Eläköön moninaisuus.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Syksyn elementit ovat läsnä ja ne suorastaan kolisevat otsaan. Kynsilaukka-vuosi on tulossa istutus-kuukauteensa. Tai ainakin noin keskimääräisesti. Viimä vuonna Indyn farmilla viimeiset istutukset tehtiin joulupäivänä ja niistäkin korjattiin ihan hyvä sato. Luvassa on tänä vuonna varsin myöhäinen talvenkoitto. Planeetan yleislämpötila on korkempi kuin koskaan tähän aikaan ja pohjoisnavan jäätilanne on ollut ulkona ”keskiarvo-putkesta” jo muutaman kuukauden ajan. Notta passa kattoa tästä jos ei usota:

http://nsidc.org/arcticseaicenews/

Pitää huomioida se, että mitä enemmän pohjoinen napajäätikkö sulaa niin sitä enemmän golf-virta heikkenee. Ja kun näin  käy sitä enemmän olemme Suuren ja Mahtavan Siperian armoilla. Kun sieltä henkäys käy niin silloin saamme nauttia samanlaisesta tammikuusta kuin viimä talvena saimme. Tulevien vuosien loppuvuoden säätyyppi voikin olla juuri keskiarvoisesti se mistä meillä nyt on kokemusta. Elikkä on lämmin syksy ja joulun alla saamme nauttia matalasta, mutta ihanasta talviauringosta. Sitten käy Siperian pakastimen henkäys ylitsemme ja ihanuutta ei enää ole. Maan pinnalla näemme härmäistä lunta ja se alla parituumaisen hohkaisen kamaran. Joka ei ole kattanut kynsilaukka-penkkejään menettää kaiken ja nopeasti. Niin, ilmastonmuutos asettaa uusia haasteita kynsilaukan viljelyllä ja aivan erityisesti meille täällä Suomessa.

Mutta asian harrastajaa ei mikään uhkakuva voi pelottaa eikä lannistaa. Monen viljelmät kokivat kovia viimä talvena ja joidenkin usko jopa horjuu, mutta lannistua ei saa. Kaiken pelastaa kattaaminen ja se on tehtävä huolella. Penkkien päälle on saatava muutaman tuuman paksuinen kerros eloperäistä katetta. En voi olla toistamatta sitä suurta ihmettä jonka sain todistaa edellisen viljelyvuoden aikana. Joulun aatonaatona huomasin kuinka artisokka Pure White oli lykännyt kolmetuumaiset versot. Joulupäivänä kun lämmintä oli vielä iltapäivällä vielä 7 astetta saivat ne paksun heinäkatteen. Hiljaisen viikon maanataina eli maaliskuun lopulla uskalsin sitten poistaa katteen ja katso: ne olivat hengissä. Raportoin asiasta myös Filareen isännälle Alley Swissille Amerikan maille Washingtoniin Kaskadi-vuorille ja ihmetys oli siellä suuri. Kun pakkaset saivat tammikuulla täällä Vanhassa Suomessakin 20 celssiusta miinusta eikä lumesta ollut tietoakaan niin heinäkate piti Pure Whiten versot elossa. Kynnet jotka olivat menneet penkkiin lokakuun 28 päivä oli korjattu maasta saman vuoden kesäkuussa Kiinassa. Kasvi-parka joutui ytimissään suureen hämminkiin ja kasvoi meiädn mailla sitten kuten paraskin talvi-kynsilaukka tuottaen kovan kukkavarren ja useimmmista kasveista saatiin korjattua kypsiä ituslimuja.

Johdanto, jos se mihinkään johtaa tällä kertaa oli pitkä ja niin on tyydyttävä ilmaisemaan muutama asia roomalaisilla.

I Moninaisuus kynsilaukan kasvattamisessa, oli kyseessä omatarve-kasvattaja, ystävien ilahduttaja tai elinkeinosuntautunut viljelijä on ensisijainen lähtökohta. Tuntemalla lajikirjo opitaan tuntemaan myös se miten arvokas asia elämä ylipäänsä on. Mitä paremmin tuntee kynsilaukan kaikessa moninaisuudessaan, sitä helpompi on kohdata ihminen.

II Kynsilaukan moninaisuus muistuttaa ihmisen moninaisuutta enemmän kuin pystymme vielä ymmärtämäänkään. Voimme puhua kasvuryhmistä suuren tietäjän Ron L. Engelandin viitoittamalla tiellä  ja voimmepuhua ihmisen haploryhmistä. Kynsilukka kaikessa moninaisuudessaan on yksi kuten ihminenkin.

III Kovin valitettavaa on se, että suomalaisen päähän mahtuu kerallaan vain yksi ajatus. Jotenkin sitä katselee kauhuissaan kun näyttää siltä, että joku liettualainen Zieimai valtaa kasvimaita. Puhutaan talvenkestävyydestä. Kun tässä on porukalla maisteltu ei posliineja niin Zieimiai osoittautuu kuivaksi ja varsin yksitotiseksi kaveriksi. Talvenkestävä se on, mutta niin ovat myös Dukat ja Ornak. Dukat on taudinkestävyydessään ehkä maailman ykkönen. Öljyisä se on ja siitä saa sellaisen tripin että mieltä suorastaan kääntää tuntitolkulla. Etelän yössä soi banjo ja tuoksut voivat olla hyvinkin naturalistisia kuten vanha suomalainen kansanviisaus kertoo, mutta joka saa kiduksiinsa hyvässä maassa kasvanutta Dukaattia niin hänenpä päässään helisee ”Taivaan torven, Umbrielin” epävireinen harppu, ja olo on sellainen että hampaiden paikat sulaisivat vaikka vaikka hammaslääkärin todistus olisi tuo ”reikiä nolla.”

IV Suomalaisilla kynsilaukka-harrastajilla on ollut suuri onni kun he ovat vuodesta ja melkeinpä polvesta toiseen saaneet korjata Alexandra-satoa (Legendum esse ””Iso venäläinen.””). Rocambole-kavuryhmän kynsilaukka on tunnustettu kaikkialla maailmassa parhaimmaksi.

V Vaatimattomimmillaan suomalaisen kynsilaukkanharrastajan omasta maasta pitäisi löytyä:

    —Yksi Rocambole
    —Yksi Posliini
    —Yksi Raitapurppura
    —Yksi Marmoripurppura
    —Yksi Artisokka
    —Yksi Silverskin


Illat pimenee ja on on aika laittaa maahan ensi kesän sadon alku. Iltaan sopii hyvni Tähti ja meripoika Kari Tapio-vainaan tulkitsemana. Peltoa on käsitelty jyrskyttimellä ja pian kaikki on valmista.

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.