisista sipuleista kynsiä, jota olivat kasvaneet normaalisti. Pikku hiljaa se yhdistelmäkuori väheni joskin se lienee lajin ominaisuus Rocanbole ryhmässä.
VastaaPoistaTehdessäni valkosipulisosetta niin mittailin kunka paljon kilon päälle on otettava sipuleita, että kuorittuja kynsiä olisi kilo. Kaikkineen se on lähes kaksisataa grammaa joka silloin poistuu roskikseen. Sitä en koskaan ole kokeillut sopiiko valkosipulinkynsien kuoret villan värjäykseen. Ruokasipuli on siihen hyvin kelvollinen antaen pehmeän keltaista tai oranssista väriä.
joo! kiitos kalevi kommentista jälleen kerran. rocambolen ominaisuus taitaa olla se, että hyvänä vuonna se tekee kaksi fertiiliä lehteä. isot venäläiset joita minulla on ollut eivät ole koskaan aikaisemmin tuottaneet enempää kuin kuusi kynttä. nyt näyttää varsin monessa olevan kahdeksan kynttä ja kaksi fertiiliä lehteä. talvi oli ankara ja se kynsi joka viimä talvesta selvisi on tuottanut vahvan kasvin. rocambole tarvitsee kylmän talven tuottaakseen normaalin määrän kynsiä. lisäksi se maa jossa kasvatin isoja venäläisiä oli todella vahvasti lannoittunut. kaikki tehtiin kuitenkin "orgaanisuuden" rajoissa. toukokuun alussa kasvit saivat toki lisätyppeä, en tiedä oliko se edes tarpeen, urean muodossa. käsittääkseni rocambolen "normaaliin kasvutapaan" kuuluu kaksi fertiiliä lehteä.
VastaaPoistamitä olen itse tutkinut asiaa niin iso venäläinen on juuri sellainen rocambole joka tuottaa normaalisti 6 kynttä. että nyt täällä "indyn farmilla" iso venäläinen on tuottanut kahdeksan kynnen, ehkä jopa yhdeksän kynnen raapeja on tietysti mielenkiintoinen ilmiö. tämä on hyvä kasvupaikka ja kynsilaukka on älykkäämpi olento "kosmisesti ottaen" kuin ihminen, ja mikä on totta täällä indyn farmilla ei taatusti ole totta muualla. tästähän samasta asiasta muistutti jo suuri kynsilaukka-tietäjä ron l. engeland kirjassaan "growing great garlic" toistaessaan toistamisen jälkeen "mikä on totta filareella on totta vain filareella." joka kuulee nyt eka kertaa nimen filaree ottakoot selvää mikä paikka filaree on. engeland ei enää ole filareen isäntä, mutta filareella on ikuisesti esikoisasema kaikkien kynsilaukka-farmien joukossa tällä planeetalla.
tulen myöhemmin tänä syssä kirjoittamaan joistakin ilmiöistä mistä tein havaintoja tänä vuonna kesäkuukausina. alusvasti kerron, että voin koostaa tietyin vartauksin nuo havainnot sellaisen termin alle
josta käyttäisin nimeä "rocambolesaatio." kun saan mietittyä asiaan enemmän ja tulee oikea hetki niin silloin kirjoita siitä ja "kuvamateriaalisssa löytyy."
eilinen tutkistelu osoitti sen, että noin 1065 grammaa täysin kuivattu isoa venäläistä tuottaa noin 1000 grammaa norsunluun väristä kuorittua kynttä. kunhan jonakin syksynä on varaa sen verran porsastella, että on varaa ottaa itselle omaan käyttöön reilu kilo kuivattua isoa venäläistä raapein keskipainon ollessa reilut sata grammaa niin sittenhän eilisen kokeen voi tehdä kymmenkertaisella koemateriaalilla. tuleepahan sitten tehtyä oikein kunnon satsi kynsilaukkapulveria. ensi soseeksi ja sitten kuivatukseen ja sitten tehosekottimeen. siinäkin saa sitten pitävän todisteen sille kuinka paljon kilosta kynsilaukkasosetta saa pulveria kuivatuksen jälkeen. tietysti tuota pulveria voisi tehdä posliini-kasvuryhmän kynsilaukasta jossa on suuri allisiini-pitoisuus. nyt mennee maahan yhtä muunnosta posliinia reilumman kanssa. eiköhän siitä tule riittävästi valmista ja kuivaa kamaa. yhden kilon niistä voi hyvinkin käyttää pulverin valmistukseen, ehkä kaksikin jos innostuu. eniwei vielä kerran kiitos kommentistasi kalevi!
ai niin ja se engeland. kirjoittelin engelandista jo alkuvuonna ja sitten vähän myöhemminkin. kandee käydä näissä avauksissa:
http://derealliisativi.blogspot.fi/2016/01/uskomaton-ron-l-engeland-mietteita-ted.html
http://derealliisativi.blogspot.fi/2016/04/kolme-kuukautta-ron-l-engelandin.html