Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Ja aivan tähän alkuun De Re Allii Sativi—uutimia tästä linkistä.
Kesäkuulla saapuneen pienen Spanish Roja-raapin kynnet ovat siis olleet mullissa jo kuukauden. Nyt ne ovat sproutanneet kunnolla ja kasvuaikaa on kaiken järjen mukaan vielä jopa 80 päivää. Elikkä lokakuun toisella puoliskolla kasvit tuleentuvat ja maan pinnan alta voi hyvinkin löytää pieniä sinkku-raapeja. Sen jälkeen ne saavat viettää parisen kuukautta luonnollista lepoa kunnes joulukuun puolivälissä ne pääsevät taas maan poveen tekemään pienet juuret, ja valmistautumaan suureen kevääseen. Heinäkuussa 2017 kuluvaa kynsilaukkavuotta saamme sitten nähdä kahdeksan pientä monikyntistä raapia ja tarina saa jälleen uuden luvun. Kaikki merkit ja tilastot viittaavat siihen, että tulevasta loppuvuodesta tulee samanmoinen kuin viimä vuoden vastaavasta. Planeetan yleislämpötila on vallan korkea. Lähi-idässä mitataan kuuttakymmentä käyviä lämpötiloja ja pohjoinen napaseutu näkee tänä vuonna hyvin pienen jäätikön. Kovasti liikutaan jo ”jääputken” alarajoilla. Katsokaas asiaa tästä linkistä ja kauhistelkaa jos näette sen tarpeelliseksi.
Puhe ”suuresta kansasta” ei ole mitenkään perätön väite eikä houkan houretta. Kun tehdään kaikki tarpeellinen mikä on loppujen lopuksi ihmisen askareissa pientä hoitaa älykäs kasvi kyllä kaiken lopun. Pitää vain olla kärsivällinen eikä syödä kuormasta. Yksi maisteltu kynsi olisi maahan vietynä yksi raapi seuraavana vuonna. Toki laaduntarkkailun vuoksi jokunen kynsi on aina uhrattava ennen kuin kasveja on viljalti.
Yhdestä pienestä raapista tulee lopulta seitsensataapäinen kukoista penkki. Eikä siihen mene lopulta niin montakaan vuotta. Kynsilaukkavuoden 2016 sadon tuleennuttua (Kalenteri-heinäkuussa 2017) on tuloksena kahdeksan pienemmän keskikoon raapia ja kolmisenkymmentä kynttä. Ne menevät käytännössä kaikki maahan. Seuraavana vuonna eli heinäkuussa korjataan sitten 30 raapia joista saadaan jo 120 hyvin korkealuokkaista keskikokoista, lähes ihanteellista lisäys-kynttä. Heinäkuussa 2019 korjataan satoa 120 oikein hyvän kokoista raapia ja maahan menee 720 kynttä. Toukokuulla 2020 pellolla lainehtii 30 metriä pitkä penkki Sinistä kreikkalaista julman robustisessa kasvussaan. Puhe suuresta kansasta on tullut todeksi. Se ei ole ainoastaan suuri vaan myös kukoistava, se on elinvoimaisuudessaan ja näyttävyydessään silmiä hivelevä. Tuolla kasvustolla on tuossa vaiheessa sisaruksia monissa puutarhoissa. Ja kaikki on saanut alkunsa yhdestä pienestä raapista.
”Kynsilaukkavuosi” on termi jota sietää miettiä. Kalenteri-vuosi on aina kalenterivuosi. Sadonkorjuu on kuitenkin tärkeä etappi vuodenkierrossa ja se on myös hyvä aika aloittaa uusi kynsilaukkavuosi. Jokaiseen kuukauteen kuuluvat omat toimensa ja itse kasvihan on aina toimessaan. Tai sanotaan nyt että leveysasteillamme aika pysyvästä lumentulosta maaliskuun alkuun on kasvin horrosaikaa. Mutta kyllä ajanjakson joulukuusta helmikuulle voi nimetä luonnonilmiöidenkin mukaan: ”Talvi-auringon kuu;” ”pakkaskuu” ja ”lumikuu.” Palaamme asiaan kunhan kerkeämme…
https://www.youtube.com/watch?v=xotPWR5I8RY
Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.
Maanantaina kaivoin multaa pois valkosipulin tyveltä. Purolan kynsilaukka ei ollut vielä valmista. Maa oli kovin tiivistä joten suurta satoa emme sieltä saa.
VastaaPoistaTuossa videossa näkyvä itusilmurypäs, jonka suojuslehti on hiemen auennet. Siinä on sekä itusilmuja, että kukka-aihioita. Jotkut kannat tekevät paljonkin kukka-aihioita ja toisissa niitä ei juuri ole. Odottelen koska meillä pääsen tutkimaan mitä suojuslehden alla paljastuu.
Mitä kirjoitat niin jokseenkin samoilla ajatuksilla toimimme valkosipulien kanssa. On mielenkiintoista ja haastavaakin tuon kynsilaukan kanssa touhuaminen. Terveisin Kalevi
kovin hitaasti aukeavat nuppupussit. rocambole on aikainen ja posliini seuraa sitä, mutta raitapurppura, marmoripurppura ja lasipurppura ovat kovin verkkaisia.
VastaaPoista