Penkki kerrallaan - Varoittavia sanoja suurta harppausta suunnitteleville.

 

                  Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Kun vain mainitaankin termi "suuri harppaus” tulee tietenkin mieleen Kiinan kansantasavallassa vuosina 1958-1960 toteutettu taloudellinen ja sosiaalinen suunnitelma. Sen tavoitteena oli käyttää Kiinan valtavaa väkilukua maan muuttamiseksi pääosin maatalousvaltaisesta, talonpoikien hallitsemasta taloudesta nykyaikaiseksi ja teollistuneeksi kommunistiseksi  yhteiskunnaksi. Suuren harppauksen lähtökohta oli kiinalaisten johtajan Mao Zedongin visio. Mao otti vuoden 1958 alussa Kiinan talouspolitiikan omaan johtoonsa ja julisti, ettei talouden suunnitteluun tarvittu asiantuntemusta. Suuri harppaus nähdään nykyään sekä Kiinassa että sen ulkopuolella valtavana taloudellisena epäonnistumisena ja hirvittävänä inhimillisenä katastrofina. Se aiheutti valtavan nälänhädän johtaen kymmenien miljoonien ihmisten kuolemaan. 

Kun puhutaan kynsilaukan viljelystä ja suuresta harppauksesta tarkoitetaan tässä yhden yksittäisen viljelijän tai muutaman henkilön yhteenliittymän hanketta, jossa pyritään lisäämään viljelymäärää moninkertaisesti lyhyessä ajassa. Hanke voi tiettyyn rajaan saakka onnistuakin jos asialla on kokenut ja työn hallitseva asiantuntija. Vaatimus orgaanisesta käsityömenetelmästä asettaa kuitenkin rajoituksensa. Liiallinen tuotantomäärän kasvatus voi pahimmillaan johtaa vaikeaan burnout-ilmiöön, ja jopa vakavaan inhimilliseen katastrofiin. Tästä varoitteli jo Ron L. Engeland kirjassaan Growing Great Garlic.

Nämä varoittavat sanat on syytä lausua koska ihminen ei juuri kykene oppimaan toisten virheistä. Hänen on vaikea ymmärtää mitä tarkoittaa kokemus ja aikatekijä. Kynsilaukkaan ja sen kasvatukseen liittyy paljon ylimaallista ja hienoa. Kyse on todellakin kasvien kuninkaasta ja ihmiselle annetusta eriyislahjasta. Se herättää intohimoja ja saa joskus ihmisessä asuvan kapitalistisen algoritmin heräämään. 

Orgaaninen käsityömenetelmä vaatii paljon ja mitä sen harjoittaja voi ansaita on hyvin pieni korvaus vaivasta ja siihen käytetystä ajasta. Laskukone alkaa käymään päässä kun sattumalta kuulee että joku myy hyvää kynsilaukkaa 45 euron kilohintaan. Loppujen lopuksi harva saa tavarasta tuollaisen hinnan. Mutta laskukone käy päässä ja skaaloja viritetään. ”Kun saan kasvatettua 10 000 kasvia ja raapin keskipaino on 70 grammaaa niin se tekee 700 kiloa ja siitä voin myydä 500 kiloa ja vielä kasvattaa tuotantomäärääkin. 500 kertaa 45 euroa on sitten 22 500 euroa.” Ihan hyvä hanke noin sivutyönä! Heh-heh…”

Viljelmän volyymin saa kasvatettua nopeasti 6000 kynnen mittakaavaan hankkimalla lisäysmateriaalin muualta ja tuottamalla istukkaita latvaklooneista. Mutta viimeistään tuossa vaiheessa kohdataan sen seitsemän monta vaikeutta. Kuudentuhannen kynnen viljelmä vaatii yhdeltä henkilöltä kasvukauden aikana keskimäärin 6 tuntia työtä per päivä toukokuulta syyskuulle päivähuippujen ollessa 16 tuntia. Joka selviää tuosta sivutyönään  yksin on monellakin tavalla poikkeusyksilö jollaisia syntyy ehkä kerran sadassa vuodessa. Urakka vaatii seuraavaa:
 

I Työtä, työtä jaa vielä kerran työtä.
II Valtavan laajaa ja kattavaa kontaktoitumista ja sitä että olet aina tavoitettavissa.
III Poikkeuksellista stressinsietokykyä ja väsymyksen hallintaa
IV Luovaa suurpiirteisyyttä mutta tinkimätöntä pitkäjännitteisyyttä
V Ennen kaikkea pitää ymmärtää mistä on stokastinen prosessi ja stokastinen turbulenssi.
 

Ekskurssi. Stokastisella prosessilla ja stokastisella turbulenssilla tarkoitetaan ajassa tapahtuvia ja usein itsestä riippumattomia ja käytännössä täysin sattumanvaraisesti eteneviä tapahtumasarjoja. Pitää sietää sitä että todellisuudessa törmätään tilanteisiin joissa jonkin ilmiön kehityksen ennustaminen tarkasti ei ole mahdollista. Stokastista turbulenssia voidaan oppia hallitsemaan periaatteessa siedettävällä tavalla mutta se vaatii aikatekijän ja kokemuksen yhteismitallistumista. Jos on myös sisäistänyt lähtökohdan "toimivin ratkaisu on todennäköisesti yksinkertaisin ajateltavissa oleva" on hyvillä jäljillä.
 

Mao Zedong ei ymmärtänyt mitä edellä mainitut viisi seikkaa tarkoittavat lähtiessään viemään maailman runsasväkisintä kansakuntaa suuren harppauksen ja suuren katastrofin tielle. Hänen ovela seuraajansa Deng Xiaoping oli tolkumpi mies joka laittoi alulle jotain mitä ei viime kädessä ole pystytty hallitsemaan. Lähes kaikki on ollut mahdollista kansakunnalle joka voi käyttää käytännössä rajatonta ihmispopulaatioita kertakäyttöisluontoisen luonnonvaran tavoin. Suurta harppausta suunnittelevalla kynsilaukan kasvattajalla on käytössään vain yksi luonnonvara ja ihmiselämä. Pariskunta on paremmassa asemassa mitä tulee 6000 kynnen mittakaavaan. Heillekin raja tulee kuitenkin vastaan  tietyssä kohdassa. Ja heillekin se onnistuu vain jos ymmärretään em. 5 periaatetta.
 

Liian suureen hankkeeseen riittämättömillä resursseilla ryhtynyt kokee väsymystä ja unettomia öitä, ihmissuhteet rapautuvat ja ”siviilityö” kärsii. Väsyneen ja satoa kaupittelevan henkilön ongelma ei ole siinä että puhelin soi koko ajan vaan siinä ettei se todellakaan soi. Kaiken lisäksi huomaat että joku muukin kasvattaa kynsilaukkaa ja onnistuu hankkeessaan ehkä jopa paremmin kuin sinä. Miksiköhän on sitten päässyt käymään näin? Ehkä tuo paremmin menestyvä on oppinut kokemastaan tai ollut jopa nöyrä ja kuunnellut kokeneiden neuvoja ja varoituksia.
 

2000 kynttä on vaativa hanke

4000 kynttä on hyvin vaativaa hanke

6000 kynttä on murhaava taakka
 

Tee mitä teet mutta tee kaikki penkki kerrallaan. Mikäpä biisi tähän sopisikaan paremmin kuin The Beatlesin HELP!

 

                 Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Mietteitä vuoden 2022 sadonkorjuun jälkeen ja 7 Egyptin vitsausta.

  

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Niin koitti elokuu ja viimeiset lajikkeet saatiin nostettua aikataulussa. Riskirajoilla liikuttiin monen lajikkeen suhteen mutta lopulta voitiin sanoa että ei koskaan ole ollut De Re Allii Sativin koeviljelmällä/ Sandbergilla niin vähän vajaakuorisia ja roipetta kuin nyt. Kaiken lisäksi ensimmäiset koemaistot vahvistavat oletusta kaikkien aikojen parhaasta sadosta mitä tulee kynsilaukan makuun. Yhtään yli sadan gramman Ison venäläisen IGORIA ei nähdä mutta ei sen väliä. Raapihan on riskinä ruma ja hyvää lisäysmateriaalia ei jättiläisistä juuri saa. Lopulta saattoi sanoa elokuisessa kuumasta viileään yöhön taipuvassa illassa kuun toisena viikonloppuna:
 

Elokuu on taas nyt omanain

kuumaan iltayöhön päivä kallistuu

klooniryppäin kera yössä liehakoin

niiden yllä naranjainen täysikuu 

ja perseiditkin ne kohta tanssiin käy 

loppua ei tähän uurastukseeen näy

kynsilaukka; kohtaloni ain
 

Pieni vulgääri sonetti piristää aina vahan ilmatorjuntamiehen ruhjottua sielua. Todellakin on jo rapistuvissa penkeissä lukuisia kasveja tuottamassa latvaklooneja. Niitä saadaan nyt noin neljästäkymmenestä lajikkeesta. Kärsivällisyys ja maltti palkittiin kaikin puolin. Sato ei ole suuri koska istutuskynsiä oli vähemmän kuin takavuosina. Monet uudet lajikkeet ovat kasvattamassa kokoaan ja ensimmäistä kertaa kehtaa laitaa jakeluun sellaisiakin Raitisia kuin Shvelisi ja Samarkand. Kamalaa jaa Uzbek Turban ovat kotoutuneet Suomeen ja ensi vuonna odotellaan jo suurempia raapeja lajikkeista Amish, Cherokee, Ontario Pure Trillium  ja Pennsylvania Dutch.
 

Omasta puolesta voi sanoa että varmaankin reilumpi kastelu toukokuulla olisi kannattanut sillä läkähtymisen oireita oli silloin nähtävissä. Mutta mikä koossa menetettiin tänä vuonna se maussa voitettiin ainakin kaksinkertaisesti.

Maakunnista kuuluu vähän ikäviä juttuja ja joku on puhunut jopa Egyptin vitsauksista. Listaus on karmaiseva ja on syytä kommentoida asiaa hieman.
 

Talvituhot. Talvituhot ovat vältettävissä jos kynnet istutetaan oikeaan aikaan ja ymmärretään mitä aromoodi tarkoittaa. Tärkeämpää on myös viljelymenetelmä; Suomen oloissa kohopenkki ja oikein tehty kattaminen nousevat arvoonsa. Tuurilla ne isotkin laivat seilaavat mutta sitten kun rysähtää niin tulee myös suuremmat tuhot. Äkkijäätyminen voi tuhota monen vuoden työn

Kuivuus. Kuivuus ei ole niin pahaa ongelma jos penkit ja viljelmä on katettu. Pienkasvattajalta vaaditaan ahkeruutta ja paljon työtä ja tietenkin saatavilla pitää olla oikeanlaista vettä jos taivaan ikkunat eivät avaudu. Yli 5000 kynnen viljelmällä tarvitaan jos sadetusta. Sekin voidaan järjestää paikassa kuin paikassa mutta investointeja toki vaaditaan. Vuoden 2022 ”lämpöongelma” ei ollut millään tavalla hallitsematon. Pelto varmaankin opettaa jos ollaan vian nöyriä ja otetaan oppia tehdyistä  virheistä.

Märkyys. Kuten joskus on tullut sanottua niin maaperän valmistelu on tärkeää ja kohopenkit. Ongelmissa ollaan tietenkin hyvinkin hoidetulla viljelmällä jos termistä talvea ei tule ja vettä sataa säännöllisesti marrraskuulta maaliskuulle. Talvi 2019-20 opetti paljon.

Fusarium. Moni kasvattaja jaa suurta harppausta yrittänyt on ryhtynyt kasvattamaan kynsilaukkaa suoraan sanoen saastuneilla pelloilla ja hankkinut vielä käsittelemätöntä lietelantaa kuvitellen sen olevan maamiehen ruskeaa kultaa. Fusarium on käytännössä ikuinen vitsaus ja kynsilaukkaa ei juuri voi peitata. Syy tuhoihin on tässä suhteessa itse aiheutettu. Välinpitämättömyys ja se että asioihin ei perehdytä kantavat huonoa hedelmää. Mutta aina voi oppia ja olla nöyrä. Joskus on oltava nöyrä pakon edessä.

Sipulikärpäset. Delia antiqua on aina luonamme ja kaverin metkuihin kannattaa kyllä perehtyä. Mekaaninen torjunta on ainoa kestävä vaihtoehto ja  jos joku ei tiedä vielä mitä tarkoittaa termi ”uhrisipulit” miettikööt asiaa. Sipulikärpänen on saatava kiinni viimeistään silloin kun se munii toukkansa tuoreisiin kukkavarsiin. Uhrisipulina toimii parhaiten punasipuli. Jos investoi 10 euroa 2000 kynnen viljelmään vähentää Delia antiqua-ongelmaa helposti.  Tuossa mittakaavassa kahdensadan punasipulin taajuus rajoittaa ongelman käsin tehdyn torjunnan kanssa kymmenesosaan.

Kuumuus. Liiaallinen lämpö sekoittaa kellottamattoman kannan liian nopeaan kasvuun. Jos istukkaat tuodaan ulkomailta on kasvu ensimmäisenä vuonna kelvollinen kiitos varsin suuren lisäys-materiaalin koon. Ongelmat koittavat toisena vuotena. Ongelma ilmenee varsinkin Artisten ja Silveriinien ollessa kyseessä.

Huono laatu. Sadon huono laatu on monen tekijän summa mutta se johtuu ennen kaikkea huonolaatuisista istukkaista. Pikavoittoa ei saa ellei sitten onnistu hankkimaan oikein tuotettuja istukkaista suuria määriä. Sellaista tuottajaa ei valitettavsti vielä Suomesta löydy ja jos löytyiskin niin hän ei varmaankaan pystyisi varustamaan sadantuhannen kynnen uutta viljelmää. Väkivaltainen tuotantomentelmä on myös yksi syy huonoon laatuun kun on kyse istukkaista.

Periaatteessa kaikki vitsaukset ovat voitettavissa varsin helpostikin ainakin viljelmillä joiden koko ei ylitä 5000 kynnen rajaa. Japanilaisperäistä Ikigai-periaatetta soveltaen kaikki on mahdollista jos muistetaan tämä:

I Aloitetaan pienestä
II Vapaudutaan turhista asenteista ja päähänpinttymistä
III Etsitään harmoniaa; kauneutta ja kestävyyttä
IV Iloitaan pienistä asioista
V Ollaan paikalla tässä ja nyt.

Valitettaavasti suomalasiessa Wikipediasta ei vielä löydy kunnollista IKIGAI-periaatetta käsittelevää artikkelia. Samoin on laitaa sipulikärpäsen suhteen. Jäämme odottelemaan parempia aikojaa.
  

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Lopuksi kuuntelemme rauhoittavaa Japanilaista huilumusiikkia niin eiköhän saada perspektiiviä näihin Epyptin vitsauksiin.

Metsästäjä-keräilijän kurkkupastillit

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Ihmisellä  on taipumus maistella kaikkea mahdollista. Tämä taipumus on yhtä vanha kuin ihminen on lajina ollut olemassa. Kyse on siis kahden miljoonan vuoden ajanjaksosta. Ihmisen alkukoti on aina ollut hyvin kiistanalainen asia, mutta kynsilaukan alkukodin suhteen vallitsee varsin selkeä käsitys. Jos puhumme alueesta jonka keskuksena on nykyinen Kirgisian alue, niin emme paljoa erehdy.

 
Kynsilaukan syntysijoille saapui joskus ihminenkin oli hän sitten Afrikasta muuttanut nykyihminen tai ns. Denisovan ihmisiin tai muihin ryhmiin kuuluva. Joka tapauksessa tuo ihminen hankki ravintonsa suoraan luonnosta ja hänestä voidaan käyttää nimitystä ”metsästäjä-keräilijä” ja hänellä oli todellakin taipumus maistella kaikkea mahdollista.

Nykyisen Kirgisian alue on myös nenskujen asuma-alueen itäisellä äärilaidalla. Kuka tietää vaikka jos tämä ns. Neanderthalin ihminen olisi nauttinut kynsilaukasta. Nenskut joka tapauksessa hävisivät itsenäisenä lajina, mutta kynsilaukan tunnemme kaikessa moninaisuudessaan vielä tänäänkin. Metsästäjä-keräilijä oppi tuntemaan luonnon antimet perin pohjin ja hän söi pieniä aterioita jopa 6-8 kertaa vuorokauden aikana. Yksittäisiä ja erillisiä  ravintolähteitä saattoi hänellä olla päivittäin jopa 40 tai enemmänkin. Ravinnon etsimiseen hänellä kului aikaa vain parisen tuntia. Luonto oli hänelle yksi suuri Supermarket ainakin eteläisimmillä leveysasteilla. 

Ja kerran eräänä päivänä Keskisen Aasian seuduilla joku muinaisten aikojen ravintoa etsiskellyt tai muuten vain hortoillut ihmislajin edustaja löysi ruohon seassa törröttävän ja kuivahtaneen kasvinvarren jonka latvassa oli pieniä ruskean kuoren peittämiä pallukoita. Hän tietenkin poimi ryppään ja haisteli sitä kunnes viimein epäröityään laittoi niistä muutaman suuhunsa ja pureskeli niitä. Kuoret murskaantuivat hänen vahvojen hampaittensa käsittelyssä. Aluksi hän tunsi suussaan makeahkon maun mutta pian se tuntui polttavalta. Mahdollisesti hän sylkäisi maistamansa ulos suusta ja mitä todennäköisimmin näin varmasti tapahtuikin. Hänen edustamansa ihmislaji osasi jo varoa haitallisia ravinnonlähteitä. Suuhun jäi kuitenkin miellyttävä ja ehkä virkistäväkin maku.

 
Saattoipa käydä niin, että hän vei löytämänsä latvaryppään yhteisönsä viisaan henkilön luo. Jossain vaiheessa kävi sitten selväksi ettei kyse todellakaan ollut mistään haitallisesta saatikka vaarallisesta kasvista. Päinvastoin kasvia alettiin pitää suuressa arvossa. Ehkä tuo yhteisö tuli hyvin tunnetuksi uuden ihmekasvinsa ansioista ja kynsilaukan kloonit kohosivat jopa vaihtovälineen arvoon.

Edellä kuvattu tapahtuma saattoi hyvinkin olla ihmisen ja kynsilaukan ensikohtaaminen. Milloin se sitten tapahtuikin onkin eri juttu. Aikaa siitä voi olla jopa 50 000 vuotta ja 600 000 kuunkiertoa. Mutta jostain tuollaisesta kaikki kerran alkoi. Ihminen ja kynsilaukka olivat aloittaneet yhteisen historiansa. Kynsilaukka saattaa olla jopa ensimmäisiä ihmisen omaan käyttöönsä mukauttamia kasveja. Kun kynsilaukkaa tutkitaan vielä enemmän saamme ehkä hämmentävääkin uutta tietoa. 

Kaikki alkoi aivan varmasti latvaryppäistä ja myöhemmin varhainen ihminen tajusi myös sen mitä maan alla kasvaa. Ensimmäiset hänen löytämänsä raapit olivat pieniä mutta asuinpaikkojen läheisyydessä ja kuohkeammassa maaperässä sinne tippuneet kloonit saattoivat tuottaa ensimmäisiä yksösiä. Kaikki on mahdollista ja voimme luoda romanttisia kuvauksia ensimmäisistä kynsilaukan kasvattajista joiden viljelymenetelmä oli taatusti orgaaninen. Varhaisten aikojen kynsilaukan käyttötarkoitus saattoi olla siinä että latvasilmut olivat aluksi metsästäjä-keräilijän eräänlaisia ”kurkkupastilleja” tai ”voima-pillereitä.”

Tiedä vaikka nuo kurkkupstillit auttoivat varhaisten aikojen ihmisiä vaikkapa tällaiseen musisointiin. 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

Karpaatialainen — Hifistelijöiden unelma.

 

                       Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 
Alkuperä: Pidetään puolalaisperäisenä valkosipulina mutta sama lajike tunnetaan ilmeisesti Tsekinmaalla, Slovakiassa ja Romaniassa useilla eri nimillä. Todennäköisin morfologisin syin ainakin Tristan on sama lajike.

Kasvutapa: Siro, pysty ja hienostunut. Ei saavuta juuri yli 80 sentin korkeutta. Raapit maksimissaan 80-grammaisia. Ohuehkot kuoret. Lehdissä ennen kukkavarsien kasvua samaa sinisenvihreää sävyhakuisuutta kuin Spanish Rojalla. Enintään 8-9 lehteä. Latvakloonit pyöreähköjä ja niitä on ryppäässä yleensä vain 40-50. Hienohelma joka ei juuri perseile toispuoleisesti. Kynnet vaaleanruskeita ja pyöreähköjä muistuttaen enemmän marmoriineja.

Kasvualue Suomessa: Varmasti vain Ahvenanmaa ja Turun saaristo ja suotuisan kasvun alue Varsinais-Suomessa. Kotoutettavissa luultavasti hyvin myös muualle Suomeen Salpausselän eteläpuolelle.

Maku: Oikein käsiteltynä leveän polttava ja makea. Maussa palsternakan, porkkanan ja juurisellerin sävyjä. Ainutlaatuinen rasvaisuudessaan ja rakenteessaan.

Käyttötapa: Lyhyesti sanottuna hifistelijän unelma. Todellisen valkosipuli-intoilijan, joka ei katso raapin kokoa vaan etsii makua, ykkösvaihtoehto. Ehdottomasti gourmet-valkosipuli. Pitää käyttää raakapuristeena antamaan makua eri ruokiin. Erinomainen ”näkkäri-puriste”. Sopii puristettuna ohuen voilla tai margariinilla voidellun näkkileivän päällä nautittavaksi tsekinmaalaisen Pilsener-tyyppisen oluen kanssa.

Karpaatialainen on vaikea kasvatettava ja viinien maailmassa sitä voidaan verrata Pinot Noiriin mitä konstailuun tulee. Mitään ei ole tutkimusten kautta todistettu mutta jos jotain voidaan epäillä, niin kasvutapa on altis vieraalle informaatiolle. Kasvit viestivät feromonien avulla ja jotkut ovat ilmeisesti alttiimpia vieraille vaikutteille kuin toiset. Karpaatialaisen/Tristanin ohella näitä herkkimyksiä Rokaleiden kasvuryhmässä ovat ainakin Tantal ja muut "eteläiset lajikkeet”.

On suositeltavaa että Karpaatialainen ja muut herkkimykset kasvatetaan erillään muista valkosipuleista. Varmuusetäisyys on minimissään 20 metriä, mutta 50 metriä on suotavaa jos vain mahdollista.

Täydennämme tätä kirjoitusta syksyllä kunhan lisää kuvia on käytettävissä.

Takaisin sivulle "Valkosipuli — Kaikki mitä olet aina halunut tietää...

 

Kukapa olikaan Ron L. Engeland?

 

 

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Ron L. Engelandin sukujuuret ovat englantilaista alkuperää. Nimenä Engeland viittaa niittymaahan. Harva tietää että Englannin valtion nimi tulee vanhan englannin kielen sanasta Engelond, joka viittaa niittyyn joka on virtaavan veden varrella. Engeland syntyi 1940-luvun loppuvuosina tai vähän sen jälkeen, ja hän teki elämäntyönsä Yhdysvaltojen Washingtonin osavaltion Okanoganin piirikunnan Omakin taajaman alueella maatilalla, josta voidaan nykyään käyttää nimeä Vanha Filaree. Engeland tuli tavallaan vävyksi vaimonsa Watershine Woodsin vanhempien omistamalle tilalle ja he saivat kaksi lasta. Kun kirja Growing Great Garlic tuli markkinoille, voitiin sanoa että hän on viljellyt kynsilaukkaa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Tästä voidaan päätellä että hän aloitti toimintansa Filareen tilalla 1970-luvun puolivälin tienoilla.

De Re Allii Sativi on vuosien mittaan kirjoittanut paljon Ron L. Engelandin luomasta valkosipulien luokitusjärjestelmästä. Itse miehestä ei paljoa tietoa löydä. Toisaalta se ei voi ollakaan mikään itseisarvo. Edelleenkin on mahdollista jättää hyvin vähän jälkiä itsestään internettiin. Engelandista löydämme tasan tarkkaan vain yhden kuvan joka julkaistiin teoksen ”Growing Great Garlic” takakannessa.

Mutta jos tarpeeksi hienovaraisesti asiaa osaa udella niin tietoa toki löytää. Engelandille kuuluu nykyään oikein hyvää ja hän on vetäytynyt farmarin töistä noin 10 vuotta sitten tehtyään vuosikymmenten työn ja jätettyään pysyvän jäljen työllään valkosipulin viljelyn historiaan. Eläkepäivillään hän voi keskittyä monen washingtonilaisen lempiharrastukseen eli vaelteluun vuorilla. Engeland on vanhoilla päivillään kovasti mieltynyt myös lintujen tarkkailuun.

Itseään Engeland luonnehtii aivan tavalliseksi mieheksi jonka opinahjo hänen omien sanojensa mukaan oli pelto. Tämä nostaa entisestäänkin miehen elämäntyön arvoa ja rohkaisee monia. Kaikki viisaus ei todellakaan tule ylhäältä oppituoleista annettuna.
Ron L. Engeland puolisonsa Watershinen kanssa tulivat tunnetuksi orgaanisen viljelyn toimeliaina mestareina. Filareella ei viljelty pelkkää kynsilaukkaa vaan heillä oli viljelyssä myös yli sata erilaista omenalajiketta, persikoita, aprikooseja, luumuja, vadelmia, perunoita ja he tuottivat myös kuivakukkia. Engelandilla oli myös kastelujärjestelmiä myyvä firma ja hän kirjoitti lukuisia artikkeleita ja toimi viljelijäjärjestöjen luottamustehtävissä. Yhdysvalloissa ja Kanadassa ihmisenä kovin tuntematon Engeland on tänään alan mystinen auktoriteetti, jonka kirja on inspiroinut tuhansia ja taas tuhansia viljelijöitä ja harrastajia.

Pelto oli hyvä yliopisto ja siellä Engeland loi järjestelmänsä joka toki on vaatinut yhden suuremman tarkistuksen erään kasvuryhmän taksonomian suhteen. Kyse on Lasikkaiden kasvuryhmästä (Glazed Purple Stripes). Engeland teki luokituksessa puhtaasti morfologisten huomioiden perusteella ja myöhemmin dna-tutkimus osoitti Lasikkaiden suhteen sen, että kyse on Aasialaisten alaryhmästä. Yksi Engelandin esittämä oletus on voitu osoittaa De Re Allii Sativin koeviljelmällä oikeaksi. Nimittäin jotkut Artisten kasvuryhmän lajikkeet voivat ottaa ns. turbaanimoodin pohjoisissa olosuhteissa. Kyse on kovavartistumisesta.

 

Takaisin sivulle "Valkosipuli — Kaikki mitä olet aina halunut tietää...

Kynsilaukka-tanssiaiset

 

                     Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.

 

Yksi kirjan Growing Great Garlic inspiroivimmista kuvauksista on se kun Engeland kertoo tutkimuksistaan sen parissa milloin ja miten kovavartisesta kynsilaukasta pitää leikata kukintovarsi. Filareella oli viljelty omenia ja muutakin jo ennen Engelandin aikaa. Kynsilaukka kasvoi marginaalista tilan päätuotteeksi kun tultiin 1980-luvun loppuun. Seutukunnalla oli vaikuttanut jo 1970-luvulta lähtien pastori Donaldson, suuri kynsilaukkamies, jolle Engelandikin antaa suuren tunnustuksen. Mutta vielä 1980-luvun puolivälissä kasvi piti itsepintaisesti salaisuutensa. Kymmenen ensimmäisen vuoden aikana ei edistytty asian suhteen juuri millään tavalla. Vierailu salaperäisen kiinalaisen kasvattajan luoksekaan ei tuonut mitään tolkkua asiaan.

Sato korjattiin miten sattui, jotkut leikkasivat kukintovarret pois, jotkut eivät leikanneet. Eräänä syksynä sato alkoi pilaantua kaikilla tiloilla varsin nopeasti, siis Filareessa ja piirikunnassa muutenkin. Kyse oli Rocambole-kasvuryhmään kuuluneesta Spanish Rojasta. Engelankin joutui kompostoimaan valtaisan määrän tuota talvivalkosipulin aateliin kuuluvaa muunnosta. Seuraavana vuonna Filareella tehtiin koe ja sen penkin kasvien raapit joista ei oltu poistettu kukintovartta säilyivät kovina jopa helmikuulle saakka. Raapin koossa tosin hävittiin. Lopulta muutaman vuoden kokeilujen jälkeen löytyi sitten sopiva kompromissi; kun kukintovarsi poistetaan 8-10 päivää ennen sadonkorjuuta saadaan varsin pitkä säilyvyys ja raapin kokokin on varsin hyvä. Pitkällä säilyvyydellä tarkoitetaan tässä joulukuuta ja raapin koolla jotain 80-grammaista. Pitää muistaa että Filaree on aika tavalla etelämpänä kuin eteläisimmätkin osat Suomesta joten satokin valmistuu kolmisen viikkoa aikaisemmin. Heinäkuusta on aikaa jouluun noin viisi kuukautta.

Ilmeisesti ennen tuon yhden vuoden koettelemusta sadon lähes täydellisen tuhoutumisen myötä Filareellakin leikattiin kukintovarret pois miten sattui. Nimittäin Engeland kuvaa seuraavaa vuotta jolloin isolla peltoalalla jossa kasvoi Spanish Rojaa tapahtui jotain järisyttävää. Spanish Roja kuuluu siis Rocamboleihin ja niille on ominaista se että kukintovarsi tekee jopa kolminkertaisen kiehkuran. Siellä Engeland oli yksi pellolla kun kukintovarret lähtivät mykistävään suoristautumis-tanssiinsa. Koko pelto oli elänyt ja miehen selkäpiitä oli tuo näky oli karminut. Yhtäkkiä huomasin seisovani Engelandin kanssa pellolla, ja tunsin kuinka kummalliset väreet kulkivat itsenikin lävitse. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin tuhansien  kasvien ala.

Engelandin kokemus on varmasti kokemisen arvoinen. Täysikuu sattuu suomalaisen valkosipuli-viljelyn kannalta otolliseen aikaan seuraavaan vuonna 2024 jos mielii mennä ”oikeisiin kynsilaukka-tanssiaisiin.” Vuonna 2018 heinäkuussa täysikuu on 21.07. Se voi olla hyvä aika saada tuo kokemus. Nimittäin lämpimässä ja jo hämäräisessä heinäkuisessa suomalaisessa illassa vaikutelma voi olla paras, ainakin näin on varmasti suomalaisille. Jos on keskivertoa parempi kesä eli toukokuu ja alkukesä ovat olleet varsin lämpimiä, niin tuosta päivästä on kymmenkunta päivää sadonkorjuuseen. Tanssiaisiaa varten voi jättää haaluaamansa määrän kasveja leikkaamattaa. Kaikki riippuu mielihalusta jos halauaa kasvattaa muutaman nipun pystyynkuivattavaaa tavaraa tai tuottaa klooneja.

Mutta tanssivatko kynsilaukan varret heinäkuun täysikuussa 2022 onkin sitten eri asia. Ihmeellinen näky on ihmeellinen näky ilma täysikuutakin ja varmasti vuoden 2022 tanssi tapahtuu ajanjaksolla 20.07.-04.08.2024 jolloin on vähintään puolikuu koko ajan. Leikattava, niin jos haluaa ne leikata. Vaikutelma on tietenkin parempi mitä suurempi määrä tanssivia kynsilaukan varsia on. Tuotantomäärän ollessa suurempi voi tuohon tarkoitukseen varata kaksi grossia eli vajaat 300 kasvia. Tuohon erikoisuuteen tarvitaan jo 5x5 metrin kokoinen pläntti. 

Tähän sopii kyllä tämä biisi!!!

Linkki DE RE ALLII SATIVIN tietosivuille.